Pienen tytön pää meni ihan sekasin... - Parisuhteet

tiikeli

Valitsin 'exän', ja hyvin menee nykyään. Tosin asia ei ollut ihan noin yksinkertainen tietenkään sillon. Treffailin muita miehiä koska exä ei halunnut seurustella kanssani, mutta kuitenkin rakastin koko ajan tätä exää (tai on/off -juttua, miten sen nyt ottaa...). :roll: No lopulta sekin taisi sitten rakastua muhun. 8-[

Sivut

Kommentit (37)

anni
jessi
Ihme että inttipoju otti asian hyvin..Tavallaan. Tunteeko se exäsi? Toivottavasti ei ole kovin vihainen sille, ja suunnittele kostoa tai jotain :shock: :roll: anniki puhu niin kivasti mies armeijassa -keskustelussa ikävissään inttipojustaan..:P Mutta ymmärrän kyllä tilanteesi..

Toi, että se otti asian niin hyvin, sai mut vaan tajuamaan, et ehkä me oltiinki vaan kavereita, ketkä harrasti seksiä.. Tuskin ymmärrätte, mutta siltä vaan tuntui. :? En kumminkaan tuntenut niin vahvasti.. Ihastunut olin, mutta rakkaudeks se ei ainakaan ehtinyt vaihtua. Eikä se oikeesti vaikuttanu kovin järkyttyneeltä.. Ehkä harmittaaki se hieman, koska mietin sitte, että eikö se sitte koskaa tykännykää musta.

Eivät onneksi tunne toisiaan, joten mitään kohtausta kumpikaan ei pääse järjestämään! :)

jessi

Ihme että inttipoju otti asian hyvin..Tavallaan. Tunteeko se exäsi? Toivottavasti ei ole kovin vihainen sille, ja suunnittele kostoa tai jotain :shock: :roll: anniki puhu niin kivasti mies armeijassa -keskustelussa ikävissään inttipojustaan..:P Mutta ymmärrän kyllä tilanteesi..

anni
tiikeli
Kerro ihmeessä kuinka teillä jatkossa menee! Mulla kans ollut vähän samanlainen tilanne joskus. 8)

Juu, kerron. :) Nyt tuntuu tosi hyvältä!

Kumman sä sit sillon valitsit? Ja ootko ollu tyytyväinen? :)

anni

Haluan tässä vielä kertoa... Tein vihdoin päätöksen, että kumman haluan. Jätin inttipojuni, ja aloitamme kaiken alusta entiseni kanssa.

Jättäminen oli juuri niin vaikeaa, kuin pelkäsinkin. Mutta hän otti sen yllättävän hyvin - minä olin se, joka itki. Jotenkin oloni helpottui heti, kun sain asiani sanottua. Ja nyt tuntuu siltä, että onkin parempi, että olemme vain kavereita - ei se kai sitten mitään elämää suurempaa rakkautta ollut.

Nyt odotan "ensitreffejä" tämän entisen/tulevan pojan kanssa! :)

anni

Kerron tässä alussa lyhyesti mun tilanteen... Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästä tämän vuoden tammikuussa. Oltiin siinä vaiheessa asuttu yhessä puolisen vuotta ja seurusteltu kaksi ja puoli vuotta. Ero tapahtui siis hänen aloitteestaan. Koko kevään odotin ja haaveilin, että joskus vielä olisimme yhdessä. Toukokuussa sitten tapasin toisen ihanan pojan, jonka kanssa olemme seurustelleet siitä asti. Ollaan onnellisia! Inttileskenä olen vuoden verran ja olen oikeastaan tottunut siihen ajatukseen.

Mutta se mikä sekoitti minun pääni... Eilen illalla tapahtui se, mistä olin jo kauan salaa haaveillut! Olimme lenkillä entiseni kanssa, halattiin ja mentiin molemmat omiin koteihin. Hetken päästä soi ovikello... Siellä hän seisoi ihana koiranpentuilme kasvoillaan! Sanoi, että haluaa vihdoinkin kertoa tunteistaan ja sen, että vieläkin rakastaa minua. Nooh, juteltiin tosi myöhään ja kerroin, että tuskin oli päivääkään mennyt, etten olisi ajatellut häntä.

Täytyy sanoa, että tämä on niiiin kamala tilanne!! :? Nykyinen poikaystävä ei vielä tiedä, etten enää oikeen tiiä mitä haluan. Näen hänet vasta ensi viikon lauantaina, kun tulee lomille... Mutta jonkunlainen päätöshän tässä on tehtävä. Kaksi ihanaa poikaa, molemmat haluavat minut - kumman minä haluan?! :( Haluaisin lukea teidän ajatuksia. En odota, että ne auttavat päätöksen teossa, mutta halusin vain kertoa tästä jollekin!

figaro

Onko entinen sen väärti, että nykyinen joutaisi romukoppaan? Mitkä olivat syyt siihen, että entinen sinut jätti? Oliko se vapauden kaipuu ja hurvitteluhalu? Mitä jos hän aika ajoin saa päähänsä toistaa uudestaan temppunsa ja joka kerta, kun sinä olet erosta kutakuinkin päässyt jaloillesi, ilmaantuu koiranpentumainen ilme kasvoillaan ja sanoo sittenkin rakastavansa? Montako kertaa tuollaisen jaksat käydä läpi?

Kuten ylläolevasta tekstistä voit jo päätellä.. Minun mielestäni sinulle itsellesi parhaimmaksi olisi jatkaa nykyisesi kanssa ilman sitä riskiä, että otat jälleen siipeesi.

Ja kuten itse sanoit, päätös on kuitenkin sinun itsesi tehtävä :)

Luutuhkimo

vähän samaa mieltä kuin tuo figaro. eihän sitä tiedä kuinka monta kertaa entises tekee eroa uudestaan. :roll: jos olet onnellinen nykyisen kultasi kanssa, turhaan edes mietit palaatko exäsi luo. kuitenkin sehän sun sydämes rikkoi ja tod. näk. tekee uudestaan jos vain saa mahdollisuuden siihen. olet jatkanut elämääsi eteenpäin ja olet onnellinen nykyisesi kanssa. :?:

turha sitä haikailla entisesi perään. mutta tilannehan on sitten toinen jos aloit olla nykyisesi kanssa vain sen takia että olis joku ja silti haikailet exäsi perään. ei kovin reilua nykyistäsi kohtaan. mutta päätös on sun tietenkin. vaikka olishan sekin helppoa jos ei itse joutuis tekemään päätöksiä. niiden kanssa kun pitää elää sitten.

Venice Queen

Tilannetta varmasti vaikeuttaa vielä se, että toinen on intissä, kun taas toinen vähän lähempänä... Tosin annihan sanoi, ettei ole päivääkään ettei ole exää ajatellut, eli tuo puhuisi yhteenpalaamisen puolesta. Mutta olisin itse vähän skeptinen sen suhteen, etteikö entinen taas jättäisi kun kyllästyy (tai mistä siinä olikaan kyse)... Hankala tilanne, mutta etköhän sinä sydämessäsi tiedä mitä täytyy tehdä, ainakin kun vähän otat aikaa itsellesi ja mietit tilannetta...

anni

Kiitos vastauksista!

Tää on vaa niin vaikeeta!! :? En tiä yhtään mitä tekisin! Pyysin äitin tänne illaks, ni saisin jolleki puhua... Eihän sekään voi mun puolesta päätöstä tehdä, mut saanpahan ainaki ääneen miettiä.

Kovasti entiseni lupaili, että on oppinut virheistään ja pitäisi mua kuin kukkaa kämmenellä. On kuulemma tavannut muutamia tyttöjä, mutta ketään kohtaan ei ole tuntenut samaa kuin minua kohtaan. Uskon kyllä kaiken - vaikutti kovasti aikuistuneelta ja siltä, että tietää mitä haluaa! Sitäkin kysyin, että mitä sitten, jos arki alkaa taas ahdistaa... Sanoi, ettei tietenkään pysty lupaamaan, että ollaan aina ja ikuisesti yhdessä, mutta että haluaa yrittää, ja saada minut itkemisen sijasta nauramaan.

Mutta kuten olen täällä foorumilla lueskellut, niin ei se entisen kanssa yhteen palaaminen ole aina (useimmiten?) hyvä idea. Ja se toinen ero tuntuu sitten vielä pahemmalta! Kamalinta tässä on se, että nykyiseni nään vasta yli viikon päästä, enkä halua tällaisesta puhelimessa puhua! Haluaisin hänenkin kanssa jutella ja kertoa, että en ole yhtään varma mitä haluan. Ja se, että kumman sitten ikinä "valitsenkin", niin sille toiselle pitää sanoa ei... :(

anni

Sekin pelottaa, että olen tässä tunteiden sekamelskassa unohtanut, kuinka hyvältä nykyiseni kanssa on tuntunut!! :? Ei, en ole ollut hänen kanssaan vain unohtaakseni entiseni! Tavattiin ja ihastuttiin, ja olin jo siinä vaiheessa yli entisestäni. Tai niin ainakin luulin... Silti todella usein mietin entistäni ja muistelin kuinka ihanaa meillä oli!

anni
jeijei
Sun tilanne on hankala, mutta just kiva. Kaks ihanaa poikaa joista valita.

Mulle kelpais :P.

Eieieiei... Ei ollenkaa kiva! Ku ei tiiä kumman ihanaisen kanssa ois ihanampaa! :? Ku tulevaisuuteen ei voi nähdä... Kestääkö suhteeni nykyiseni kanssa koko armeijan? Entäs sen jälkeen? Entä voimmeko alottaa alusta entiseni kanssa ja olla onnellisia alkuhuumankin jälkeen? Mitä jos hän jättää minut taas? Toisaalta voihan nykyisenikin minuun joskus kyllästyä...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat