"Anopin" uskonto vastaan .... me? - Parisuhteet

Fanni

[Muutin otsikkoa "minä":stä "me":ksi koska olemme poikaystävän kanssa molemmat samaa mieltä tässä asiassa] :

Nimittäin. Mä olen seurustellut reilun vuoden kultani kanssa ja ollaan suunniteltu, että kullan intin jälkeen muutettaisiin yhteen. Mutta: Poikaystäväni äiti kuuluu uskontoon, missä muutto yhteen on #sallittua# vasta naimisiin mentyä. Poikaystäväni sanoi, ettei aio odottaa siihen asti (poikaystäväni ei siis kuulu tähän uskontoon mutta haluaa kunnioittaa äitiään) mutta haluaa kuitenkin odottaa vielä ehkä vuodella tuota yhteen muuttoa. Mä suorastaan murruin tuon kuultuani. Vaikka eihän meillä sinänsä ole mitään kiirettä muuttaa yhteen, mutta oon niin saamarin kauan sitä odottanut, olen jopa ehkä jo liika suunnitellut :lol:

Tämä oli todella takaisku tai matto jalkojen alta vedetty. Oikeastaan suunnitelmat siirtyi siis vuodella tai kenties parilla, mutta sekin tuntuu ikuisuudelta.

Herääkin kysymys että miksi siinä uskonlahkossa ei saa muuttaa rakkaansa kanssa yhteen ennen papin aamenta. Mitä Jumalalla on sitä vastaan? Kysyn vaan.

Sivut

Kommentit (32)

Cadillac
Fanni

Herääkin kysymys että miksi siinä uskonlahkossa ei saa muuttaa rakkaansa kanssa yhteen ennen papin aamenta. Mitä Jumalalla on sitä vastaan? Kysyn vaan.

Varmaan taustalla on ajatus, ettei harjottaisi esiaviollista seksiä. Käsittääkseni raamattu kieltää tämän. Ja kun tyttö ja poika nukkuu samassa sängyssä saman katon alla, mihinkäs muuhun sitä päädytään... :wink:

Ei ole kauheesti tietoa noista uskontojen säännöistä, mutta luulisin että menee jotenkin näin. :?

Jzzu

Samaa sarjaahan toi on kun jotkut uskon nimissä ei harrasta seksiä ennen naimisiin menoa, ainahan tollasia uskomuksia siveydestä ja muusta diipadaasta on ollu.
Veikkaan et nää on just niin järjettömiä kaikille muille paitsi niille ketkä ite uskoo näin.

*Sandy*

Mun yks kaveri meni juuri tämän takia naimisiin, että pääsivät muutamaan yhteen. Pojan vanhemmat meinaan olivat niin uskonnollisia, ettei mikään muu tullut kuuloonkaan. Ja kului puolitoista vuotta, niin tämä pari erosi.. Mielestäni tämäkin olisi ehkä voitu välttää jos olisi ensin asuttu yhdessä ja tutustuttu toisiin oikein kunnolla..

Mutta mutta.. ymmärrän kyllä että poikaystäväsi haluaa kunnioittaa äitiään, mutta kuinka pitkälle? On kyse teidän elämästä, ei hänen äidin. Kannattaa puhua poikaystäväsi kanssa että mitä teette, vaikeita asioita ovat nämä :roll:

Lizzie

Meillä kihlatun porukat kuuluu myös sellaseen uskontoon, jossa ei hyväksytä yhdessä asumista ennen avioliittoa. No, me muutettiin 2002 yhteen ja sillon niiden äiti sano että "tiedättehän te sen, että meidän mielestä yhdessä asuminen kuuluu vasta avioliittoon. Mutta omat ratkaisuthan te teette, aikuiset ihmiset". Ja tuon enempää ei olla kertaakaan kuultu asiasta, ei silmien pyörittelyä, ovat käyneet lapsien kanssa kylässäkin jne. Heillä kyläillessä nukutaan eri huoneissa, mutta mitäpä se haittaa.

Mutta ei meille tulis mieleenkään jättää muuttamatta yhteen vaan sen takia, että murun vanhemmat kuuluu johonkin uskontokuntaa (josta muru eros 10 vuotta sitten). Kannattaa kuitenkin muistaa että me ollaan yksilöitä, ja porukoiden uskonnot tai uskomattomuus ei määritä meidän elämää, jos ei itse haluta. Ymmärrän sen, että hän haluaa kunnioittaa äitinsä mielipidettä, mutta tuossa mennään mun mielestä kunnioittamisen yli, tai että se on sanelua jo, ei huomioon ottamista.

Toisaalta, jos yhteenmuutto jää kiinni äidin uskonnosta, voi olla että äiti voi aiheuttaa jatkossakin isoja ongelmia... Kun on kerta vielä vaikutusvaltaisin ihminen hänen elämässään.

SunLion

Lizziella oli hyvä kommentti. Tehkää niinkun itestä parhaalle tuntuu ja varaudu jatkossakin ongelmiin (poikkis äitinsä tossun alla), jos poikkis ei mitenkään pääse yli asiasta.

Itse en kyllä tajua tuota "ei yhteenmuuttoa ennen avioliittoa"...vanha luokkakaverini on helluntalainen ja hän meinas melkein hermostua kun kysyi multa ja mun kaverilta mitä mieltä ollaan avopareista (vastattiin että mikäs siinä?!). Musta se on tekopyhää että ei voi asua yhessä. Voishan siitä seksittömyys-aatteesta pitää kiinni, vaikka yhdessä asuukin! (Ei sillä, etten itse esiaviollista seksiäkään pidä todellakaan syntisenä.) Tämän kaverini veli muutti omilleen ja tyttöystävä omilleen. Parin viikon päästä he kihlautuivat. Kysyin sitten mitä järkeä heidän oli muuttaa erilleen, kämppisten kanssa...kaveri vaan tokas äkäsesti että heillä on sellainen sopimus/perjaate/päätös tms. En kysyessäni ees muista tuota aiempaa avopari-keskustelua hänen kanssaan.

Fanni
Lizzie

Toisaalta, jos yhteenmuutto jää kiinni äidin uskonnosta, voi olla että äiti voi aiheuttaa jatkossakin isoja ongelmia... Kun on kerta vielä vaikutusvaltaisin ihminen hänen elämässään.

Tätä mä jotenki pelkäänkin. Välillä tuntuu huolehtivan pojastaan liikaakin.
Mutta mitä mä voin tehdä.. ? Ärsyttää tämä tilanne..

Täytyisi yrittää puhua poikaystävälle, mutta en tiedä mitä sanoa. En halua että se joutuu valitsemaan joko mut tai äidin.

Annie the Pooh

Varo vain ettei ole mammanpoika kyseessä, mikään ei ole sen pahempaa kuin se, että mies ei pidä puoliasi äitiään vastaan ja varsinkin kun äiti on väärässä. Jos ollaan yhdessä virallisesti ja vakavasti (tyyliin kihloissa), on minusta asia, niin niinkuin Raamatussakin, että mies liittyy naiseen ja he ovat yhtä, jotenkin noin puhutaan avioliitosta, en muista ihan tarkkaan. [size=9]"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi" (1.Moos. 2:24).[/size]

Voithan ehdottaa, että löytäisitte jonkun tavan, millä voisitte ilmoittaa anopintekeleelle kauniisti, että tilanne on nyt tämä, se on TEIDÄN ratkaisunne ja TEIDÄN elämänne ja tarkoituksenne ei ole loukata häntä missään nimessä. Mutta te haluatte näin tehdä ja että toivotte, että hän tukisi päätöstänne. Voihan se vähän nöksähtää, mutta kuka tahansa täysijärkinen tajuaa, että ei voi elämää lapsensa puolesta, lapsen täytyy jossain vaiheessa alkaa tehdä sitä itse. [size=9]Ex-anoppíni ei sitä tajunnut, mutta hänpä ei tainnu olla kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan. [/size]

Aloitatte vaikka hyvissä ajoin vihjailemaan moisesta, että ehtii tottumaan ajatukseen.

Kuinkas vanhoja te olette? Koska jos poikkiksesi on vasta vuoden päästä menossa inttiin, niin ette kai kauhean vanhoja?? Ja jos poikkiksesi on vielä juuri hätäseen täysi-ikäinen, niin kyllä vielä täysin ymmärrettävää, että äiti paapoo. Mutta jos hän on jo yli parikymppinen, niin kyllä äidinkin pitäisi jo tajuta irrottaa kynsiään.[size=12][/size]

Mariel

onko varmasti yhteenmuuton aika? vaikutatte nuorilta, oletko siis ehtinyt kokeilla, miltä tuntuu asua yksin? :wink: jos äiti sallisi vaikka jatkuvan yökylässä käymisen/oman asunnon pojalleen niin voisitte olla paljon yhdessä, mutta kuitenkin niin, että molemmilla on omaa tilaa? onnea teille joka tapauksessa :)

Fanni

mä ite oon 18 ja poikaystävä 19.

Joo kyllä tuosta omilleen muuttamisestakin ollaan puhuttu, mutta olisihan se paljon halvempaa asua yhdessä ja sitäpaitsi! me halutaan asua yhdessä:)

Täällä tuli heti esiin tosi hyviä juttuja. Kiitos niistä:)
Tosiaan tää on meiän elämä, ei poikaystävän äitin. Itseasiassa sanoin juuri tämän kerran poikaystävälleni, se loukkaantui :roll: Mutta pitäähän sen kestää tosiasiat. Mutta pitää vaan toivoa ettei poikaystävä jänistä, jos se haluaa tosiaan odottaa.. Mä en vaan millään jaksaisi odottaa ensi kesänä vielä vuotta :shock:

figaro

Samaa mieltä olen monien kanssa: Teidän yhteisestä elämästänne on kyse, joten päätöksen yhteenmuuttamisesta teette vain te.

Minni tuossa jo kiteyttikin asiaa myöskin läheisesti koskevan pointin - molempien tulee olla yhtä mieltä yhteenmuuttamisesta. Liika painostaminen voi saada loppujen lopuksi toisen tekemään sen, mitä itse eniten pelkäät: jänistämään.

Ja minäkin miettisin tuota äidinpoika -ajatusta (kuten itsekin olet pohdiskellut). Se tuo mukanaan omat ongelmansa, vuosienkin päästä. Mihin siis itse olet valmis parisuhteen vuoksi ja mitä odotat itse parisuhteelta?

(Vuosi on lyhyt aika ihmiselämässä ja maltti on valttia monessakin asiassa ;) )

Fanni

niin, ehkä meidän on tosiaan odotettava.
tuntuu vaan että poikaystäväni halusi ennen enemmän muuttaa kuin nyt, kun on tullut julki ettei sen äiti halua.

figaro

Anna pojan sulatella asiaa. Ehkä hän ei osannut varautua niin voimakkaaseen reaktioon äidin puolelta. Olette kuitenkin nuoria ja siteet perheeseen/vanhempiin eivät noin vain katoa pois. Monelle päälle parikymppisellekin, jopa vanhemmalle, merkitsee vanhempien mielipiteet paljon, vaikka loppupeleissä päätökset onkin tehtävä itse.

Siinä mielessä siis poikaystäväsi toiminta varsin luonnollista.

Fanni

Asia oli melkein unohdettu kunnes yksi päivä taas poikaystäväni alkoi puhua aiheesta. Sanoi että oli puhunut äitinsä kanssa ja äidillä on edelleen sama mielipide. Olemme kuitenki poikaystäväni kanssa jo sopineet että emme mene naimisiin ennen kuin olemme asuneet yhdessä ja nähneet että se juttu toimii. Itseasiassa mennään silloin vasta kihloihin, kun nähdään toimiiko se vai ei. Kun poikaystävä sanoi tämän äidilleen, se sanoi jotain tämän suuntaista että jos menette naimisiin, se on Jumalan tahto että pysytte yhdessä.

Tottakai pojan äiti saa sanoa oman näkemyksensä tähän asiaan, mutta pelkään vain että tämä menee sellaiseksi että se ei tule koskaan hyväksymään sitä meidän päätöstä :? Onhan tämä kuitenkin meidän elämämme, ei sen äidin. Ja onhan tämä poikaystävällenikin aika vaikea paikka, koska eihän hän halua äitinsä kanssa huonoja välejä tämän takia. :?

Oma äitini kertoi, että oli aikanaan myös itse ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, hänen oma äitinsä ei tykännyt ajatuksesta että isä ja äiti muuttaisivat yhteen ennen papin aamenta. Äitini mummokin oli sanonut että "eikö täytyisi mennä papin puheille!"
:D :D

Äiti ja Isä kuitenki tekivät oman päänsä mukaan eikä siitä tullut mitään ongelmaa...

tiikeli

Mun mielestä on törkeätä että uskonto määrää joidenkin elämää vielä noin paljon nykyaikana. On hiukan eri asia uskoa jumalaan (tai mihin ikinä uskookaan) kuin noudattaa orjallisesti kaiken maailman juttuja. Lisäksi on todella väärin olettaa muiden ihmisten noudattavan omaa uskontoaan... Tuon pojan äiti saisi kyllä hiukan alkaa ajattelemaan asioita järkevämmin. Vaikka hyvää tarkoittaisikin. :?

Mutta joo, asiaan... Naimisiin ei ainakaan kannata mennä ennenkuin on asunut yhdessä, sehän on ihan ilmiselvää. Ehkä teidän pitäisi yhdessä koittaa puhua pojan äidille että ette aio mitään "syntiä" tehdä vaikka asuisittekin yhdessä... Vai ootteko jo selittäneet näkökantanne asiaan, siis sillain että säkin oot ollu paikalla...?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat