riippuvuus exään - Parisuhteet

Lia

Erosta on jo kauan, mutta en vain pääse yli. Koko ajan vuorottelevat mielessäni hyvät ja huonot muistot, ja välillä rakastan vieläkin ja välillä tunnen pohjatonta vihaa. Sain vastikään tietää että jo muutamien viikkojen päästä erostamme exäni oli jo iskemässä muista naisia, eikö yli kolme vuotta minun kanssa merkinnyt mitään, enkö ollut yhtään mitään, että minut voi noin vain unohtaa, itse en ole pystynyt uuteen suhteeseen, enkä varmaan ikinä pystykään, en pysty tuntemaan enää mitää ihastumisen tai rakastumisen tunnetta kehenkään, terapeuttini kuittasi asian sanomalla että usko nyt että se on mennyttä, no niin on, mutta kun tunteet eivät, ja enkä enää tiedä mitä tehdä,en haluaisi lopettaa elämääni

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen
läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi
silmät kuvaSäilyy eikä mee minnekään
Muttei silti
tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie
meidät kaataa
Ei voi jatkaaEi voi olla näin
Sen
on tultava loppuun
Nyt on aikaViimeiseen
tiimaan

Kommentit (11)

Nakkis

En tunne ainuttakaan miestä, joka jäisi kotiin rypemään, kun ero on tullut. Kaikki tuntemani miehet lähtevät lähes heti baariin ja hakevat lohtua (pikapanoja), ne tuskin olevat sen kummempia juttuja.

Toivu rauhass erosta, siihen ei auta kuin aika, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin

Murehtija

Omasta erostani on nyt 2 vuotta...Nyt vasta tunnen saaneeni jonkin asteisen rauhan. Ensin podin hirveää tuskaa jonka muutin pian ryyppäämiseksi ja miesten iskemiseksi. Sitten tuli vaihe jossa uhosin etten tarvitse ketään ja keskityin vain juomiseen...Nyt olen vihdoin rauhoittunut mutta sen sijaan että voisin sanoa unohtaneeni exäni olen pikemminkin saanut myönnettyä itselleni että rakastan häntä yhä...tulen aina rakastamaan eikä mikään tule muuttamaan sitä.

Olen pitänyt häntä pahana ihmisenä joka hylkäsi mut mun vaikeimpina aikoina mutta oikeastaan minä itse työnsin häntä jatkuvasti kauemmas olemalla vihainen, sulkeutunut ja yleensä ottaen onneton. Miten exäni olisi voinut ymmärtää vanhempieni avioliiton hajoamista kun minä en vilpittömästi ja avoimesti siitä hänelle puhunut, en koskaan itkenyt hänen nähtensä...

Valehtelisin jos sanoisin ettenkö vielä yrittäisi hänen kanssaan jos se tilaisuus tarjoutuisi mutta sitä tilaisuutta tuskin tulee...Luultavasti hän itse on vihdoin jatkamassa eteenpäin, hän on ollut meistä se joka ei ole vielä muihin kajonnut vaikka itse minut jätti. Mutta kaipa tämä on jotain joka on vaan hyväksyttävä...Nämä ovat näitä asioita joita ihminen jättää taakseen mutta silti raahaa mukanaan koko elämän muistoissa. Pitää vain yrittää jaksaa jatkaa eteenpäin vaikka monesti haikailee sitä mitä on menettänyt...

Tiedän että on paljon helpompaa vihata mutta pidemmän päälle se vain pahentaa asioita. Itse tunnen vihdoin oloni rauhalliseksi kun en enää vihaa niin paljon...

Shandy

Pistän parhaaksi, erosta on about viis vuotta ja haikailen joskus eksän perään siltikin. :? Parasta on vaan jos en nää koko ihmistä tai ole yhteyksissä.. Mutkun toisaalta tekis vaan mieli olla yhteyksissä..

Ei kai siihen muu auta kun aika..

Murehtija

Ei pelkästään aikakaan ehkä...Itse olen ajatellut asian niin että sen sijaan että nolaisin itseni kännissä exäni edessä ja jatkuvasti muistuttaisin häntä siitä miksi minut kannatti jättää minun kannattaisi mieluummin pitää huolta itsestäni, elää päivä kerrallaan ja antaa exälleni anteeksi ja ottaa hänet vastaan hymyillen, vilpittömänä ja vahvana silloin kun hän vastaan sattuu tulemaan...Muistuttaa häntä siitä miksi hän joskus rakastui minuun.

Mitä taas tulee eteenpäin jatkamiseen...Kai sitäkin vain on turha odottamalla odottaa. Itse olen etsinyt ihan erilaisia miehiä kun mitä exäni oli, nyt vasta olen jälleen tajunnut että exäni oli sellainen ihminen jota minä tarvitsen. Joku joka ei koskaan satuttaisi mua tahallaan...Hankalaa vain on sellaista ihmistä löytää nykypäivänä ja se kai lisää ikävää entisestään...

Shandy

Nojoo, mää en kyllä oo paras puhumaan siitä että aika parantaa.. :? Ei se aika oo itelläkään auttanut, vaikka kaks vuotta menikin niin ettei oltu missään yhteyksissä eikä juuri nähtykään missään.

En ymmärrä miks määkin roikun siinä vielä kiinni, onhan se omalla tavallaan ihana mut kyl siinä ne huonot puoletkin oli minkä takia meillä sitten menikin poikki.. Ja nyt kun kesällä vietin sen kaa aikaa (hyvä minä :? ) niin huomasin et ei se oo mikskään muuttunut.. En vaan osaa päättää onko se loppujen lopuks hyvä vai huono juttu. :?

sopuli

Ja mä oon kyl heti erojen tullessa ollut baareissa etsimässä lohduketta. Pahaa oloa ja ikävää helpottaa hetkeks se, et on joku, kenen kainaloon käpertyy (ja ehkä vähän muutakin ;)). Ei tarvii olla yksin, eikä miettiä niitä asioita hetkeen... Mut ei se tarkoita, etteikö entinen suhde olisi mitään merkinnyt.

anni

Mun ja exän erosta on nyt noin 8 kuukautta. Luulin jo päässeeni yli hänestä, mutta...

Eilen nähtiin taas pitkästä aikaa! Yritin kovasti tsempata, etten itkis, mut heti ku näin hänet, ni tottakai pillahdin. :( Halattiin sitte pitkään ja tuntu vaan niin hyvältä! Huomasin, et hänki oli haikeissa fiiliksissä.. :( Siinä sitte hetken aikaa juteltii ja vaihdettii kuulumisii. Hän näytti niin hyvältä siinä, ku hymyili ja jutteli mulle! :) Kaikki ihanat muistot tulvahti mieleen...

Nyt en oo oikee muuta ajatellukaa ku häntä! :?

Mullahan on nykyään ihana poikaystävä, jonka kanssa ollaan oltu yhessä kolmisen kuukautta! :) Oon onnellinen.. Hänhän antaisi minulle vaikka kuun taivaalta! Järki sanoo, etten ikinä voisi jättää häntä! Mutta jotenkin sydän haikailee vielä exän perään... :?

*Sandy*

Mulle erossa olemiseen autto se, että välttelin koko mies sukupuolta. En jaksanu edes miettiä mitään suhteen tapasta, en lyhyttä enkä pitkää. Ja kas vain, siitä menikin puolisen vuotta ja nykyinen kultu löytyi :)
Jokaisella on oma tapansa toipua erosta, koita löytää se omasi. Tsemppiä!

Hawana
*Sandy*

Jokaisella on oma tapansa toipua erosta, koita löytää se omasi. Tsemppiä!

mä en kyllä löydä sitä omaa tapaani en kirveelläkään. vaikka joku tulis vääntämääns en mulle rautalangasta, en varmaan ymmärtäis sitä siltikään.
ainut tapa jolla minä selviäisin, ois varmaan saada muistinmenetys :lol: :?

figaro

Minusta rakkaussuhteen ja usein pitkän suhteen jälkeen on normaalia, että exän perään haikaillaan. Se, että ex lähtee etsimään uutta heilaa baareista tms. ei tarkoita sitä, etteikö taakse jäänyt suhde olisi mitään merkinnyt. Toimintatapoihin vaikuttaa varmasti eniten se, että onko tullut jätetyksi vai onko itse jättänyt..

Miksi pitäisi jäädä kuukausiksi märehtimään mennyttä, jos esim. tunteet ovat vain jostain syystä kaikonneet? Vaikka se toista osapuolta satuttaakin, ei minusta kuitenkaan voi toista kahlita tuossa mielessä. Minusta siis samaa sarjaa sen kanssa, että säälistä vielä jäisi suhteeseen, vaikka ei enää olisi tunteita ja tämä taas johtaisi siihen, että selän takana alkaisi tapahtua..

Ja se, että haikailee vielä useamman vuodenkin jälkeen exän perään, on myös minusta normaalia. Vaikka pitkä suhde päättyykin, ei kuitenkaan hyviä hetkiä ja ihania aikoja saa mielestään pois pyyhittyä. Ehkä se haikailun laatu vain muuttuu enemmän muistelemiseksi, jonka lomassa välillä tulee ajatuksia siitä, että "entä jos olisimme vieläkin..." jne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat