Suhteen kylmeneminen - Parisuhteet

Kepatäti

Nääh, kyllä niitä pahoja ahdistuksia tulee senkin jälkeen. Vaikka kuinka jotain vikoja hyväksyy, ni kyllähän ne aina välillä nousee pintaan.

Tai ainakin meidän suhteessa. 8-[

Kyllähän se on sellanen juttu, että parisuhteen kunnossa pitäminen on helkkarin kova homma. Palkitseva toki, mutta kyllä siinä riittää työtä.

Sivut

Kommentit (64)

tyhmeliini

Aarggh, mistäs tässä aloittaisi kun on itselläkin niin sekava olo :lol: .

Seitsemisen kuukautta ollaan poikaystävän kanssa seurusteltu ja alku oli jotain ihan uskomatonta, en ole koskaan tähän ikään mennessä tuntenut ketään kohtaan niin vahvasti ja tuntui et tää rakkaus kestää ihan mitä vaan...vaikeuksiakin toki oli, kenelläpä ei, mut tosiaan tuntui et vaikka ois kuinka vaikeeta niin niin kovasti toisesta välittää, et kaikesta selvitään jos molemmat vaan sitä haluaa. Ihanan avointa on ollut alusta lähtien, kaikki ikävätkin jutut on juteltu läpikotaisin niin ettei mitään ole jäänyt hampaankoloon.

Mihin tuo tunne on nyt hukkaantunut?! En ota poikaystävästäkään enää selvää..tuntuu että sanoo yhtä ja tekee toista: vakuuttaa että suhde on edelleen tärkeä mutta tuntuu silti välillä niin kylmältä ja ärsyyntyneeltä minun seuraan.

Jos on toinen puolisko sekaisin (vai vainoharhailenko vain...) niin olen kyllä itsekin. Kun ollaan yhdessä, on ihanaa, toisen kosketus tuntuu edelleen ihan taivaalliselta ja tuntuu kuin olisi just ihastunut pikkutyttö :wink: . Sitten kun ei olla yhdessä, välillä tuntuu että ei tiedä tunnenko yhtään mitään poikaystävää kohtaan, mietin onko mitään järkeä olla yhdessä, välillä vaan ärsyttää suunnattomasti ja toisaalta tulee hirveä ikävä jos ei hetkeen nähdä tai kuulla. Olen siis koittanut omalta osaltani rauhoittaa tilannetta ja saada mietiskelyaikaa siten ettei koko ajan nyhvätä yhdessä tai jatkuvasti ahdistella puhelimellakaan :lol: . Mut sitten kun ei ole pariin päivään kuulunut, iskee tosiaan ikävä ja halu toisen seuraan...

Onko tämmöinen sekavuus ihan normaalia vai kuulostaako lopun alulta..? Itse en tiedä enää mistään mitään.

Joka toinen päivä kulta v*tuttaa maailman eniten ja joka toinen päivä tuntuu et sydän pakahtuu, ettei kenestäkään voi näin paljoa välittää..

Maikki85

mullakin on tällähetkellä vähän sama juttu.. ollaan yli 3vuotta seurusteltu ja nyt tää on alkanut.
Myös musta on ruvennut tuntumaan ettei kulta välitä enää niin paljon kun väittää ja sillon kun ei nähdä niin riidellään puhelimessa kokoajan (mun alotuksella aina).
Välillä tuntuu et vihaa toista ja hetken päästä et rakastaa yli kaiken. Tai tietty tiiän ja tunnen että rakastan, välillä vaqan tuntuu että äijä saa haistaa pitkät(ylensä tapahtuu kun emme ole yhdessä).
Uskon et tää on vain ohimenevä vaihe, ehkä mä yritän liikaa tässä suhteessa, tarttis asioiden vaan ajautua omalla painolla eikä kiirehtiä liikaa.
Uskon että sullakin on vain ohimenevä vaihe tai sitten et oikeasti rakasta, olet liian kiintynyt ja luulet rakastavasi!?

malina

Voi, että. Suhteilla on aina se pieni alamäki vaihe. Meillä se yritettiin tässä vuosi sitten ja siitä on tasaisesti noustu ylös :). Tällä hetkellä olen taas onneni kukkuloilla, kun poikaystäväni sanoi minulle kuukausi sitten "Musta tuntuu, että olen ihastunut sinuun uudelleen".

Siihen alun rakastuneeseen tunteeseen voi aina päästä uudelleen takaisin. Pitää vaan molempien osata katsoa läpi huonojen päivien sinne sisimpään, ja taistella sen puolesta, mistä oikeasti välittää.

Ylpeys ei maata peri sen voin sanoa.

Onnea matkaan :). Eiköhän kunnon juttelu tai edes pieni riita olisi ihan aiheellinen? Riidan jälkeenhän on sitten taas tyyntä.

Ei siis kuulosta tuo tilanne minusta lopun alulle. Se kuulostaa uuden vahvemman siteen luomisen tarpeelle.

SunLion

postaan vielä henkilökohtaisesti:

Tuo on tuttu tunne..toisinaan meinaa pakahtua, toisinaan vituttaa armottomasti. Kuin vuoristorata...toiset suhteet ovat sellasia : ) Meillä tulee 3 vuotta täyteen.

malina
Kepatäti

Ja harvassa on varmasti ne suhteet, jotka ei noita alkuahdistuksia sisällä ollenkaan.

Niimpä. Ja sittenhän se vasta kivaa onkin, kun vastoin käymisten jälkeen hyväksyy lopulta kaverinsa huonotkin puolet. Ei tule sen jälkeen niin pahoja ahdistuksia.

Kepatäti

tuo reilu puoli vuotta alkaa justiinsa olla se aika, kun ristiriitoja, ärsytyksiä, ongelmia alkaa nousta esiin. Ei siitä kannata suoranaisesti huolestua, mutta tottakai niitä asioita on hyvä miettiä. Kun ihmisten "oikea minä" alkaa pikku hiljaa tosiaan hahmottua (sanokaa mitä sanotte, mutta mä väitän ettei oikeasta (parisuhde)minästä tiedä mitään vielä ennenkuin on puolisen vuotta tai enemmän seurusteltu) niin voikin yhtäkkiä tulla siihen tilanteeseen ettei unelmien prinssi olekaan unelmien prinssi.

Ja harvassa on varmasti ne suhteet, jotka ei noita alkuahdistuksia sisällä ollenkaan.

anniova
tyhmeliini

Mihin tuo tunne on nyt hukkaantunut?! En ota poikaystävästäkään enää selvää..tuntuu että sanoo yhtä ja tekee toista: vakuuttaa että suhde on edelleen tärkeä mutta tuntuu silti välillä niin kylmältä ja ärsyyntyneeltä minun seuraan.

Joka toinen päivä kulta v*tuttaa maailman eniten ja joka toinen päivä tuntuu et sydän pakahtuu, ettei kenestäkään voi näin paljoa välittää..

Tätä samaa myös minulla. Ollaan seurusteltu lähes kolme vuotta ja on kyllä ollut melkoista vuoristorataa. Välillä on niin onnellista ettei sanotuksi saa ja välillä tuntuu että olis järkevintä jättää koko leikki kesken. Nyt on taas se huonompi vaihe päällä :(

elmo

juu,meillä reilu vuosi seurustelu, yhdessä asuttu kolmisen kuukautta ja nyt yhteen muuttamisen jälkeen ruvennu toisessa useampi asia ärsyttään..mutta kaippa tämä on vaan joku pieni uuden tilanteen pikku kriisi.. :? ja mä en tiedä mikä itteeni vaivaa ku koko ajan tekis mieli olla riitaa haastamassa ja taas toisaalta juosta murukin kainaloon ja jäädä siihen.Seksikin vähentyny, pistän kyllä avokin niskoille osittain kun kummallisesti tuon yhteen muuton jälkeen on herralla hiusten pesu ja laitto alkanu unohtumaan,likainen tukka vaan lippiksen alle ja menoks,kalsareillaan makaa makkarin sängyllä ja nakuttaa koneella..kiihottavaa. ](*,) reikiä vielä kalsonkeihin jyrsiny..huolestuttavaa(ko) jos jo tässä vaiheessa ei tarvitse toisen eteen vaivaa nähdä....

Sveta

Huh, kuulostaapa tutulta... Ollaan seurusteltu kahdeksan kuukautta poikaystäväni kanssa ja nyt viime aikoina tuo on alkanut käyttäytyä viileästi minua kohtaan. Elämme kaukosuhteessa ja näemme vain muutaman kerran kuukaudessa, joten hellät sanat tekstiviesteissä ja puheluissa ovat tosi tärkeitä. Ennen söpöjä viestejä tulikin kiitettävästi, mutta nykyään niitä joutuu kerjäämään ja silloinhan ne eivät enää niin hyviltä tunnu.

On myös alkanut tuntua, ettei poikaystäväni enää ole niin innokas näkemään minua kuin ennen. Onhan se vähän hälyyttävää, jos toisella ei tunnu olevan yhtään ikävä, vaikka viime tapaamisesta on melkein kuukausi. "Ehditäänhän me myöhemminkin nähdä" sanoo, kun aikataulut eivät ota sopiakseen yhteen. Aiemmin oli pakko nähdä toista ja muut, vähäpätöisemmät, menot saivat västyä tieltä.

Kuitenkin, kun otan tämän puheeksi, niin hän vakuuttaa, että rakastaa mua erittäin paljon. Käytös vaan ei muutu, tai jos muuttuu, niin vain väliaikaisesti palautuakseen taas tähän samaan.

tyhmeliini

Ääh, nyt itkettää :( .
Ihan hetki täällä avautumisen jälkeen saatiin juteltua ja oltiin taas hetki onnemme kukkuloilla ja niin vastarakastunutta paria :wink: . Oli ihanaa ja kaikki oli paremmin kuin hyvin!

Nyt taas on iskenyt joku kylmeneminen, lähinnä poikaystävän puolelta. En ymmärrä ihan yhtään. Enkä jaksaisi jankatakaan asiasta, kun vasta puhuttiin juttu halki...voi kun se vaan sanoisi, vaikka sitten niin ettei enää minusta välitä. Kunhan vaan tietäisi...

tyhmeliini

Hohhoi, tunteepa taas olonsa tyhmäksi, todellakin varsinaista vuoristorataa tässä ollut :lol: .

Ilmeisesti poikkis on herännyt sittenkin oikeasti selvittelemään tunteitaan minun herättämäni ja yksi päivä sanoi ihan yhtäkkiä yllättäen ensimmäistä kertaa koko suhteen aikana "Mä rakastan sua". Meinashan tän tytön sydän heittää volttia ja kuperkeikkaa ja hyvä ettei itku päässyt...sen jälkeen tässä on taas kulkenut, kai molemmat on saaneet omat fiiliksensä selvitettyä ja jotenkin äärettömän luottavainen olo tällä hetkellä.

Hetki tota poikkiksen lausahdusta ennen sain itse taas oman pääni selvitettyä ja tajusin että ihan oikeasti Rakastan tätä poikaa ja jotenkin tilannetta auttoi jo se kun tiesi mitä ite ajattelee, tuli vahvempi olo.

Varmasti edelleen tulee olemaan myös niitä huonompia aikoja mut tuntuu et nyt on selvitty vähän isommasta töyssystä eikä pikkuriidat ihan heti tunnu missään, elämää ne vaan on!

Tsemppiä kaikille muillekin ihmissuhdekiemuroissa ja varsinkin Svetalle O:) . Ja kiitoksia heille jotka on lukeneet ja kommentoineet tähän!

elmo

on sitten pikkuisen tilanne muuttunut tuosta....rakastan murukkiani enemmän ku ketään :P onneksi tuo kriisi takanapäin ja kohti 2 vuotis päivää mennään \:D/

kis22

Kuulostaa niin tutulta. Välillä kulta on maailman ärsyttävin ja haluaa päästä eroon pariksi päiväksi, kuitenki parin päivän päästä on hirveä ikävä ja haluaa päästä takas toisen luokse. Tottakai mä rakastan häntä mut välillä mietityttää että vain kaverinako? Pitäisikö erota ja olla vain hyviä ystäviä? Mutta sitten se menisi kuitenki taas pusutteluksi jne.. Tuota se nyt on ollu viimeset puoli vuotta. Ei oikein tiedä enää että mitä pitäisi tehdä....

Kohta tulee täyteen 1,7 vuotta. Ns. Alkuhuuma kesti sen vuoden..

marika_
Sveta
Huh, kuulostaapa tutulta... Ollaan seurusteltu kahdeksan kuukautta poikaystäväni kanssa ja nyt viime aikoina tuo on alkanut käyttäytyä viileästi minua kohtaan. Elämme kaukosuhteessa ja näemme vain muutaman kerran kuukaudessa, joten hellät sanat tekstiviesteissä ja puheluissa ovat tosi tärkeitä. Ennen söpöjä viestejä tulikin kiitettävästi, mutta nykyään niitä joutuu kerjäämään ja silloinhan ne eivät enää niin hyviltä tunnu.

Tää alku aika suoraan kun mun kirjottama, seurusteluakin takana ihan saman verran, tosin nähään n. kerran viikossa, mutta muuten.

Mut kyllä mä silti uskon, että poikaystävä rakastaa ja välittää, vaikka se ei enää ihan niin usein ja ahkeraan sitä osotakaan.. Tai on meilläkin tästä tapeltu, kun kumpikin on ehkä vähän "viilentyny".. mutta kyllä se mies on saanut mut vakuutettua, että rakastaa. Ja toisaalta, järkevästi ajateltuna, sen ei olis mikään pakko mun kanssa roikkua jos ei rakastaisi, kun ei vielä edes asuta yhdessä, niin mikään käytännönkään seikka ei varsinaisesti pidättele meitä yhdessä.

Ja itekin oon kuitenkin jossainmäärin samanlailla ehkä hmm.. no, en ihan niin paljoa jaksa lässyttää 24/7 ja uskallan huutaa sille enempi ku alussa jne., ja silti rakastan miestä, ja hänkin sen uskoo, niin miksi taas itse en uskoisi häntä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat