"Ei romanttinen" poikaystävä? - Parisuhteet

SunLion

Musta olis kiva joskus saada jotain pientä...Pienet lahjat joissa on kaunis ajatus takana ovat paljon romanttisempia kun päivittäinen lahjoihin hukuttaminen.
Se vaatii viitseliäisyyttä, ei niinkään rahaa.

Esimerkiksi tänään tutustuin saunahunajaan..sitä voi hieroa saunassa ja se lähtee hyvin vedellä pois lauteilta joten mahdollisesti soveltuisi yleiseenkin saunaan :roll: taisi kustantaa 3,40€ tarjouksella anttilassa. Ei kaunis ylläri siis vaadi kauheaa rahallista satsausta! Tuollaiset pienet lahjat ovat jopa kivempia kuin jotkut kalliit..

No toisaalta tällä hetkellä meillä on pieni parisuhdekriisi meneillään etten kyllä sikäli odottanutkaan lahjaa....itsellä oli tarkoitus hemmotella kulta viimeisen päälle mutta vuosipäivänä olikin vähän synkkä tunnelma.

Sivut

Kommentit (34)

chic

Minulla ainakin on jotenkin epäromanttinen mies..itsekin olen yrittänyt saada miestä tuomaan aamupalaa sänkyyn ja kaikkea mutta ei.. ei koskaan mitään ja se on surullista sillä alan kaivata entistä miestäni :( hän oli romanttinen ja ihana :'(

Hytyky

No tuo nyt ei ole NIIn romanttinen kuin voisi olla. Mutta onneksi tyydyn vähään *naur*

Mulle on romanttista hyvin pienet arjen asiat.
Se että mies keittää mulle aamulla kahvit on 10+ arvoinen ihana asia.
Se, että on ruoka valmiina kun saavun puolikuolleena töistä ja isona + on että koira on käytetty! (tuota käy aikas usein nykyään)

Viimeksi mies tuli kaupasta ja ojensi minulle silmät säihkyen namipussin ja sanoi rakastavansa:) Siitä tuli hyvä mieli joka jatkui kauan.

En halua mitään ruusuja/tuoksuja/koruja.
Pelkkä hali ja hymy riittävät.

andefizz

Ymmärrän täysin mistä puhut! Meillä kans on sama homma. Ollaan seurusteltu n. 6 vuotta ja MITÄÄN pieniä ylläreitä en ole saanut. Merkkipäivälahjatkin mies menee saman päivän aamuna ostaan ja soittaa kaupasta että "mitä sä nyt halusit?" Seurustelun alkuaikoina minusta oli ihana ostaa pieniä ylläreitä kaupungista miehelleni mutta koska en ikinä saa häneltä mitään ylläriä, on jäänyt minullakin ostamatta. Ja ei puhettakaan että kukkakaupassa vois käydä! Tai ees järjestellä kotia kuntoon kun miehellä on vapaapäivä ja minulla ei! ÄÄRRGGHHH :twisted: Nyt alko v***ttaan...

Carla

Omani on romanttinen. Käydään ulkona syömässä, hän ostaa pieniä yllätyksiä.. Minusta jo pienetkin asiat on romanttisia: esimerkiksi voi tehdä toisen puolesta jotain, puhua mukavia jne. Ei sen aina tarvitse olla mitään suurta.

lily

Mua ei kanssa pahemmin yllätellä romanttisesti tai muutenkaan jos kyseessä ei ole synttärit tai muu juhla. Mä ite tykkään keksiä kaikenlaista ja välillä ihmetyttääkin etteikö tuo pode ollenkaan huonoa omaa tuntoa siitä, että mä jatkuvasti ylläröin sitä. Mulla ainakin tulisi sellainen olo, että olisi vastavuoroisesti keksittävä jotain kivaa toiselle jos se ensin on tehnyt mulle jotain kivaa. Eikä edes miehillä voi olla niin huono mielikuvitus ettei muka mitään keksisi, siihen en jaksa uskoa.

miru

Mä just eilen valitin ku lähin töihin että sä et koskaan tee mitään romanttista, yllätä mua tai ees siivoa. Yllätä mut ku tuun töistä ja siivoa vaikka tai hae mulle kukkia tai jotain. Ei se tehny mitään niitä, mutta ehotti että jos käytäis ostaan mulle sormus, ku oon höpissy jotain että haluaisin sormuksen. No käytiin sitte töitten jälkeen mulle ostaan kiva sormus :) Mutta taitaa tulla enemmänki mun painostuksesta tämmösiä.

Hope

Mun miehekkeeni on kans vähä tuommonen kauhistus. Jos jotain ylläriä itelleen tahtoo, niin siitä saa alkaa puhuun kuukausia etukäteen vienosti vihjaillen :D

Eilen se tosin täräytti parhaan pitkään aikaan :lol: Ihan kirkkain silmin ja tosissaan tuli, että "kun sää aina niitä ylläreitä tahot, niin tässä sulle!"
...Portaalla odotti auton renkaat!!!

..siis. Mahtava lahja, mutta mieheke on ymmärtäny nää yllärit ehkä hiukan eri tavalla kun olin ajatellu :) Ei tosin voi kitistä jos toinen satsaa monta sataa euroa mun turvallisuuteen. :wink:

Tapsu

Täällä vähän samaa, lahjoja tulee vain syntymäpäivänä tai jouluna jne, edes yhdessä olon ja kihlauksen vuosipäivinä ei mitään tule. Pikkuyllätyksistä on turha puhuakaan. Itse sitten joskus ostelen kullalle jotain, esim. kun intissä oli niin ostin vklopuksi karkkipussin tms, kun tiesin että tykkää :wink:

En oo kyllä ees pyydelly mitään romanttisuuksia, mutta en taida niitä kyllä ihan niin paljoa kaivatakaan. Olishan se joskus tietty ihanaa että sais jotain yllätyslahjaa tai muuta, hierontaa pyytämättä jne. Kun sais ny ees hierontaa sillon kun sitä pyytää. Hah :D
En saa, enkä vaadi, tuntu etten ees tarvitse. Noh. Ihan hyvä tää on näin. Ja just päätin että tänään voisin kultia hemmotella illalla :P

Lindsay

Juuh, kuulostaa tutulta... Eipä minunkaan poikaystäväni mikään prinssi romanttinen ole. Itse en edes muista millo9in hän olisi sanonut minulle jotain vähän hellyyttävämpää.. (esim. oot kaunis ym.) Itse tein seurustelun alkuaikoina myös niin että ostin hänelle kaikkia ylläreitä, mutta en viitsi enää, kun eipä niistä tunnu olevan hänelle paljoakaan iloa, ja en ole itse saanut häneltä mitään. että se siitä sitten...

Kerran olen ehdottanut että jos vietettäisiin yksi viikonloppu ihan kahdestaan perheeni mökillä. Poikaystävä vain mumisi joistain työvuoroista ja asia sitten jäi siihen... Ette uskokaan miten kateellinen olen kun kaverit kertovat miten he ovat viettääneet ihanan viikon poikaystävänsä kanssa jossain etelän lämmössä.

Meillä on myös jonkun verran välimatkaa, ja yhdessä vaiheessa tuntui siltä että näkemisemme riippui siitä halusinki minä ajaa aina sen n. 20 km hänen luokseen. hän ei ikinä tullut minun luokseni. Sitten kerran alkoi niin paljon sapettamaan, että kysyin ihann suoraan haluaako hän enää edes olla kanssani, kun tuntuu sitlä etten ole edes sen arvoinen että hän ajaisi joskus sen matkan. Tämä sai hänet vähän heräämään, sen verran että hän on itse alkanut ehdottaa välillä tulevansa minun luokseni.

Olen jo alkanut tottua tähän epäromanttisuuteen ettenn jaksa paljoakaan edes enää miettiä sitä.. Mutta olen samaa mieltä, että joskus olisi kiva saada sellaista huomiota, mikä saa hymyn pysymään kasvoilla monta viikkoa...

Susette

No, enpä minäkään mitään ylimääräisiä yllätyksiä poikaystävältäni ole saanut, mutta jouluna ja syntymäpäivänä minua sentään on muistettu :) Olenkin huomauttanut, että hän voisi joskus keksiä meille jotain yhteistä tekemistä, sillä minä tunnun olevan aina se, joka jotain kehittää. Ja mitä pieniin yllätyksiin tulee, niin toisaalta en ole itsekään harrastanut sellaista, joten..

Bruni

Pidättekö miehen romanttisuutta enemmän lisäplussana kuin välttämättömyytenä? Entä kumpi on pahempaa, liiallinen vai liian vähäinen romanttisuus?

Marlina

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2,5 vuotta ja rakastan häntä todella paljon. Hän on muuten ihana, mutta yksi asia hänessä minua ärsyttää, ja siitä tulee usein paha mieli. Hän ei nimittäin ole (kai?) ollenkaan romanttinen ihminen eikä koskaan halua tehdä mitään yhdessä, esim. mennä syömään ulos, elokuviin, konserttiin tms...

Tiedättehän te kaikki naiset varmasti että silloin tällöin kaipaa pientä piristystä omalta kullalta ja/tai vähän romanttisuutta? Tottakai meidän naistenkin tulisi sitä antaa yhtälailla :)

Me emme ole suhteemme aikana kuitenkaan oikestaan mitään tehneet yhdessä, muuta kuin olleet toistemme luona yötä jne. OHO! Kerran olemme olleet laskettelemassa (vain kerran, poikaystävän edotus) ja elokuvissa (minun ehdotus). Tämän lisäksi olemme reissailleet veljieni luona ja olleet yhdessä konsertissa. Paljon mitään "ihania yllätyksiä" omalta kullalta ei ole jäänyt mieleen missään vaiheessa. Viime syntymäpäivänäni poikaystäväni oli hiljattain palannut sairaalasta onnettomuuden jälkeen kotiin toipumaan, eikä siis kuulemma pystynyt vielä menemään kaupunkiin ostamaan minulle lahjaa. Ymmärsin toki. Asumme käpykylässä, josta ei löydy paljon mitään. Ja jossa ei voi mennä oikeastaan uloskaan syömään koska ainoat "hienot ravintolat" ovat pizzeerioita. Lähin kaupunki on reilun 30km etäisyydellä. Olisihan kultani kuitenkin voinut tulla käymään ja hakea vaikka kukkakaupasta kukkia tai edes kortin? En todellakaan tarvitse mitään kallista, mutta koska hän on poikaystäväni, odotan kuitenkin häneltä jotain pientä lahjaa/piristystä edes syntymäpäivänäni. Vielä tähänkään mennessä ei ole "lahjusta" kuulunut. Toinen tapaus oli päivä jolloin miellä tuli yhdessäolosta täyteen 2v. Vaikka emme mitään hääpäivää viettäneetkään, meillä on ollut tapana tehdä jotain sinä päivänä tai antaa lahja. Edellisenä vuonna annoimme lahjan toisillemme. Tänä vuonna ehdotin että emme ostelisi lahjoja vaan kustantaisimme puoliksi ulkona syömisen läheisessä kaupungissa ja vaikka kävisimme elokuvissa tai mitä vain. Poikaystäväni sanoi okei. (tällöin hän siis jo oli toipunut onnettomuudesta sen verran että kykeni hyvinkin yksin ajamaan autoa ym.) Suunnittelin haltioissani tulevaa 2-vuotispäiväämme, pääsisinhän ulos syömään hienompaan ravintolaan. H-hetkeä edeltävänä päivänä poikaystäväni kuitenkin sanoi että ei millään jaksaisi lähteä juuri silloin. Ymmärsin hyvin koska hän oli väsynyt jne. Mutta oletin että (niinkuin olisin itse hänen tapauksessaan tehnyt) hän jotenkin "korvaisi" sen myöhemmin ja menisimme vaikka joku toinen v-loppu viettämään yhteistä iltaamme tai jotakin. Sekin jäi kuitenkin siihen. Minun tuli todella paha mieli, jo toinen kerta kun hän unohtaa "tärkeän" päivän.

Hän ei koskaan tuo minulle kukkia, pieniä yllätyksiä tai vie ulos (vaikka nyt esimerkiksi illalliselle kaupunkiin, tai mitä tahansa). Hän ei ole koskaan järjestänyt paljoa muutakaan. Ainoa yhteinen "romanttinen" mökkireisumme Lappiin oli, kun hän pyysi minua mukaansa kun oli menossa sinne metsästämään. Niinpä minä siis istuin päivät pitkät mökissä kun kulta oli metsällä. Enkä valitakaan, itsehän halusin mennä. Mutta mainitsin vain että ainoa yhteinen, ainoastaan MEIDÄN keskeinen reisumme on ollu tuo. Me teemme enimmäkseen muutenkin vain hänen juttujaan, sellaisia mistä hän tykkää, olen monta monta kertaa istunut hänen kanssaan kalassa järvellä ja saanut kuulla rivien välistä kuinka en osaa tehdä jotain mitä minun pitäisi veneessä tehdä/auttaa. Enpähän minä mikään kalastaja olekaan.

En tarvitse timantteja, luksushotelliviikonloppuja, ulkomaanmatkoja... Kaipaisin vain edes pientä hemmottelua ja piristystä (sitä suuremmalla syyllä että sairastan keskiv. masennusta).

Vaikea tehdä sellaista poikaystävällekään kun ei itsekään sitä saa. Ja tuntuu että kaikki lahjat joita olen hänelle ostanut, ovat olleet huonoja. Ei hän niistä mitään ole paljoakaan käyttänyt (paitsi tietysti taskumattia, heh.. Sekin on liian pieni varmaan.)... Hänelle on todella vaikea ostaa lahjoja esim. syntymäpäivänä; ei saa kuulemma ostaa koruja kun ei pidä niitä, ei missään tapauksessa vaatteita, kirjoja on turha ostaa koska hänen isänsä ostaa niitä hänelle niin paljon, harrastuksiin liittyviä välineitä en osaa ostaakaan, ja vaikea järjestää mitään yhteistä iltaakaan kun hän ei kerran näytä niistä olevan kiinnostunut.

Kerran sanoin vitsinä aamulla poikaystävälleni (aika monta kertaa olen sanonut), että "Koskas mä saan sen aamupalan sänkyyn? ;)" En muista mitä hän vastasi (ei kai mitään) ja hetken päästä hän sanoi että "Mutta enpä mä ite kaipaa aamupalaa niin sänkyyn." Murruin koska minä "romanttisuutta kaipaava" ajattelin että en varmaan yhtenäkään synttäri- tms. aamuna tulisi saamaan ESIMERKIKSI aamupalaa sänkyyn.

Selitin vähän turhan pitkästi ja epäselvästi.. olen huono selittämään :/ Mutta toivottavasti edes joku ymmärsi.

Älkää saako minusta väärää käsitystä; kaipaisin pientä hemmottelua vain JOSKUS, en joka viikko, enkä joka kuukausikaan. Kaikki varasti kaipaavat.

Kysynkin siis, onko kellään samaa ongelmaa ja miten niistä on päästy? Olen monta kertaa yrittänyt vihjailla poikaystävälleni että tykkäisin joskus mennä ulos syömään ja että voitaisiinko joskus tehdä jotain mistä MINÄ tykkään. Monta monta monta kertaa... Mutta ei.. Tuntuu että en edes ole hänelle sen arvoinen että minua pitäisi piristää koskaan.

Voinko tehdä asialle jotain vai annanko poikaystäväni olla sellainen kuin on? Ymmärrän kyllä sen, että kaikki ihmiset eivät ole romanttisia ja tykkäävät eri asioista, ja tiedän kyllä että kaikesta huolimatta poikaystäväni rakastaa minua. Mutta paha mieli on tullut silti usein. Olen itkenytkin asiaa monet kerrat.

Briannah

Mitäpä jos vain kertoisit suoraan poikaystävällesi miltä sinusta tuntuu? (Olipa klassinen vastaus :lol: ) Ihan vaan juttelisitte asiat halki. Ilman mitään syytöksen makua yms. Voisithan vaikka kysyä, että tietäähän poikaystäväsi, että me naiset pidämme pienistä mukavista yllätyksistä ja sinustakin olisi mukava niitä joskus saada :wink:

Meillä oli aluksi vähän silleen, ettei ihan suoraan sanottu miltä omasta mielestä joku juttu tuntuu ja sitten ihmeteltiin, että hei miksihän toi nyt (taas) mököttää. Mut sitten ihan sovittiin, et saa sanoa ja PITÄÄ sanoa jos joku juttu ei tunnu hyvältä tai joku asia ahdistaa. Nykyään sitten avaudutaankin ärsyttävistä asioista ihan kunnolla ja nimenomaan keskustellen ja yhteistä ratkaisua etsien. Tosin kyllähän se välillä riidan puolellekkin menee. :?

Harjoitus tekee mestarin myös näissä keskustelutaidoissa :wink:

Laura20

Harmittaa, kun toisilla on asiat noin. Oma kulta on ainakin vähän liiankin romanttinen. Käydään ulkona useinkin syömässä. Uutena vuotena hän vuokrasi mökin Leviltä viikoksi, järjesti kesällä Viron matkan ja marraskuussa mennään viikoksi etelän aurinkoon. Tämä nyt ei asiaan kuulu, mutta halusin kertoa oman tarinani.

:wink:

Jos olisin sinä, kertoisin varmaankin tunteistani ja siitä, kuinka paljon mukavampaa olisi, jos yhdessä käytäisiin leffassa tai syömässä ulkona. En tosin jaksanut lukea kirjoitustasi kokonaan, eli en tiedä oletko kokeillut jo puhumista.

Koittakaa keksiä jotain. :wink:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat