eroaikeita ilmassa, neuvokaa :( - Parisuhteet

Essih

Itselläni täysin sama tilanne kuin aloittajalla.
Poikaystäväni on maanis-depressiivinen ihminen, jolla on välillä erittäin hyviä kausia ja välillä masennuskausia.
Monista masennuskausista ollaan yhdessä vuoden aikana selvitty ja olen saanut hänet nostettua ylös.

Keväällä -07 kuitenkin pamahti ihan yhtäkkiä ja mies ilmoitti halauavansa erota. En saanut hänen päätään mitenkään vakuutettua ja niinpä erosimme.
Kuukausi meni ja mies nosti itse itsensä ylös ja tuli katuman päälle. Halusi minut takaisin. Olin hänen ainoa toivonsa.
Minä suostuin, koska rakastin häntä edelleen ihan hirveästi.

Ja nyt ollaan taas samassa pisteessä kun keväällä. Olen yrittänyt vakuuttaa häntä, että hän antaisi minun auttaa ja pitäisi suhteestamme kiinni, koska tiedän että hän katuu sitä taas myöhemmin kun päästää irti.
Mutta tuntuu että taaskaan en saa hänen päätään kääntymään.
Olen kertonut kuinka paljon rakastan häntä ja haluan auttaa ja olla tukena. En halua luopua hänestä ja jättää häntä yksin. Olen valmis lähes mihin tahansa, että tästä selvitään.
Tuntuu että millään hyvillä ajoilla ei ole enää mitään merkitystä hänen ongelmien täyttämässä mielessään ja hän on taas vaan hetken masennuskaudesta luopumassa minusta.
Itse en mahda taaskaan mitään.

Sattuu kun hän ajaa minut pois elämästää ja joudun taas luopumaan rakkastamastani ihmisestä. En jaksaisi olla taas yhtä rikki kuin keväällä eron jälkeen.
Kai se pitää hyväksyä, etten voi auttaa häntä ja on parempi omalta kannaltanikin näin. Vielä kun pystyisin lakkaamaan rakastamasta häntä.

Kommentit (5)

marika_

Itse kärsin ja olen kärsinyt useita vuosia masennuksesta. Kyseessä ei ole erityisen vakava masennus, mutta se heijastuu jossain määrin kaikessa mitä teen.

Miehen kanssa meillä menee periaatteessa tosi hyvin, mutta juuri tuo puhumattomuus on meilläkin ongelma. Mies ei osaa muuten vaan puhua ja minä en uskalla, kun pelkään että sitten sattuu vain liikaa..
Pelkäänkin, että meidän suhteen joskus kaatuessa, se ei johtuisi rakkauden puutteesta tai kiinnostuksen lopahtamisesta, vaan juuri siitä ettei osattu puhua asioita ja ne patoutu.. Eikä yhdenkään suhteen pitäs loppua noin.
Meilläkin on ongelmamme jotka eivät toistaiseksi ole mahdottoman isoja, mutta tiedän kyllä, että jos en pian saa niistä puhuttua, eivät asiat ikinä korjaannu ja pienistä ongelmista tulee valtavia.. En vain osaa.

Joten sanoisin että yritä puhua, puhua, puhua, puhua ja puhua. Sano kaikki mikä mieleen tulee. Koita myös saada mies puhumaan, kertomaan omista tunteistaan oikeasti.

Tiedän kyllä ettei se oikeasti ole helppoa, ehkä kaikkea muuta..

Toista on tietysti mahdotonta pakottaa puhumaan, mutta jos pääset kasvokkain miehesi kanssa ja itse kerrot omista tunteistasi ja rohkaiset miestä tekemään samoin, niin luulisi kynnyksen olevan huomattavasti matalampi.. Ainakin itse osaisin puhua, jos mies avaisi keskustelun, mutta itsellä se asioiden puheeksi ottaminen on ainakin suurin ongelma..

Mutta, kuten muutkin, näkisin että suhteenne on vielä "pelastettavissa" jos vaan saat luotua oikeasti toimivan keskusteluyhteyden mieheesi.

shazzer
nanay
Tällä hetkellä olo mitä huonoin, en ole nukkunut kuin muutaman tunnin kahden viimeisen vuorokauden sisällä, ajattelenkin asiaa, että suhteemme olisi nyt lopullisesti tässä pistää joka kerta kyyneleet silmiini. Valehtelematta olen laihtunut tässä pienessä ajassa kaksi kiloa, en ole pystynyt syömään mitään, ruokahalu tuntuu olevan kadonnut

Kuulostaa tutulta :( Noin tunsin viime keväällä kun poikkis, tai siis avokki kertoi tekstiviestin perusteella kuinka meidän pitäisi ehkä erota. Tiedän kuinka pahalle sinusta tuntuu, voimia kauheasti ja koita syödä jotain pientä vaikka, se kummasti helpottaa oloa, jos ei henkisesti niin fyysisesti ainakin.
Kuten Merihil tuossa sanoikin hyvin, teidän todellakin täytyy vielä keskustella kasvotusten, kahden kesken, rauhassa ettei mihinkään ole kiire.
Saako poikaystäväsi apua masennukseensa? Ehkä tuon masennuksen vuoksi on myös lopettamassa teidän suhdetta?
Paljon voimia sinulle ja toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin!

RainWhispers

Hei!

Ikävä tilanne teillä! Näen kuitenkin että kyllä tuossa vielä toivoa on, vaikka en itse lähelläkään samanlaista tilannetta ole ollut.

Hoidetaanko poikaystäväsi masennusta jotenkin? Lääkeillä, terapialla tms.?

Olen kanssa ehdottomasti sitä mieltä että teidän kannattaisi vielä puhua kasvotusten, koita saada poikaystäväsi suostumaan tuumaan ja jos ei mikään muu auta, voithan itse hypätä junaan (tai millä hänen luokseen sitten matkustatkin) ja röyhkeästi tunkeutua itse hänen puheilleen. Kasvokkain puhuminen on hyvä siksi, koska siinä voi sanoa mitä todella ajattelee, myös negatiivisiakin ajatuksia, mutta olla sitten kuitenkin lähellä lohduttamassa ja teoillaan osoittaa että ei se mitään, rakastan sinua kuitenkin. Sinun kannattaisi minusta sanoa suoraan hänelle kaikki tuo, mitä ajattelet, että poikaystävän masennus on syypäänä hänen tahtoonsa lähteä suhteesta. Kerro hänelle että rakastat ja olet valmis muuttamaan hänen luokseen voidaksesi tukea häntä hänen vaikeuksissaan, mutta sitä vastaan haluat myös että hän tosissaan yrittää jaksaa, sillä ei ole reilua että sinä yksin kannattelet suhdetta vaikka poikaystävälläsi onkin nyt suuria ongelmia. Hänen ei pitäisi antaa masennukselleen periksi, käske hänen miettiä, millaista olisi sitten kun masennus helpottaa ja hän huomaakin että on lähettänyt sinut pois toivottomuuden hetkellä vaikka se ei ollut hänen oikea, "oma" halunsa vaan masennuksen aikaansaamaa.

Keskustelkaa, keskustelkaa. Tässä minun neuvoni, ei kovin kummoinen mutta itse näkisin että se on tässä tilanteessa toimivinta. Jos hän ei tahdo puhua, silittele hänen niskaansa ja puhu sinä hänelle. Sano ettet tahdo jättää häntä yksin taistelemaan vaan taistelet kyllä hänen rinnallaan niin kauan kuin hän sinut siihen huolii (ja ehkä vähän kauemminkin)!

Tietysti ketään ihmistä ei voi pakottaa jatkamaan suhdetta. Jos hän on täysin haluton ja kylmän päättäväinen, en usko että voit juurikaan vaikuttaa häneen, vaikka tietysti kannattaa yrittää.

Kovasti tsemppiä sinulle!
Toivottavasti tilanne selviää jotenkin päin.

nanay

Tällä hetkellä olo mitä huonoin, en ole nukkunut kuin muutaman tunnin kahden viimeisen vuorokauden sisällä, ajattelenkin asiaa, että suhteemme olisi nyt lopullisesti tässä pistää joka kerta kyyneleet silmiini. Valehtelematta olen laihtunut tässä pienessä ajassa kaksi kiloa, en ole pystynyt syömään mitään, ruokahalu tuntuu olevan kadonnut, mahassa pistää ja kourii pahasti ja oksennan vaikkei siellä edes varmasti murustakaan ylimääräistä ole.

Suhteemme alkoi kesällä 2006, mutta olemme jo muutaman vuoden sitä ennen tunteneet. Uuteenvuoteen asti on mennyt hyvin, mutta vuoden vaihteessa poikaystävälleni alkoi tulla ahdistusta ja masennusta, vika ei ollut minussa tai suhteessamme vaan hänellä on aikoja sitten diagnosoitu maanis-depressiivisyys, ja masennus iski, yhtäkkiä ja paheni muutamassa kuukaudessa kauheaan tilaan.
Olemme kaukosuhteessa, välillämme on semmoiset 350km, joten emme joka vkloppu näe ja en pysty viivana olemaan paikalla, kun hänellä on paha olo ja haluaisin olla lohduttamassa.
Poikaystäväni olotila tietenkin vaikutti suhteeseemmekin, hän ei enää kyennyt käymään minun luonaan vaan minä menin sinne, joten näkemisemmekin väheni sen verran, mutta aina kun vain oli rahaa ja aikaa niin parhaani mukaan menin hänen luokseen. Emme enää hirveesti käyneet ulkona, elokuvissa, kaupungilla, baarissa, kahvilla yms, koska poikaystäväni ei halunnut olla ihmisten lähellä, koska tunsi ahdistusta.
Useasti hän piti kännykkäänsä pois päältä ja enää pitkiin aikoihin ollut koneella, joten siinäkin mielessä yhteydenpito sammui, mutta parhaani silti yritin. Tottakai hänen tilansa masensi myös minua, ajattelin, että olisi helpompaa olla jonkun kanssa joka ei masennuksesta kärsi ja oma oloni oli välillä aivan pohjalukemilla, jaksoin silti, kun rakastin häntä niin kovin ja hänkin osoitti minua kohtaan rakkautta ja välitti.

Mutta kaikesta huolimatta, sunnuntaina kuin salama kirkkaalta taivaalta hän messengerissä ilmoittaa, että meidän ei välttämättä kannata jatkaa juttuamme, hän on miettinyt tulevaisuutta ja se on vielä ihan auki ja ei tiedä miten saisi meidät siihen yhdessä mahtumaan. Olemme puhuneet vuoden vaihteesta alkaen tosissamme, että muuttaisimme saman katon alle asumaan, mutta poikaystävän mielentilojen alasmennessä asia on vain pikku hiljaa jäänyt, tottakai se on mielessäni kokoajan ollut, mutta kun joskus asian otin puheeksi tuntui ettei se enää kiinnosta. Hän siitäkin masentui, tiedä mitä on kuvitellut, mutta sunnuntaina sitäkin puhui kuinka emme ole sitäkään asiaa saaneet yhtään eteenpäin.
Välimatkamme on suurin ongelma, joka on syönyt suhdettamme, emme pääse toistemme luo aina, kun haluaisimme ja tänä puolen vuoden aikana monet kerrat olisi pitänyt olla toisen tukena enemmän. Tällä hetkellä olen täysin valmis muuttamaan ympäristöäni, olen tosissani ja valmis lähtemään poikaystävän paikkakunnalle hakemaan asuntoa.

Toinen asia mikä on johtanut tähän on se, kun emme oikein ole henkilökohtaisista mielentiloista keskustelleet, emme siitä mitä tunnemme ja mahdollisista huonoista ajatuksista kaikista asioista mitä mielessämme liikkuu. Sunnuntaina kovin sitten saimme puhuttua, kaikki asiat yhdellä kertaa pulppusi ulos, mutta virtuaalisesti. Puhuimme puhelimessa tunnin verran ja siinäkin samoja asioita tuli, mutta olen sitä mieltä, että kasvotusten saisimme paremman kontaktin ja puhua paljon syvemmin asioista. Ongelma vain on juurikin siinä, että poikaystäväni välillä on sitä mieltä, että ei meidän kannata enää yrittää, vaikka ongelmat tiedämme tässä ja ne voisimme korjata. Hänen mielestään ei ole kauhean hyvä ajatus enää edes nähdä ja puhua kasvotusten, joka mielestäni voisi hyvinkin muuttaa kaikkea tätä. Välillä myös hänkin on sitä mieltä, ensin itsekin sanoi, että tulee torstaina tänne jos se minulle käy. Mutta nyt hän on alkanut hiukan perääntyä siitä.

Siis välimatka ja tuo puhumattomuus ovat ongelma suhteessamme, ja mielestäni molemmat voisimme korjata ja yrittää vielä.. Poikaystäväni vaan ei ihan tiedä mikä on tällä hetkellä parhaaksi meille. Siinä mielessä nyt ärsyttää, kun tiedän, että hänen oma henkilökohtainen paha olo ja masennus ovat niin jyränneet hänet alleen ja hän suurentelee suhteemme ongelmia niiden vaikutuksen alaisena. Tiedän, että jos hän ei olisi masentunut tällä hetkellä, hän olisi jo täälä kanssani keskustelemassa ja haluaisi yrittää paremmalta pöydältä.

Mitä ihmettä teen?! Ihanaa, jos joku luki tämän pitkän purkautumiseni, pakko tulla johonkin tätä mielettömän pahaa oloa purkamaan ja neuvoa kysymään.. Torstaina siis hänen pitäisi tulla tänne, olen sillä kannalla, että jos hän ei aijo tulla niin minä menen sinne ja mikään ei siinä estä. Tämä on myös minun suhteeni, on minullakin mielipiteeni ja sananvaltani. Välitän hänestä, hän on maailmassa tärkeintä minulle ja rakastan niin kovasti.. sattuu senkin puolesta, kun olen rakastanut häntä niin vaikeina aikoinakin, ja nyt hän on valmis heittämään kaiken kertaheitolla menemään. :cry:

Eagle87

itse olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa, tosin itse olin se masentunut ja jättävä osapuoli.... voimia siis sinulle täydestä sydämestäni.

mun kihlattuni oli silloin ja on edelleen armeijassa. oltiin mun kämpillä (minä turussa, mies niinisalossa; 200km välimatkaa) istuttiin keittiön lattialla kun sain (taas) kamalan itkukohtauksen. poikkis kysy että "oikeesti, mikä sua vaivaa"... siitä sit alko se vuodatus jonka päätteeksi totesin vain silmät punaisina etten tiedä jaksanko enää.. en tiedä mitä odotan, en tiedä onko meillä yhteistä tulevaisuutta.

en koskaan ole nähnyt miehen murtuvan niin nopeasti... poika itki hervottomana, hoki että rakastaa mua eikä halua elää ilman mua. itsekin aloin itkemään ja koitin sanoa että rakastan häntä edelleen todella paljon ja haluaisin toisaalta jatkaa mutta koska oma olo oli niin huono niin en halunnut satuttaa häntä. lopulta istuimme toistemme sylissä itkien ja poika sai mut vakuutettua että tukee mua ja kyllä me pystytään selvittämään kaikki.

nyt siitä on neljä kuukautta, kerran olen asian nostanut uudestaan mutta yhdessä ollaan pysytty ja uskon että kyllä tämä tästä. siksi luulen että jos sun poikkis koittaa suojella sua jättämällä sut... varmaksi en mene sanomaan mutta näin ainakin itse silloin ajattelin.

koitahan pärjätä ja todellakin puhukaa kasvokkain... silloin kaikki selviää eikä ole niin suurta riskiä väärinkäsityksiin. *voimahali*

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat