Poikaystävä aikeissa kosia... - Parisuhteet

tuvalu

Niin ja ollaan siis reilu parikymppinen pari, että ihan teinimeiningistä tässä ei ole kyse! :) t. AP

Kommentit (9)

tuvalu

Ollaan seurusteltu pari vuotta poikaystävän/avomiehen kanssa. Tämän kevään aikana mies on pariin otteeseen vihjannut kihlauksesta. Mutta minäpä en tiedä mitä vastaisin, jos mies OIKEASTI joku kaunis päivä sitten kosaisisi :?

Meillä oli viime syksynä ja alkutalvesta iso kriisi meneillään, mikä vaikutti luottamukseen häntä kohtaan ja sai mut muutenkin kyseenalaistamaan suhteen tulevaisuuden. (Kyseessä ei kuitenkaan ole pettäminen.) Kevään aikana ollaan lähennytty uudestaan ja alettu taas löytää yhteinen sävel. Mutta tosiaan noi miehen vihjailut kihlauksesta sai mut hämilleen... En osannut odottaa sen jo tässä vaiheessa haluavan virallistaa suhde! Kai se sitten haluaa myös osoittaa olevansa tosissaan tässä, kaikesta huolimatta. Vai voiko kyseessä olla joku halu tehdä samoin kuin moni sen kavereista, jotka on nyt oikein urakalla alkaneet mennä kihloihin... :o

Omat tunteet on vielä sen verran sekaisin, etten todellakaan osaa vastata niin lopulliseen kysymykseen kuin "tuletko vaimokseni". Miten sitten "antaa rukkaset" eli sanoa, että haluaa vielä miettiä asiaa tms?? Ja miten sanoa se niin, ettei siitä aiheudu pahaa mieltä miehelle... Voiko joku suuttua siitä, ettei heti vastaa myöntävästi? JOS se nyt sattuu tässä lähiaikoina kosimaan :)

Itse tosiaan ailahtelen tällä hetkellä sen verran, että yhtenä päivänä selaan innoissani kihlasormuskuvastoja netissä ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta, toisena päivänä taas en voi kuvitellakaan meneväni vielä kihloihin. Mulle se on sitten NIIIIIIN lopullista kuitenkin. Opiskelut on molemmilla kesken, joten häitä ei ainakaan vielä moneen vuoteen olisi tiedossa. Miten siis sanon miehelle hienotunteisesti, että mietitään vielä, mikä kiire tässä on?! Tärkeintähän on, että MOLEMMAT haluaa sitä yhtä paljon ja on 120 % varmoja asiasta!

Kuulostan varmaan tosi oudolta, kun tiedän monta kaveria, jotka on jo monta vuotta epätoivoisesti odottaneet miehen kosintaa ja olisivat valmiita vaikka saman tien menemään myös naimisiin :lol:

tiikeli

Mä en ainakaan ollut sitä mieltä että tarvisi välttämättä mennä kihloihin kun mies alkoi puhumaan siitä. Yhdessä tosin päätettiin sitten että ostetaan sormukset. Eli mitään kosimisia ei tapahtunut. Eikä edes ajatella menevämme naimisiin, ainakaan vielä. Oletan että jos/kun mies haluaa mennä naimisiin niin se kosii sitten joskus. :)

Sormukset on meillä siis lähinnä vaan merkki siitä että ollaan "varattuja".

tuvalu

Katjuska ja SunLion: ootte ihan oikeassa, että mun pitää vaan rohkeasti kertoa miehelle omat tuntemukseni kihloihin menosta, etten ole vielä valmis moiseen. Aion tehdäkin niin, jos se taas vihjailee/puhuu yleisesti kihlauksesta... Ja jos ei, niin sitten ohjaan keskustelun vaikka väkisin aiheeseen :D Vähän vaan jännittää, että mitä se mies on mielessään mahtanut kaavailla. Ettei nyt sentään ihan vielä huomenna ole sormuksia ostamassa :wink: Eli siinä mielessä mulla on vähän kiire ottaa asia puheeks, että mies todellakin tajuaa mun haluavan vielä miettiä. Haluan, että kihlaus olisi ihana yllätys, eikä mikään "voi ei"!

Mä haluan, että sitten kun mua kositaan, niin voin epäröimättä vastata miehelleni "kyllä"! On se kuitenkin sellainen once in a lifetime-tilanne, että sen toivoisi olevan kuin suoraan sadusta :wink: Ja on se varmaan miehellekin mukavampaa ettei tarvitse pettyä, jos toinen ei olekaan täysin varma. Ja sitten jännittää seuraavaa kertaa, josko se nyt vastaisi myöntävästi :D

Mutta onko kenelläkään omia kokemuksia rukkasten antamisesta?? Siis että onko käynyt niin, että miehen kosiessa et olekaan osannut vastata myöntävästi? Miten se meni ja millaiset fiilikset oli? Miten mies otti asian? Päädyittekö kuitenkin sitten jossain vaiheessa kihloihin? Näitä olis kiva kuulla vielä! :)

liljankukka

Mie oon samaa mieltä ku muutkin siinä, että ens kerralla kun tulee puhe jostain kihloihin liittyvästä niin kerrot vaan oman mielipiteesi. Ja vaikka mies ehtiskin yllättäen kosimaan, ni eiköhän se ymmärrä jos selität, ettet vielä ole valmis.

Mulla ei ole omia kokemuksia rukkasten antamisesta, mutta tiedän ettei mun äiti heti suostunut kun isä ehdotti kihloihin menemistä. Ei isä käsittääkseni siitä sen kummemmin suuttunut tai loukkaantunut, ja nyt ovat olleet kuitenki naimisissa yli 20 vuotta. :)

Katjuska

Eipä ollu tällä tytölle heleppo sanoo et joo mennään vaan kihloihin, vaikka siitä olin aina unelmoinu ja haaveillu, jokin potki silti takaraivossa... :( Mietin vaan kaikkee tyhmää.. Varsinkin, kun meillä tässä välissä oli todella vaikee ero ja iloinen yhteenpaluu.

Oltiin jo molemmat pitkään puhuttu asiasta ja päätettiin sit yhessä et ystävänpäivänä mennään kihloihin. Olin ihan paniikissa ja minuu ahisti aina vaan enemmän mitä lähemmäs se kyseinen päivä koitti. Noh, kun sormukset mentiin ostamaan (ennen ystävänpäivää) olin ihan haltioissani ja kun näin miten ihana mies miulla oli, en epäilly enää hetkeekään. Nyt sit onnellisesti ollaan kihloissa oltu ja suhde ei siitä mikskään muuttunu, vaikka niin pelkäsin; päinvastoin nyt oon onnellisempi kun koskaan. :wink:

tuvalu

Se on vaan sinänsä hassu asia, että koko ikäni olen odottanut ja haaveillut miehen kosivan mua.. Nyt kun sellainen on tullut ajankohtaiseksi, olenkin tullut epäileväiseksi ja lyönyt jarrut päälle! :shock: Kaipa se on hyvä olla täysin varma omista tunteista ja luottamuksesta suhteeseen. On se kuitenkin iso päätös kihlautua ja samalla tietty lupautua toiselle. Onko kaikkien tosiaan ollut helppo hihkaista "kyllä" miehen kosintaan?! Siis te, jotka olette kihloissa/naimisissa.

Arvoitus

Keskustelu aiheesta kai kaikkein paras keino. Ja jos mies on tosissaan, eiköhän tuo malttane kosaista uudestaan rukkasista huolimatta kun on kerännyt taas rohkeutta.

Kihlaus on minulle merkki avioliitosta, joka ahdistaa vielä. Toisaalta haluaisin sitä ja toisaalta taas en. Jotenkin ristiriitainen olo koko asian suhteen. Ollaan nyt keskusteltu aiheesta aika paljon itse viimeaikoina ja tultu tulokseen että ehkä sitten kun päästään taas samalle paikkakunnalle (koulu ohi ja paikkakunnan vaihdos mahdollinen) ja päästään taas pitkästä aikaa omaan yhteiseen kotiin.

Mutta, mikä "kiire" sitä on edes mennä kihloihin tai naimisiin, en usko että se arki niin paljon siitä muuttuu kuitenkaan, on sitten siviilisääty vaimo tai tyttöystävä. Muuten kuin lain näkökulmasta.

SunLion

Mun mielestä toi katjuskan idea on hyvä- ens kerralla kun mies vihjailee kihloista, ihmettelet aidosti että mikä kiire nyt on ja ilmaiset ettet halua itse ainakaan kiirehtiä.

Jos hän kosii, vastaat reippaasti että ei vielä, en ole valmis. Haluan kihlautua tosi tarkoituksella ja en vielä valmis moista päätöstä tekemään.

Katjuska

Itse kyllä sinuna kysyisin mieheltä, miksi moinen innostus kihloja kohtaan ja onko hänellä kiire edetä teidän suhteessanne? Tekisin selväksi myös sen, mitä itse haluan ja miltä minusta tuntuu, enkä usko että miehesi voi suuttua jos sellaista sanot.

Jos oma ukkoni suuttuisi minulle tälläisestä asiasta, ei hän se oikea olisi ja olisin varmasti sitä mieltä, että hän yrittää painostaa minua etenemään suhteessa liian nopeasti.

Suosittelen, että keskustelette asiasta rauhassa ja kummankaan mieltä pahoittamatta. Tsemppiä! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat