Yhteenpalaaminen eron jälkeen - Parisuhteet

HollowLife
ranskalainen leppäkerttu
Entä onko kellään kokemuksia siitä, mitä on käynyt pitkäaikaiselle suhteelle jos toinen on lähtenyt esim. vuodeksi ulkomaille?

Yhden tutun tyttöystävä lähti vaihtariks, ne ei eronnu ja on kai vieläkin yhdessä. Kyl suhteen on mahdollista selvitä vuodesta. Tosin en tiedä paria joka ois eronnu siks aikaa kun toinen on ollu vaihdossa ja sit palannu yhteen...

Sivut

Kommentit (94)

ranskalainen leppäkerttu

Entä onko kellään kokemuksia siitä, mitä on käynyt pitkäaikaiselle suhteelle jos toinen on lähtenyt esim. vuodeksi ulkomaille?

Minä olen nimittäin päättänyt lähteä vaihtoon, vaikka se merkitsisikin eroa minulle ja poikaystävälleni. En halua missata tärkeitä kokemuksia elämässäni suhteen takia, vaikka tämä suhde on minulle todella tärkeä. En myöskään usko että pystyisin ikäänkuin seurustelemaan edelleen sen vuodenkin ajan, vaikka näkisin poikaystäväni sinä aikana maksimissaan muutaman kerran. Ei siinä mielestäni olisi edes järkeä. Tähän liittyy myös kaikkea sellaista että haluaisin lisää omaa vapautta ja itsenäisyyttä... Mutta poikaystäväni on kuitenkin se mies jonka kanssa voisin kuvitella meneväni naimisiin, jonka lapsia haluaisin saada.

Onko siis mahdollista jatkaa suhdetta onnistuneesti vuoden erossaolon jälkeen? Huoh. Kai se on ihan yksilöllistä :/ Ahdistaa kovin :( Varsinkin kun olen tällä hetkellä ihan sekaisin, kun haluaisin toisaalta jo nyt pitää taukoa tästä suhteesta, vaikka en halua menettää poikaystävääni! Argh, kaikkea kun vain ei ole mahdollista saada...

HollowLife

Erosin exästäni yli vuosi sitten, ja täytyy myöntää, että mulla on vielä tunteita sitä kohtaan. Seurustelin tässä välissä toisen jätkän kanssa, mutta jätin sen kun tajusin, että rakastan vielä exääni. Se suhde ois kyllä loppunut muutenkin, mutta ton asian tajuaminen sai mut lopettamaan sen nopeammin...

Kerroin exälleni tunteistani, ja se sano olevansa positiivisesti yllättynyt. Sen mielestä mun on kuitenkin "parempi olla näin", että se ajattelee mun parasta eikä meidän sen takia pitäis palata yhteen. Olin tällöin vielä yhdessä sen toisen jätkän kanssa.

Ton jälkeen me ollaan puhuttu yhdessä paljon enemmän ku ennen, flirttaillaan aika paljon ja sellaista. Se ottaa aina itse yhteyttä, mä en. Kun jätin sen yhden jätkän ja ex sai tietää, tuntu että välit lämpeni vielä entisestään. Tuntuu samalta kuin silloin, kun ensin ihastuttiin toisiimme. Ero on vain siinä, että nyt luotan siihen täysin ja välitän siitä enemmän kuin kenestäkään ikinä ja lisäksi tunnen sen hyvin ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Jollain oudolla tavalla se ymmärtää mua tavalla jolla kukaan muu ei oo mua ymmärtäny...

Haluaisin palata sen kanssa yhteen. Oon kasvanu todella paljon tänä aikana kun ollaan oltu erossa. Kun me erottiin, se johtui musta ja tiedän, ettei se tulis toistumaan. Mulla oli pari ongelmaa sillon kun oltiin yhdessä... nyt niitä ei enää ole. En pystynyt antamaan sillon viimeksi parastani, mutta tiedän, että nyt pystyisin. Voisin tehdä sen todella onnelliseksi. Oon miettiny tätä asiaa erittäin paljon ja olen varma tästä.

Ja musta tuntuu, että se haluaa mut takasin. Se ei vaan tiedä tosta jutusta. Siis että sillon en voinu antaa parastani ja nyt voisin jne. Haluaisin selittää sille, mutta tuntuu että sit tyrkyttäisin itteäni ihan liikaa. Tekisi toisaalta mieli katsoa kehittyiskö asiat omalla painollaan kerta meillä lentää juttua niin hyvin, mut toisaalta tuntuu et mun pitäis selittää sille että oon oikeesti muuttunut.

Tulipa sepostus. Ehkä jollain on jotain neuvoja tai samankaltaisia kokemuksia? :)

Theea

Jätin poikaystäväni noin puoli vuotta sitten, koska en jaksanut enää suhteen vakavuutta, koska koin olevani liian nuori jatkamaan jo kaksi vuotta kestänyttä suhdetta ja (surullista kyllä) koska olin tyhmyyksissäni mennyt "ihastumaan" erääseen henkilöön, joka myöhemmin osoittautui täydelliseksi ääliöksi.

Eromme jälkeiset kuukaudet minä halusin pitää etäisyyttä exääni. Exäni olisi halunnut nähdä, mutta minä omantunnon tuskissani lähdin mieluummin viihteelle unohtaakseni tämän täydellisen ääliön. Ex soitteli minulle ja hänen yhteydenottonsa tuntuivat ahdistavilta. Myönnän olleeni hänelle töykeäkin...

Nyt kun olen päässyt yli tästä täydellisestä ääliöstä, minä puolestani olen alkanut soittelemaan exälleni. En siksi, että haluaisin hänet takaisin (vaikka sitäkin epäilin). Suhteemme aikana olimme nimittäin parhaita ystäviä. Muut ihmissuhteet jäivät kakkossijalle. Meillä oikeasti synkkasi kaveripuolellakin. Ja haluaisin, että voisimme olla jälleen ystäviä. Mutta nyt asiat ovatkin kääntyneet toisin päin. Minä soittelen koko ajan exälleni, hän haluaa etääntyä minusta. Mitä enemmän hän välttelee, sitä enemmän minä ahdistelen häntä. Tiedän, ettei käytökseni ole reilua tai asiallista. Hän on edelleen jollain tasolla rakastunut minuun, mikä vaikeuttaa ystävyyttämme. Hän ei halua minua kavereidensa lähelle (ne kaverit, jotka joskus olivat minunkin "tuttujani"), koska ei halua että minulle tulisi juttua jonkun heistä kanssa. ENHÄN MINÄ SELLAISTA TEKISI. Ja toisekseen, en edes haluaisi. Yritän pysyä nyt sinkkuna mahd. kauan.

Mutta en puolustele itseäni. Exäni sanoi minulle, että jos hän olisi erilainen ihminen, hän ei olisi halunnut enää ikinä nähdä minua eromme jälkeen. Olin silleensä että ööö, eihän meidän ero nyt niin paha ollut. Vaikka tässä kohtaa taidan kyllä hieman valehdella. Jätin hänet aika paskamaisesti, mutta koska minulle kävi tämän täydellisen ääliön kanssa vielä pahemmin, en pysty ymmärtämään, miksi exäni ei voisi jo unohtaa menneet ja ajatella, että sehän on vain elämää (kuten itse teen). Mutta hän ei ole koskaan ollut kovin positiivinen ihminen, toisin kuin minä.

Olen niiiiiin kyllästynyt siihen, että hän välttelee minua. Välillä päästään "sovintoon", hän sanoo: "mä soittelen sulle", mutta eipä ole puheluja kuulunut...

Tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä. Jättää hänet rauhaan ja odottaa, että hän kokee itsensä tarpeeksi vahvaksi viettääkseen aikaa kanssani. Minähän se olin se kusipää kun hänet niin mauttomasti jätin. Ärsyttää vain katsoa vierestä, kun hän on muuttunut hieman ylimieliseksi ja sulkeutunut jopa minulta (mikä tietysti on täysin ymmärrettävää). Tiedän, että hän ei ole oikein oma itsensä kavereidensa kanssa, ja koska tiedän, että minun kanssani hän joskus pystyi olemaan, haluaisin jo osittain senkin takia saada ystävyytemme toimimaan: jotta molemmilla olisi hyvä ystävä, jonK seurassa ei tarvitsisi esittää mitään muuta kuin mitä on.

Välillä tuntuu, että exäni vihaa minua, mikä sekin on täysin ymmärrettävää. Hän kylläkin väittää, ettei vihaa, mutta olen menettänyt luottamukseni miehiin totaalisesti tämän täydellisen ääliön takia, joten en voi uskoa enää mitään mitä exäni minulle sanoo. Ja itse asiassa luulen, että hän taitaakin valehdella minulle aikas paljon.

Kommentoida saa, mutta ei kiitos mitään "noo itepähän olet ongelman aiheuttanut"- viestejä, koska tiedän senkin jo. Mieluummin jotain kehittävää, järkevää, avartavaa :wink:

RäsyPeikko

No mulla oli vähän samanlaista sillon kun seurustelin mun exän kanssa.. Seurusteltiin noin puolitoista vuotta.. Ja siinä oli sit monta kertaa eron paikka.. Erottiinkin monta kertaa sen suhteen aikana.. No kun viiminen eron paikka tuli niin en sitten nätisti vaan nyhjännyt kotona pillittämässä sen jätkän perään.. Oli siin sit juttua yhen kaveripojan kanssa joka sit tuli meille yöks.. Säädettiin vähän mut ei kummiskaan menty pidemmälle.. Sitten meni pari päivää kun exä otti yhteyttä et haluis vielä puhuu mun kanssa ja selvittää asioita.. No juteltiin siinä sitten ja kerto kuinka kaipas mua.. Sanoin vaan et jos pystyt ottaa mut takasin sen jälkeen mitä menin tekemään.. (tosiaan kaula oli ihan syöty..) No pystyhän se kuulemma mut ei menny ku vajaa viikko ni jätin sen ku mä en vaan enää pystynyt olee sen kanssa.. Kaipasin omaa vapautta kun olin jo saanut sitä maistaa.. Ja nyt ajatellen ihan hyvä asiahan se oli.. En olisi ehkä muuten tavannut nykyistäni.. Mutta onhan meilläkin ongelmia..Olin muuten tuon aikaisemman suhteen aikaan 16 ja ukko oli 21.. Eli olihan tota ikäeroakin..

Essih

Kokemusta on erosta ja yhteen palaamisesta ja taas erosta...
Ja itse henk. koht. olen todennut että ei kannata!
Yhteen palaamisella voitti vain pari ylimääräistä kuukautta ja lopulta suhde kaatui ihan samoihin asioihin...
Itse yritin sentään parantaa asioita toisella kerralla, mutta yleensä siihen tarvitaan kaksi että saadaan suhde toimimaan. Mies vain jatkoi samoilla tempuilla ja sama oli lopputulos... tulin jätetyksi...
Onneksi kolmatta kertaa ei sentään sen ihmisen kanssa tule... Kolmas kerta ei sano tässä asiassa totta!

nanay

Hmmph.. :?
En tiedä olenko itse jotenkin epätoivoinen, kun pääni sisällä vielä kuvittelen, että vielä jonakin päivänä voimme poikaystäväni kanssa yrittää vielä yhdessä.

Tunteneet olemme jo yli kolmen vuoden ajan, mutta seurustelua takana on n 15kk, ja kuin salama kirkkaalta taivaalta pari viikkoa sitten poikaystäväni ilmoittaa msn kautta, että tätä on ehkä turha enää jatkaa.
Keskustelimme msn suht sekavasti asioista, ja pari puheluakin siinä tuli tehtyä. Paremmin pystyimme asioista keskustelemaan, kun menin hänen luokseen muutaman päivän päästä ja viihdyin siellä muutaman illan.

Keskustelut eivät sinänsä johtaneet mihinkään, tuli ilmi kyllä mitkä asiat suhdettamme rasittavat; välimatka ja se, että ei olla oikein nyt pystytty toisillemme puhumaan tärkeistä asioista. Keskustelu ei edennyt oikein suuntaan eikä toiseen, sillä hetkellä poikaystäväni oli sitä mieltä ettei ole mitään järkeä jatkaa ja yrittää, välillä hän taas oli niin normaali kultainen ihminen ja mietti suhteemme mahdollisuuksia.

Itse henkilökohtaisesti en usko, että tämä olisi nyt tässä. Molemmat välitämme toisistamme, ja uskon että nämä virheemme voisimme korjata ja jatkaa paremmin eteenpäin vielä.

En tiedä kuinka epätoivoista se on, kun olen päättänyt nyt varmasti (miettinyt jo pitkän aikaa mielessäni), että muutan lähemmäs poikaystävääni, vartin junamatkan päähän. Olen alkanut jo omatoimisesti hoitamaan koulunvaihtoa ja ottanut selvää asunnoista yms.

Tietenkin mielessäni toivon, että tuleva muuttoni muuttaa myös meidän suhdettamme, mutta en tee tätä täysin vain hänen ja meidän suhteemme tähden. Tarvitsen paikanvaihdosta, tahdon itsenäistyä ja paikkakunnalla johon olen menossa asuu jo entuudestaan läheisin ystäväni, joten tyhjän päälekään en ole hyppäämässä. :)

CosmoGirli

Mitä mun pitäisi sanoa mun exälle kun me muuten voitaisiin vissiin palata yhteen kunhan se pystyisi luottamaan muhun. Hän on sanonut että haluisi vielä olla mun kanssa mutta ei se oo niin helppoo, ku hän pelkää että petän uudestaan sitä. Olen oikeasti oppinut siitä yhdestä kerrasta että en enää haluisi menettää sitä jos me vielä alettais. Viimeistään sen pettämisjutun jälkeen tajusin kuinka tärkeä hän oikeasti on mulle. Miten saisin hänet taas luottamaan muhun?

s-annu

Me erosimme poikaystäväni tahdosta viime maantaina ja se ero oli aika tuskallinen ja on vieläkin. Seurustelimme 1,5v ja olimme kihloissa 10kk. Jotenkin on sellainen olo, että meiltä jäi jotain kesken. Olimme paljon yhdessä, ehkä vähän liikaakin. Nyt on hyvä, että saamme vähäksi aikaa etäisyyttä toisistamme. Jos se routa sitten porsaan kotiin ajaisi, koska tunne poikaystäväni hyvin ja hän tarvitsee rinnalleen jonkun johon tukeutua. Miten on muilla, kun olette eronneet, oletteko palanneet yhteen? Ja kuinka kauan olette olleet erossa, ennekuin olette palanneet yhteen taas?

Murehtija

Me oltiin exän kanssa oltu 14kk yhdessä kun se yhtäkkiä jätti. Puol vuotta oltiin erossa kunnes palattiin taas yhteen. Ensin meni taas ihan hyvin mutta sitten mun elämä meni aika lailla päin helvettiä ja meille tuli kaikenasteistia ongelmia...Päälle puolentoista vuoden päästä se jätti taas ja nyt ollaan oltu 2v erossa. Yhä tuntuu olevan jotain kesken mut en sitten tiedä...Oli ehkä virhe palata yhteen silloin ekalla kerralla, liian vähän aikaa oli kulunut eikä mikään ollut muuttunut. En osaa ennustaa mitä aika tuo tullessaan mutta yhteen palaamista en kuitenkaan jää odottamalla odottamaan. Ei se kannata.

sopuli

Te olitte muistaakseni molemmat aika nuoria. Vaikka se tuntuukin pahalta, niin toisella voi hyvin olla olo, ettei vielä halua sitoutua. Kannattaa antaa tilaa ja aikaa sille, eihän koskaan tiedä, mihin elämä kuljettaa... Mut ei sen takia kannata ukkoa siinä katsoa, että se tarvii jonkun, johon tukeutua.

piiku

Me palattiin yhteen kans mun eksän kans ku ekaks erottiin "oli muutenki sellanen aika vauhdikas ja myrskysä suhde, ei negatiivisessa mielessä"
oltiin seukattu noin puol vuotta ja sit se vaan yht.äkkii ilmotti et ei halua enää jatkaa.
Oltiin erossa pari kuukautta ja mulla oli helkutin kova ikävä mut en ottanu yhteyttä, sit se otti yhteyttä ja alettiin oleen uudestaan yhdes kunnes mä sit lopetin suhteen ku oltiin taas oltu yhdes noin puol vuotta.
Kova ikävä oli puolin ja toisin, soiteltiin, itkettiin, lähetettiin ikävä tekstareita ja tavattiin ja taas itkettiin, sitä jatku varmaan joku 4 kuukautta ja sit eksä löysi toisen naisen ja sit oli helpompaa päästä irti.
Soitti muutes eilen ja kyseli kuulumisia ihan muuten vaan,
oli kuunnellu jotain biisiä mitä oltiin yhdessä hoilattu ja olin tullu sen mieleen ja ajatteli soitella.
Ei kyllä enää tuntunu missään, siis ei tullu sellasta haikeeta ikävä oloo ku puhuttiin puhelimes mut jäi kyllä mieleen.

tiikeli

S-annu, mitä jos sopisitte olevanne ystäviä? Kävisitte yhdessä vaikka kahvilla joskus, ja "saisitte" lähettää viestejä toisillenne? Tekisit miehelle selväksi että se saa tapailla muita, ja myös sinä saat. Annat vähän tilaa ja katsot miten käy.

Jos teidän ei ole tarkoitus olla erossa, niin varmaan jossain vaiheessa palaatte yhteen.

Mutta muista että sun pitää kestää se kun mies sanoo että kävi just kahvilla yhen ihanan tytön kanssa jne jne. Älä kuitenkaan unohda kertoa mitä kaikkea kivaa sä oot esim kavereitten kanssa tehnyt, vaikket miehiä treffailisikaan. Itsevarmuus on seksikästä, takaisin anelu vaan karkoittaa miehen!!!

(...sillä konstilla pääsee myös helpommin irti jos ei sitten onnistuisikaan.)

Me erottiin, ja treffailtiin muita, mies oikein hehkutti kuinka sillä on jossain eri kaupungissa yks tyttö. Luulenpa että ei ollut loppujen lopuksi sitä edes nähnyt kertaakaan. :roll: Piti kai vaan päästä sanomaan että vapaus on ihanaa... Puheenaihetta se kyllä vaihtoi nopeasti jos kerroin itse olleeni treffeillä, joten tiesin sen olevan mustis. :lol:

Sitten lähennyttiin jne, ja niinkun jossain sanoin, yhdessä ollaan. Pitkien vapaus-keskustelujen ja muiden juttujen jälkeen tosin...

weasel

me erottiin mun poikaystävän kaa kun se tuntu jotenkin vaan siltä.. erossa ei kuitenkaan pysytty kun aina tuli ikävä ja sitten nähtiin :D nyt uus yritys, mutta kieltämättä tuntuu jotenki silt et oon varpaillaan tän suhteen, toivon silti et toimis! oon niin rakastunut et huhhuh... sattuu ja tuntuu hyvältä samaan aikaan

Tiger

mutta miten voi palata yhteen jos se toinen osapuoli on ollut jonkun toisen kanssa sillä välin kun oli erossa ? Miten siitä asiasta pääsee yli ? varsinkin jos itse eli kuin nunna ?

Amalia

Mun kaveripiirissä on tuollaisesta tilanteesta noin miljoona varottavaa esimerkkiä...

Tossa on aina se vaara, että yhteen palataan ihan vaan siitä syystä, että ollaan totuttu olemaan yhdessä. Eikä se tietenkään oo oikea syy. Kakkosvirhe on se, että palataan yhteen, koska huomataankin että toinen on Se Oikea, mutta ei missään vaiheessa selvitetä niitä asioita, jotka alunperin johti eroon. Eihän siitä seuraa ku uusi ero, jos jatketaan ihan samaan malliin :roll:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat