mitä tehdä kun poikaystävä muutti toiseen kaupunkiin?! - Parisuhteet

sopuli
Vivian
Aloin tässä miettiä sitäkin, että poikaystäväsi teki aika ison teitä molempia koskevan päätöksen muuttamalla toiseen kaupunkiin. Kerroitko kuinka vaikealta tuo sinusta tuntuu?

Mä mietin kans, et musta on outoa, jos asiasta ei yhdessä keskusteltu, päätetty ja mietitty ratkaisuja. Jos meistä toinen lähtis opiskelemaan/töihin muualle ja muuttas meidän yhteisestä kodista pois, niin kyllä se olisi enemmän, kuin vain ilmoitusasia!

Sivut

Kommentit (21)

Laura

Kun me alettiin seurustelemaan, oltiin oltu puol vuotta yhdessä, kun mies lähti vuodeksi armeijaan, joten näimme miten sattui. Kun armeija oli ohi, minä pääsin opiskelemaan ja muutin opiskelupaikkakunnalle ja mies jäi tänne kotikaupunkiin. vuos siitä ja mies muutti Treelle opiseklemaan ja nähtiin vaan viikonloppuisin ja välimatkaa oli varmaan reilu 400km.

Tätä viikonloppunäkemistä kesti suunnilleen 4 vuotta, eikä se ole meidän suhdetta pilannu. Luulempa vaan, että koska olemme tottuneet vähään näkemiseen, se on tehnyt meidän suhteesta vahvemman. Nyt on vajaa kaks vuotta asuttu samassa kaupungissa ja suhde voi paremmin kun koskaan.

Ei se suhde siihen kaadu, et asuu eri paikkakunnilla, saattaa vaan vahvistaa. Ja ei 50km ole kyllä matka eikä mikään.

Vivian

Aloin tässä miettiä sitäkin, että poikaystäväsi teki aika ison teitä molempia koskevan päätöksen muuttamalla toiseen kaupunkiin. Kerroitko kuinka vaikealta tuo sinusta tuntuu? Kuitenkin miehesi lähti yksin toiseen kaupunkiin ja pärjää siellä ilman sinuakin, kyllä siinä tapauksessa kannattaa itse tehdä samoin eli koittaa pärjätä myös omillaan.

Miten tulet 100 eurolla kuussa toimeen jos asuit poikaystäväsi kanssa? Siis tuolla summallahan voi pärjätä vain kotona asuva, varmasti olet oikeutettu joihinkin tukiin jos yksin asut.

Toisaalta mietin tuota mikä täällä nostettiin esille, eli kuinka monet jäävät esim. leskeksi yllättäen, ikävä kyllä eräälle perhetutulle kävi juuri näin ja siitäkin selviää vaikka joutuu rakentamaan koko elämänsä uudelleen. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kannattaa opetella sen verran itsenäiseksi että pärjää ilman kumppania. Ei parisuhde mielestäni ole sitä, että ei pärjää ilman toista, tuo kuulostaa joillain lailla sairaalta. Hyvä suhde kun tuo positiivisia asioita kummankin elämään, mutta ei tee hyvää suhteelle jos toinen osapuoli on toisesta riippuvainen.

Mimia

Minä ymmärsin myös että auto on aina käytössä, mutta joka tapauksessa tuo on lyhyt matka. Olen itse asunut pienellä paikkakunnalla, josta lähimpään isoon kaupunkiin oli yli 60km. Tuo matka ei työ/koulumatkana teettänyt kenellekään ongelmia, joten en ymmärrä miksi se sinulle ongelma olisi. Se on vain tahdosta kiinni ja järjestelykysymys. Jos ei rahaa ole, pyydä poikkista maksamaan osa matkoistasi, ota opintolainaa, hanki töitä, mene sossuun, pyydä vanhemmilta...

"yksin asuminen ei minulle tule koskaan kohdalle... kun minun juttuni sekään ei ole! joten siihen ei tarvitse tottua! "

Tuo kun ei aina ole itsestä kiinni. Tiedäthän että suurin osa suhteista loppuu jossain vaiheessa? Tiedäthän että ihmisiä kuolee? Tiedäthän että välillä tulee tilanteita joissa yhdessä asminen ei onnistu?
Mitäs meinasit kolmekymppisenä tehdä kun/jos ero teille tulee? Muuttaa kotiin takaisin, kun et osaa yksin asua?

"joidenkin kommentit sitten osaa olla ärsyttävän loukkaavia herkälle ihmiselle,ei sellaisia kiitos."

Sitä pitää sitten olla kirjoittelematta nettiin omia juttuja joista haluaa muiden mielipiteitä, jos kerran mielipiteitä ei saa esittää.

Vivian

Mulla ja poikkiksella on samanlainen välimatka kuin teillä, molemmilla on autot ja ollaan yhdessä 3-4iltaa/yötä viikossa. Poikaystäväni koulu on näiden kahden kaupungin välillä, joten hän on nyt se ketä ajelee, joskus tosin myös minä menen hänen luokseen. Kesällä taas olin hänen paikkakunnallaan kesätöissä, jolloin vietin siellä enemmän aikaa ja minä olin enemmän se ketä ajeli.

Pointtina tässä jutussa on se, että meillä ei ole ollut mitään ongelmia tuon välimatkan takia, toisaalta ajattelen niinkin, että on ehkä hyväkin olla välillä itsekseen, hoitaa kouluasioita ja nähdä kavereita sekä perhettä. Itse olen yksina asuessani oppinut itsenäiseksi ja on todella helpottavaa tietää että ei ole riippuvainen kenestäkään toisesta vaan pärjää/viihtyy yksinkin.

Jos et pysty asumaan yksin tai kärsitte liikaa välimatkasta, ei auta muu kuin muuttaa itsekin perässä. Vuosi tosin on niin lyhyt aika, että sen pärjää, varsinkin kun teillä olisi sen jälkeen mahdollisuus taas muuttaa yhteen. Tosin on varmasti ikävää kun on ensin asuttu yhdessä ja sitten muuttaa erilleen, mutta menevät ihmiset vaihtoonkin tai armeijaan ym. Suhteen on vain kestettävä mukana.

Jzzu
bibi
joidenkin kommentit sitten osaa olla ärsyttävän loukkaavia herkälle ihmiselle,ei sellaisia kiitos. :)

Keskustelupalstoilla saa varmasti kommenttia laidasta laitaan kun keskustelun aloittaa, jos ei halua kuin nyökyttelyä omille mielipiteilleen eikä mitään muuta niin ei kannata postata pulmiaan foorumille.

Laura
bibi
turhaa valitusta?
No ei nyt turhaa valitusta kuitenkaan. Jokaisella on omat ongelmansa ja valituksensa kohteet, ei niitä turhiksi voi sanoa.

bibi
muutan sitten kultani luo ja yksin asuminen ei minulle tule koskaan kohdalle... kun minun juttuni sekään ei ole! joten siihen ei tarvitse tottua!
Olisi kuitenkin hyvä tottua olemaan myös yksin. Ei koskaan tiedä milloin kohdalle sattuu sellainen tilanne. 50 vuotiaana varmaan vielä vaikeempaa opetella olemaan yksin.

bibi
joidenkin kommentit sitten osaa olla ärsyttävän loukkaavia herkälle ihmiselle,ei sellaisia kiitos. :)

Sellasta sattuu, kun kirjoittaa tämmösille palstoille ja haluaa keskustelua aloittaa. Pitäskö kaikkien voivotella sun tilannetta ja taputtaa päähän?

sopuli

Mä ainakin ymmärsin, et sulla on auto käytössäs koko ajan.

Mut silti toi 50km on lyhyt matka ja tosiaan tulis luultavasti halvemmaks, et asuis samassa kämpässä ja toinen kulkis autolla kouluun. Tai sit vaikka bussilla tai kimppa kyydillä.

Mut kuten jo sanoin, ni elämä on valintoja täynnä ;) Ja tuo vuosi on tosi lyhty aika.

bibi

niin ja olen kyllä keskustellut rakkaani kanssa tästä baari asiasta yms. aina se on sellainen ollut,mutta nyt se ärsyttää... yrittää parantaa tapansa. sitä odotellessa... ;)

bibi

turhaa valitusta?! auto on ehkä kerran viikossa käytössä ja rahaa käytössä sellaiset vajaa 100 e kuukaudessa,ei mahdollista kulkea toisen luo! olen itse kulkenut pari vuotta kouluun toiselta paikkakunnalta,ei mun juttu! odotan että oma koulu loppuu ja muutan sitten kultani luo ja yksin asuminen ei minulle tule koskaan kohdalle... kun minun juttuni sekään ei ole! joten siihen ei tarvitse tottua! :o kyllä tässä pärjää,onneksi on ihania ystäviä ja perhe tukena! :) joidenkin kommentit sitten osaa olla ärsyttävän loukkaavia herkälle ihmiselle,ei sellaisia kiitos. :)

Mimia

Aivan turhaa valitusta kun matka kerran on noin lyhyt ja autokin on.

Oletteko laskeneet kumpiko tulee halvemmaksi, pitää kahta asuntoa eri paikkakunnilla vai pitää yhtä asuntoa ja jakaa ruokamenot kun toinen käy autolla (tai bussilla/kimppakyydillä/junalla...) koulussa? 50km ei edes ole älyttömän pitkä koulumatka...

Toisaalta, yksin olemista ja asumista on hyvä harjoitella, koska luultavasti jossakin vaiheessa elämää se kuitenkin tulee eteen.

Lizzie
sopuli
Toisaalta jos tuntuu, ettei osaa olla yksin, niin tollainen pesäero ja yksin asumisen opetteleminen voi oikeasti tehdä tosi hyvää! Itse olen ainakin tosi onnellinen siitä, et olen asunut yksinkin. Olen iso tyttö, osaan huolehtia itsestäni ja yksin olo ei ahdista :)

Komppaan :-({|=

sopuli

Toisaalta jos tuntuu, ettei osaa olla yksin, niin tollainen pesäero ja yksin asumisen opetteleminen voi oikeasti tehdä tosi hyvää! Itse olen ainakin tosi onnellinen siitä, et olen asunut yksinkin. Olen iso tyttö, osaan huolehtia itsestäni ja yksin olo ei ahdista :)

bibi

hän ei halua takaisin,vaikka perhe ja kaverit ja tietenkin minä olen täällä... auto mulla olis mutta eipä varaa matkustella sillä... yksin en ole asunut,en osaa olla yksin. :? joka sunnuntai,kuten tänäänkin tulee kamalat itkut,mut kai sitä aikuisen ihmisen on pärjättävä?

Lizzie

Meillä oltiin myös eri osoitteisa yksi lukuvuosi opiskelujen takia. Lähdin siis meidän yhteisestä kodista opiskelemaan eri kaupunkiin, ja menin aina viikonlopuiksi meidän kotiin. Itkuhan siinä tuli monena sunnuntai-iltana, mutta ihan hyvin me selvittiin. Onneksi ei tarvinnut olla erossa kauaa, silllä paskasia pottuja

MUOKS muru kävi kantamassa kortensa cosmon kekohon :lol:

Niin, siis että ei tarvinnu olla viikkoja eri osoitteessa kun vaan sen yhden lukukauden, koska sit muru valmistu ja sitten muutettiin mun uudessa opiskelukaupungissa yhteen.

sopuli

Elämä on valintoja täynnä ;)

Mut kuten mä sanoin, niin meillä mies on käyny töissä yli 50km päässä. Ja jos kulkee autolla, niin ei matkaan mene kovin kauaa. Eikö mies voisi muuttaa takaisin? Autoilu on vaan aikas kallista opiskelijalle :( (tai no kaikille, mut opiskelijan kukkarossa se todella tuntuu!)

Kyllä kai yksinasumiseenkin tottuu uudestaan. :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat