Tulenko ikinä löytämään ketään? - Parisuhteet

SunBeam

Erosin poikaystävästäni yli kuukausi sitten. Olimme yhdessä 1,5 vuotta.
Tunteet ovat siis tietysti tallella ja poika mennä porskuttaa iloisesti eteenpäin.
Olen huomannut nyt, että olin täysin ripustautunut poikaystävääni, siitä erokin johtui. Harmi vain, että tajusin sen nyt, liian myöhään..
En pääse vieläkään irti ajatuksesta että tahdon hänet takaisin.
Hän on kertonut että hänelläkin on tunteita, mutta "ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta". Miten pääsisin irti? Järkytys ja suru on menneet, jäljellä on vain tyhjyys.
Tahtoisin poikaystäväni takaisin, mutta samalla mieleeni tulee monta syytä, miksi en halua. Ja monta syytä, miksi poikaystäväni ei minua takaisin ottaisi (olen kerennyt jo tekemään kaikenlaisia juttuja)

Päätäni on sekoittanut myös ajatukset siitä, etten varmasti tule löytämään ikinä yhtä ihanaa poikaa (olen paria kuukautta vailla oleva täysi-ikäinen, eli hyvin nuori, siis tällainen pelko on varmaan aiheeton)
Maalaan mielessäni kauhukuvia tulevaisuudesta. Pelkään etten oikeasti löydä ketään. En voi sille mitään..

Nyt tuntuu että kaikilla on oma kulta ja että minä olen ainoa yksinäinen ja en ikinä tule löytämään ihanaa poikaa.

Olen ihan sekaisin..

Kommentit (15)

delia

Olen melko varma että tuo on ohimenevää. Vaikka sinusta ehkä tuntuu että ei ole mutta eiköhän se ajan kanssa helpoa, erostanne on kuitenkin vasta vähän aikaa ja ehditte olla yhdessä kuitenkin melko kauan.
Yritä ajatella nyt vain hyviä puolia ja nauti sinkkuelämästä!!!
:D Varmasti niitä mukavia miehiäkin vastaan vielä tulee!! Niitähän on maailma täynnä!! :lol:

xaz
SunBeam
Nyt tuntuu että kaikilla on oma kulta ja että minä olen ainoa yksinäinen ja en ikinä tule löytämään ihanaa poikaa.

Sama vika rahikaisella. Erosta on kohta puolitoista vuotta, mutta edelleen vertaan kaikkia jätkiä exääni.

Välillä ajattelen että rakastin äärettömästi exääni, toisinaan alan ajattelemaan että rakastinkohan sittenkään ihan oikeasti... Ja sitte ku taas ajattelen että rakkautta se oli, mitäpä muutakaan, tulee kamala pelko että en voi ikinä kuuna päivänä rakastaa ketään muuta yhtä paljon tai enemmän. Ja noidankehä on valmis, ku "en voi" rakastaa ketään muuta niin paljo, alan tahtomattaki ettiä huonoja puolia ja kamalia vikoja jätkistä joitten kanssa alkaa kehittyä jotain juttua, ja sitte en voikkaan enää tapailla niitä, ja sitte iskee taas pelko että jään yksin loppuelämäkseni. Ja sitte melkein itketään taas exän perään.

Mahtavaa selitystä, ottakaapa tuostaki sitte selvää. Kyllä, olen monimutkainen.

SunBeam

samoja tunteita on täällä käyty läpi. Välillä olen varma että hän oli minulle "se oikea", ja välillä taas tuntuu että olin ehkä vain kiintynyt häneen enkä oikeasti rakastanut häntä.
Tulevaisuus pelottaa, kun tiedän etten vietä sitä hänen kanssaan, enkä tiedä tulenko ikinä löytämään ihanaa poikaa.

Nakkis
xaz
Sama vika rahikaisella. Erosta on kohta puolitoista vuotta, mutta edelleen vertaan kaikkia jätkiä exääni.

Kyllä mäkin vertailin kaikkia ehdokkaita exääni... - etteivät he vain olisi samanlaisia tolloja kuin exäni :lol: (oli vain pakko kertoa, että näinkin päin sitä tapahtuu)

Hawana

minulla paljon samanlaisia fiiliksiä kuin ketjun aloittajalla :? melkein kun olisin itse kirjoittanut aloitusviestin.
joten eipä oo paljon rohkaisevaa sanottavaa tähän :D

Murehtija

Exä jätti 1.5v sitten, 3 vuotta oltiin yhessä, luulin että elämä on loppu, perheeni oli hajonnut vuotta aiemmin.

Vuoden sekoilin ja ryyppäsin armotta ja suhteen tynkiä oli muutama:

Yksi sai mut rakastumaan hulluna mutta ei pystynyt suhteeseen paskan menneisyytensä vuoksi.

Yksi oli täysin moitteeton mutta itse jätin hänet 2vkon jälkeen. En tiedä miks.

Yksi paljasti kk jälkeen että on kulkenut koko ajan paneskelemassa muita naisia samalla kun on uskotellut mulle että oikeesti haluaa seurustella.

Yksi vaikutti mukavalta mutta sitten lopetti suhteen työnsä takia (joka tais olla pelkkä valhe).

Ihastuin kaveripoikaan joka torjui mut.

Lokakuussa aloin säätämään isoveljeni kaverin kanssa, kiinnyin kovasti ja ajattelin että "NYT!" mutta viime sunnuntaina hän sanoi ettei osaa luottaa kehenkään koska hänen viimeisimmät suhteensa loppuivat todella törkeään pettämiseen. Haluaa ja yrittää kuulemma luottaa mutta alitajunta ei anna periksi. Nyt itkeskelen joka päivä ja odotan tuskaisena miten tässä käy, onko suhteen tynkä ohi vai ei.

Että semmosta. Et todellakaan ole ainut etkä todellakaan toivoasi menettänyt. Älä anna periksi yhden tapauksen vuoksi. Itsellä alkaa olla toivo aika lailla mennyttä kun edellä mainitun lastin lisäksi mulla on takana myös pettämiseen loppunut vanhempien avioero ja kipuun liittyvä yhdyntäpelko. Erotuska menee kyllä ohi, tunteesti ovat täysin normaaleja mutta totuus on se että itsesäälissä rypeminen ei auta sua paskan vertaa. Kylmää ja tylyä ehkä mutta totuus on.

MissVixen

Tämä on jotain sellaista josta jokaisella on kokemusta.

Kokemuksen kautta: parhaiten pääsee yli exästä, kun ryhtyy aktiivisesti toimeen elämänsä laadun parantamiseksi ja keksii uudet kuviot elämäänsä. Ehkä sinulla on joku harrastus, jota olet aina halunnut tehdä. Tai voit täysillä paneutua sellaiseen, jota olet jo tehnyt pidempään. Nyt on täydellinen aika kokeilla ja aloittaa uusia juttuja. Kun jotain loppuu niin jotain muuta alkaa. Tämä on uusi vaihe elämässäsi, innostu siitä. Mieti mitä kaikkea voit tehdä.

Tämä maailma on täynnä miehiä ja yksinäisiä, jotka kaipaavat seuraa. Tämä on fakta, jonka tajuaminen poistaa paineita. Koska niitä on joka paikassa ja toinen on toistaan parempi, niin miksi murehtia siitä että löytääkö ketään. Mahdollisuudet ovat erittäin hyvät \:D/

Marie__

juu tutulta kuulostaa ja vertailen exän plussia ja miinuksia yms. Jostain luin vinkin et
jos etsii miestä, niin se näkyy ulospäin ja vaikutat epäaidolta eli et löydä, mutta jos ei etsi niin niitä löytyy :!: .Jos et muuta keksi niin kannattaa kokeilla.Voihan siinä jotain perää olla sillä liika yritäminen näkyy...

SunBeam

Kai se on niin, että jossain vaiheessa muutkin pojat alkavat taas kiinnostaa. Tällä hetkellä on pari juttua meneillään, mutta ei voi mitään kun ei vaan kiinnosta. En osaa kuvitella että voisin ikinä ihastua, rakastumisesta puhumattakaan.
Nyt menee jo paremmin, en itke enää, elämä on jatkunut eteenpäin. Olen löytänyt uusia ystäviä, mutta kaipaan exääni silti silloin tällöin. Haluaisin vain jo mennä eteenpäin. Unohtaa kaiken edellisen ja aloittaa uudestaan jonkun toisen kanssa. Mutta en vaan voi sille mitään että ei kiinnosta.
Ajan kanssa, ajan kanssa. Saisinpa sen iskostettua päähäni.

Mariel

muistan kuinka itsekin ajattelin etten ikinä löydä mitään yhtä hienoa kuin exäni (joka ei ollut ollenkaan minulle sopiva eikä edes mitenkään erityisen "hieno" löytö)... pidin kuitenkin silmäni sen verran auki koko ylitsepääsemisprosessin että ihan huomaamatta elämääni astui nykyiseni, upea yksilö, ensimmäinen jota olen todella rakastanut. ajattelin että haluan nyt hetkeksi jotain jännitystä, jota tapailu ja seksi uuden ihmisen kanssa tuo, en olisi ikinä arvannut että päädyn näin pitkälle :roll: avoimuus koitui siis onnekseni ja osasin jo pian hyväksyä exäni opettavaksi osaksi menneisyyttäni

toisaalta, SunBeam, miksi haluat niin kovasti mennä eteenpäin aloittamalla uudestaan jonkun toisen kanssa? eikös ole vain hyvä etteivät muut vielä kiinnosta, jos kaipaat exääsi? ei kai ole oikein kohdella muita miehiä laastareina? eikö eteenpäin pääse helpoiten suhtautumalla edelliseen kuin pienenä kouluna :wink: voimia sinulle kuitenkin, syö paljon suklaata siihen kaipuuseen :D

SunBeam

Lainaus:
toisaalta, SunBeam, miksi haluat niin kovasti mennä eteenpäin aloittamalla uudestaan jonkun toisen kanssa? eikös ole vain hyvä etteivät muut vielä kiinnosta, jos kaipaat exääsi? ei kai ole oikein kohdella muita miehiä laastareina?

Haluaisin tämän olevan jo ohi. Haluaisin nauttia elämästä ja olla onnellinen ilman exääni. Eikä ole oikein kohdella muita miehiä laastareina, ihan totta. Tahtoisin vaan kelata tämän vaiheen yli.

Nex

MissVixen sun kirjoituksesi piristi minua valtavasti :) kiitos! Olo on nyt ehkä mitä kamalin mutta uskon että tulee helpottamaan ennemmin tai myöhemmin, on kai sitä ennekin sydänsuruista kaivettu itsensä ylös. Tulen varmasti kaipaamaan exää vielä kauan kauan mutta semmosta se on :oops:

Jaeniver

Minä en ole koskaan edes vielä seurustellut, koska kaikki "suhteet" ovat päätyneet muutaman tapailukerra jälkeen. Minullakin on ollut samoja ajatuksia, että en löydä ketään ja minusta tulee katkeroitunut vanhapiika.

Tällä hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelupaikkani jätkään, mutta en uskalla paljastaa tunteitani hänelle, koska olen tällainen ujopiimä. :roll: :lol: Joutuisin vain naurunalaiseksi. Tyyppi kyllä tuijottelee minua usein, mutta se taitaa omaa toiveajatteluani. xD

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat