Pelinainen vai tyttöystävä? - Parisuhteet

anzQu

Seurustele on hankalaa, mutta hankalampaa on jättäminen jos rakastaa toista ja on pitkään ollut yhdessä..
No tämä poikkis on pari kertaa satuttanut mua aika pahasti, mutta niin olen minäkin... Yleisesti ottaen yhdessä on tosi hyvä olla, mutta sitten kun homma alkaa menemään alamäkeä niin se menee sit niin lujaa että sitä on hankala pysäyttää... Mutta ollaan aina noustu mutta mä en jaksa enää.. mä oon niin henkisesti väsynyt suhteeseen vaikka se paljon antaakin minulle tai no antoi joskus... Suhteessa on hyvät puolet mä tunnen olevani rakastettu, jumalatar ja kaunein ihminen maan päällä.. (heh) mutta poikkis kehuu mua niin itsetunto on noussut... mutta paskaa se on tehnyt ja olen miettinyt vaikka mitä shittii..
Ystävät totesi, että tää suhde on mennyt jo pitkään huonosti johtuen minusta koska en enää jaksa olla suhteessa täysillä mukana..
Sisko rukoili, että jätän poikkikseni ja myös vanhempani olen kuulemman surullinen ja stressaantunut aina kun hän tulee..

Pelkään, että jään yksin ja menetän elämäni rakkauden.. En halua enkä osaa olla yksin.. Onhan mulla jo nyt lohduttaja tiedossa :roll:
Mutta mua ei edes itketä jos mietin jos jätän hänet vaan mua itkettää, että menetän sellaisen ihmisen jolle pystyn puhumaan kaikesta.. ja nyt mietin että pysyisinkö suhteessa vaan sen takia koska mä tarvin häntä kuuntelemaan mua. En osaa kellekkään niin kipeistä asioista puhua kun poikkikselle.. :cry:

Sivut

Kommentit (21)

Beatrix

Hyvä, etten ole ainut ongelmasta kärsivä. Tai no tavallaan ei ole hyvä. Mun tapauksessa on vain näin, että haluaisin olla sinkku, mutta haluaisin myös seurustella nykyisen kanssa, koska se on kuitenkin todella kiltti ja elämäni mahdollisuus. Tämä haluaisi seurustella minun kanssani hamaan loppuun saakka. En haluaisi toisaalta seurustella hänen kanssaan, koska tiedän, että olen petollinen vaikka rakastaisinkin. Tämä ei taida ymmärtää sitä, eikä halua erota, vaikka olenkin kertonut petollisuuteni hänelle.

Summer21

mulla aika lailla samanlainen tilanne, oltu poikakaverin kanssa kolme vuotta yhes. mä en haluais jatkaa, poikkis taas haluais...olen halunnut jättää jo kauan sitten, mutta kun on ollu näin kauan yhes niin ei oikein tahdo onnistua. ja nyt on toinen jätkä josta tykkään, ja se myös musta..tahtoisin olla tämän uuden kanssa, mutta miten jätän nykyisen?en haluaisi satuttaa toista, mutta mitä järkeä olla suhteessa jossa ei itse ole onnellinen..ja luultavasti mitä kauemmin odottaa niin sitä vaikeampaa se jättäminen on, kun se on sitä jo nyt.

anzQu

Itselläni ei ole ihan sama tilanne, mutta olen seurustellut kaksi vuotta poikkiksen kanssa. Ja nyt menee päin hevon v*ttua koko suhde.
Ei aikalisäkään auttanut mun puolelta, mutta jätkä haluaa olla mun kanssa mutta mä en ole varma enää ollenkaa..
No tykkään itekkin katsoa jätkiä "sillä silmällä" joskus ja se huolestuttaa minua.. En ennen katsonut, mutta nyt jotain 3kk oon kattonut..
Menimpä sitten suutelemaan yhtä jätkää kun meillä oli poikkiksen kanssa aikalisä.. ei ole pettämistä (ainakaan minun mielestäni)...
Mutta vihastuttaa vaa yksinkertaisesti MINÄ! :x Kuinka mä voin olla näin ääliö?? Miks en jättänyt aikoja sitten?? Nyt kun ollaan oltu niin pitkään niin en pysty jättämää... :cry:
En tiedä uskallanko edes.. Jätkä on vaa niin turvallinen siis siinä mielessä, että hän rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa maailman tappiin saakka.
Mutta juuh.. Minäkin rakastan sitä, mutta en ole varma mitä teen enää..

No nyt olen puhunut tän jätkän kanssa jonka kanssa suudeltiin.. Hän tykkää musta ja minä siitä :oops:
Mutta ku en halua, että muhun sattuu..taas... oon niin paljon joutunut kärsimään että en halua sitä enää ikinä..
Ehkä sen takia en uskalla lähteä suhteesta pois koska se on turvallinen minulle.
Tämä uusi jätkä on niin erillainen kuin minä (hevari) ja minä en ole!
Mutta jotenkin luonteemme on aika samanlaisia... prkl... oon miettinyt koko ajan: Turvallinen tie vai tuntematon tie.. :?:

Beatrix

Anteeksi jo etukäteen epäselvä selostus.

Olen vasta puoli vuotta seurustellut yhden miehen kanssa. Hän on yksi huomaavaisimmista miehistä jonka olen koskaan tuntenut. Meillä on ollut todella ihanaa toistemme kanssa, mutta olen oikeastaan epäröinyt koko suhteen aikana. Olen nimittäin aika pelinainen ja tällainen flirttityttö. Menin jo kerran pettämäänkin miesystävääni pahimmalla mahdollisella tavalla, kun meillä meni huonosti. Se oli virhe, mutta en oikeastaan kadu sitä. Tai kadun. Vaikea selittää. Kadun enemmän ajankohtaa, kuin tapahtunutta. Se olisi voinut tapahtua ennen kuin aloimme seurustella. Eli tavallaan halusin sitä, mutten juuri sillä ajankohdalla.

Nyt pelottaa, kun alkoi kesä ja ollaan enemmän erossa, että teen saman virheen uudestaan. Pitäähän pelinaisella olla kesäheiloja. Vaikea tilanne. Puolet minusta on villi pelinainen, puolet uskollinen ja rakastava tyttöystävä. Mitä kauemmin olemme seurustellut, sitä vaikeampi erota.

Kumman tien valitsen?

figaro

Yksi vaihtoehto olisi vielä jokunen vuosi olla sillä pelinainen-linjalla ja jättää uskollisen tyttöystävän tehtävät muille. Siinä satuttaa toista ja useimmiten loppujen lopuksi tuo touhu jättää itseen suurimmat haavat ja arvet..

Hienoa, että pohdit asiaa järjellä.

Beatrix

Kiitos vastauksesta, lisää vastauksia tulemaan.

Toinen ongelma on, etten luota häneen. Johtuu varmaan entisistä poikaystävistä. Hän on todellakin luottamuksen arvoinen, mutta aina jos tämä lähtee vaikka johonkin paikkakunnalle missä on vaikka ennen asunut, tiedän, että siellä on esimerkiksi yksi entinen tyttöystävä, joka on vieläkin kiinnostunut tästä. Siinä alkaa epäilyt nousemaan, vaikkei ole aihetta. Osa syy on varmaan se, kun en ole itse mielestäni luottamuksen arvoinen. Olen sanonut hänelle sen, mutta hän vain inttää, että en tee mitään, jos rakastan häntä. Mutta aina ei ole niin. :cry: Vaikka rakastaisinkin, en voi taata, etten pettäisi häntä uudestaan.

Beatrix

Totta, mutta mitä kauemmin ollaan seurusteltu, sitä vaikeampi erota. En sano, että puoli vuotta olisi pitkä aika, mutta on se siihen nähden, että olen pohtinut tota kysymystä miltei koko ajan. Enkä saisi millään suostuteltua poikaystävää tohon ratkasuun. Pitää vielä miettiä.

Lisää mielipiteitä!

Summer21

mä en ole edes varma että rakastanko enää tätä nykyistä, en ainakaan niin paljon kuin pitäis kun kerta oon pystyny pettämään ja ihastumaan toiseen..olen tosiaan saanut paljon huonoa kohtelua osakseni tässä suhteessa. moni ihminen on mulle sanonut että poikkikseni on pettänyt mua, useammankin kerran, mutta jätkä itse sanoo että ei oo.melkein kaikki kaverit on mulle sanonu et jätä se, mut kaikesta paskasta kohtelusta huolimatta se vaan on aika vaikeeta, kun on niin paljon koettu yhes ym...en tiedä olenko liian kiltti kun en halua satuttaa toista vaikka tämä satuttaa mua.olen vaan yrittäny sanoa itselleni että en voi olla loppua elämääni suhteessa ,jossa en itse ole onnellinen, vain sen takia että toinen olisi onnellinen.joka kerta kun yritän puhua erosta poikkikseni sanoo miten se mua rakastaa eikä halua erota.ei oo siinä helppo sanoa et kuule mä haluan! tämä uusi jätkä ei ikinä kohtelisi mua kuten nykyinen, ja haluaisin todella aloittaa yhteisen elämän hänen kanssaan. en vain millään tunnu pääsevän eroon tästä nykyisestä vaikka jätkä on ihan täys paska....se on vaan otettava itteensä niskasta kiinni, muuten roikun tässä suhteessa vielä vuosienkin päästä ja kärsin lisää.

eikku

Mä olen ainakin jättänyt tyttöystävyyden pois laskuista niin pitkäksi aikaa kunnes tapaan jonkun, jota oikeasti rakastan ja jota en halua menettää omalla hölmöilylläni. Eli mä olen kai ottanut sen pelinaisen osan :roll: :lol: Mutta ihan vakavasti ajateltuna se on musta ollut paljon parempi vaihtoehto kuin se, että loukkaisin toista. Silti mä uskon, että kyllä mä vielä jonkun löydän... :roll: (niin varmaan! :lol: )

Beatrix

Mun poikaystävä on niin kiltti, ettei ikinä satuttais mua. Välillä se tosin ottaa päähän, kun tuntuu, että on liian kiltti mulle. Ei suuttunut, kun petin häntä. Pettyi vain muhun.

Siinä tapauksessa jos en rakastaisi häntä enää, varmaan jättäisin aika nopeasti. Tämä tapaus on vaan liian outo ja monimutkainen :-k Rakastan, mutta rakastan myös olla sinkku ja hauskanpitoa.

Ladybird

Voisin kuvailla omaa tilannettani samoilla sanoilla kuin edellinen.
Jotenkin tuntuu kamalalta, kun haluaisi olla sinkku ja seurustella yhtä aikaa. Ystävälläni sama ongelma. Mutta kaikkea ei voi saada...
ja minä olen todella huono päättämään mitään, ja kun olen jo n. 3 vuotta seurustellut nykyiseni kanssa, tuntuis ihan käsittämättömältä erota. Ollaan koettu niin paljon yhdessä ja tuntuu, että ilman toista ei enää edes osaisi olla, ei tuntisi itseään.

Beatrix

Toi on niin totta.

Mulla aina välillä tuntuu, ettei pysty seurustelemaan. Ehdin jo ehdottelemaan taukoakin, vaikka ne on sellasia kausia. Jo miltei seuraavana päivänä pyydän anteeksi tyhmyyttäni.

En voi tuolle mitään. Pelottaa että se kyllästyy pian mun temppuiluun.

Yksi juttu on taas se, kun hän ei tunnu suuttuvan mistään. Joskus tekee mieli testata tämän rajoja, kun niitä ei tunnu olevan. Pettäminenkään ei saavuttanut rajaa. Tuntuu, ettei mennyt rajaa lähellekään.

Itselläni rajat ovat aika pienet. Saisin raivarin jos tämä pettäisi minua, siitä riideltäisiin todella pitkään. Siihen pätee lause 'Anteeksi annan, mutten unohda'. Muistuttaisin siitä todella pitkään.

Ladybird
Beatrix
Mulla aina välillä tuntuu, ettei pysty seurustelemaan. Ehdin jo ehdottelemaan taukoakin, vaikka ne on sellasia kausia. Jo miltei seuraavana päivänä pyydän anteeksi tyhmyyttäni.

Näin minäkin toimin. Olen tässä jo muutaman kerran meinannut sanoa, että otetaan välimatkaa...mutta sitten perun kaikki ajatukseni. Toisaalta haluaisin olla yksin, mutta en osaa tai sitten lopulta en sitä haluakaan. Jotenkin se on vaan niin, että mikään tekeminen ei tunnu miltään, jos poikaystävä ei ole siinä lähellä. Mutta samaan aikaan tuntuu, että hänen läheisyytensä kuristaa minut hengiltä. Ristiriitaista, heheh.
Mullakin on älyttömän kiltti poikaystävä, joka antaisi varmaan kaikki tyhmyyteni anteeksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat