suhde yksinhuoltajaisään - Parisuhteet

höpsö

heips taas!
tässä aiheessa ei näytä keskustelu paljon enää etenevän..eli jos jollain muilla on samanlainen tilanne kun mulla, ni ois kiva kuulla kommentteja ja kokemuksia, myös muilta tietenkin...nyt oon tullut siihen tulokseen, että koska rakastan liikaa poikaystävääni, sanon vanhemmille kylmästi, että olen hänen kanssaan ovat he mitä mieltä tahansa..Silti se ei helppoa ole, koska tietenkin haluaisin, että myös vanhempani tykkäisivät poikaystävästäni.

Sivut

Kommentit (28)

höpsö

Hei!

Ongelmani on poikaystävän lapsi. Tai oikeastaan se ei ole mulle mikään ongelma vaan vanhemmilleni. Ollaan oltu kultani kanssa vähän yli puoli vuotta yhes. Mä oon 19 ja kulta 23. Lapsi asuu äitinsä kanssa. Kun kerroin lapsesta vanhemmilleni he eivät hyväksyneet sitä ja suorastaan pakottivat jättämään poikaystäväni. En tietenkään jättänyt häntä, koska välitän tästä miehestä tosi paljon ja ollaan onnellisia yhdessä. Mutta ahdistaa kun asun vielä kotona ja joudun näkemään poikaystävääni salassa! Tekisi mieli pakata kamat ja muuttaa poikaystävän luokse asumaan, mutta siitä syttyisi varmasti kolmas maailmansota...Näin ei voi jatkaa, asialle pitäisi tehdä jotain. Miten saisin vanhempani hyväksymään, että asiat ovat niinkuin ovat ja haluan jatkaa seurustelua kultani kanssa, vaikka hänellä on lapsi?

Nakkis

Pyydä vanhemmiltasi asiallista keskustelua- ilman pakotteita ja äänen korotusta.
Kysyt heiltä, että miksi se lapsi on niin paha?

Kuitenkin ymmärsin, että lapsi asuu äitinsä luona ja oletan, että tässäkin tapauksessa lapsi on isänsä luona joka toinen viikonloppu (kuten yleensä erotapauksissa ovat vanhemmat sopineet) eli sinä et hoitaisi sitä lasta edes niin paljon kuin vanhempasi saattavat pelätä.

Toivottavasti asiasi järjestyvät :)

figaro

Jälleen kerran törmätään siihen, miten vaikeata vanhempien on ymmärtää, että oma lapsi kasvaa ja aikuistuu sekä sen myötä muodostaa oman elämänsä sellaiseksi kuin parhaimmaksi näkee.

Sinun tilanteessasi en välittäisi vanhempieni mielipiteistä. Eivät he pitkään jaksa asiasta vihoitella tai mököttää, olethan heidän tyttärensä.

Ja mikä estää yhteisen kodin perustamista poikaystäväsi kanssa? Teet alkuun niin, ettet käy vanhemmillasi kylässä. Odotat, että tulevat ensin itse yhteiseen kotiinne. Voi hyvinkin olla, että tepsii ja pehmenevät.

En siis sinuna tanssisi vanhempien pillin mukaan.

DemonOfTheDay

juu samaa mieltä, sä olet aikuinen jo ja saat päättää ihan tasan itse mitä teet ja haluat ja jos sulla on kaikki suhteessas ok niin älä anna muiden vaikuttaa siihen - ainakaan negatiivisesti! kyllä ne vanhemmat ajan myötä ymmärtää että olet tosissasi..musta tuntuu että vanhemmat saattaa vaan hieman pelätä sun puolesta että esim joutuisit välikäteen tai lapsenvahdiksi tmv...

höpsö

Kivoja kommentteja. Kaikki kaverit joille oon kertonu ajattelee suurinpiirtein samoin..vanhemmat just vaahtoo siitä, että mullon kauhee vastuu siitä lapsesta ja että se rajottaa jotenkin mun elämää jne..mutta poikaystävä sanoo, että ei mun tarvii siitä mitään vastuuta ottaa. Tottakai mä siitä huolta pidän ja välitän, sitäpaitsi tykkään siitä lapsesta se on aivan ihana ja sekin tykkää musta ainakin tässä vaiheessa, se on kohta 2v. Mutta sitten kun miettii että jos ollaan yhes viä vaikka kun se tulee teini-ikään,ni..? ehkä se on sitten sen ajan murhe.

figaro

Turha miettiä niin pitkälle. Siinä vaiheessa voi olla jo omiakin :)

Ja hienoa, että muksu pitää sinusta. Mitäpä tulisi, jos sinä välttelisit lapsen kohtaamista tai lapsi juoksisi sinut nähdessään karkuun? En ymmärrä vanhempiesi ajattelutapaa. Minusta sinä toimit hienosti: hyväksyt poikaystäväsi menneen elämän ilman sen kummempia paineita tai murheita.

sopuli

Minusta vanhempasi vaahtoaa aivan turhaa. Etkö voisi selittää heille, että rakastat todella miestä ja olet onnellinen hänen kanssaan? Ja että lapsi ei rajoita sinun elämääsi ja olet asian kanssa sinut, joten niin voisivat olla vanhempasikin. Olet aikuinen ihminen ja sulla on oikeus tavata, ketä haluat ja seurustella, kenen kanssa haluat.

Etkö voisi avoimesti sanoa seurustelevasi ja elää niinkun "normaalit" parit? Ehkä vanhempasi tajuavat, että mies onkin mukava ja olette onnellisia.

Mun on niin vaikea käsittää tollasia vanhempia, mut hyväähän ne vain varmasti tarkoittavat. Itse on vaan elänyt niin "suvaitsevaisessa" perheessä ja toisaalta olen itsenäistynytkin niin varhain, etten ole tollasia ongelmia kohdannut.

Miltzu

Mä toisaalta ymmärrän hyvinkin vanhempiesi huolehtimista, mutta ehkä tosiaankin pitävät sinua vielä "omana pikkutyttönään" tms... Järkevintä olisi antaa tilanteen tasoittua ja rauhoittua. Sä voisit myös kertoa vanhemmillessi, että ette ole perhettä perustamassa ja että sinä ET lapsen äiti. Mä uskon, että he ajallaan tottuvat asiaan. Luottamusta lisäisi varmasti myös se, että juteltuanne asioista kertoisit minne olet menossa, etkä salailisia. Olisi reilumpaa kaikille.

satakieli

Luulen, että lapsi ei sinänsä ole suinkaan ainoa asia josta vanhempasi ovat huolissaan. Olet vielä nuori ja suhteenne uusi eikä poikaystävästäsi kerro kovin hyvää se, että hän on jo ihan pojanjolppina päätynyt tuohon elämäntilanteeseen ja hetiperään lisäksi pokaa nuorempiaan. Kannattaisi ottaa vähän aikalisää ja miettiä mihin oikeasti olet päätäsi pistämässä ennen kuin katkaiset välisi vanhempiisi - niitä voi olla vaikea sitten jälkeenpäin paikkailla kun taas miehiä tulee ja menee. Muutamia kysymyksiä: oliko lapsi vahinko vai toivottu, mihin poikaystäväsi edellinen suhde oikeasti kaatui (älä niele purematta kaikkia väittämiä siitä millainen helvetinhirviö ex muka oli!), kuinka kauan suhde kesti ja onko mies oikeasti päässyt siitä yli, millaiset ovat hänen välinsä exään ja kantaako hän oikeasti vastuunsa tilanteesta? Jos ryhdyt tähän suhteeseen niin lapsi tulee väistämättä olemaan osa elämäänne, ei hän ole mikään lelu jolla leikitään joka toinen viikonloppu ja muuten ei piitata pätkääkään. Myös miehen exän kanssa on väistämättä oltava tekemisissä ja tultava edes jotenkin toimeen. Eivät vanhempasi kiusallaan sinua toppuuttele vaan siksi että sinun hyvinvointisi on heille tärkeä asia!

höpsö

Oon kyllä miettinyt asiaa tuoltakin kannalta...ollaan puhuttu paljon asiasta poikaystävän kans...se todellakin väittää entistään ihan kamalaksi ihmiseksi jonka kanssa ei voinut tulla toimeen jne. mutta on tämäkin asia vaivannut minua, kun mietin, että on heillä varmasti hyviäkin hetkiä, joita poikaystäväni silloin tällöin muistelee, vaikka hän sanoo ettei todellakaan kaipaa entistään enää, niin silti joskus epäilen..poikaystäväni kantaa vastuunsa tytöstään se on ihan varma, hän osaa hoitaa tyttöä ja on tälle aidoti rakastava isä. Lapsi oli vahinko ja poikäystäväni ja lapsen äiti yrittivät kuulemma vuoden lapsen takia, mutta se oli kai yhtä helvettiä...välillä mullon pää ihan sekasin tän jutun takia, kaikki vaivaa mieltä koko ajan ja haluaisin repäistä itseni irti näistä ongelmista. varsinkin nyt vaivaa kun meillä ei mene kovin hyvin...riidellään usein, lähinnä siitä kun en saa huomiota poikaystävältäni, mutta hän ei välitä...kaipaisin vähän läheisyyttä jne. mutta istumme iltaisin sohvan vastakkaisilla reunoilla kaukana toisistamme, eikä seksielämäkään kukoista..tuntuu että hän ajattelee jotain, mitä ei voi minulle kertoa, vaikka yleensä puhumme kaikesta..

figaro
satakieli
Luulen, että lapsi ei sinänsä ole suinkaan ainoa asia josta vanhempasi ovat huolissaan. Olet vielä nuori ja suhteenne uusi eikä poikaystävästäsi kerro kovin hyvää se, että hän on jo ihan pojanjolppina päätynyt tuohon elämäntilanteeseen ja hetiperään lisäksi pokaa nuorempiaan.

Asioilla on niin monta puolta, että tämän keskustelun perusteella ei voi mennä kyseistä nuorta miestä tuomitsemaan. Voihan olla, ettei hänellä ole ollut muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä isäksi ja kantaa vastuunsa - mikäli nainen on loppupeleissä sen päätöksen tehnyt lapsen pitämisestä. Ja voihan päätös olla sinänsä yhteinen, että vastuu otetaan siitä, mitä on päässyt tapahtumaan, mikäli kyseessä on vahinko. Minusta tuo, että poikaystävä on lapselleen isä, kertoo vastuunkantamisesta eikä holtittomasta elämäntyylistä.

Ja tuo, että pokaa nuorempiaan. Neljän vuoden ikäero on rikka rokassa. Tyttö on täysi-ikäinen ja ei tuo pojankaan ikälukema mikään kovin korkea ole. Tämäkin tietysti on näkökanta, jossa voidaan olla montaa eri mieltä. Minusta kuitenkin aikuisiksi luokiteltavat ihmiset (ikänsä perusteella) voivat kohdata rakkauden merkeissä, oli sitä ikäeroa sitten yhtään tai 10 vuotta, ilman, että sitä kukaan voisi tuomita.

höpsö

ei todellakaan poikaystävääni voi tuomita mistään, sillä hän todella on vastuuntuntoinen lapsestaan ja muutenkin fiksu ihminen...uskon, että jos vanhempani tutustuisivat häneen, voisivat he leppyä..kuitenkaan en pysty jättämään kyseistä miestä, sillä hänestä on tullut todella tärkeä minulle...

KRedit-

hurjaa että olet kuitenkin 19, ja vanhempasi koittavat hallita tuollain elämääsi. toivottavasti tuo estäminen ei mene liiallisuuksiin!
Pidä kovasti oma pääsi ja vaikka tutustuta poikaystäväsi hyvin vanhempiisi jotta saisivat tietää kuinka mukava mies tämä on, eikä lapsi todellakaan ole este.
Aika vanhoillista ajattelua.

satakieli

Itse en ole tässä ketään tuominnut vaan yritin vain tuoda esille niitä potentiaalisia vanhempien huolenaiheita aloittajan tilanteessa. Tilanne selviää varmasti jos tutustutat poikaystäväsi pikku hiljaa vanhempiisi ja jos itse pystyt osoittamaan heille että olet harkinnut asiaa ja tiedostat suhteen mahdolliset ongelmat etkä ole syöksymässä siihen päätäpahkaa teini-ikäisen "se on maailman ihanin mies ja aina oikeassa ja te ootte niin v-tun tyhmiä ja vanhanaikaisia"-meiningillä. :wink:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat