suhde yhtä helvettiä - Parisuhteet

Mistake

Ootte tosiaan nuoria :? Mä oon myös 19 ja kultani 20 täyttää kohta 21. Me ollaan myös "asuttu" epävirallisesti yli puolvuotta yhes. Ja totta kai välil on päivii et toinen haluu olla omas rauhas, meillä kun on yksiö :D Mutta me kyllä ollaan edelleen kahden vuoden seurustelun jälkeen edelleen tosi rakastuneita ja joka päivä pääsee oman kullan kainaloon ja niin paljon pusuja saa kuin sielu sietää. Ainut ikävä asia suhteessamme on seksi joka ei minulle niin usein maistu kuin ennen :cry:

Mut kyllä toi teijän ongelma kuulostaa jo pahalta jos poikaystäväs ei ota sua ees enää syliinsä saati sitte suutele sua :shock:. Niin miksi todella tyytyä tuollaiseen suhteeseen? Ehkä ette sovi toisillenne ja milloinkas toinen teistä on edes sanonut rakkauden tunnustuksia?? Koittakaa jutella, mutta mielestäni tollaseen suhteeseen ei pidä jäädä. Voi katsos myöhemmin harmittaa kun tuli tuhlattua kallisarvoista nuoruutta moiseen vaikeeseen suhteeseen eikös?

Sivut

Kommentit (17)

malina
Mirre
Mun neuvo on et huonossa suhteessa ei kannata jumittaa!

Ei hyvää suhdetta tule ikinä olemaankaan jos ei laita itseään likoon ja ala selvittää asioita. Pitää vaan kunnolla joskus istua puhumaan, ei ne miehetkään aina tajua, että mikään ois ees vialla.

Tuolla ajatusmallilla suhteita jatketaan vain siihen saakka kunnes alamäet alkavat ja niitähän on kaikilla. Varsinkin kun ns. symbioosi vaihe on ohi. Minusta tämän topicin juttu kuulostaisi nyt selvältä symbioosin loppumiselta, jonka jälkeen hieman eriydytään, mutta jos siitä pääsee yli suhteesta tulee taas olemassa olemisen arvoinen.

Tietysti aiheen aloittaja itse päättää onko se sitä vai oikeasti eronpaikka, niinkuin ensimmäisen kommenttini alussa totesin.

Snopperi

oon seurustellut 2 vuotta mun poikaystäväni kanssa ja melkein se koko aika ollaan asuttu yhdessä. mä oon 19 ja jätkä on 23. nyt on alkanu tulla vähän ongelmia tähän meidän suhteeseen. :cry: ensinnäkin vaikuttaa siltä, et kumpikaan ei enää välitä toisistaan, eikä seksiäkään oikeastaan harrasteta ollenkaan tai jos harrastetaan niin ehkä kerran kuussa. ja siinäkin mulle tulee kauheen ahdistunut olo. poikaystäväni ei myöskään pidä mua koskaan sylissään ja jos pyydän päästä syliin niin se sanoo, et lopeta toi ahdistelu ja anna mun olla. se ei vaikuta kauheen normaalilta, ainakaan mun korviin. ja suudeltu ollaan varmaan viimeks yli vuosi sitten. tää meidän elämä on vaan tällästä, et käydään töissä ja koulussa ja sit kun ollaan kotona niin toinen on tietokoneella ja toinen kattelee telkkaria, eikä puhuta toisillemme yhtään mitään. tää kaikki ahdistaa mua tosi paljon, enkä tiä mitä pitäis tehdä... mielipiteitä ja ratkasuja siis oisin vailla.

malina
Mimia

Puoli vuotta riitelyä ei ehkä olisi sinulle tarpeeksi hyvä syy lopettaa suhde, mutta olisiko puoli vuotta (tai vastaavasti puolet siitä ajasta, jonka olet miehesi kanssa seurustellut..) sellaista suhdetta tarpeeksi, jossa rakkautta ei ole, huomiota ja hellyyttä ei saa vaikka haluaa, suhdetta jossa toinen on selvästi kyllästynyt ja pitkästynyt sinuun, mutta on kanssasi vain koska on tottunut siihen ja kohtelee sinua ikävästi?

Ei se välttämättä sitä sano, ettei ole rakkautta vaikka ei ole läheisyyttä tai sitä ettei sitä voi saada takaisin jos yrittää. On kai siinä jotain kun vielä edes kysyy mitä pitää tehdä? Siitä taas päättää topicin aloittaja.

Mimia

Niin, eipähän me tiedetä onko aloittaja keskustellut miehensä kanssa tästä. Mutta suhteessa molempien osapuolien pitäisi olla ihan tasavertaisia, ei ole pelkästään naisen homma huomautella koko ajan suhteen epäkohdista jos mies ei niitä myös itsenäisesti osaa korjata..

Totta. Ei tarvitse itse loputtomiin yrittää jos ei mies ole valmis itsekin huomaamaan asioita. Mutta ei meillä ainakaan ensimmäisten vuosien aikana mun poikaystävä aina tajunnut mistä mulla kenkä milloinkin puristi.

malina

Sehän on nyt ihan susta kiinni. Uskotko, että tämä mies on se jonka kanssa jaat loppu elämäsi? Jos et, miksi vielä annat hänen kohdella itseäsi noin?

Jos vielä rakastat häntä ja näet kaikesta huolimatta, että voitte työn avulla selvitä, tee ihmeessä aloitetta. Sanot suoraan, että tälläinen peli ei ole sinua varten. Kerrot vakavasti, että voit pahoin ja että teillä on suhteessanne kaksi osapuolta. Eihän tuo ole ihan tervettä, muttei minusta toivotontakaan.

Meillä on ollut joskus myös tuollainen kausi (kesti erään syksyn), että poikaystävä ei halunnut läheisyyttä. Sitten yhtenä kertana kun riideltiin kysyin "milloin viimeksi halasit minua oma-aloitteisesti!?", se tehosi. Siitä lähtien hän tajusi, mitä tarvitsen ja siitä on seurannut monta onnellista vuotta seurustelua, eikä sen lauseen jälkeen ole tarvinnut erikseen huomautella. Tai sitten aliarvioin häntä.. mutta oli syy mikä tahansa se tehosi.

Ja olisi syytä tehota teilläkin. Jos vain jaksat nähdä vaivaa ja pyytää häntäkin, kaikki palaa varmasti ennalleen. Voihan olla, että hän luulee sen olevan normaalia ja ohimenevää? Jos mies ei tuntisi sinua kohtaan enää mitään, hän olisi voinut myös yhtä hyvin lähteä.

Koittakaa siis puhua, jos vastasit myöntävästi ensimmäiseen kysymykseeni. Lykkyä tykö.

Svenna

Jep, eli huonossa suhteessa eikun asiat huononee vain. Tämä on mun neuvo, ei kannata haaskata elämäänsä sellaiseen suhteeseen josta ei saa mitään irti. Toisaalta puhuminen yleensä auttaa..yrittäkää puhua, mutta itse lähtisin jo lätkimään.

SunLion

äkkiseltään en keksi mitään syytä miksi jumittaa yhdessä :roll: olette kuitenkin nuoria...jos nyt jo noin ahdistaa ja ei tunnu olevan mitään palavaa rakkautta onko järkeä pysytellä yhdessä...

k87

no puhuminen auhteen tilasta on aika hyvä vaihtoehto. ainakin minun ymmärryksen mukaan.

tai sit ihan vaan eroominen, jos pahalle tuntuu. ei tuo mun mielestä oo normaalia että avoliitossa oleva pari ei oo suudellu vuoteen. ees seksin aikana/jälkeen :shock:

malina
Snopperi
mielipiteitä ja ratkasuja siis oisin vailla.

Snopperi mihin toimenpiteeseen oot päätynyt? Ootteko jutelleet? Vieläkö yhdessä vai jo erossa? Olisi mukava kuulla kuulumisia.

malina
Mimia
malina
Ei se välttämättä sitä sano, ettei ole rakkautta vaikka ei ole läheisyyttä tai sitä ettei sitä voi saada takaisin jos yrittää. On kai siinä jotain kun vielä edes kysyy mitä pitää tehdä?

Ikävä kyllä, on olemassa myös yksipuoleista rakkautta, johon ei vastakaikua aina saa vaikka kuinka haluaisi ja sen eteen kaikkensa tekisi. :(

Sellaisessa ei kyllä kannata itseään kiusata.. ehkä olen vähän turhan sinisilmäinen näissä asioissa itse.

Mutta sitten kannattaa jatkaa, jos toinen on valmis elvyttämään tunteet. Siitähän ei pääse eteen päin kuin taas vain ja ainoastaan keskustelemalla.

-oAsis
malina
Mirre
Mun neuvo on et huonossa suhteessa ei kannata jumittaa!

Ei hyvää suhdetta tule ikinä olemaankaan jos ei laita itseään likoon ja ala selvittää asioita. Pitää vaan kunnolla joskus istua puhumaan, ei ne miehetkään aina tajua, että mikään ois ees vialla.

Tuolla ajatusmallilla suhteita jatketaan vain siihen saakka kunnes alamäet alkavat ja niitähän on kaikilla. Varsinkin kun ns. symbioosi vaihe on ohi. Minusta tämän topicin juttu kuulostaisi nyt selvältä symbioosin loppumiselta, jonka jälkeen hieman eriydytään, mutta jos siitä pääsee yli suhteesta tulee taas olemassa olemisen arvoinen.

Tietysti aiheen aloittaja itse päättää onko se sitä vai oikeasti eronpaikka, niinkuin ensimmäisen kommenttini alussa totesin.

Olen samaa mieltä :)

...musta se on aika turhaa jos yksin itkee kun on vaikeeta parisuhteessa...auttais varmaan kun kunnolla keskustelis kumppanin kanssa, ja jos ukko ei oo valmis tekemään mitään että olisit onnellisempi, ni sitte ei ole...siihen on yleensä syynsäkin... :!:

niin ja jos miehelle ei kerrota mitään, niin turha se on miestä syyttää...

Mimia
malina
Mutta minusta tosiaan tarvitaan monta vuotta riitaa ennen kuin itse lähtisin tästä (omastani siis) suhteesta pois, tuo "huonossa suhteessa jumitus"- asia oli minusta siksi liikaa. Ei puolivuotta olisi ainakaan minulle vielä sellainen aika jonka takia jättäisin sikseen..

Puoli vuotta riitelyä ei ehkä olisi sinulle tarpeeksi hyvä syy lopettaa suhde, mutta olisiko puoli vuotta (tai vastaavasti puolet siitä ajasta, jonka olet miehesi kanssa seurustellut..) sellaista suhdetta tarpeeksi, jossa rakkautta ei ole, huomiota ja hellyyttä ei saa vaikka haluaa, suhdetta jossa toinen on selvästi kyllästynyt ja pitkästynyt sinuun, mutta on kanssasi vain koska on tottunut siihen ja kohtelee sinua ikävästi?

malina
Minusta tässä aliarvioidaan hieman miehiäkin. Ei ne oikeasti välttämättä edes tiedä että asiat niin huonosti. Mies voi tosiaan luulla, että on ok jos ei olla kovin läheisiä.

Niin, eipähän me tiedetä onko aloittaja keskustellut miehensä kanssa tästä. Mutta suhteessa molempien osapuolien pitäisi olla ihan tasavertaisia, ei ole pelkästään naisen homma huomautella koko ajan suhteen epäkohdista jos mies ei niitä myös itsenäisesti osaa korjata..

malina
Mimia

:shock: No jos sinusta tuo on "selvää" symbioosivaiheen loppumista, niin huh huh. Vaikka toisen kanssa ei olisikaan enää 24/7, niin kyllä niitä yhteisiä juttuja pitää olla kuitenkin jonkin verran vaikka rakastumisvaihe onkin ohi. Myös hellyyttä ja läheisyyttä pitää olla, vai tiedätkö yhtään pitkää rakkauteen perustuvaa suhdetta, jossa ei hellyyttä olisi lainkaan?

Joo, saatoin todella aliarvioida tilannetta vertaamalla sitä symbioosi vaiheen loppumiseen (tämän otin aiheeksi kuitenkin siksi että kirjoittaja ja hänen miehensä eivät ole olleet yhdessä niin kauaa, että se on välttämättä ohitettu). Mutta minusta tosiaan tarvitaan monta vuotta riitaa ennen kuin itse lähtisin tästä (omastani siis) suhteesta pois, tuo "huonossa suhteessa jumitus"- asia oli minusta siksi liikaa. Ei puolivuotta olisi ainakaan minulle vielä sellainen aika jonka takia jättäisin sikseen..

Mimia

Tuo tapaus kuulostaa siltä että Snopperi on yksin suhteessa. Itse en ainakaan viitsisi yrittää vuosia saada mieheltä hellyyttä ja yhteistä aikaa. Jos sitä ei järjesty, niin selkeästi muut asiat menevät suhteen ohi, eikä sellaiseen suhteeseen kannata voimavaroja käyttää.

Minusta tässä aliarvioidaan hieman miehiäkin. Ei ne oikeasti välttämättä edes tiedä että asiat niin huonosti. Mies voi tosiaan luulla, että on ok jos ei olla kovin läheisiä.

Eri asia onko topicin aloittaja erisorttia siinä mikä aika on tarpeeksi sanomaan ettei kannata enää yrittää.

Mirtzi

Meille tuli kultani kanssa pieniä, samankaltaisia ongelmia, kun muutimme yhteen.. Olimme seurustelleet 1,5 vuotta kun päätimme hynttyyt pistää yhteen. Tätä ennen kiehnäsimme koko aika toistemme kyljessä jne kun nähtiin. Sitten asuttuamme yhdessä jonkin aikaa välimme hieman viilenivät, emme enää pussailleet/halailleet ja syleilleet läheskään niin usein kuin ennen.. Uskon, että uusi tilanne, että toista näki koko aika, vaikutti asiaan suuresti. Olisi pientä paussia kaivannut.. Ja nyt meillä tuo armeija on vähentänyt näkemisiämme, niin yhdessä olo on alkanut tuntua taas ihanalta. Toinen syy tähän väliemme viilenemiseen oli, että muutimme kauas kavereistamme ja perheistämme emmekä siis nähneet heitä, ja uudelta paikkakunnalta ystäviä oli/on vaikea löytää. Joten emme päässeet edes muiden kanssa juttelemaan. Meillä siis tämä armeija antoi sen kaivatun paussin arkeen ja paransi välejämme.

Mimia
malina
Mirre
Mun neuvo on et huonossa suhteessa ei kannata jumittaa!

Ei hyvää suhdetta tule ikinä olemaankaan jos ei laita itseään likoon ja ala selvittää asioita. Pitää vaan kunnolla joskus istua puhumaan, ei ne miehetkään aina tajua, että mikään ois ees vialla.

Tuolla ajatusmallilla suhteita jatketaan vain siihen saakka kunnes alamäet alkavat ja niitähän on kaikilla. Varsinkin kun ns. symbioosi vaihe on ohi. Minusta tämän topicin juttu kuulostaisi nyt selvältä symbioosin loppumiselta, jonka jälkeen hieman eriydytään, mutta jos siitä pääsee yli suhteesta tulee taas olemassa olemisen arvoinen.

:shock: No jos sinusta tuo on "selvää" symbioosivaiheen loppumista, niin huh huh. Vaikka toisen kanssa ei olisikaan enää 24/7, niin kyllä niitä yhteisiä juttuja pitää olla kuitenkin jonkin verran vaikka rakastumisvaihe onkin ohi. Myös hellyyttä ja läheisyyttä pitää olla, vai tiedätkö yhtään pitkää rakkauteen perustuvaa suhdetta, jossa ei hellyyttä olisi lainkaan?

Tuo tapaus kuulostaa siltä että Snopperi on yksin suhteessa. Itse en ainakaan viitsisi yrittää vuosia saada mieheltä hellyyttä ja yhteistä aikaa. Jos sitä ei järjesty, niin selkeästi muut asiat menevät suhteen ohi, eikä sellaiseen suhteeseen kannata voimavaroja käyttää.

Olen aika pitkälle samoilla linjoilla mirren kanssa. Tosin sinä itse valitset sen, onko kyse huonosta suhteesta vai pelkistä alamäistä muuten hyvässä suhteessa. Tuon perusteella kannattaa päätös tehdä, mutta yritä nähdä suhde realistisesti äläkä romantisoi/väheksy sitä liikaa. Muista myös, ettei parisuhteen ole tarkoitus tuottaa ahdistusta ja pahaa oloa, vaan lisätä jaksamista kaiken muun kiireen ja stressin keskellä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat