Lapsuuden kodista uuteen kotiin poikaystävän kanssa? - Parisuhteet

Tapsu
Kaunosielu
Mua huolestuttaa se, että tylsistytään toisiimme. Ton välttämiseen ei kyllä varmaan ihan mahdottomuuksia tarvita. Kunhan muistaa elämän sen kämpän ulkopuolella. Ettei vaan nyhvää koko ajan siellä kämpässä kullan kanssa, vaikka se aluksi saattaakin tuntua erittäin mukavalta :D

Voi kuule :D Me melkeinpä vaan nyhvätään kotona kahestaan. Sillon kun tolla miekkosella on siis aamuvuoro että on illat kotona eikä töissä. Katellaan telkkari ja syödään samalla, katotaan leffoja jne. Tai sit molemmat vaan tekee omia juttuja. Ite vaikka oon koneella ja hän pelaa, tai hän soittaa kitaraa ja minä pelaan Mariota Wii:lla. Ja niin eespäin. Mulla ei ole kavereita keitä näkisin tai keiden kanssa viettäisin aikaa. Poikaystävällä on vaan yksi tuttu tampereella ja häntäkään ei näe kuin ehkä aamuvuoro viikkoisin parina päivänä. Nyt ei ole vähään aikaan nähnyt. Aloitti juuri kitarakurssin niin siellä käy keskiviikkoisin mutta muuten ollaan ihan kaksin kotona.
Ei se niin pahaa ole, mutta ehkä se ei meitä haittaa kun ollaan molemmat vähän sellaisia ettei tarvita seuraa ympärille :)

Sivut

Kommentit (45)

Tiny_

Me ajateltiin että jos kesällä muuttais yhteen ja molemmat siis asuu vielä lapsuuden kodissa. Viime kesänä jo vähän harjoiteltiinkin että miten se homma toimii koska vanhempani olivat kesällä mökillä ja muualla reissussa. Oli siis koko omakotitalo käytössä :D Käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa ja sellasta.

Tosin kesällä vasta ollaan vuosi seurusteltu joten mietinkin että onko se sitten liian vähän aikaa. Itseni mielestä ei kyl oo mutta mites sitten muitten kokeneempien mielestä ;o

Chocolat

Toimiiko tällainen miten hyvin, molemmat muuttavat ensikertaa kotoaan pois yhteen asumaan. Tähän saakka olemme hyvin tulleet toimeen mutta pelottaa hieman pilaako yhteenmuutto sitten tämän ihanan suhteen?

Mitä huonoja ja hyviä puolia tässä olisi? :)

Yhteenmuuttoa kyllä olemme jo melkein puoli vuotta suunnitelleet ja juuri saimme vuokratarjouksen, tosin alue ei ole mikään parhain..

Mutta kertokaa kokemuksia! :)

gollum

Me muutettiin molemmat suoraan vanhempien kotoa yhteen, eikä asiasta seurannut ongelmia. Riippuu niin paljon ihmisistä, jonkinlainen itsenäisyys ois hyvä olla jo muuttoa suunnitellessa molemmilla.. Että pitää huolta siisteydestä ja osaa hoitaa omat raha-asiansa. Itsenäistyä pitää, ettei kumpikaan suhteessa ota tavallaan vanhempien paikkaa, että huolehtii toisenkin asiat. Kannattaa myös varoa että ei jää yksin kotitöistä vastuuseen, vaan että molemmat tekevät alusta asti osansa.

Vanhempien kotona asuessa on myös ollut molemmilla luultavasti jonkinlaisia sääntöjä: mitä saa tehdä, milloin pitää tulla kotiin yms. Riippuu tietty siitäkin minkä ikäsiä ootte ja kuinka itsenäisiä jo valmiiksi... Mut siis sitä joutuu vähän ihan tietosesti miettimään, että tosiaan muutettuaan on vapaa tekemään niitä juttuja mitä itse haluaa... Että ei anna toisen rajottaa omia tekemisiä huomaamattaan vaan siksi että on tottunut siihen. :)

Kannattaa etukäteen jo jutella kaikista kotityöhommista ja raha-asioista, esim. siitä pidättekö omat rahat molemmilla ja maksatte kaiken puoliksi vai onko kaikki yhteistä... Samalla voit vähän tunnustellakin, minkä verran toinen on ajatellut näitä juttuja. :)

k87

mulle teki ainakin ihan pirun hyvää asua ensin yksin. muutin 17-vuotiaana pois kotoa ja kolmen vuoden päästä siitä vajaa vuos sitten muutettiin poikaystävän kanssa yhteen.

yksin asuessa opin huolehtimaan itsestäni ja luottamaan siihen että kyllä mä selviän. mä opin sietämään itteeni ja huomasin etten ookkaan niin seurankipee ihminen mitä luulin vielä kotona asuessa olevani. opin laskujen maksamisen ja rahankäytön, pyykinpesun ja siivoomisen (siivosin kyllä jo kotikotona mut oli se silti ihan eri asia).

toisaalta kaikki ei tartte yksinasumista välttämättä. mies muutti suoraan äipän helmoista mun kanssa saman katon alle. kysyin oisko se halunnu muuttaa ensin yksin ja sit vasta mun kanssa mut se sano tietävänsä että osais kyllä yksinkin asua, joten miks maksaa kahta vuokraa ihan turhaan, joten rahallinen säästö on ainakin merkittävä :)

suosittelen siltikin yksinasumista. ihan jo itteesä tutustumisen kannalta.

mimuli

Meillä ois samankaltainen tilanne edessäpäin.

Ei olla vielä mitään kovin tiukkaa aikataulua lyöty lukkoon, koska nyt vasta loppuu intti niin nyt vasta sitten aletaan ihan tosissaan asiaa miettimään ja työstämään. Ja asutaan siis vielä molemmat kotikoteissa.

Muttei mun mielestä ainakaan meillä olisi mitään järkeä muuttaa omiin asuntoihin poissa kotoa, koska väkisinkin varmaan toinen "asuisi" toisella, ja olis ihan turhaa maksaa kahta asuntoa.

Nuo asiat, mitä gollum mainitsi ovat varmasti tärkeitä.

mimuli

koollakin hyviä pointteja kyllä!

Tulikin tuosta mieleen, että se varmasti riippuu todella paljon siitä, millaiset kotiolot on ollut. Jos ei esim. ole koskaan tarvinut mitään elämän eteen tehdä kotonakaan, niin luulen, että parempi olisi muuttaa ensin yksikseen. Mutta esim. itellä uskon, että pienestä pitäen kun olen joutunut sisaruksia vahtimaan, ruokaa tekemään ja pitämään taloa pystyssä niin siitä on suuri etu.

gollum
JJEMMY
marimma
Siirsin parisuhteisiin..

Modet:
... ja mietin annetaanko olla omana ketjunaan?

Eiks tämmönen oo jo jossain? :-k

Mä en oo mode, mut on ihan mielenkiintonen aihe et jos ei oo nimenomaan tätä aihetta ennenstään niin ois kiva jos ei suljettais :)

Lukretia

Mekin muutettiin yhteen suoraan lapsuudenkodeista, eikä siitä mitään ongelmia seurannut. Oltiin seurusteltu yli neljä vuotta ennen yhteen muuttoa, joten se edestakaisin ravaaminen alkoi tosissaan kyllästyttää. Jos molemmat olisivat muuttaneet ensin omaan asuntoon, se paikasta toiseen ramppaaminen olisi vaan jatkunut. Kuitenkin oltaisiin oltu koko ajan yhdessä, joten toinen asunto olisi ollut turhaan tyhjillään, ja kahdesta asunnosta olisi maksanut syyttä suotta vuokraa. Mun mielestä itsenäistyä voi ihan hyvin myös puolison kanssa asuessa, ellei toinen sitten tosiaan ota sitä isän tai äidin roolia.

JJEMMY
gollum
JJEMMY
marimma
Siirsin parisuhteisiin..

Modet:
... ja mietin annetaanko olla omana ketjunaan?

Eiks tämmönen oo jo jossain? :-k

Mä en oo mode, mut on ihan mielenkiintonen aihe et jos ei oo nimenomaan tätä aihetta ennenstään niin ois kiva jos ei suljettais :)

Joo siis muistelin vaan et nimenomaan tämmönen ketju on jo mut se on tainnut hävitä :? Eli miun puolesta tää saa olla omana ketjunaan.

Chocolat

Meillä on kyllä molempien kotona aina joutunut tekemään, varsinkin miehen kotona hän aina joutunut siivoamaan ja hoitamaan laskut sun muut nuoresta. Minäkin olen itse pyykkini pessyt 14-vuotiaasta ja maksoin jo laskuja sitäkin ennen. Eli ilmeisestikään meillä ei ole hätää kun yhteen muutetaan, varmaankin kotityöt hoituu ihan luonnostaan :)

Kiitos vain teille vastanneille, oli suuresti apua :)

Tapsu

Aattelin nyt heittää vähän mielipidettäni tänne vaikka en oo pitkään aikaan ollut aktiivinen :)

Muutettiin tossa vuoden 2006 lopulla, siinä syyskuussa yhteen, kun poikaystävä (tai no sillon oltiin jo kihloissakin) pääsi armeijasta pois. Oltiin oltu yhdessä sellaisen vuosi ja puoli vähän päälle.
Kumpikin muutti siis suoraa vanhempien luota.

Poikaystävä ei kotonaan ollu kauheasti mitään joutunu tekemään. Yksinhuoltajaäiti (isä jättäny perheen kun olivat pieniä) teki ruuat, pesi pyykit ja tiskasi, hoiti kaikki perusasiat, kaupassa käynnit jne. Varmaan osasi kyllä sillon jo jonkunlaista ruokaa tehdä (thanks to peruskoulu) ja vähän siivota. Eli perustaidot tasoa heikko.
Itse olin kotona tiskaillut, kerran tai pari pessyt pyykkiä mutta piti kyllä ekalla kerralla omassa kodissa soittaa äidille "Miten tää menee?". Ruokaa laittanut koulussa joskus 7 luokalla. Siivoillut omaa huonetta ja vähän koko kämppääkin. Että perusjutut oli hallussa ihan ok, kuten lähes poikaystävälläkin.

Muutettiin sitten ja oltiin etukäteen jo sovittu, että kun poikaystävällä on töitä niin hän maksaa vuokran ja laskut, ja minä sitten vaan ostan sillä vajaan 400€:n opintotuella ruuat joka kuukausi ja maksan bussikorttini jne.
Pyykinpesu, tiskaus, kissan hoito, siivous, kaikki nää kotihommat on suurimmalta osin mun vastuullani ollut alusta asti. Joskus poikaystävä kyllä tekee ruokaa jos jaksaa, ja imuroi kun vetosin siihen että minä teen kaiken muun :P Tää menettely toimii, eikä se haittaa mua yhtään että ite teen suurimman osan hommista. Pikkasen vaan joskus ärsyttää kun jätkä vetoaa että 'hän käy töissä ja maksaa vuokran -> minä siivoan ja teen ruuat'.

Pointti siis oli. Välttämättä ei tarvii olla ruuanlaitto ja muut sellaset kotihommat 100% hanskassa. Ite en osannu ruokaa tehä oikeestaan yhtään kun muutettiin. Jauhelihan paistaa, keittää makaronia jne. Tällasta pientä. Siinä oppi ruokakirjan kanssa. Ja poikaystävä ei osannu yhtään enempää kun minä, vielä vähemmän oikeestaan.

Jotenkin kyllä vähän epätodellinen olo välillä vaikka asutaankin ihan kahdestaan, että onko tää nyt totta, ihan omillaan pärjätään vai näänkö unta. Ei sinänsä tunnu yhtään erilaiselta siitä kun asu kotona. Paitsi että näkee toisen joka aamu ja ilta, ei oo ketään muita häirimässä ja saa olla ihan rauhassa, tehdä sellasta ruokaa mitä haluaa (ja osaa :P) jne.
Välillä mietin että tätäkö se sitten on, onko se oikeesti näin helppoa. Kun kotona sai sen käsityksen että se on vaikeampaa. Toki lasten kanssa mutta silti vähän ihmetytti. Piece of cake! :shock:

Kaunosielu

Meilläkin tuo asunto on hakusessa. Tai oikeastaan mun tehtäväks se on oikeastaan langennut, koska mies on intissä. Halu muuttaa yhteen on kova, mutta nyt kun se on tullut ajankohtaiseksi ni mua on alkanut vähän pelottamaan. En silti epäröi sitä muuttamista yhteen. Joskus se on kuitenkin edessä.

Uskon, että meillä molemmilla on hallussa kaikki perusasiat. Tai ainakin, jos toinen ei osaa jtn, niin toinen voi opettaa/hoitaa homman. Mua pelottaa se, että meidän suhde kärsii muutosta :? Varmasti alamäkiä tulee olemaan enemmän.

Riitelemällä en usko, että me saadaan koskaan eroa aikaan. Me riidellään erittäin harvoin ja aina kun riidellään, niin yhteinen sävel kuitenkin löytyy nopeasti :wink: Molemmat ollaan niin huomioonottavia ja sopeutuvaisia. Mua huolestuttaa se, että tylsistytään toisiimme. Ton välttämiseen ei kyllä varmaan ihan mahdottomuuksia tarvita. Kunhan muistaa elämän sen kämpän ulkopuolella. Ettei vaan nyhvää koko ajan siellä kämpässä kullan kanssa, vaikka se aluksi saattaakin tuntua erittäin mukavalta :D

nsku

Meillä olis edessä myös sellainen tilanne, että muutetaan yhteen (heti, kun kämppä löytyy) ja molemmat asuu vielä kotikodeissaan! Eli ensimmäistä kertaa molemmat muuttaa pois kotoaan. Minuu ei yhtään huolestuta se oikeestaan, että en kerkeis itsenäistyä tarpeeksi tai muuta. Kuitenkin, kun sen alun (n. puoli vuotta) asun periaatteessa yksin, kun mies on intissä. Viikonloppuisin vain sitä näkee. Joten kerkeen siinä alotella sitä asumista vähän yksinkin..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat