Exän elämä vs. minun elämäni - Parisuhteet

Huvi

Vuoden jälkeen. En ottaisi sitä takaisin - EN.
Kaiken sen jälkeen mitä se teki - Sille oli oikein, että jätin sen.

Mutta millä PIRUN oikeudella se saa nyt olla niin s******n onnellinen uuden PAREMMAN muijan kanssa?!? Tai ei minua kiinnostanut koko asia, mutta niille tulee VAUVA! AARGH!
Minun piti ehtiä ensin - MINUN!

Okei, okei. En minä vielä oikeasti haluaisi. Mutta jotenkin se kolahti.. Siitä joskus puhuttiin exän kanssa, millaista se olisi.. Onneksi se jäi puheen tasolle. Miksi silti se kolahti? Näin koko typerän yön unta siitä, että ex oli niin onnellinen ilman minua. Vaikka alunperin sen piti mennä toisinpäin?

Nyt vertaan elämääni siihen. Ja vaikka tiedän, että kokonaisvaltaisesti minulla on paljon enemmän, kuin sillä, minun pitää todistella sitä itselleni?
Olen juuri saanut ylennyksen, uuden miehen elämääni, josta ensi kertaa uskon ja tunnen, että sen kanssa voisin elää lopun elämääni, ja minun unissani on joku v***n juoppo EX?!?

Mitä teidän exät tekee nykyään? Näettekö niitä edes unissanne? :evil:

Kommentit (13)

Murehtija

Osittain ymmärrän ehkä tunteesi mutta en todellakaan niiden vahvuutta...

Sullahan on itselläskin uusi mies niin etkö sä sit oo onnellinen? Tuoko lapsi onnen? Mistä sä tiedät niiden onnellisuudesta ja siitä miten lapsi on saanut alkunsa? Siis vaihdatko sä kuulumisia sen kanssa vaikka se on juoppo k***pää??

Mulla ja exälläni on todella hyvät välit ja jutellaan aina kun satutaan näkemään. Tosin meidän eroon ei liittynyt mitään draamaa. Toki suuttuisin hieman ja tulisin sitten todella surulliseksi jos se löytäis jonkun toisen mutta mähän olinkin sen jätetty niin ehkä tunnen jotain suorituspainetta asiasta...Toisaalta mä oon myös huomannut että kaikesta huolimatta mulla on yllättävän paljo valtaa exääni yhä.

Mitä näiden unien näkemiseen exästä tulee...kuka niitä ei näkisi? Sun kannattais ehkä rauhottua hetkeksi ja selvitellä tunteitas tätä asiaa koskien. EI VIHALLA vaan neutraalisti tarkastelemalla ja miettimällä asioita niin kuin ne oli.

Et selvästikään vihaa exääsi niin paljon kuin väität jos asia vaivaa sua noin paljon. Tai sitten olit jo silloin ja olet edelleen jostain syystä ihan käsittämättömän tyytymätön elämääsi ja tunnet tarvetta verrata sitä muiden elämään.

Chimerah

Höh. Voi sua rassua.. yritä vaan päästä yli tuosta unesta. Se on kuitenki vain uni. Ja mieti mitä kaikkea te uuden miehesi kanssa voitte vielä saavuttaa.. Se on varmasti paljon parempaa kuin mitä exälläsi on ;)

Oma exäni seurustelee edelleen sen tytön kanssa, jonka kanssa petti minua. Kaikkea hyvää heille.. sopivat vallan mainiosti toisilleen (elävät on/off-suhteessa). Minulla on nykyään aivan uskomattoman ihana mies, jota en vaihtaisi keneenkään toiseen, joten mun puolesta ex saa olla tai olla olematta. Olen päässyt siitä yli :wink:

Tsemppiä sinulle! :wink:

Venice Queen
*Sandy*
Ymmärrän kyllä sun tunteesi, mulla oli joskus ihan sama juttu. Exäni alkoi seurustelemaan heti meidän eromme jälkeen ja siitä ei kulunut kuin reilu vuosi ja heille syntyi lapsi ja he menivät kihloihin. Se tuntui aluksi uskomattomalta! En olisi voinut kuvitellakaan että exäni olisi ollut valmis isäksi (ainakaan meidän suhteen aikana).
Ja kaipa minulla yhä oli jotain tunteita häntä kohtaan jäljellä. Ajattelin kuitenkin asiaa positiivisesti ja toivoin heille vilpittömästi onnea, sillä en ikinä enää olisi halunnut exääni takaisin (minä se olin laittanut suhteen poikki).

Sama tilanne täälläkin, mies oli kauhee pukki (en tiiä oliko meijän suhteen aikanakin) ja sit yhtäkkiä kuulenkin, että se on menny kihloihin ja saa vauvan! :shock: Taisin salaa itkeä (olin silloin jo nykyisen poikaystäväni kanssa) ja jotenkin vaan pisti oikeesti suututtamaan, kun mulle selitellään eron syyks, miten haluaa olla taas poikamies, ja eipä mee kauaa kun todella sit sitoudutaan ja perustetaan perhettä. Ei ei ei. Olin kyllä ihan hurjan onnellinen nykyiseni kanssa, mutta jotenkin tuo juttu vaan kaiversi mieltä, ehkä siinä oli joku ajatus, että miksi se ei voinut tapahtua minun kanssani, mikä minussa on vikana...? (näin jälkeenpäin, luojan kiitos ettei tapahtunut minun kanssani!) En mie sitä kyllä sit hirveen pitkään jaksanu murehtia, ei menny elämä pilalle sen takia, pari päivää olin vaan vähän kun "puulla päähän lyöty"...

*Sandy*

Ymmärrän kyllä sun tunteesi, mulla oli joskus ihan sama juttu. Exäni alkoi seurustelemaan heti meidän eromme jälkeen ja siitä ei kulunut kuin reilu vuosi ja heille syntyi lapsi ja he menivät kihloihin. Se tuntui aluksi uskomattomalta! En olisi voinut kuvitellakaan että exäni olisi ollut valmis isäksi (ainakaan meidän suhteen aikana).
Ja kaipa minulla yhä oli jotain tunteita häntä kohtaan jäljellä. Ajattelin kuitenkin asiaa positiivisesti ja toivoin heille vilpittömästi onnea, sillä en ikinä enää olisi halunnut exääni takaisin (minä se olin laittanut suhteen poikki).

Mutta sitten yhtäkkiä en ollutkaan varma exäni tunteista, sillä hän soitti minulle ja puhui siitä kuinka huonosti oli kohdellut minua ja haluaisi minut takaisin :shock: Vastasin kyllä selkeästi takaisin että meidän aika oli jo, nyt ei enää menneeseen palata.

Ehkä sinunkin olisi hyvä katsoa vain eteenpäin ja panostaa omaan suhteeseesi. Eihän se huononna teidän suhdetta jos exälläsi menee hyvin? Tulee sinullekin parempi olo, jos ajattelet positiivisesti heitä kohtaan, usko pois :wink:

*Sandy*

Venice, siinä varmaan tulee mieleen just se että eikö itse ollut tarpeeksi hyvä olemaan esimerkiksi äiti? Kun melkein heti uuden tyttöystävän kanssa tehdään lapsi ja mennään sitten kihloihin. Miksi sama ei tapahtunut minun kanssani?

Murehtija
*Sandy*
Venice, siinä varmaan tulee mieleen just se että eikö itse ollut tarpeeksi hyvä olemaan esimerkiksi äiti? Kun melkein heti uuden tyttöystävän kanssa tehdään lapsi ja mennään sitten kihloihin. Miksi sama ei tapahtunut minun kanssani?

Sama mulla on käynyt mielessä vaikka exä ei uutta olekaan löytänyt. Tuo ajatus tuli mulle meidän suhteen aikana kun eräs exän kanssa samassa kaupungissa asuva perhetuttavien tytär tuli vahingossa raskaaksi. Isästä ei ollut tietoakaan ja tyttö tais olla jotain 16 mut ah kun se oli niin ihana sit kun se vauva syntyi ja molempia paijattiin ja kehuttiin loputtomasti. Suoraansanottuna inhotti kuunnella kun exä lässytti tolle äpärämuksulle seinän takana ihan kuin se olis ollut maailman ihanin asia.

En tiedä miks mutta mulle tuli siitä todella paha mieli. Mun kanssa kyllä piti saada panna mutta missään vaiheessa ei ollut puhetta siitä että mun kanssa vois oikeasti asettua aloilleen. Taispa se kerran jopa sanoa et se ei haluis ees asua yhdessä koska ahdistais nähdä joka päivä...

Nykyään toinen tulee mun luo yöks halimaan jos on sattunut olemaan samassa baarissa mutta edelleenkään ei jostain ihmeen syystä voi asettua mun kanssa aloilleen. Elää mieluummin yksinäisyydessä ja istuu yksiössään ilman seuraa ja vuodattaa mulle tuskaansa siitä mutta SILTI ei nähtävästi voi huolia minun rakkauttani.

pikku-kata

Mä en nää mun exääni unissa - ONNEKSI! Oli se sen verran raukka tapaus että oikein hävettää näin jälkikäteen, että oon sen kans ollu yhdessä.

Olin siis 15v ja tää tyyppi 19v. Tavattiin toisemme pikkuteinien discopaikassa, eli tuosta voi jo päätellä, miten raukka tää jätkä on, ku on täysikänen ja viettää viikonloppuansa just pikkusten murrosikästen nappuloiden paikassa... No, eihän tätä "onnea" kestäny ku 5-6 kk ja jätin jätkän tekstarilla juhannuksena ja tämä poikanen sitten lähettelee viestiä takaisin "mä hukutan itseni tuohon mereen, mulla ei ole syytä elää sä pilasit mun elämän nyt..."... Ja koko loppu juhannuksen roikku sitte mun perässä, vituttaa oikeen ku piti sillälailla roikkua vaikka varmasti tajus, et me haluttii olla omalla porukalla...

Ja toi meidän "suhde" oli muutenki aika öö... ala-astemainen. Ei kertaakaan soiteltu toisillemme, tekstailtiin aina ja meseiltiin ja nähtiin toisia aina tuolla discossa... Ja ku kerran sit discoillan päätteeks aattelin soittaa sen puhelimeen, ku se kitisi aikasemmin illalla et se on hukassa, et jos sen nyt kuulis sen puhelimen pirinän, no se vastas ja jotai ujosti puhuttii, no kohta tulee viestiä perään "oli eka kerta ku puhuttiin puhelimes..."

Noh, mitä tiiän tän jätkän nykyisestä elämästä (on nyt siis kohta 21v), niin edelleen se tuolla samassa discossa pyörii ja vieläki se noiden pikkutyttöjen kanssa "seurustelee"... Onneks oon löytäny nyt OIKEAN MIEHEN!

Mimia

Tulee vaan kovasti mieleen näistä pitkän suhteen jälken aloitetuista nopeasti etenevistä suhteista, että niissä vain halutaan jatkaa samaa vanhaa suhdetta, mutta uuden ihmisen kanssa.

Henk. koht. mielipide on, että enemmän tuo loukkaa sitä uutta tyttö/poikaystävää, johon ei edes viitsitä "tutustua" kunnolla, vaan siirretään tavallaan se vanha suhde uudelle tasolle, eikä viitsitä rakentaa suhdetta uuteen tyttöön alusta asti :roll: (esim. 5v seurustelua tytön X kanssa, ero, uusi tyttöystävä Z kuvioihin, heti pikimmiten yhteenmuutto, kihlat ja vauva siihen perään...). Sillä tottakai uuden ihmisen kanssa alussa on rakastumis-vaihe, jossa kaikki on niin ihanaa ja elämä hymyilee, mutta se arki kun tulee joka suhteessa vastaan (jos siis suhde kestää sinne asti..).

En tiedä mitä eksäni nykyään tekevät, tosin ei minua kyllä kiinnostakaan ollenkaan. Hyvä että olen päässyt niistä eroon, vihdoinkin! Kaveruutta en viitsi yrittää. Toinen eksä ei meinannut millään ymmärtää, että suhde loppui. Sovittiin että ollaan kavereita, KUNHAN hän ei ala ruinata minua takaisin. Näin kuitenkin kävi :arrow: kaveruus ohi. (Ehkä julmaa, mutta jotkut ovat kuin takiaisia, niistä on niin hankala päästä eroon vaikka kuinka yrittää ja kun vihdoin pääsee, ei kannata enää sekoittaa elämää sen enempää). En ole eksiäni nähnyt moneen vuoteen, tuskin tunnistan jos vastaan tulevat kaupungilla.

Huvi, ei kannata käyttää energiaa toisten elämien kadehtimiseen, sillä yleensä sitä vertaa vain hyviä puolia ja unohtaa toisen elämästä ne surut ja murheet, joten tuollainen ei ole reilua sinua itseäsi kohtaan.

Unista taas ei kannata välittää. Kaikki näkevät unia mitä kummallisimmista asioista, jotka eivät oikeasti ole edes lähellä totuutta. Onko sillä oikeasti kovin suurta merkitystä näetkö unia eksästäsi vai Brad Pittistä? :)

Eikä se vauvan tulo aina takaa onnellista suhdetta, osa lapsista on kuitenkin vahinkoja, ei harkittuja. Ja muista, että lapsi on kuitenkin aina aikamoinen rasite parisuhteelle, vaikka lapsi olisi suunniteltu ja toivottu.

Nyt unohda tuo eksä ja ala nauttimaan omasta elämästäsi. Elämäsi kuulostaa oikein hyvälle, joten nauti siitä. Muista aina, että huomenna voi olla huonommin, joten tästä päivästä pitää ottaa kaikki irti. :)

Murehtija
Mimia

Eikä se vauvan tulo aina takaa onnellista suhdetta, osa lapsista on kuitenkin vahinkoja, ei harkittuja. Ja muista, että lapsi on kuitenkin aina aikamoinen rasite parisuhteelle, vaikka lapsi olisi suunniteltu ja toivottu.

Aiva. Kuten sanoin, tuleva lapsi voi olla ihan puhdas vahinko ja kuka tietää pitääkö tämä exä sitä edes niin hirveen mukavana asiana? Sanoit että exäsi on juoppo...meinaatko että hän tosta noin vaan lopettaa ilomielin ryyppämisen ja ilakoi tulevasta lapsesta? Epäilen suuresti. Taitaa olla kyse enemmän velvollisuudesta.

Vajaan vuoden seurustelun jälkeen lapsen saaminen ei musta tunnut kovin suunnitellulta. Tokihan ihmiset on kaikki erilaisia mutta kyllä tässä taitaa olla kyse vahingosta...

Mimia

Lexie, hienoa että teidän suhde kestää, etkä ole korvike. Ei tuo kaikissa tapauksissa noin mene, mutta joissakin. :)

En minä suoraan sinuun viitannut ja olethan itsekin saanut samanlaisia ajatuksia kun aloitte seurustlemaan.
Huville (ja muille myös) ei välttämättä ole tuo asia tullut mieleen, kun noin kadehtii eksän uutta suhdetta ja sen etenemistä.

Lizzie1
Murehtija
Tuo ajatus tuli mulle meidän suhteen aikana kun eräs exän kanssa samassa kaupungissa asuva perhetuttavien tytär tuli vahingossa raskaaksi. Isästä ei ollut tietoakaan ja tyttö tais olla jotain 16 mut ah kun se oli niin ihana sit kun se vauva syntyi ja molempia paijattiin ja kehuttiin loputtomasti. Suoraansanottuna inhotti kuunnella kun exä lässytti tolle äpärämuksulle seinän takana ihan kuin se olis ollut maailman ihanin asia.

Ja varmasti olikin maailman ihanin asia, jos hän isäpuolen rooliin omasta halustaan lähti?
Hyi miten sä puhut pienestä ihmisestä! Ei se vauva ole valinnut vanhempiaan, ei se ole sen vauvan syy että syntyi 16-vuotiaalle.

Murehtija
Lizzie1
Murehtija
Tuo ajatus tuli mulle meidän suhteen aikana kun eräs exän kanssa samassa kaupungissa asuva perhetuttavien tytär tuli vahingossa raskaaksi. Isästä ei ollut tietoakaan ja tyttö tais olla jotain 16 mut ah kun se oli niin ihana sit kun se vauva syntyi ja molempia paijattiin ja kehuttiin loputtomasti. Suoraansanottuna inhotti kuunnella kun exä lässytti tolle äpärämuksulle seinän takana ihan kuin se olis ollut maailman ihanin asia.

Ja varmasti olikin maailman ihanin asia, jos hän isäpuolen rooliin omasta halustaan lähti?
Hyi miten sä puhut pienestä ihmisestä! Ei se vauva ole valinnut vanhempiaan, ei se ole sen vauvan syy että syntyi 16-vuotiaalle.

No siis joo tuli kirjoitettua toi vähän suutuspäissä, meinasin muokata sen pois myöhemmin mutta en muistanut :oops: , eihän se sen lapsen vika todellakaan ollut, oikeastaan säälin sitä kun sen äiti oli sellainen kun oli...Nimittäin:

Kerran kun oltiin oltu jo melkein 3v yhdessä niin ajattelin ehdottaa exälle kihlohin menemistä (mikähän ihme päähänpisto sekin oli) ja kun lopulta loppuillasta Tangomarkkinoilla löysin hänet ja menimme johonkin kahdestaan juttelemaan niin juuri kun mä aijoin sanoa jotain niin exä alkoi vuodattamaan mulle miten sen koko perhe ja SE itse olivat niin huolissaan siitä tytöstä kun se vain haluais bilettämään ja ryyppäämään joka vloppu vaikka sillä on nyt se lapsi...En enää koskaan edes yrittänyt puhua kihlauksesta.

Ja mikä ihmeen isäpuolen rooli? Kun oliskin ollu siitä kyse. Eihän se edes tuntenut koko tyttöä NIIN hyvin mutta het ku saatiin tietää et se on raskaana niin koko perhe valahti heti polvilleen. Jos mä olisin tullu vahingossa raskaaksi niin mut ois varmaan pakotettu tekemään abortti etten pilaa niitten pojan elämää. Niin ja tästä tytöstä vouhottaminen loppui kuukauden päästä...Toivottavasti se nyt on pitänyt itse huolta lapsestaan eikä sysännyt sitä vanhemmilleen jotta vois itse käydä bilettämässä.

Jotenkin ihmetyttää edelleen mun rooli tossa koko jutussa...Mulle vuodatettiin siitä koko ajan. Silloin kun sovimme exän kanssa että palaamme yhteen niin TUOLLOINKIN se alkoi puhumaan siitä tytöstä kun oli vasta saatu tietää et se on raskaana. Joskus jopa epäilin että onko exä sen isä! Koko juttu oli niin ihmeellinen etten tiennyt mitä siitä olisi tullut ajatella...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat