Väkivaltaa ja pettämistä - Parisuhteet

Reettuska

Heippa!

En nyt tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta pakko purkaa tätä oloa johonkin.

Lähes kolme vuotta kestänyt parisuhde päättyi noin pari viikkoa sitten. Päätös oli minun ja tiedän sen olleen oikea.

Puoli vuotta seurusteltuamme muutimme yhteen. Meni kuukausi ihan hyvin ja sitten alkoi riitely. Ensin kaikki oli pelkkää huutamista, mutta vähitellen mies rupesi hakkaamaan seiniä ja heittelemään tavaroita.

Meni hetki ja mies uhkasi väkivallalla. Sitten tuli ensimmäinen lyönti (joka tosin miehen mielestä oli pelkkä läpsäisy). Pari kertaa tuli musta silmä. Päälleni on syljetty, heitelty maahan, pidetty "vankina" omassa kodissa jne jne. Ihmettelen vieläkin, että jaksoin niinkin kauan.

No heitin miehen pihalle. Kirjaimellisesti. Sain yhtenä päivänä yksinkertaisesti tarpeekseni. En minäkään mikään enkeli ole ollut, mutta miten pahaa ihminen saa tehdä ansaitakseen kyseenlaisen kohtelun?

Ensin tuntui hyvältä, sitten pahalta ja tuli ikävä. Siten tuli hyvä olo, kunnes pari päivää sitten sain tietää, että mies on myös sählännyt muiden tyttöjen kanssa selkäni takana.

Nyt olen vihainen, olo on petetty ja oksettaa. En tiedä miten kestän tämän pahan olon. Kukaan ei voi ymmärtää, miksi olin kyseisen miehen kanssa ja miksi nyt on sitten näin paha olo. En ymmärrä sitä itsekkään.

Jos jollakulla olisi jotakin neuvoja, niin tännepäin, kiitos!

Kommentit (12)

Miffy

Olet kokenut todella kovia mutta ihan varmasti sulla on mahdollisuus myös toipumiseen. Sinuna hakeutuisin psykologille jonka kanssa voi sitten miettiä myös mahdollista terapiaa. Ehkei sekään ole tarpeen; jo ammattilaisen kassa juttelu saattaa auttaa.

Kovasti jaksamista.. Mä tulen aina niin kovin vihaiseksi kun kuulen tollasista miehistä!

kuosi

On paljon naisia joita kohdellaan väkivaltaisesti ja silti he haluavat olla miehensä kanssa,miehessä kun on kuitenkin se toinenkin puoli..hyvä ja hellä.
Miestään nainen rakastaa monesti väkivaltaisesta kohtelusta huolimatta, ei se ole ihme jos tulee ikävä ja paha olo eron jälkeen.

Voin vaan kuvitella olon mikä sinulla on...se että saa tietää vielä tulleensa petetyksi :( helpointa ois sanoa,että älä välitä tollasesta siasta,ansaitset parempaa, mutta se ei juuri nostata maahan poljetun mieltä ja itsetuntoa.

Toivon sinulle oikein paljon voimia!

Lumi~

Niinku miffy jo sanoi, kannattaa hakea apua ammattiauttajalta..
Siitä on ainakin se suuri hyöty, että ammattiauttaja jaksaa kuunnella ja
ehkä jopa neuvoakkin... Älä ainakaan yksin jää hautomaan noita
asioita sisällesi.. puhuminen auttaa aina, vaikka vain vähänkin..

Reettuska

Olen itseasiassa käynyt jo nelisen vuotta psykiatrilla ja psykologilla ja ties missä. Syön masennuslääkkeitä yhtälailla neljättä vuotta.

Tuntuu vain, että ei pääse millään irti. Itse kaipaan hirvittävästi hellyyttä ja rakkautta. Ja vaikka kavereita löytyy, kaipaan toisenlaista hellyyttä. TIedän, että kaikenlaiset prinsessaunelmat ovat ihan typeriä, mutta romatikkona en asialle oikein mitään voi... :D

Yritän painaa töitä ihan hulluna koko kesän. Vaikkakin kesäloma sieltäkin lähestyy ja omituista kyllä en oikeastaan odota sitä... Ennemminkin pelkään.

Miffy

No hyvä! Ja se toisenkinlainen ihan varmasti vielä joku päivä saapuu. aattele miten ihanaa sitten on olla kunnon miehen kanssa, kun on kokenut tollasia...

Oletko kokenut että niistä m.alalääkkeistä on apua? Ootko siis terapiasa vai käytkö juttelemassa?

Reettuska

Terapiaan on pitänyt mennä, mutta en ole päässyt. Terapeutteja kun on hirvittävän vähän...

On noista lääkkeistä ollut kai jonkinlainen apu. Syön tällä hetkellä aika pientä määrää ja yritän pärjätä sillä. Olen ajatellut, että pakkohan se on tällaset tilanteet kestää ilman vahvoja lääkkeitä. Näitä kuitenkin elämä varmasti tuo vielä jatkossa vastaan monta...

Miffy

Mä ite söin rauhottavia pari vuotta sitten kun oli suhteessa tosi tosi vaikea paikka ja ahdisti kovasti.

Niin, ootko koittanut hakea Kelalta tukea?

Reettuska

Jep. Kyllä näistä jutuista on otettu selvää. Kun tukea ei saa ennenkuin on käynyt 3 kuukautta säännöllisesti lääkärillä ja sen jälkeenkin vain jos on saanut terapeutin hankituksi. Ja terapeuttia en ole saanut...

Toisaalta en tiedä olisiko terapiasta minulle välttämättä hyötyä. Luultavasti menen psykologille tai vastaavalle vain juttelemaan. Se on aina ennenkin auttanut, joten miksei myös nyt.

Miffy

Siis anteeks jankutan vielä, mutta siis mtien niin et ole saanut terapeuttia? Tai riippuu tietenkin, jos olet joltain oikein pieneltä paikkaunnalta...

Reettuska

Jep. Oon suhteellisen pienellä paikkakunnalla. Tai sellaisella paikkakunnalla, jossa ei hirvittävästi terapeutteja ole...

Mutta psykologeja löytyy ja sen sellasta. Eli aion tällä hetkellä tyytyä siihen...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat