Vanhemmuus ja talous - Parisuhteet

nimosa

Yritin etsiä aiempaa keskustelua, mutta en löytänyt. Elikkäs... Olemme avopuolisoni kanssa keskustelleet lapsista ja niiden hankkimisesta. Haluaisimme molemmat lapsia, varsinkin minä haluaisin olla jo äiti ennen 25 - ikävuotta. Olen vain todennut sen olevan nykyään todella hankalaa opiskeluiden ja rahatilanteen vuoksi. Vaikka olen kuullut sanottavan, että lapsia ei kasvateta rahalla vaan rakkaudella, niin maksaako rakkaus myös vaipat, ruoat, lastenrattaat, mahdollisen lastenhoidon ja vaatteet ja muut käyttötavarat? Varsinkin kun näkee nuoria äitejä ja isiä, niin millä tämä kaikki meno maksetaan? Tunnen myös perheitä, joissa toinen vanhemmista on työtön ja lapsia on jo useampi. Kuinka nämä perheet pärjäävät? Emme siksi ole uskaltaneet muuta kuin vain puhua lapsista, sillä haluamme tarjota heille kodin, jossa ei tarvitse miettiä jokaista senttiä ja voimme tarjota myös itsellemme jotain hemmoteltavaa lasten lisäksi. Mieheni on töissä ja ilmeisesti hänellä tulee olemaan vakipaikka ko. firmassa, mutta riittääkö sekään takaamaan sen että emme eläisi näkkileivällä lasten hankinnan jälkeen? Itse valmistun ensi keväänä ja uskon pääseväni töihin, vaikkakin varmaan aluksi pätkähommiin. Siispä heitän tämän kysymyksen tuleville äideille ja iseille sekä jo niitä oleville, että kuinka teidän taloudessa pärjätään rahallisesti kun on jo lapsia? Minä taidan tyytyä vielä koiraamme ja aikeissa olisi hommata vielä toinenkin. Maksaahan hauvvatkin, mutta halvemmkasi tulee silti maksaa lemmikin menoja :)

Sivut

Kommentit (18)

sopuli

Kaverin mies tienaa noin 1000e kuussa (jää käteen) ja kaveri on nyt minimi tuilla, koska ei ole ollu kunnolla töissä ennen lasten saantia. Niillä on 2 lasta, 3 ja 1 vuoden vanhoja. Kaveri sano et sillo pärjäs ihan hyvin, kun oli äitiyslomalla, nyt sen tulot on tippunu puoleen kun se jäi hoitovapaalle. Sano tienaavansa jotain 400e/kk.

Kai se on ihmisestä kiinni... tai siis ihmisistä. Me ollaan nytki oltu molemmat töissä, eikä lapsia ole ja silti ei oo koskaan rahaa :lol:

Kyllähän raha helpottaa elämää kummasti.... Vaikkei se onnelliseksi teekään. Mutta jos toisella on vakituinen työpaikka, niin eiköhän sitä pärjää.

MiuMiu*

Meilläkin alkaa tuo lapsiasia olla kohta ajankohtainen. Meillä tilanne mitä luultavammin olisi se, että mies käy töissä ja minä lienee olen työttömänä, ellen satu heti valmistuttuani töitä saamaan....( tai sitten jos olisin jo tuolloin raskaana niin kukapa minua silloin töihin palkkaisi :roll: )

Me ei pahemmin olla edes mietitty noita raha-asioita, koska se ei meidän kummankaan mielestä ole este perheenperustamiselle. Sillekin on aivan sama jääkö meille itselle rahaa huvituksiin tai yleensä mihinkään, kunhan vaan lapsi/vauva saa tarvitsemansa. Meneehän varsinkin alussa rahaa ja paljon esim. vaunuihin ja vaippoihin yms...me ollaan tosin siinä suhteessa onnekkaita, koska saamme varmasti vauvalle vaatteita ja tarvikkeita omilta sukulaisilta ja ystäviltä ja varmaan vanhemmatkin haluavat meitä avustaa jos hirveän tiukka paikka tulee...kaikilla asia ei näin hyvin kuitenkaan ole...

Tiedän paljon perheitä, joissa kumpikin tai toinen vanhemmista on työtön ja suht.hyvin ovat kaikki kuitenkin pärjänneet, kiitos Suomen toimeentuloturvan, eihän siitä ns. omaan käyttöön mitään kaikille jää, mutta sitä ei kukaan heistä ole edes tärkeänä asiana pitänytkään. Osaa on sossu avustanut vauvan tarvikkeiden hankkimisessa ja kaikki tarvittava on löytynyt kirpputoreilta ja tuttavilta.
Me siis uskomme pärjäävämme aivan hyvin, vaikka emme kumpikaan olisi töissä ja kun miehellä on nyt toivottavasti vakituinen työpaikka niin kyllä me hyvinkin tulemme pärjäämään vain toisen tuloilla. Pitää vaan jättää pois kaikki ylimääräiset menot ja ostokset ja eiköhän sitä rahaakin ala jäämään sitten edes vähän enemmän, kun lapsi kasvaa pois vauva-iästä :roll:

Joanna

ei se mikään katastrofi ole saada lapsia nuorena. siinä on monta hyvääkin puolta. lähtökohtana sanoisin kuitenkin, (ja ihan sama minkä ikäisiä ollaan) että hyvä olisi, jos takana olis aika pitkä aika seurustelua sekä että [u]molemmat[/u] todella haluaa lasta.
ensimmäisen lapsen syntymä tuo parisuhteeseen niin paljon uutta jopa sellaista mihin ei edes voi ennalta valmistautua.
vähintään yhtä tärkeitä kuin taloudelliset edellytykset lapsen hankkimiselle, ovat ne tulevien vanhempien henkiset edellytykset aloittaa koko loppuelämän kestävä tehtävä vanhempina, kasvattajina, turvallisuuden ja hellyyden tuojina.
hienoa, että te pohditte jo hyvissä ajoin näitä asioita. tulevaisuus on meille kaikille epävarma, sitä on vaikea ennakoida. voimme kuitenkin tehdä voitavamme sen eteen, että voisimme minimoida mahdolliset tulevaisuuden haasteet.
juuri tästä syystä neuvoisin sinua ainakin odottamaan niin kauan että valmistut ammattiin. se on jo hyvä lähtökohta. ja mieluusti sitäkin, että saisit vakituisen työpaikan. se mahdollistaa paitsi kohtuuansiot äitiysloman aikana, myös tulojen jatkumisen äitiysloman jälkeen. jos hankit lapsia ennen tätä, työllistymisesi myöhemmin varmasti vaikeutuu. ei todellakaan ole tuulesta temmattua puheet siitä, että nuorten, potentiaalisessa perheen perustamisiässä olevien naisten on vaikea työllistyä!!
kun molemmilla on työpaikka (ja jäsenyys ammattiliiton työttömyyskassassa) ei toisen joutuminen väliaikaisesti työttömäksi niin kauhea paikka välttämättä ole.
meillä avomies opiskeli vuoden, jolloin nelihenkinen perheemme eli koko ajan vain mun tuloilla. silti ihan suht hyvin pärjättiin. isompia ostoksia tosin lykättiin..

Joanna

MiuMiu* kirjoitti:

Lainaus:
ja eiköhän sitä rahaakin ala jäämään sitten edes vähän enemmän, kun lapsi kasvaa pois vauva-iästä

tämä ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. ei todellakaan! vauvana kulutus on vielä pientä, eikä tarvikkeiden osto lopu vaunuihin. sitten tulee pyörät, sukset, pulkat...kerhomaksut, myöhemmin kännykät, kännykkä laskut, lasten harrastukset, joihin meillä menee lukuvuosittain n. 500 euroa eikä lapset harrasta edes mitään jääkiekkoa!! pääsymaksut joka paikkaan nousee (alle 4-vuotiaathan pääsee moneen paikkaan ilmaiseksi), vaatteet senkun kallistuu mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa ja lasten omat hinkumiset ja haluamiset, viikkorahat, jne, jne...

14- ja 9-vuotiaiden lasten äitinä voin sanoa, että todellakin saan tinkiä omista menoistani ja vaateostoksista, ym. että saan tämän rumban pyöritettyä. onneksi on hennes & mauritz! :wink:
ihan tyytväinen silti olen!! kummasti sitä kasvaa siihen, että huomaa iloitsevansa itsekkin niistä asioista joita voi antaa ja tarjota lapsilleen.
mun lapsilla on omakeksimä sanonta: "on äitejä ja on Meidän Äiti." se kuulostaa musta tosi hyvälle ja he käyttää sitä nimenomaan silloin, kun olen yllättänyt heidät jollain kivalla jutulla.

MiuMiu*

Niin siis tokihan lapseen aina menee rahaa...varsinkin mitä isommaksi kasvaa :wink:
En nyt ajatellut asiaa loppuun asti :oops: lähinnä tarkoitin noita ensihankintoja, että ne vievät ensialkuun ison summan...tietenkinhän sitä tulee niiden tilalle sitten uusia menoja ja toivottavasti minäkin olen sitten jo siinä vaiheessa viimeistään töissä...mutta uskoisin silti, että hyvin sitä pärjää vaikka en olisikaan.
Meilläkin tietenkin tullaan elämään sen mukaan, että lapsi on aina etusijalla, mieluumminhan minäkin ostan sitten lapselle esim. jonkin kivan lelun, kuin itselle jotain :D

Neppis_

Meilläkin täs pikkuhiljaa vauvantekohommat käsillä. Haluaisin saada perhettä kasvamaan ennen 28 (ja oon nyt 24..)
Miulla joka kerta käy mielessä (milloin vauvakuume iskee sun muut) et miten hitossa me tullaan elättää pienokainen. Ei olla kumpikaan töissä saati kouluja edes käyty loppuun. Paljon tahtos tehdä ennen kuin muksun vois pyöräyttää meidän elämän keskelle. Hyvä aika olis ja suht hyvät olosuhteet, mut kaikki kiinni raha-asioista ..
harmittaa. Niin no kyllä tiedän että kelalta tukia saa. mutta miten paljon on sen verran että elää,ilman nälkäpäiviä ??
On meillä kullan kanssa tuossa jokunen vuosi sitten ollut tosissaan napa vasten selkärankaa (se pari pvää/kk), makaroonia vaan massuun..kyllä kyllä.

No ehkä se tästä,tiedän että jos se on tullakseen se tällä kertaa tulee ilman empimisiä.. (on 2 keskeytystä,omasta tahdosta takana.. :( )
Eikös nuo asiat tahdo aina jollain ihmeen kaupalla selvitä. Elämällä on oikukkaat tavat selviytymiseen :roll:
Nii ja tosiaan lapsi ennen kaikkea,sit saa omat menot ja halut jäädä vähemmälle :!:

Nakkis

Äitiyspäiväraha (palkasta 70%... muuttuu vissiin, että 90% palkasta maksetaan/ kk), lapsilisä (100e/kk) ja jos jää kotiin äitiysloman päätyttyä, niin saa kotihoidontukea(n. 250e/kk)
Kaikista muista paitsi lapsilisistä maksetaan veroa ja veroa maksetaan [u]enemmän[/u] kuin esim. normaalista työansiosta. Syytä en tähän tiedä... (minun normaali veroprosentti on tällä hetkellä 23, minulta peritään veroa 25%:n mukaan.)

Kaikkein eniten kustannuksia aiheuttaa kerralla ennen vauvaa hankittavat tavarat: Pinnasänky,vaunut (suosittelen yhdistelmävaunuja), turvakaukalo (autoon), tutit, tuttipullot, syöttötuoli, vaatteet, hoitopöytä (jos sellaisen haluaa... vauvaa voi hoitaa myös lattialla tai esim. pesukoneen päällä)... Suuret hankinnat maksavat eniten.
Ne saa kuitenkin hankittua edullisesti, jos etsii kirppareilta, kierrätyskeskuksista tai ostaa jostain muualta käytettynä.

Sitten pystyy säästämään jos käyttää kestovaippoja, eikä näitä kertakäyttö hirvityksiä, imettää pitkään ja tekee soseet itse.

Nämä ei ole itsestään selviä asioita. Imetys esim. ei kaikilla onnistu kovasta yrittämisestä huolimatta. Ja jos vauvalla on koliikki/ mahavaivoja, niin luulenpa, että vaippojen pesu ei hirveästi kiinnosta väsyneenä.

Opiskella ehtii äitiysloman jälkeenkin, joten opiskelu ei sinänsä ole este lapsen tekoon. Olihan tässä jossain juuri juttua kuinka yliopisto opiskelija teki lapsen ja jatkoi sitten taas opintojaan.

Nakkis

Noita tukia meinasit?

Silloin äitiyspäiväraha on minimi, eli käsittääkseni 15e/ päivä, lapsilisä (jota aletaan maksamaan vasta lapsen syntymän jälkeen) on sama kaikilla ja samoin kotihoidon tuki (vai olikohan kotihoidontuki nyt jotenkin sidonnainen tuloihin..? että hyvät tulot = pienempi kotihoidontuki)

marimma

Laskinkohan yhtään sinne päinkään, mutta sain jotain reilun 300€ tuosta mahdollisesta saatavasta summasta. jos oletetaan että kukaan ei ole töissä ja tienaa muuten. eli ihan pelkillä tuilla. vai jäiköhän minulta joku välistä?

marimma

no minä nyt en tiedäkään vielä näistä. Mutta luulisi että Kelasta saisi toimeentulo tukea, tai muita avustuksia vielä lisäksi jos äiti ja isä olisi työttömiä tai opiskelijoita tms.

Tosin että olisi hauska tietää laskinko nyt yhtään sinne suuntaankaan tuota summaa?

marimma

mmm..

Eli se tekisi jotain 600€ ylikin?

Periaatteessa voisi olla ihan riittäväkin, jos vain saisi vuokran jotain toistakautta maksatettua. Uskoisin siis pärjääväni tuolla rahalla suht helposti yhden vauvan ja yhden miehen kanssa :)

Lizzie

Mä en huoli rahajuttuja lapsien osalta, vaikka mun tuleva työ ei olekaan mikään huippupalkattu ja vakivirkaakin on synnytysikäisen ja vastavalmistuneen vaikea saada. Muru on kuitenkin jo nyt töissä ja tulevaisuudessa ei todennäköisesti pitäisi meillä olla suurempia rahahuolia.

Vakivirkaa en kyllä jää odottelemaan, siinä voi mennä yli viisikin vuotta ja ei välttämättä saa silloinkaan, joten mulla menis pitkälle päälle 30 v jos jäisin sitä virkaa odottamaan. Ihanahan se olisi, mutta kun en ole mies niin luokanopettajana saan kyllä aluksi painaa sijaisuuksilla. Hyvä homma on että oon arvostetussa OKL:ssä ja mun tutkinto on vähän erilaisempi kuin tavallisilla luokanopettajilla, mutta siltikään se ei ole mikään tae että duunia löytyy sieltä mistä tahtoisin. Mutta rahasta se vauvan kanssa oleminen ei ole kiinni, meilläkin porukat vielä opiskeli kun mun isoveli syntyi, äiti vaunutteli isän kanssa yliopistolle syömään ja äiti opiskeli aina, opiskelee itseasiassa nytkin että ei se oo mikään este lasten onnistuneelle kasvattamiselle.

Ja jos tiukkaa tekee rahallisesti, me jokainen ollaan toimeentuloon oikeutettuja, jos tulot tippuu minimirajan alle. Suomessa on kyllä tukea saatavilla jos haluaa, ja niitä vauvanvaatteita ja rattaita saa sukulaisilta ja kirppareiltakin varmaan ihan pilkkahintaan.

Nakkis

Kotihoidon tuki maksetaan vasta, kun äitiysloma on päättynyt.

Asumistukea saa helpommin, kun ei ole töissä (itse yritin kerran hakea sitä ja Kelassa naurettiin päin naamaa, kun menin sinne tiedustelemaan siitä), sossu maksaa toimeentulotukea- mikäli sitä tarvitsee.

Jos on ollut töissä 6kk, ennen kuin tulee täyteen raskausviikko 22, jolloin neuvolasta saa nämä kaikki tarvittavat hakupaperit ja lähetetään täytettyinä Kelaan. Niin äitiyspäivärahaa voi hakea viimeisen 6kk:n ajalta, jolloin tietty äitiyspäivä raha on suurempi kuin tuo 15e/päivä.

Jos sattuu käymään niin hyvä tuuri, että tulevat isovanhemmat ovat innoissaan, niin heillähän saa maksatettua kaikenlaista :wink:

Ja jokainen tuleva äiti saa valita joko äitiyspakkauksen tai 140e.

Muistinkohan nyt mainita kaikki...?

Onhan nuo tuet hirmu pieniä ja lapsi kallis kasvatettava, joten kyllä sitä kannattaa miettiä, että missä vaiheessa uskaltaa hypätä tuntemattomaan. :)

figaro

Meillä minä aion olla kotona ja mies töissä. Tuet siis tulevat olemaan ansiosidonnaisen mukaan lasketut ja miehen palkka. Olipa tilanne mikä tahansa niin tällä kaavalla mennään.

miss nurse

Mulla on tähän vähän kaksipuolinen mielipide... Silloin kun teimme esikoisemme, olin itse opiskelija, elettiin siis miehen palkalla ja mun keikkaliksoilla sillon kun keikkatöitä pystyin tekemään. Rahaa ei siis juurikaan ollut ainakaan tuhlattavaksi asti. Tietysti ruoka ym pakollinen saatiin ostettua ihan hyvin mutta eipä ollut liiemmin rahaa huvituksiiin.

Nyt kun odotan toista lastamme: mieheni on hyväpalkkaisessa työpaikassa, ja itse käyn myös töissä (hoitajan palkkaa nyt ei niin kovin hyväksi voi sanoa mutta töissä kumminkin ;) ) eli äitiyspäiväraha tulee olemaan ihan hyvä.

Tästä päästänkin pohtimaan: onko meillä asiat nyt paremmin kuin silloin kun rahaa ei ollut niin paljoa? Toisaalta on tietysti mukavaa ettei tarvitse laskea riittääkö rahat seuraavaan palkkapäivään tms, mutta muuten olemme ihan samassa tilanteessa kuin 4 vuotta takaperin. Ja asia jota olen miettinyt paljon on se että tuleeko tämä seuraava lapsi saamaan "enemmän" kun esikoisemme noin niinkun materiaalisessa mielessä? Olean aina ollut sitä mieltä ettälapsen ei tule saada kaikkea mitä hän haluaa ja yritän pitää tästä kiinni myös tämän taaperon kohdalla joka masussani kasvaa.

Huh, tulipa sepustus! mutta olen siis sitä mieltä että raha ei tuo onnea lapsille, mutta päivittäistä eloa se kyllä helpottaa jonkin verran.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat