Olisiko tämä jo "SE OI'KEA?" - Parisuhteet

Huvi

Rakkaat Cosmonaiset...

Olen raivostuttavasti taas rakastumassa. Kuten olin aikoinaan exääni, jota vastaan nyt kamppailen oikeudessa.
Kuten ex-avopuolisooni, joka on nyt mukava mutta tyhmä juoppoluuseri, kuten silloinkin. Ei - olen rakastumassa pahemmin kuin silloin..
Käyttäydyn aivan toisin, kuin silloin. Käyttäydyn nimittäin paljon viileämmin.. Miksi?
Olen ihan varma että tämän on pakko olla se ihminen, jota olen odottanut, joka saapui kun en kaivannut.

Mutta mistä me koskaan tiedämme? Onko mitään merkkejä mitä lukea?
Millä perusteella te pysytty nykyisen miehenne rinnalla ja luuletteko hänen olevan siinä ikuisesti? Jos niin miksi ja miksi ei? Kertokaa minulle.

Mies, johon olen ihastunut (käytetään tätä sanaa ettei liiotella) oli ensin aivan tavallinen pulliainen silmissäni. Mielestäni hän oli suorastaan ärsyttävä kerskailija, pervo pelimies! Ilmankos en ollutkaan antanut numeroani vielä ensimmäisellä kerralla...(Ruususta huolimatta). Toisella kerralla olin jostain syystä (en muista tätä) ehdottanut kuitenkin että Teille. (Olin kai ollut silloin liian pitkään puutteessa, sillä en normaalisti harrasta tuntemattomia miehiä).. Luulenpa kuitenkin, että olen nukahtanut vikkelästi vuoteeseen kömmittyäni ja aamulla kauhistuin olinpaikkaani ja katselin kauhulla seinillä poseeraavia fantasiafiguureja. Olin takuulla jonkun hullun pervon luona..Missä housut, äkkiä kotiin!

Esitin ilmeisen lahjakkaasti oikein mukavaa, eikä ajatuksiani osannut lukea hänkään kun pyysi minua illalliselle. Suostuin ihan oikeasti vain koska arvostan ravintolaruokaa - ilmaista sellaista. Eikä minulla sitäpaitsi ollut illalle muutakaan. (No okei, Antti varmaan olisi mielellään tullut käymään mutta minä en enää kk:n tapailun jälkeen syttynyt sille..Sitäpaitsi se olisi vain ruokaa..)
Mr.X haki minut kohteliaasti ja vei ihan törkeän ihanaan ravintolaan syömään, enkä ikinä ole syönyt mitään niin hyvää ja pitkän kaavan kautta.. 8) Kai kahdensadan euron laskun maksajalle heltyneenä suostuin jatkoille katsomaan luokseen leffaa...

Seuraavalla viikolla kännykkäni piipitti, mutta minä painoin mokoman äänettömälle. Olinpa ollut epäreilu Anttia kohtaan.. Antti oli minuun niin tykästynyt.. Viikonloppuna Antti lähti reissuun ja Mr. Sinnikäs kehtasi yhä kysyä mitä aion. Vastasin kyllästyneenä romanttisesti, että luen koko viikonlopun ilmaisjakelulehtiä ja juon kaljaa kissojeni kanssa.
Samana iltana Mr. monilahjakkuus osoittikin olevansa älykäs, hauska, musikaalinen, eläinrakas, mutta ennenkaikkea hänen ainoa vikansa oli ne typerät fantasiavillitykset löhikäärmeistä ja routasotureista. Seuraavana päivänä kerroin Antille, kuinka hyvä kaveri hänestä minulle oli tullut.

Nyt olen tuntenut tämän uuden miehen tarpeeksi kauan (1,5kk) tietääkseni, että sen pierut haisee, se tykkää olla enimmäkseen alasti ja että se tarvitsee silitysraudan ja silittäjän. Viikonlopun suunnitelmat ovat yhteiset ja töiden jälkeen viihdymme molemmat samojen askareiden parissa. Tässä vaiheessa minun kaiketikin pitäisi olla onneni kukkuloilla?
Hassua kyllä, pelkään ihan suunnattomasti, että menetän tämän liian pian. En silti osaa roikkua, kuten joskus tein, vaan elän ja menen jos hän pyytää minut mukaan. Ulospäin siis. Kun hän pyytää.

Kuitenkin pienet asiat alkavat pikkuhiljaa vaivata päätäni.. Miehet ovat yleensäottaen vain seksinnälkäisiä simpansseja, ja minä olen tottunut siihen. Miksi minusta nyt tuntuukin, että makuuhuoneessa on tultu nukuttua ihan liian monta yötä vain kainaloa haistellen? :shock: Eikö hän halua minua vai mitä hittoa? En uskalla itsekään tehdä aloitetta, kun pelkään vaikuttavani liian innokkaalta. Muuten kyllä sitten kädestä voi pitää ja kieltä antaa mutta missä se apinallinen primitiivisyys?!?!? Mitä enemmän tätäkin mietin, sitä isommaksi ongelmaksi tämä paisuu. Kerta viikossa ei ole mielestäni edes alkuverryttelyä.. Mikä sitä vaivaa? :shock:

Noniin, yritän ulospäin olla kuin viilipytty, mutta sisällä kiehuu enkä saa unta kun ajattelen vain sitä miestä! AARGH! Raivostuttavaa.
Ainiin, sitähän minun piti kysyä, näin tulevaisuutta kun yritän ennustaa, että mikä teidän mielestänne on se aika, jossa ihastus muuttuu syvemmäksi tai lopahtaa? Kokemuksenne mukaan?

Oho, tulipas kuivaa ja ällöttävää ihastuneen lässytystä. Skipatkaa edellinen teksti ja lukekaa vain ensimmäinen kappale niin pysytään aiheessa.. 8)

Kommentit (7)

kultasiipi

[quote author="Huvi"]Rakkaat Cosmonaiset...

Mutta mistä me koskaan tiedämme? Onko mitään merkkejä mitä lukea?
Millä perusteella te pysytty nykyisen miehenne rinnalla ja luuletteko hänen olevan siinä ikuisesti? Jos niin miksi ja miksi ei? Kertokaa minulle.

mä pysyn miheni rinnalla ihan vaan sen takia,että rakastan häntä ihan mielettömästi.mutta sen lisäks kans HALUAN pysyä hänen rinnallaan ikuisesti.en usko että olisimme enään yhdessä,jos kummallakaan ei olis tahtoa rakastaa toista.tässä n.3 1/2 vuoden aikana mussa on kans heränny ihan uus tunne,jonka olemassa oloa en edes voinu kuvitella:mä vaan tiedän että poikaystäväni on mulle SE OIKEA.se on ihan erillinen tunne rakastamisesta ja olin tosi yllättynyt mutta niin onnellinen kun täjusin sen.mietettiin kerran että jos yli kolmen vuoden jälken tuntuu tältä,niin pakko sen on merkitä jotain...

kersa

Lainaus:
Ainiin, sitähän minun piti kysyä, näin tulevaisuutta kun yritän ennustaa, että mikä teidän mielestänne on se aika, jossa ihastus muuttuu syvemmäksi tai lopahtaa? Kokemuksenne mukaan?

Tämä on mielestäni täysin suhde- ja ihmiskohtaista. Kai se sitten voi leimahtaa niinkin nopeasti kuin parissa kuukaudessa (itse en henkilökohtaisesti tähän jaksa uskoa mutta enpä kyllä kehtaa kenellekään suoraan sanoa ettei hänen tai hänen rakkautensa ole aitoa.. pidän mielipiteeni omana tietonani 8) ), mutta uskon sen vievän aikaa. Muutenkin tuntuu, että sitä rakkaus-sanaa heitellään jo parin viikon seurustelun jälkeen ja ylipäätänsä se otetaan turhan kevyesti. Tuskinpa tuohon siis voi mitään tiettyä aikaa sanoa... itselläni se kesti noin vuoden että tunteet alkoi pikkuhiljaa syventyä. 15 kk seurusteltiin, ennen kuin sain sen äänen rehellisesti sanottua.

Lainaus:
Mutta mistä me koskaan tiedämme? Onko mitään merkkejä mitä lukea? Millä perusteella te pysytty nykyisen miehenne rinnalla ja luuletteko hänen olevan siinä ikuisesti? Jos niin miksi ja miksi ei? Kertokaa minulle.

En usko "niihin oikeisiin". Uskon persoonallisuuksien yhteensopivuuteen. Jos se toinen on sopiva, kyllä sen tietää. Kulunut fraasi, mutta en jaksa uskoa siihenkään, ettei sitä huomaisi jos toinen on "se oikea" :D Minä olen poikaystäväni kanssa, koska hän on paras ystäväni ja tuntee minut ja ajatusmaailmani paremmin kuin kukaan muu. Hän on minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä, saan hänestä iloa ja energiaa, hän piristää päivääni. Hän täyttää kaikki ne ominaisuudet, joista unelmoin jo heti kun vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa. En voi tietää onko hän vieressäni enää vuosien kuluttua. Sitä toivon ja en pidä mahdottomana ajatuksena. Mitään ei kuitenkaan voi tietää varmasti. En stressaa tällaisista. Jos suhde loppuu, sen kuuluu loppua, sillä tuskinpa se loppuu aivan turhasta syystä.

Tarvitset vain aikaa. Tutustu tähän kaveriin kunnolla äläkä stressaa turhia. Ja vaikka olisit tottunut primitiivisiin miehiin, ole nyt onnellinen jos törmäsit tapaukseen joka hakee tytöstä muutakin. Juttele sen toisen osapuolen kanssa. :wink: Onnea!

antagonismi
Huvi
Rakkaat Cosmonaiset...

Mutta mistä me koskaan tiedämme? Onko mitään merkkejä mitä lukea?
Millä perusteella te pysytty nykyisen miehenne rinnalla ja luuletteko hänen olevan siinä ikuisesti? Jos niin miksi ja miksi ei? Kertokaa minulle.

Ainiin, sitähän minun piti kysyä, näin tulevaisuutta kun yritän ennustaa, että mikä teidän mielestänne on se aika, jossa ihastus muuttuu syvemmäksi tai lopahtaa? Kokemuksenne mukaan?

Hmm..
Milläkö perusteella pysyn mieheni rinnalla? Mä rakastan kyseistä miestä ja tunnen hänet paremmin kuin kukaan hänen entinen naisensa on tuntenut. Hän on paras ystäväni ja minäkin hänen(kertomansa mukaan ainakin :D ), voimme kertoa toisillemme mitä vain mieleen tupsahtaa ilman että toinen tyrmää. En tiedä tuleeko hän olemaan vierelläni ikuisesti, mutta toivon niin, tottakai :roll: Mä en usko avioliittoon, mutta on muitakin vaihtoehtoja näyttää maailmalle tulevaisuudessa se, että olemme pari. Vielä ei siihen ole kiire :) Ollaan mieheni kanssa puhuttu tulevaisuudesta ja molempien haaveisiin kuuluu yhteinen asunto ja lapsi/lapsia :roll: Katsotaan, milloin olisi aika moisille suunnitelmille. Ei kuitenkaan ihan vielä ;)

Kysyit, että mikä on se aika jolloin ihastus syventyy rakkaudeksi? Ei sellaista aikaa mun mielestä ole koskaan määritelty, kyllä sen tuntee :) Mutta hyvässä suhteessa rakkauden on oltava molemminpuoleista :)

Lucky Lady

OT, mutta pakko päästä sanomaan:

Huvi

Luulenpa kuitenkin, että olen nukahtanut vikkelästi vuoteeseen kömmittyäni ja aamulla kauhistuin olinpaikkaani ja katselin kauhulla seinillä poseeraavia fantasiafiguureja. Olin takuulla jonkun hullun pervon luona..Missä housut, äkkiä kotiin!

Samana iltana Mr. monilahjakkuus osoittikin olevansa älykäs, hauska, musikaalinen, eläinrakas, mutta ennenkaikkea hänen ainoa vikansa oli ne typerät fantasiavillitykset löhikäärmeistä ja routasotureista.

Mitä ihmeen vikaa on fantasiassa? :evil:

antagonismi
Lucky Lady
OT, mutta pakko päästä sanomaan:

Huvi

Luulenpa kuitenkin, että olen nukahtanut vikkelästi vuoteeseen kömmittyäni ja aamulla kauhistuin olinpaikkaani ja katselin kauhulla seinillä poseeraavia fantasiafiguureja. Olin takuulla jonkun hullun pervon luona..Missä housut, äkkiä kotiin!

Samana iltana Mr. monilahjakkuus osoittikin olevansa älykäs, hauska, musikaalinen, eläinrakas, mutta ennenkaikkea hänen ainoa vikansa oli ne typerät fantasiavillitykset löhikäärmeistä ja routasotureista.

Mitä ihmeen vikaa on fantasiassa? :evil:

Hehe.. Toi pisti mullaki silmään mutten viittiny sanoa mtn :P Ite ainaki pelaan yht WoWin tapasta fantasiapelii ja oon hurahtanu lohikäärmeisiin <3 (tatuoinki jo sellasen itteeni :lol:)

egyptilaiset

Tää kirjotus kelpais suoraan vaikka reginan novelliks, ainut vaan, et siihen pitäis lisätä pieni esittelykappale siitä, kuka hitto on Antti. Mut pientä lisäystä ja postiin. Nehän maksaaki siitä.

Huvi
Lucky Lady
OT, mutta pakko päästä sanomaan:

Huvi

Luulenpa kuitenkin, että olen nukahtanut vikkelästi vuoteeseen kömmittyäni ja aamulla kauhistuin olinpaikkaani ja katselin kauhulla seinillä poseeraavia fantasiafiguureja. Olin takuulla jonkun hullun pervon luona..Missä housut, äkkiä kotiin!

Samana iltana Mr. monilahjakkuus osoittikin olevansa älykäs, hauska, musikaalinen, eläinrakas, mutta ennenkaikkea hänen ainoa vikansa oli ne typerät fantasiavillitykset löhikäärmeistä ja routasotureista.

Mitä ihmeen vikaa on fantasiassa? :evil:

Sori hei, ei mitään :D Lähinnä minua huvittaa koko villitys ja olen itsekin ihan hurahtamaisillani! "Typerillä fantasiaoilla" tarkoitan lähinnä juuri sitä etten keksi mitään kunnon vikaa, vain sen että tämä villitys tuli minulle uutena vastaan ja jouduin / pääsin vain sulattamaan sen! Ei pie ottaa nii vakavasti:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat