Eron tunnusmerkit? - Parisuhteet

keijis

Mitkä ovat teidän mielestä eron tunnusmerkkejä?

Itse olen jo jonkin aikaa miettinyt, onko järkeä jatkaa yhdessä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2½ vuotta ja tuntuu ettei kiinnosta enää.

Täyttääköhän ajatukseni jo tunnusmerkit:
- haluaisin koko ajan bilettää kavereiden kanssa
- kaikki exät kiinnostaa
- olen ihastunut erääseen opiskelutoveriini
- tiuskin joka asiasta poikaystävälleni
- seksielämämme on latistunut haluttomuudestani
- kaikki piirteet poikaystävässäni ärsyttää (halailu, pussailu, vitsit..)
- jne

Toisaalta tuntuu, etten voi erota hänestä, kun hänessa on niin paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on komea, ystävällinen, uskollinen, huolehtivainen, rauhallinen, tulee hyvin toimeen perheeni ja ystävieni kanssa, tulen itse toimeen hänen perheen ja ystävien kanssa, hän on ahkera, hyvässä työpaikassa, haluaisi perheen minä hetkenä hyvänsä, hyvä sängyssä :oops: .... En tiedä mitä tekisin, kun toisaalta rakastaa, mutta toisaalta ei enää kovin paljoa.. Tekisi mieli viettää huoletonta opiskelijaelämää, eikä miettiä perheen perustamista ja vakiintumista. [size=9]Kaiken lisäksi houkuttelee, kun tiedän yhden kiinnostavan miehen olevan kiinnostunut minusta...[/size]

Olen kyllä ennenkin eronnut, mutta lähtökohdat ovat olleet niin erilaiset. Nyt poikaystävässäni "ei ole mitään vikaa" tai hän ei ole tehnyt mitään periaatteitteni vastaista, mutta hän on vain ehkä väärä henkilö... Mutta onko tuolla jossain parempaa?

Vaikeaa..

Haluaisin mielelläni kuullu omakohtaisia kokemuksia, jos joku pohtii samoja asioita tai muistaa pohtineensa.

Kommentit (9)

Annie-Dog

miksi tällaisia asioita pohtii täällä eikä siellä kotona poikaystävän kanssa? mun mielestä suhteen a ja o on se että voi puhua asioista poikaystävän kanssa. eikä silleen, että "sori kultsi, mutta mua ei kiinnosta enää". Vaan puhuu asiaa ja toteaa, että nyt ei kaikki ole okei. Varmaan poikaystäväsikin arvostaisi sitä, jos puhuisit hänelle asiasta suoraan.

Ja mikä teitä ihmisiä vaivaa, kun olette niin huolissani perheistä sun muista? teidän suhdehan se on, eikä perheiden!

Ja jos poikaystävän pussailu ja halailu ärsyttää, niin kyllä on asiat huonosti : /

keijis
Annie-Dog
miksi tällaisia asioita pohtii täällä eikä siellä kotona poikaystävän kanssa? mun mielestä suhteen a ja o on se että voi puhua asioista poikaystävän kanssa. : /

Poikaystäväni sattuu olemaan vähän mustasukkaista sorttia (johtuen menneisyydestään) ja nykyään kyselee koko ajan miksen ole niin innostunut hänestä, miksen tykkää hänestä enää, miksen tee sitä ja miksen tee tätä.. Tuntuu että, jos sanon hänelle jotain sinne päinkään, että eroa tässä ajattelen, hän musertuu, suuttuu, sulkeutuu tai jotain mitä lienee tehneekään.. Yksi ongelma tässä suhteessamme on juuri se, ettei syvällisiä paljon jutella. Tai jos "keskustellaan", hän on hiljaa ja odottaa, että olen saanut tilitettyä loppuun asiani ja vastaa VAIN, jos kysytään :x Ehkä juuri se on yksi Suuri syy, miksi mietin eroa, kun en voi keskustella hänen kanssaan syntyjä syviä... Emme vain ole samalla aaltopituudella -vai miksi sitä voisi kuvailla- tarpeeksi. Huumorintaju esimerkiksi meillä on aivan erilainen ja se harmittaa. Tuntuu, että elämä on niin vakavaa hänen seurassaan, kun ystävieni kanssa olen taas aina iloinen ja nauran paljon.. Kuulostaa mitättömältä jutulta, mutta väkisinkin panee miettimään, jaksanko tämän henkilön kanssa lopun elämää, jos nyt on jo näin vakavaa, eikä asioista puhuta tarpeeksi..

Ullapulla

Kuulostaa surulliselta, mutta aika osuvia eron merkkejä olikin jo löytänyt. Mun mielestä just tuo, että kaikki ärsyttää toisessa on yksi aika vakava asia, kosketus ärsyttää jne. Aina tietty pitää puhua asioista miehen kans, mut aina ne asiat ei selviä. Miehessä ei tarvi olla mitään "vikaa", pettämistä, väkivaltaa tms., jotta voi erota. Parempi erota, kun "tuhlata" nuoruutta suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta! Hankalampi on todeta siinä yli 30-v., että kenet suunnilleen samanikäisen vapaan ja ok tyypin löytäisinkään vierelle, kuin nyt nuorempana...

nightmare

mulla itselläni on hieman sama tilanne. en oikein tiedä mitä tunnen vai tunnenko mitään. olemme seurustelleet kohta 2 vuotta ja tuntuu kuin oltaisi vanha aviopari. toisaalta tuntuu että yhdessäolo on vain seksiä tai kuppia ja yhdessä ollessamme yleensä makaamme vain sängyllä tv:tä katsellen, mikä ei tunnu kovin mielenkiintoiselta. jotain virkistystä ehdottomasti kaipaisi. en oikein tiedä millaista sitten olisi jos eroisi, toiaalta kun en ole aiemmin seurustellut kovin vakavasti, niin siinä mielessä haluaisi kokeilla jotain muuta välillä. toisaalta taas olen kasvanut niin kiinni häneen että en tiedä miten osaisin olla ilman häntä, myös hänen perheensä ja sukunsa on tullut hyvin läheiseksi kanssani.

cooper

Ei kannata erota, sillä olet vain siirtynyt ihastumisvaiheesta etääntymisvaiheeseen, kunnes siirrytte edelleen kumppanuusvaiheeseen ja opitte elämään toistenne kanssa vikanne hyväksyen ja kunnioittaen.

Jos aina antaa periksi kun ihastusvaihe loppuu vuoden parin kuluttua, löytää itsensä keräilemästä muutaman vuoden suhteita ja aina sitten epäonnistuu jos ei ole valmis taistelemaan eriytymisvaiheen yli. Merkki siitä on että jopa poikaystäväsi pussailu ja halailu ärsyttää... :wink:

Puhun siksi tällä tavalla kun juuri luin jutun asiasta Kotivinkistä. En tahtoisi kopioida, mutta itse uskon että parisuhteessa tulee aika, jonkä yli on vain taisteltava jos todella haluaa jatkaa toisen kanssa.

Neppis_

No joo. täytyy myöntää että kun täs on jo kohta sen 4 vuotta yhteistä tietä tallattu poikkiksen kanssa, nii välil tekis mieli vaan olla yksin ja mennä oman mielen mukaan. Joskus ei kiinnosta toisessa mikään.. MUTTA se on vaan hetkistä mielijohdetta.. Ei mee kauankaan kun haluan takasin kultani kainaloon..
Joskus taas haluaisin tutustuaq uusiin miehiin ja joihinkin (rehellisesti sanottuna) olen jopa ihastunut .. MUTTA en kuitenkaan ole mennyt pidemmälle ja vertaan muita AINA mieheeni.. En tiedä..
Hetkittäisiä "haluan olla omillani" ajatteita.. jotka menevät sit ohitse..
En usko et miun johteesta erottas.. Mut en myöskään ihmettele jos tässä joskus niin kävis (vaikken kyllä sitä halua!!) ...

No kai se on ihan normaalia. Tää on vasta miun toinen Vakava suhde (edellinen oli 2,5 vuotta) .. Ja muut huomattavasti lyhyempiä....
Olen uskollinen ja kiltti suhteessa.. mut jotain on kyl miussakin sit muuttunut.. heh.. outoa.. mut varmaan se vaan kuuluu "tähän vaiheeseen" ..(?)

apples

Mulla on aika samanlainen tilanne meneillään.
Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa nyt puolisen vuotta. Mä en ole tätä ennen seurustellut lainkaan, ja ehdinkin jo n.kuukausi sitten ahdistua niin paljon että ehdotin taukoa. Poikaystäväni suostui, ja n.viikon jälkeen palasimme yhteen. Sen jälkeen kuukauden verran kaikki on mennyt todella hyvin, mutta nyt huomaan olevani samassa tilanteessa kuin silloin kuukausi sitten. Poikaystäväni on aivan selvästi huolissaan, mutten viitsi sanoa asiasta, (hoen vain olevani väsynyt tai etten tiedä mikä mua vaivaa, minkä ymmärrän olevan todella rasittavaa poikaystävälle), koska ajattelin odottaa, jos ahdistus menisi pois niin, ettei mitään taukoja tarvittaisi.
Asiaa pahentaa huomattavasti se, että olen nähnyt erästä, jonka kanssa mulla oli juttua viime kesänä, ja jota olen huomannut ikävöiväni, välillä todella pahasti. Ja luulen myös tämän toisen olevan musta edelleen kiinnostunut. Mulla on samaan aikaan ikävä ja todella huono omatunto, ja en yhtään tiedä, mitä nyt tekisin..

Vielä sen verran sanon, että huomattuaan jonkun olevan vialla, poikaystäväni on alkanut käyttäytä aivan ihanasti, hokee kokoajan rakastavansa mua yli kaiken ja välittävänsä musta enemmän kuin kenestäkään, ja muistuttaa kaikista kivoista jutuista mitä ollaan tehty yhdessä. Tämä vaikeuttaa huomattavasti keskustelun aloittamista.

apple-

Mulla oli itselläni lähes täysin samanlainen tilanne kuin sulla keijis.

Oltiin seurusteltu just jotain reilut 2 ½ vuotta ja muutettu yhteenkin. Jo muutaman kuukauden ajan olin ajatellut, ettei suhteemme enää toimi. Mulla oli täysin samoja ajatuksia kuin sulla; kaverit, bileet, uusi opiskelupaikkakunta ja muut miehet kiinnostivat paljon enemmän. Lopulta tein päätöksen, etten voi enää jatkaa seurustelua. Tiesin, että exäni oli eri mieltä asiasta, koska olin jo joskus yrittänyt hänelle siitä mainita. En kuitenkaan voinut jatkaa vain hänen takiaan ja jätin hänet.

Kertaankaan en ole katunut. Olen ollut paljon onnellisempi nyt kun olen
voinut tehdä mitä ikinä haluan. Mulla ei ole ollut ollenkaan ikävä exääni ja tuskin tuleekaan - niin kauan päätöstäni mietin.
En tietenkään voi sanoa, että sun tapauksessasi ero olisi ainoa ratkaisu. Luulen kyllä, että sen huomaa kun muu ei enää auta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat