Uusi vai vanha mies???? - Parisuhteet

NAPPI

Lainaus:
Me tehdään edelleen kaikkea yhdessä ja toisaalta tiedän, että vähän liikaakin hengaillaan.

Niimpä!!!! Sama juttu täällä... jatkuvasti vain tuntuu että sotkeudun näihin miesviritelmiini aina vain pahemmin!!! Oon NIIN kade noille miehille :D
Miten ihmeessä ne onnistuu vaivatta pyörittämään samaan aikaan puoltakymmentä muijaa??? Esim. oma pikkuveli :oops: Itellä ei onnistu pieni viaton säätö edes kahden kanssa yhtäaikaa, vaikka jätkät on pääasiassa monen sadan kilsan päässä minusta, ja toisistaan.Pitäis kai mennä veljen oppiin :-k

Mutta piti ihan tulla kysymään, jos olet nyt pyörinyt täällä lueskelemassa, että miten sinulla on mennyt??? Joko olet keksinyt ratkaisua yhtten, tai toiseen tai vaikka kolmanteen :wink: suuntaan??? Voisit sitte vaikka vähän mentoroida minua, jos oot tässä asiassa jo viisaampi.

Itte oon päässy niin pitkälle, että on exän kanssa puhuttu avoimesti tunteistamme. Mies on sanonut että rakastaa minua enemmän ku koskaan ennen, ja haluaa olla minun kanssa.
Ite oon saanu sanottua sille että se on pari viikkoa kohtalokkaasti myöhässä :x eli että itelläki on vielä valtavasti tunteita sitä kohtaan, mutta että oon tällävälin ehtiny myös ihastua toiseen. Eli että minun pitää nyt oikeasti miettiä.

Vitsi. Tiiän että tuun särkemään tässä säätäessäni VÄHINTÄÄN oman sydämeni, ja luultavasti myös jonkun toisen :cry:
Elämä on välillä perseestä.

VALIVALIVALIVALIVALI.... :lol:

Sivut

Kommentit (31)

NAPPI

Eli tilanne on seuraavanlainen: Olen 22-vuotias nuori nainen. Seurustelin (enemmän ja vähemmän) onnellisesti itseäni vuoden vanhemman miehen kanssa melkein neljä vuotta. Suhde on aina ollut aika "myrskyisä", sillä olen hyvin temperamenttinen ihminen, ja onnistuin jotenkin kaivamaan tämän puolen tästä yleensä rauhallisesta miehestäkin esiin. Suhde oli periaatteesssa hyvä, rakkautta ja tunnetta riitti, mutta sitä rassasivat ennen kaikkea ulkopuoliset asiat, esimerkiksi minun opiskeluni takia välimatka (160km), miehen työttömyys ja siitä johtuva masennus, sekä (nuorille ihmisille) luonnollinen vapauden kaipuu.

Viimekuussa tuli avomiehelleni mitta täyteen, ja erosimme. Eron syyksi mies sanoi ettei tunne ansaitsevansa minua, ja että haluaa olla yksin. Olin kauhuissani, ja syytin erosta itseäni, tunsin (täysin aiheestakin!!!!) että en ole ollut riittävän hyvä tyttöystävä, vain kaaamea nalkuttava akka, enkä ole arvostanut miestä tarpeeksi. Vastustin eroa ja anelin miestä takaisin. Mitä enemmän anelin, sitä inhottavammaksi mies minua kohtaan muuttui. Pahimmillaan hän ei edes vastannut minulle puhelimeen, eikä pitänyt kiinni sovituista tapaamisista. Lisäksi hän sanoi ainakin minun mielestäni hyvin selvästi, ja aika rumasti että tämä on nyt tässä. Lopputulos toimi kuten mies toivoikin(?????), en enää voinut ymmärtää, kuka oli tämä ihminen joka ei enää lainkaan välittänyt minusta, ja kohteli minua näin, vaikka vielä äsken oli sanonut rakastavansa. Pariin päivään en pystynyt kuin itkemään, ja sen jälkeen alkoi armoton meno ja ryyppäys kavereiden kanssa.

Joulunaikoihin tapasin uuden miehen (pojan :oops: melkein 20-vuotias )joka on pikkuveljeni kaveri, jonka olen tuntenut jo yli kymmene vuotta. Homma lähti liikkeelle kahvilla käymisestä, ja sovimme ettei tästä sitten muuta tulekkaan, molempien elämäntilanteen takia. Minulla on vielä tavarat meidän yhhteisessä asunnossamme, ja mies on nyt lähtenyt armeijaan. Lisäksi molemmat opiskelevat muualla (tapasimme siis kaikkien kolmiodraaman osapuolten yhteisellä kotipaikkakunnalla, jossa minulla ja ex-avomiehellä on yhteinen koti). Naureskelimme että tässä on nyt käynnissä lomaromanssi...

Uudenvuoden jälkeen homma jotenkin lipesi. Tällä viimeisellä viikolla ennen armeijaan menoa olimme jatkuvasti yhdessä. Totesin, että helvetti!!!! Olin mennyt ja ihastunut hullun lailla siihen kakaraan. Kävimme viime viikonloppuna ex-miehen kanssa yhteisessä kotonamme pikaisen kattilanjako palaverin, jossa päätimme antaa käytännön asioiden vielä olla. Samalla kerroin miehelle, että minulla on nyt meneillään "juttu". Tiedän myös että exälläni on ollut eromme jälkeen muita naisia...

Tällä kertaa mies vaikutti jotenkin erilaiselta. Hän on nyt vuodenvaihteen jälkeen aloittanut uudessa työpaikassa (vihdoinkin oman alan töitä vuosien yrittämisen jälkeen), ja oli asiasta tosi innoissaan. Jo tällöin hän vihjaili minulle, että saattaisi haluta yrittää uudelleen. MInä totesin siihen, että haluan olla varma.. Lopputuloksena jankutukseeni mies totesi että "mene sitten sen pikkupojan luo, en minä voi sinulle mitään lopullista luvat. Enkä vaatia odottamaan.."

Ja minähän menin, enkä montaa kertaa entistäni enää loppuviikolla ajatellut. Tämä uusi on myös minuun ainakin yhtä ihastunut kuin minä häneen. Meillä on yhdessä niin hauskaa, ja tuntuu että vosin katsella ja kuunnella häntä loputtomiiin. Olen tehnyt selväksi että sotaleskeksi en enää halua (vuosi entisen kanssa riitti yhdelle naiselle!!!) mutta että lomilla voidaan kyllä tavata jos molemmista sille tuntuu. Tässä hommassa toimii kaikki muu kuin unelma, ainakin vielä :lol: , mutta täytyy myöntää että seksipuolella minun ja exän kemiat kohtasivat paremmin... tai siis tämä pikkupoika saa minut kuumaksi jo parilla pusulla, ja näyttää ihan helvetin hyvälle :twisted: , mutta sitten sisäkkäinolovaiheessa entinen menee ohi :D

No eilen taas lähettelin entiselle miehelle tekstiviestejä, joissa kyselin kuulumisia ja ihan käytännön asioita yhteisistä tavaroista. Yhtäkkiä tajusin, että homma oli lipsahtanut suhteemme puimiseen. Järkytyin aika tavalla, kun viestissä mies totesi että "oon miettinyt...eikö me aleta olla jo vanhoja. Pitäis perustaa perhe ja näin. Mulla on ikävä kesän mökkireissuja..." ja "voitais nähdä taas tässä joskus, kun molemmilla on sopiva aika..." Olin ihan että mitä helvettiä!!! Kyllä minä ainaki tuosta ymmärsin että perhettä ollaan perustamassa nimenomaan minun kanssa, ei kai kukaan niin tyhmä ole että sellaista suunnittelee muuten vain (miehellä ei siis ole ketään vakituista uutta). Luulin jo että se oli humalassa...Mutta kuulemma ei. Mies on nyt reissuhommissa, ja uskon että varmasti illalla töitten jälkeen on aikaa ajatella asioita, varmaan vähän liikaakin.

Mutta niin...tiedän että ei pitäisi hätäillä, mutta olen sen verran tyhmä, että en osaa ottaa rennosti. Mitä oikein teen, jos mies ihan oikeasti haluaa tulla takaisin. Kumpi on parempi valinta, uusi vai vanha mies??? Kavereille en enää jaksa asioista edes puhua, he ovat kuunnelleet rakkauselämäni kuvioita loputtomasti jo melkein kuukauden, ja tiedän ettei ole reilua vaatia muita jauhamaan vain yhden ihmisen elämää. Sitäpaitsi minulla on parhaat kaverit maailmassa, ja tajuan kyllä ettei minulla ole varaa rasittaa heitä liikaa. En ymmärrä, miksi minulle annetaan elämään näin ihania asioita, itse tunnen olevani sen verran hankala ihminen että en ansaitsisi yhtään, saatikka kahta aivan ihanaa miestä. Auttakaa te, vanhemmat ja viisaammat, joilla on enemmän kokemusta elämästä!!!

lemon
NAPPI
Eli tilanne on seuraavanlainen: Olen 22-vuotias nuori nainen.

Joulunaikoihin tapasin uuden miehen (pojan :oops: melkein 20-vuotias )

Olin mennyt ja ihastunut hullun lailla siihen kakaraan.

Oot 22-vee, ja kutsut melkein 20-vuotiasta kakaraks? :roll:

Tonde

No kyllä se munkin näkövinkkelistä olis kakara, vaikken ite sen vanhempi olekkaan!

Mutta itse asiaan. Mun mielestä teidän (sun ja exän) jutussa ei ole mitään sellasta, et vois sanoa "et ota sitä paskapäätä takas!". Mä en näe ton kirjotuksen perusteella, et sillä olis mitenkään likaset jauhot pussissa. (Meinasin kirjottaa likaset pussit jauhoissa :lol: ) Eli en kyllä osaa sanoa muuta, ku et sun pitää miettiä kummasta oikeesti välität ja haluatko oikeesti eksäs takas ku olet jo alkanu päästä siitä yli. Merkillisen kumma, et ensin ei oo yhtään miestä ja sit niitä onkin monta...

Katjuska

Ite valikoin sen vanhan miehen, vaikka olin just päässy eroon siitä, ei enää sattunu. Ja tarinasi tuntui aivan kuin itseni kirjottamalta, juuri tuollasia me kumpikin olimme toisiamme kohtaan...

Nyt meillä menee paremmin kuin koskaan ja olo on tosiaan kun vasta oltas yhessä alettu olemaan; vastarakastuneilta, vaikka ennen eroa reilu 3 vuotta yhessä koko ajan oltiinkin. Tauko teki meille tosi hyvää ja nyt arvostaa niitä asioita, mitkä jo itse ennätti unohtaa... Sinuna miettisin saattaisiko niin olla myös mahdollista siellä päin.

nukke

aih niin miulla on jotenki kans parilla kaverilla myös samantapaisia ongelmia. Ei se auta ku miettiä omassa pikku päässä jutut.:S Se o hyvä jos se ukkelis on ottanu iha oma-aloitteisesti suhu yhteyden mut muuttuuko se elämä mitenkää ku palaa yhteen.. :roll: `?

egyptilaiset

Jäin kyllä miettimään tota "Eikös me olla jo vanhoja" -kommenttia. Ei nyt 22-vuotias mun mielestä oo kovinkaan vanha, paremminki päin vastoin, eli en ehkä ainakaan siitä syystä hyökkäis perhettä perustamaa (muutenkaa en suosittelis epävarmassa tilanteessa...)

tiikeli
nukke
aih niin miulla on jotenki kans parilla kaverilla myös samantapaisia ongelmia. Ei se auta ku miettiä omassa pikku päässä jutut.:S Se o hyvä jos se ukkelis on ottanu iha oma-aloitteisesti suhu yhteyden mut muuttuuko se elämä mitenkää ku palaa yhteen.. :roll: `?

Niin... mutta toisaalta nää on aika nuoria kuitenkin... mieskin saattaa vielä kasvaa ja "viisastua". Silti en usko tollaseen yhtäkkiseen "me ollaan jo vanhoja, tehdään lapsia ja hankitaan omakotitalo" -tyylisiin puheisiin jos hetki sitten on ollut sitä mieltä että kaipaa vapautta ja omaa oloa. Sillain ainakin käsitin siis...

Toisaalta jos kumpikin (varsinkin mies) on saanut eron aikana oman päänsä selvitettyä kaikenmaailman asioista, niin voisihan se toimiakin. Aika suuri riski taitaa silti olla siinä että palaatte siihen tappelemiseen jne. :?

NAPPI

Lainaus:
en usko tollaseen yhtäkkiseen "me ollaan jo vanhoja, tehdään lapsia ja hankitaan omakotitalo" -tyylisiin puheisiin jos hetki sitten on ollut sitä mieltä että kaipaa vapautta ja omaa oloa. Sillain ainakin käsitin siis...

En minäkään :lol: Enkä sitä itsekkään halua, vielä. Mielestäni tässä on kyse enemmän siitä, että yhdessä sitoudutaan siihen että jossakin vaiheessa (lähi)tulevaisuudessa nämä asiat ovat ohjelmassa, ja nimen omaan yhdessä minun kanssani!!!! Sanotaan nyt sitten suoraan se mitä odotan, jos tämän miehen kanssa päätän palata yhteen ja olen halunnut jo pitkään. Haluan kihloihin. Haluan olla varma, että jos luovun vapaudestani tämän miehen "hyväksi" :roll: , niin en enää joudu pettymään, tai kokemaan miehen suunnalta tälläista kohtelua. Mies tuntee minut paremmin kuin kukaan, ja hänen on aika tietää haluaako minut kokonaan tai ei ollenkaan.

Isoin ongelma on, että tämän eron myötä olen pakostakin joutunut pohtimaan että olenko itsekkään vielä valmis päättämään näin suuria asioita. Olen sitä tyyppiä ihminen, että kun jotakin päätän, siinä pysytään.

Nämä kaksi miestä edustavat itsensä lisäksi selvästi myös sitä minkä laista elämää haluan tällä hetkellä elää.Kysymys kuuluukin haluanko lopullisesti sitoutua tuttuun ja turvalliseen parisuhteeseen (vanha mies) vai kokea vielä kerran uuden ihastumisen, ja ehkä pettymyksen (uusi mies)...tämän uuden kanssa minun ei myyöskään tarvitsisi sitoutua mihinkään, vain saisin olla ainakin periaatteessa vapaa..

Ongelma on siis vain siinä että en todellakaan tiedä mitä haluan...

Lainaus:
Sinuna katselisin aivan rauhassa. Erosta on niin vähän aikaa, että turhaan hötkyilyyn ei ole tarvetta.

Niinpä... yritetään täällä ottaa rauhassa :)

Poni

En osaa ottaa tilanteeseesi hyvin kantaa, koska en ole siihen tarkemmin perehtynyt ja lukaisin jutut tässä keskustelussa aika nopeasti. Minusta kuitenkin tuntuu, että jos kerran on erottu, etenkin pitkän suhteen jälkeen, on siihen eroon ollut hyvä syy, ehkä useampiakin asioita, ja nämä eivät välttämättä katoa minnekään, vaikka eron jälkeen palaisikin yhteen.

Minulla on ollut aika samanlainen tilanne, erosimme kolmen vuoden suhteen jälkeen. Mikään ei koskaan ollut kovin pahasti pielessä (ainakaan minun osaltani) ja myöhemmin eron jälkeen eksään ihastui taas uudestaan, koska vietimme aikaa hyvinä kavereina aika paljon yhdessä ja joskus mietin yhteen palaamistakin. Eroon oli kuitenkin syynsä, ja kun mietin suhdettamme, vaikka se hyvä olikin, niin ymmärrän, että seurustelusuhde voisi olla paljon antoisampi jonkun muun kanssa. Halusin siis suunnata katseeni eteenpäin. Jos yhteen palaamisesta olisi seurannut myöhemmin uusi ero, olisi se varmasti ollut paljon rankempi kuin ensimmäinen.

En edelleenkään halua antaa neuvoja, ehkä vain sen, että katsot asioita rauhassa.

Suhfeli

Lainaus:
Jos mies oikeasti sinusta vielä pitää hän soittaa sinulle sitten kun haluaa.. huomaa mitä minulle tapahtui, mies soitti vasta 9kk erossa olon jälkeen.

Tai sitten se ei saanukkaan muita naisia ja halus takas sun luo sit.

NAPPI

No nyt se sitten myrkyn lykkäsi :( Tämä ex-mies otti ja kosi minua...eipä sitä paljon selvemmin enää voi sanoa. "Jos tulet takaisin niin minä haluan että sitä lähdetään sitten saman tien kultasepälle..." On kuulemma ollut sekaisin nämä viime kuukaudet, eikä kuulemma voi käsittää mitä on ajatellut kun jätti minut.

Niin että. Mitäs tähännyt sanoisi??? Koitin tälle miehelle selittää, että pää on nyt aika sekaisin, kiitos hänen. Ja että en voi tehdä tällaista päätöstä ihan noin vain kaiken sen jälkeen mitä minulle on ihan vasta tehty. Lisäksi koitin selittää hänelle että minulla on jo katseltuna uusi mies...Nyt alustavasti totesin, että tarvitsen aikaa selvittää omat tunteeni, ja että jos hän oikeasti minut haluaa loppuelämäksi, niin hänen täytyy jaksaa odottaa että tämä minun tunnemyrskyni vähän laantuu.

Miten helvetissä tuollaiseen tuuliviiriin voi luottaa??? Neljän vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuo ei ole miehelle tyypillistä käytöstä :? Mutta kun herra on nyt lähiaikoina näyttänyt käyvän hieman tuulella.

Että minun pitääkin mennä sotkemaan asiani näin. Tämä äskeinen "tunnustus" oli juuri sitä mitä olisin kaivannut eniten maailmassa, 3kk sitten :evil: Jotenkin tiesin, että näin tulee vielä käymään, olisi vain pitänyt luottaa naisen vaistoon. Mutta toisaalta, eihän sinulle jää muita vaihtoehtoja kuin katsella elämää eteenpäin kun sinulle suoraan sanotaan että "tämä on nyt tässä, lopullisesti!!!" :( Sitä en sitten tiedä, miksi elämän pitää nakata eteen toinenkin ihana mies, juuri silloin kun sitä ei olisi siihen kaivattu! Elämä olisi paljon helpompaa ilman vaihtoehtoja :lol:

Mutta niin, omista tunteistani olen jo sen verran selvillä, että haluan parisuhteen, sinkkuelämää olen nyt saanut katsella tarpeeksi. Ongelma vain on se että kumman kanssa sen suhteen aloittaisin :lol: Tästä nuoresta miehestä en tosin voi varmuudella edes mennä vannomaan, että hän olisi halukas vakavaan suhteeseen minun kanssani, mutta tämä on asia joka on helppo selvittää.

Mutta tajuan kyllä että ratkaisu pitää tehdä pian, jos jakun jomman kumman herran haluan. En voi pyörittäää kahta miestä kovinkaan kauaa, tai huomaan pian että jään lehdelle soittelemaan. Auttakaa nyt ihmeessä minua tekemään valinta!!! Ennen kuin pää hajoaa :roll:

Pee

Tää on jotenkin niin vaikeeta, tiedän. Oma juuri 5 vuotta kestänyt suhteeni rakoilee ja tavaratkin ollaan jo jaettu. Myös mä kävin yhden nuoremman pojan kanssa ihan vain kahvilla. En itseasiassa edes tiennyt että se on niin paljon mua nuorempi kuin oikeasti on.. Se 19 minä 23.Mutta, mutta. Ihanaa aikaa ollaan vietetty yhdessä ja niinkuin totesit, mä sanoin myös, että oon kerran elänyt jo sen inttikauden enkä toista kertaa haluais. Noh, tää kundi on nyt intissä ja tiedän, et se tuntee mua kohtaan jotakin. Ollaanhan tässä jo pari kuukautta kahviteltu ja muuta. Kuitenkin sitä jotenkin vain miettii sitä, mitä jos palaisi siihen entiseen..

En tiedä, ootsä päästäny jo irti?
Mä en.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat