what is love?? - Parisuhteet

neppu

mistä tiedän olenko rakastunut vai kiintynyt poikaystävääni? Hän on aivan mahtava ja ihana, mutta välillä tuntuu että haluan olla yksin ja samalla tuntuu, etten osaisi enää elää ilman häntä. Joskus ajattelen että tätäkö tämä seurustelu on, kaikki tuntuu niin arkiselta ja ajatukseni harhailevat yhdessa toisessa pojassa. En ikinä pettäisi poikaystävääni ja hän on mulle yks tärkeimmistä ihimisistä...silti välillä tuntuu että tuhlaanko aikaani. Onko kellään muulla samanlaisia ongelmia?

Sivut

Kommentit (53)

Nasu88

minulla on ollut hetkittäin samanlaisia tunteita! mutta ne ovat siitä kadonneet.. pikku riitakin poikkiksen kanssa, ja tuntuu ettei elämäni jatku ilman häntä.. Minulla kiintymys, tai pikemminkin riippuvuus on valtav. Osaan toli olla hänestä erossa.. opiskelujen takia usein lukukautena joudunkin olemaan mutta en tiedä sinusta..
Onko tunteesi jatkunut kauankin.. jos se on kausiluonteista niin älä huolestu, usko että se menee ohitse! :)
On normaalia olla kiinnostunut muistakin mutta muista saa katsoa muttei koskea! ;) mieti rauhassa, äläkä tee mitään hätiköityä..

neppu

Kiva kuulla etten oo ainut, joka tuntee näin. Siis en mäkään koko ajan ajattele aikaa tuhlaavani vaan joskus iskee sellanen fiilis. Niinku nyt viimepäivinä kun oon ollu yhteyksissä (kaverimielessä) tän yhen toisen pojan kanssa...
niin ongelmana on myös se juuri että saatan joutua muuttamaan kohta toiselle puolelle suomea opiskelujen takia..ja en tosiaankaan tiedä miten osaan olla erossa poikakaveristani. Ollaan puhuttu jos se lähtis mukaan, on vaan niin sekavat tunteet.. en tiiä miten osaisin luottaa kun oltas eri paikkakunnilla, on ollu joskus vähän vaikeuksia luottamuksen suhteen.

Neppis_

Tjuu. Et ainoa oo. Oli täs suhteen alussa mietintää että pitäskö sittenkään jatkaa ja halus olla välillä yksin ja "omien" kavereiden kans.
Aikaa on (n.2 vuotta) kun päähän pälkähti et tuhlaankin aikaani tällaiseen mieheen (kulta sillon rellesti ja oli menos aika paljon...).
Mutta Hyvä etten hänestä irti päästänyt, Ollaan nyt seurusteltu 3 vuotts (21.3) ja kaikki on parhaimpaan päin..
Ei enää menojalka vipata ja saan olla huomionpisteenä miltei jatkuasti :wink: . Mieheni sittenkin teki sen muutoksen mitä joka miehen "pitäisi" tehdä halutakseen pitkän pysyvän suhteen.

Kaikki oli siihen mennes elämäs mennyt pitkin lehmän häntää, mutta sit se kaunis päivä .. en voi muuta kun kiittää valittuani <3 <3

-Niin siis veikkaan et monelle (varsinkin naiselle) tulee jossain vaihees, kun juttu ei luista tai menee sukset ristiin joka tyhmästä asiasta, et haluis jarruttaa tai miettii jättämist (or something..)... No se on sitä itsesuojeluvaistoa, veikkaan.
Jah no .. jotkut jatkaa toiset ei.
Ei se jatkaminen Aina niin pahaksi välttämättä ole(kaan)

Jos nuori oot etkä tiedä varmaksi...ehkä kannattaa ottaa omaa aikaa ja miettiä asiat pääs varmaks. Nuorena tulee paljon poikia/miehiä vastaan ja välttämättä se ensimmäinen ei ole se "oikea" ..

..well who knows.. itse se on kokeiltava :)

Miffy

Mä jostain joskus kuulin/luin, että jos rakastaa, sen kyllä tietää. Eli ton mukaan tätä olisi turha edes miettiä. Kuitenkin, itse vasta tätä mietinkin!!

Marsupilami

Mä olen ton ihan saman lausahduksen kuullut kuin Miffykin, mutta aina vaan mietityttää, että mistä hitosta sen voi tietää?! Mä nyt oon itse yrittänyt järkeillä omassa päässäni, että sillon kun oot valmis tyyliin menemään miehen kanssa naimisiin ja perustamaan perheen ja hän tuntuu juuri siltä ihmiseltä kenen kanssa voisit viettää koko loppuelämäsi, niin eikös sillon aleta jo olemaan tuolla rakkauden puolella..? Mä olen nimittäin itse tuntenut mieheni vasta n. 3 ja ½ kuukautta ja musta tuntuu ihan sille, että hän on Se Oikea...Mutta miten ihmeessä sen muka vois tietää näin nopeesti?

Mun mielestä on ihan tervettä, että välillä haluaa olla yksin ja silti tuntuu ettei osaisi olla ilman toista. Ja toisaalta kun Neppu sanoit, että ajatukset harhailee toisessa pojassa, niin tämäkin on mun mielestä ihan normaalia. Kyllä mä ainakin olen tavallaan ihastunut myös toisiin kun olen seurustellut jonkun kanssa pidempään, se ihastumisen tunne piristää ja tuo ehkä vähän lisää eloa omaan suhteeseenkin...Niin tietty kunhan se ihastuminen ei mene liian pitkälle. Sun kannattaa vaan rauhassa nyt miettiä, että mitä haluat ja ottaa hieman omaa aikaa. Kyllä noilla asioilla on tapana setviytyä ajan kanssa!

MissVixen

Kannattaa ensin pistää käsitteet kuntoon. Rakastaa ja olla rakastunut ovat eri asioita. Rakkaus on mm. kiintymystä ja sitä että toinen on tärkeä. Elämä on pääasiassa arkista, ehkä jopa tylsää...

Vähän kaikkeen sopiva neuvo on, että kannattaa keskittyä siihen mitä jo on ja mikä on hyvää. Jos jatkuvasti miettii sitä mikä puuttuu ja mikä on huonosti, niin ei koskaan tule onnelliseksi ja tyytyväiseksi.

neppu

joo kiitos teille vastauksistanne=) mä ajattelinkin nyt ottaa vähän pakkia tai siis viettää aikaa ihan itsekseni ja miettiä mikä on tärkeetä mulle..
vitsi että tuntuu kyllä vaikeelta!

aada
Miffy
Mä jostain joskus kuulin/luin, että jos rakastaa, sen kyllä tietää. Eli ton mukaan tätä olisi turha edes miettiä. Kuitenkin, itse vasta tätä mietinkin!!

Mä uskon kyllä tohon sanontaan.. Sen vaan tietää.. :)

SooZ

aada: mä olen samaa mieltä. Mäkin luulin muutaman kerran että rakastin, jälkeen päin sitten kyllä tajusin että ei se ollut rakkautta. Kyllä sen sitten tietää kun joku tosissaan kolahtaa..

Miffy

Tää on kyllä vaikee kysymys, ainakin jos oletetaan, et sitä "ei vaan tiedä" jos rakastaa.

Mä seurustelin ennen nykyistä yhen pojan kanssa vuoden (mun eka seurustelusuhde) ja silloin olin varma, että rakastan. Noh, sitten jätin sen ja jo kohta tapasin tän nykyisen, ja kun vähän aikaa kului, olin valmis sanomaan, että sitä entistä en koskaan edes rakastanut, mutta tätä nykyistä kyllä. Tiiä sitten. Nyt mietin, rakastanko enää tätä nykyistäkään. Aika kamalaa :(

Laura P
Miffy
Mä seurustelin ennen nykyistä yhen pojan kanssa vuoden (mun eka seurustelusuhde) ja silloin olin varma, että rakastan. Noh, sitten jätin sen ja jo kohta tapasin tän nykyisen, ja kun vähän aikaa kului, olin valmis sanomaan, että sitä entistä en koskaan edes rakastanut, mutta tätä nykyistä kyllä. Tiiä sitten. Nyt mietin, rakastanko enää tätä nykyistäkään. Aika kamalaa :(

Ehkä rakastit molempia? Ehkä sekoitat rakastumisen loppumisen rakkauden loppumiseen?

En kyllä itsekään usko varauksetta väitteeseen, että sen vain tietää. Joskus tietää, joskus ei, mutta jos tietää, että ei rakasta, niin sitten on paras lähteä lätkimään.

Miffy

Niin, kyllähän toki on eroa rakastaako vai onko rakastunut. Mutta, se oli niin selvä ero, itsekin hämmästelin; jotenkin vain tän nykyisen kanssa tajusin, etten sen entisen kanssa kokenut aitoa rakkautta. Se oli vaan sellanen tosi vahva tunne. Tai ehkä mä vaan oon ties minkä romanttisten leffojen ja muun tauhkan kyllästämä et sekoilen tällasten asioiden kanssa :D

Mutta vaikeeta on! Eikä kukaan voi auttaa.

taizu

Miffy: ystävät voivat kuunnella ja heitellä joskus sellaisia aatoksisa ja kysymyksiä tästä probleemastasi niin, että joku älynväläys saattaa yllättää sen jälkeen. Huomaan, että pohdit kovasti nyt suhdettasi..

Näinpä se vain on, että rakastuminen on vain alkuhuumaa, silloin toinen voi olla juuri se unelmien rakkaus, koska voimme itse asettaa toisen luonteen ja elämäntavat(=unelmoida). Sitten alkaa ihana suhde, kunnes päivä päivältä selviääkin, että oma haavekuva sortuu. Se mussukka jyrsiikin kynsiä ja vetää kaljaa pesusienen tavoin...

Sitten astuu rakkaus kehiin rakastamisena. Hyväksytäänkö toinen juuri sellaisena kuin on ja kuinka päivän askareet onnistuu yhdessä..

Tässäpä nyt jotakin, josta olemme psykologian tunnilla joskus puhuneet.

Hawana

mielestäni voi rakastaa monella tavalla.

itse sanoisin, että jos rakastaa omaa kultaansa syvästi ja tietää sen, voi sanoa olevansa rakastunut.
pelkkä rakastaminen ei mielestäni suhteessa riitä, sillä rakastaa voi ystävääkin.
itse olen ainakin jollain tapaa ymmärtänyt itselleni asian niin, että (pitkässä ja vakavassa) suhteessa täytyy olla nimenomaan rakastunut.

olen yhden kerran ollut rakastunut, juuri tämä hetki sitten päättynyt suhteeni. mutta kyllä mä luulen, että se oma rakkautenikin oli jo hiipumassa, kun meni niin huonosti ja sydän oli niin hajalla.

ja silti voin vielä sanoa, että rakastan eksääni. hän on minulle rakas, läheinen ja tärkeä ihminen. mutta toisaalta, tuskin enää olen rakastunut.

taizu

Njoo, rakastamistakin on eri asteista, kuten Hawana sanoit. Elämänkumppanin rakastaminen onkin tosiaan vähän samanlaista kuin kaverin rakastamista joinakin päivinä.

Ja sitten sattuu hetkiä, kun rakastuu uudelleen siihen samaan ihanaan, jonka kanssa päivät vietetään> sepä onkin se juttu, ainakin meillä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat