Mies vai opiskelu? :( - Parisuhteet

ena

Minä oon ajatellu asian niin, eetä jos ei nuorena toteuta unelmiaan joita oli ennen seurustelua, se jää kaivamaan kuitenki vuosien päästä ja luultavasti ero tulee siksi. Siispä pitäisi uskaltaa vaan mennä edes tärkeimpien unelmiensa mukana, jos ne nyt ei mitään hirvittävän loukkaavia oo. Ite kyllä oon aina haaveillu lukion jälkeen ulkomaille lähdöstä, mutta osittain myös poika ystävästäni johtuen päätin vielä lykätä sitä haavetta vähän, mutta se on pakko joskus toteuttaa! :)

Sivut

Kommentit (46)

nami

Mielestäni omien kutsumustensa seuraaminen on parasta sekä oman elämän että suhteen kannalta. Turha kuvitella että valitsee paremmin suhteen puolesta jos jättää sen takia tilaisuudet käyttämättä, myöhemmin katumus ja katkeruus voivat pilata sen kuitenkin. Ja sitäpaitsi kaukosuhde saa arvostamaan yhteisiä aikoja enemmän, sanoo ex-inttileski.

Murehtija
persimon
en tiedä murehtija, ymmärsitkö mut ihan oikein, koska tarkotan nimenomaan sitä mitä säkin kirjotit.

mutta jos nyt vaikka itse lähtisin opiskelemaan, ja pistäisin suhteen poikki koska uskoisin että se ei kestä välitmatkaa, niin eihän se kestäisi sitten muutenkaan.
sitä ajoin takaa, että jos olettaa ettei opiskeluiden takia suhde kestäisi, niin kestääkö se sitten oikeasti pidemmän päälle ollenkaan.

Ah just just. En oikein ymmärtänyt heti ilmaisumuodosta. Kyllähän se tuntuu "raadolliselta" vain mennä ja tehdä oman pään mukaan, mutta itsestä tuntuu että olisin voinut tehdä ja harrastaa vaikka mitä 16-19 ikävuosinani mutta elin vain viikonlopusta toiseen jotta sais olla exän kanssa. Myös opiskeluuni se vaikutti kun jätin ensimmäisen ammattikorkeakouluni. Opiskelin Hotelli- ja Ravintola-alaa englanniksi ja meillä olis pitänyt olla sitten 3. vuonna 3kk työharjottelua ulkomailla. Sanoin siitä exälle joka tokaisi että ei tiedä jaksaisiko olla 3kk täälä Suomessa yksin jos minä olisin jossain hevon kuusessa :shock:

En tajua miksi tuokin kommentti piti aikoinaan niellä. Toki koulun lopettamiseen liittyi muutakin. Ehdimme exän kanssa jo erotakin ennen ensimmäisen lukukauden päättymistä ja siitä huolimatta lopetin koulun ja siirryin opiskelemaan sitä mitä jo ennestään osasin, tuntui paljon helpommalta.

Nyt kun on sellaisessa koulussa ja sellaisella alalla jonka tuntee ja tietää omakseen niin ei kyllä tulisi kuuloonkaan vaihtaa vaikka kuinka ihana mies minua siihen vaatisi. Onneksi nykyinen "säätöni" on samassa koulussa :lol:

Emilie
Suhfeli
Äitini jätti opiskelut kesken isäni takia ja katui sitä ja katuu vieläkin..

Oma äitinikin joutui pakosta opiskelemaan alalle, josta ei ollut tippaakaan kiinnostunut. Hän muutti nimittäin isäni kanssa paikkakunnalle, jossa ei oikein muita koulutusmahdollisuuksia ollut. Monta kertaa olen saanut kuulla hänen sadattelujaan. Kyllä se suhde välimatkan kestää jos on kestääkseen, vaikka se raskaalta saattakin tuntua. Eipähän tule sitten kaduttua joskus vuosien päästä kun jätti ura haaveensa toisen vuoksi. Jännä juttu tässä on että kummatkin voi saada, jos vain uskoo asiaan ja jaksaa tehdä töitä sen eteen (:

Suhfeli

Lainaus:
En haluaisi pilata omaa elämääni hänen mukaan elämällä, mutta toisaalta hänen ansiostaan olen nyt niin onnelinen kuin olen.

Äitini jätti opiskelut kesken isäni takia ja katui sitä ja katuu vieläkin. Hän meni viimevuonna opiskelemaan itselleen ammattitutkintoa ja aloittaa nyt toisen lukuvuoden merkonomikoulutuksessa.
Häntä harmittaa vaan vieläkin, että ei opiskellut nuorempana.

ranskalainen leppäkerttu

No, haitko tuonne kouluun? Tämän kevään hauthan ovat jo ohi.

No joka tapauksessa, on ymmärrettävää, että on vaikea muuttaa kauaksi rakkaastaan; minä olin suurinpiirtein saman valinnan edessä viime vuonna. Tosin meillä oli niin päin että mies päätti lähteä opiskelemaan parin sadan kilsan päähän kun vastaavaa linjaa ei löytynyt lähempää, ja minun piti joko seurata häntä sinne tai olla seuraamatta. Loppujen lopuksi menin mukana, sillä minulla kävi niin hyvä tuuri että pääsin samalle paikkakunnalle opiskelemaan sitten sitä mitä minä halusin :) Mutta aluksi luulin etten pääsisi, jolloin olisin kyllä mennyt muualle opiskelemaan. Kurjaa se silti olisi ollut kaukosuhteessa elää, varsinkin kun oltiin totuttu näkemään lähes joka päivä.

Eli todellakaan siinä ei ole mitään häpeämistä, että puntaroi sitä lähteekö opiskelemaan kauas poikaystävästä vai jääkö poikaystävän luo. Totta kai, kun rakastaa jotakuta, ei haluaisi olla hänestä paljon erossa. Nykyisenä inttileskenä tiedän, että on oikeasti raskasta koko ajan kaivata jotakuta. Myös muutto uuteen kaupunkiin kauas kotoa on raskasta, enkä tiedä olisinko pystynyt siihen yksin, sillä nyt jäin taas kaipaamaan kaikkia kavereitani, tuttuja paikkoja jne. Olisin siis valinnut mitä vain, aina olisin jäänyt kaipaamaan jotakuta tai jotain. Jokaisen täytyy vain pohtia itse, mikä elämässä on itselle tärkeintä, ja mihin omat voimavarat riittävät.

Silti kannustan opiskelemaan sitä mitä itse haluaa, kuten muutkin täällä ketjussa. Työ on suuri osa tulevaisuutta. Poikaystävä ei voi olla kenenkään koko elämä :) Teillä kuitenkin mielestäni ei välttämättä olisi kyse tulevaisuuden uhraamisesta tai mistään sellaisesta, jos päättäisitkin hakea opiskelemaan vasta vuoden päästä! Monethan tekevät esim. töitä vuoden ja tienaavat rahaa, mikä voi olla hyväkin asia ennen opiskelua. Monet eivät pääse opiskelemaan heti lukion jälkeen eikä heidän tulevaisuutensa siitä ole pilalla :D eli vuoden odottelu tuskin pilaisi tulevaisuuttasi :) Sinuna minä silti menisin opiskelemaan heti jos vain pääsisin, vuoden tai puolen kaukosuhteen ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä (inttileski tietää). Ainakin kannattaa hakea. Kuitenkin, jokaisen pitää tehdä omat päätöksensä.

Kokonaan opiskelematta ei kuitenkaan missään nimessä kannata jättää! Sitä varmasti katuu myöhemmin. Mutta vuosi tai pari sinne tai tänne, eikö? :D

|Piija

En ikinä suostuisi luopumaan rakkaastani minkään opiskelun takia! En ikinä. Kyllähän ihmiset pystyvät asumaan erilläänkin, ja silti suhde toimii. Mielestäni aina kannattaa miettiä vaihtoehtoja..

persimon

en tiedä murehtija, ymmärsitkö mut ihan oikein, koska tarkotan nimenomaan sitä mitä säkin kirjotit.

mutta jos nyt vaikka itse lähtisin opiskelemaan, ja pistäisin suhteen poikki koska uskoisin että se ei kestä välitmatkaa, niin eihän se kestäisi sitten muutenkaan.
sitä ajoin takaa, että jos olettaa ettei opiskeluiden takia suhde kestäisi, niin kestääkö se sitten oikeasti pidemmän päälle ollenkaan.

Murehtija
persimon

...silleen vähän mietin että jos toinen on oikeesti tärkein ihminen maailmassa, niin ei kun vaan suhde poikki ja lähden tästä opiskelemaan.
...mutta itseään kannattaa ensisijaisesti ajatella, JOS pitää itseään tärkeämpänä kuin kumppaniaan.

Miksi pitäisi pitää kumpaakaan tärkeämpänä? Eiköhän suhteessa nyt ihan PITÄISI olla tasavertaisuudesta kyse? Ottaa ihmisen ihmisenä ja lakkaa hössöttämästä jokaisen päätöksen takia. Jos oikeaa rakkautta on, ja suhde on terve ja tasavertainen niin ei pelkän opiskelun tulisi sitä kaataa. Miten ihmeessä esim. meidän pohjanmaalaisten olisi tarkoitus kenenkään pitää yhtäkään suhdetta kasassa kun erikoisempien alojen isommat ammattikorkeat ovat vähintään 100km takana??

Oman elämän hankkimisessa ei ole kyse itsekkyydestä vaan realismista. Jos toinen ihminen ei sitä ymmärrä, niin miten suhde sitten voi ylipäätäänkään toimia?

persimon

mm...no sitten ei varmaan tarvitse sanoa että "tekisin mitä vaan ja luopuisin mistä vaan, oot mulle tärkeintä" ja blaablaablaa, jos tämmösen opiskeluhötäkän edessä sitten suhde loppuu sen opiskelemaan lähdössä olevan puolelta.

...silleen vähän mietin että jos toinen on oikeesti tärkein ihminen maailmassa, niin ei kun vaan suhde poikki ja lähden tästä opiskelemaan.
...mutta itseään kannattaa ensisijaisesti ajatella, JOS pitää itseään tärkeämpänä kuin kumppaniaan.

ja jos suhde ei kestä välimatkaa tai loppuu jo ennenkuin on ehtinyt alkaa, niin tuskin siinä on sen isompia tunteita ollukaan...

cooper

Olen nyt todella hukassa, sillä kirjoitan keväällä ja tahdon hakea turun kauppikseen opiskelemaan. Ongelma vain on, että avomiehelläni on ammattikorkeaa jäljellä vielä puolitoistavuotta eli ensi vuoden jouluun saakka. Jos viivästyttäisin omaa pyrkimistäni ensi vuoden syksyyn, tulisi siitä huolimatta puolen vuoden ero. Vaihto-oppilasvuoteni viivästytti omia opiskelujani jo vuodella, joten en tahtoisi enää toista välivuotta.

Voisinhan pyrkiä meidänkin kaupungin yliopistoon, mutta täällä on ihan paskat ainevalikoimat enkä halua jäädä tänne. Vaihtoehdot on siis odottaa miestäni vuosi tai lähteä jo nyt syksyllä.... en nimittäin ole varma jaksanko odottaa koska hän laikottelee koko ajan koulussa ja siksi tekisi niin kipeää itse odottaa kun tekis mieli opiskella ja katsoa kun toisen elämässä tärkeintä pelit ja pelit ja pelit vaikka mä odotan hänen valmistumistaan et pääsisin itse korkeakouluun.

1. Rakastan poikaystävääni, mutta en pidä ajatuksesta odottaa hänen valmistumistaan ku mulle on tullut jo välivuosi ja hän vain laiskottelee koulussaan...

2. Antaisikohan se potkun hänen perseelleen jos ottaisin ja lähtisin jo tänä syksynä? Hänelle kun ei koulu tunnu olevan tärkeää vaikka mun opiskelut viivästyy hänen takia... Niin vaikeaa, en halua jättää rakastani.

vinkulelu

Jos sinulle koulu non tärkeää, niin typerää sitä on toisen takia siirtää. Luulisi toisen ymmärtävän. Minkä takia, ette kumpikin voisi käydä koulua?Kyllä suhde kestää jos on kestääkseen sen, että eri kaupungeissa koulua käydään.

Ja jos ei kestä, niin voisi suhde helpomminkin "mennä rikki".

mimuli

Et kertonut välimatkasta, joka syntyisi nykyisen asuinpaikkasi ja uuden koulun välille. Jos matka ei olisi järettömän pitkä, niin miksette voisi jatkaa seurustelua samalla, kun lähdet opiskelemaan ja miehesi jää opiskelemaan?
Puolitoista vuotta ei kuitenkaan loppupeleissä ole pitkä aika elämästä. [size=9]Ainakin itse ajattelen näin vuoden inttileskenä..[/size]
Turha sinun on välivuottakaan pitää, jos et halua ja on mahdollista mennä myös opiskelemaan.

cooper

Välimatka olisi 600km, ei ainakaan ihan joka viikko pääsisi toista tapaamaan. Minä olen aina halunnut turun kauppikseen, mutta tämä mies on mulle todella tärkeä. Jos odotan häntä vuoden niin olisin jo 2 vuotta "jäljessä", enkä voi olla varma valmistuuko hän ensi vuonna kun ei edes jaksa opiskella...

En haluaisi pilata omaa elämääni hänen mukaan elämällä, mutta toisaalta hänen ansiostaan olen nyt niin onnelinen kuin olen.

Blueberry

mun mielestä sun pitäis ehdottomasti lähtee opiskelemaan. suhde kestää jos on kestääkseen ja jos mies todella välittää susta niin saa kyllä vipinää kinttuihin ja hoitaa opiskelunsa ajoissa.
ja jos et lähde opiskelemaan, mieti kuinka katkeroitunu sitten oot jos suhde ei kestäkään. sen takia pistit sulle tärkeen unelman hyllylle ja mielytit vaan muita. ja vielä turhaan.

Dora

Hmm.. Vaikea tilanne kieltämättä. Toisaalta jos sä pyrkisit sinne Turkuun ja pääsisit sinne, niin sulla olis mahdollisuus saada sekä mies että koulu, jos jätät hakematta niin jäljelle jää noista kahdesta pelkkä mies :) Tai tottakai voit pyrkiä sinne lähemmäskin opiskelemaan, mutta ilmeisesti et näe sitä itsellesi mielekkäänä vaihtoehtona. Onko mies sitten luvannut lähteä mukaan Turkuun sitten kun hän itse valmistuu?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat