Koukussa exään - Parisuhteet

paperikirahvi

Tämä ongelma on jotenkin sen verran laaja, että halusin tehdä tästä ihan oman aiheen.

1,5 vuotta sitten aloin seurustella erään pojan kanssa. Kaikki meni hyvin ja puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Yhdessä asumista kesti vain 4kk, sillä poikaa alkoi ahdistaa. Hän halusi keskittyä harrastuksiinsa (kehonrakennus ja tietokonepelit), viettää enemmän aikaa yksin ja kokea muutakin, sillä olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa. Hän jätti minut tökerösti tekstiviestillä ja ero oli muutenkin vaikea. Jäin sen seurauksena viime keväänä ilman kotia ja jouduin muuttamaan vanhempieni sohvalle. Exäni yritti aluksi olla tukenani, mutta eihän siitä tullut muuta kuin seksisuhde, joka päättyi hänen sanoessaan, ettei rakasta minua enää kuten ennen. Olin koko ajan toivonut, että voisimme palata yhteen. Aluksi en osannut päästää hänestä irti, soittelin hänelle usein ja yritin kaikin voimin saada hänet takaisin.

Reilun kuukauden kuluttua tutustuin uuteen mieheen ja se vähän auttoi. Kun olin seurustellut tuon uuden kumppanin kanssa viikon, exäni soitti minulle katuvaisena, sanoi ikävöivänsä minua hirveästi ja olevansa pahoillaan kaikesta. Hän halusi tavata, mutta sanoin, että minulla on jo uusi suhde menossa ja yritän nyt panostaa siihen. Soittelimme kuitenkin muutaman kerran puolin ja toisin. Exäni kuulosti niin surulliselta, että lopulta suostuin tapaamiseen. Kerroin asiasta uudelle poikaystävälleni ja ilmoitin, että tarvitsen mietintäaikaa. Mietin pari päivää ja jotenkin automaattisesti siinä kävi niin, että otin entisen poikaystäväni takaisin. Kaikki meni aluksi todella hyvin, mutta vähitellen aloin tuntea oloni rajoitetuksi, sillä olen itse todella sosiaalinen, mutta tämä poika istuisi vain mieluiten yksin kotona tietokonepelejä pelaillen. Kun yritin ottaa hänet mukaan esim. kavereiden bileisiin, hän ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi. Suhde toimi muuten todella hyvin, mutta tuntui, ettei sillä ollut tulevaisuutta. Meidän piti muuttaa yhteen taas tammikuussa kun poika olisi lähtenyt inttiin, mutta ahdistuin ajatuksesta ja pelkäsin jättäväni hänet armeijan aikana. Tein ennakoivan päätöksen ja jätin poikaystäväni kaiken ollessa vielä hyvin. Rakkaus ei loppunut missään vaiheessa, tuntui vain siltä, ettei suhteesta sosiaalisen ja epäsosiaalisen ihmisen välillä voi tulla mitään.

Aluksi kaikki tuntui helpolta ja vältimme tekemästä samat virheet kuin edellisellä kerralla. Puhuimme toisinaan mesessä kaverimielessä ja kumpikin tuntui elävän silti omaa elämäänsä. Kaikki alkoi taas mennä päin peräaukkoa kun lähdin surkeana pari viikkoa sitten eräistä pikkujouluista, joista suunnistin samaan paikkaan, jossa exäni oli viettämässä iltaa. Hain hänestä turvaa ja tuntui, että olisi parempi palata siihen vanhaan suhteeseen takaisin kuin olla yksin. Päädyin exäni luokse yöksi ja sen jälkeen pistin välit poikki häneen, sillä hän loukkasi minua todella pahasti. (en halua kertoa yksityiskohtia, mutta tuosta yöstä hänen kanssaan jäi jotenkin hyväksikäytetty olo) Exäni kuitenkin otti vielä yhteyttä ja sanoi, että haluaa minulle vain hyvää ja tuntui olevan pahoillaan asiasta.

Yritin unohtaa hänet ja tapasin noin viikko sitten uuden kiinnostavan miehen. Aluksi hän vei minulta jalat alta ja suhde eteni nopeasti. Kaikin tavoin vaikuttaa siltä, että seurustelemme, mutta hän ei sano itse asiasta juuta eikä jaata ja vaikuttaa toisinaan kylmältä. Hän on sosiaalinen, komea ja iloinen ihminen, mutta en saa häneltä tarpeeksi hellyyttä eikä hän ymmärrä minua samalla tavalla kuin exäni. Olen toki tuntenut hänet vasta ihan vähän aikaa, mutta tässä ei ole kyse tyypin ujoudesta tms, koska ensimmäisillä tapaamisilla hän otti heti ohjat käsiinsä ja oli itsevarma. Minulla on miehistä paljon huonoja kokemuksia ja hylkäämisen/yksinjäämisen pelko on aina suhteen alkaessa valtava. Olen yrittänyt puhua tästä uudelle miehelle, mutta hän ei jostain syystä kestä kuunnella kokemuksiani eikä tunnu edes yrittävän ymmärtää minua. Exäni ymmärsi minua aina, edes sanoja ei tarvittu. Häneltä sain valtavasti hellyttä ja vasta nyt tajuan, miten harvinaista sellainen kahden ihmisen välinen kokonaisvaltainen ymmärrys on.

Tämä nykyinen mies on siis sosiaalisesti tarpeeksi aktiivinen ja harrastukset sekä muut kiinnostuksen kohteet ovat meillä yhteisiä. Hän ei ymmärrä minua ja minua pelottaa hänen seurassaan jatkuvasti, ettei hän ole tosissaan kanssani. Haluaisin häneltä tukea ja ymmärrystä, mutta en saa sitä enkä oikein uskalla pyytääkään, koska en tunne häntä kunnolla. Tuntuu, ettei hän katso tarpeeksi silmiin ja siksi en uskalla luottaa häneen. Exäni ymmärsi minua aikoinaan ihan alusta alkaen, meillä on ollut hyviä keskusteluja, samanlainen huumorintaju, kummallakin melko suuri läheisyydentarve, mutta hänen harrastuksensa tuntuivat jatkuvasti tulevan väliimme ja sosiaaliset tarpeemme ovat täysin erilaiset. Toisinaan exäni oli myös hyvin tahditon ja saattoi sanoa minulle todella pahasti, mutta osasi aina myös pyytää anteeksi ja oli aina rehellinen. Tiedän, että maailmassa riittää miehiä, eivätkä nämä kaksi ole ne ainoat vaihtoehdot minulle, mutta joku ratkaisuhan tässä täytyisi nyt tehdä... Tuntuu, etten selviä yksin ja että haen jatkuvasti turvaa exästäni. Olen jonkin verran puhunut hänen kanssaan tästä asiasta ja hänelläkin on tunteet sekaisin. Molemmat mitä ilmeisimmin rakastamme vielä toisiamme, mutta pelottaisi enää jatkaa tästä kun olemme eronneet jo kaksi kertaa. Osaisiko kukaan auttaa ja neuvoa?

Kommentit (10)

0500269

asiasi tuntui monimutkaiselta mutta siinä oli mielestäni monta sellaista vihjettä että aivan niin kun et haluaisi päästä elämässäsi eteenpäin. Kertomuksessa oli paljon mutkia mutta mieti sitä että edellisessa suhteessa et ollut tyytyväinen ja teit siitä lopun ja nyt alat haikelemaan takaisin vaikka poika on tehnyt sinulle ilkeäksi ja osoittanut välimpitämättömyyttä sinua kohtaan. On hienoa että sait kumminkin siinä suhteessa paljon hyvääkin mutta ei kahdessa ihmisessa voi olla samanlaisia piirteitä kumminkin ku on kyseessä kaksi aivan eri miehestä. Sinulle on selvästi kertynyt suhteesta monenlaisia palkoja ja etkä uskalla vapauttaa itseäsi ja antaa mennä mutta oletko mmiettinyt sitä että aika voisi olla paras ratkaisu tähän. Väkipakolla ei kannata ruveta olemaan kenenkään kanssa edes läheisyyden tarpeen takia nimittäin juuri sanoit että pelkäät olla miehen seurassa. Aika voisi parantaa nyt tämän että uskaltasit aijan päästä avautua uudessa suhteessa ja ehkä näistä miehistä ei kumpikaan ole se joka oikeestiarvostaa sinua. ja tämä uusi mies saattaa ollakkin ajan päästä hyvä mutta nyt et näytä olevan siihen vielä valmis. Sinä olet nyt pahasti loukattu ja tunnet varmaan että olet joutunut kokemaan kamalaa vääryyttä. Elät vain kerran ja elä se niin että sinä olet tyytyväinen etkä joudu joka päivä miettimään että minkälaista kohtelua saan tänään ja arvostaako mieheni minau oikein. Mitään näistä en pahalla tarkoita ja uskon että aihe on arka ja teksti saattaa aiheuttaa ärtymystä mutta kerroin vain oman näkökannan asiasta. kaikkea hyvää ja yritä saada ratkaisu asiaan :)

paperikirahvi

Itse asiassa minulla on kyllä paljonkin pelkoja ja olen kokenut vaikeita asioita, mutta ne eivät liity edelliseen suhteeseen (joka muuten on ainoa oikeasti HYVÄ kokemukseni miehistä tähän mennessä) Kummallakin kerralla erotessa on käynyt niin, että minä olen aloittanut uuden suhteen ja exälläni on ollut joku yhden illan juttu, jonka seurauksina molemmille on tullut ikävä ja olemme palanneet yhteen.Vaikka tuo entinen poikaystäväni sanoikin minulle joskus pahasti, hän on pohjimmiltaan todella kultainen ihminen, joka on auttanut minut yli monesta asiasta ja yhtälailla minäkin olen ollut hänen tukenaan. Ero tapahtui tosi nopeasti ja harkitsin sitä vain pari päivää.

Syynä oli vain meidän erilaiset sosiaaliset tarpeemme ja hänen harrastuksensa (kehonrakennus, nettipokeri ja tietokonepelit, jotka vähän arveluttavat minua) Aluksi yritin elää noiden asioiden kanssa, mutta pian ne alkoivat häiritä liikaa. Tupakanpolton ja pelikoneiden pelaamisen olin saanut hänet lopettamaan. Hän tuntuu jäävän helposti koukkuun asioihin ja siksi se kehonrakennus-innostus pelottaa minua, vaikka hän sanookin, ettei koskaan aio käyttää mitään ja jos tulevaisuudessa kilpailee, aikoo tehdä sen sellaisessa sarjassa,(Classic bodybuilding :roll: ) jossa muutkaan eivät käytä aineita. Exäni on kuitenkin todella rehellinen ja luotan häneen täysin. Itse asiassa hän taitaa olla ainoa ihminen, johon edes luotan. Kun olimme erossa, vaikean tilanteen tullessa eteen, soitin aina hänelle ja hän kuunteli, vaikka olimme eronneet.

Itse asiassa tuo ongelmanikin selvisi jo kun juttelimme tuon exäni kanssa eilen ja yksimielisesti palasimme jälleen kerran yhteen. Olen nyt hirveän onnellinen, mutta samalla pelottaa, että tämä päättyy taas eroon. :? Uskon, että olemme kuitenkin oppineet noista aikaisemmista eroista ja jos seuraava kerta tulee, osaamme harkita tarkemmin. Perheelle tai kavereille ei ole vielä juurikaan uskaltanut kertoa, sillä jotenkin hävettää tämä soutaminen ja huopaaminen. :shock: Ja sitä "uutta miestä" en haluaisi enää nähdä, vaikka sitten joutuisin olemaan yksin koko loppu elämäni!

Moumou

Mulla vähän särähti korvaan toi :

Lainaus:

Syynä oli vain meidän erilaiset sosiaaliset tarpeemme ja hänen harrastuksensa (kehonrakennus, nettipokeri ja tietokonepelit, jotka vähän arveluttavat minua) Aluksi yritin elää noiden asioiden kanssa, mutta pian ne alkoivat häiritä liikaa.Tupakanpolton ja pelikoneiden pelaamisen olin saanut hänet lopettamaan.

Tota...miks se ei sais tehdä noita juttuja? Mitä pahaa on siinä että pelaa tietokoneella? Jos ei nyt 24/7 sitä hakkaa, harrastushan sekin on. Mulla ei sinänsä ole ongelmaa kun minä ja kulta hakataan molemmat WoWia mut ei meistä kumpikaan sitä koko aikaa hakkaa kun yhdessä ollaan. En ymmärrä miksi niin monet naiset aina sanoo sen olevan hirveä ongelma.

Tupakanpolton lopettamisen nyt ymmärrän jotenkin, oma kulta polttaa kans mut ei se mua ainakaan vielä haittaa mutta joskus kyllä se käry ottaa nenään turhan kovasti.

Siis parisuhteen tärkein pointtihan on se että hyväksyy toisen sellaisena kun se on. Toivottavasti teillä nyt alkaa mennä hyvin eikä eroa tule taas, mutta sanoisin että älä odota mitään uutta ja upeaa (niinkuin et varmaan odotakaan) sillä sama ihminen siinä edelleen on kuin ennenkin.

hampiainen

Nyt on pakko sanoa niin ikävästi, että olis varmasti paras, jos pystyisit olemaan vähän aikaa ihan yksinäsi. Kauheen lyhyen ajan kuluttua noista eroista oot löytänyt jo uusia suhteita. Kirjoititkin, että pelkäät yksinoloa. Se yksinolemisen taito olis kyllä musta kauhean tärkeä kuitenkin oppia. Ei tarvis takertua miehiin sen takia, ettei tarvis olla yksin.

Mutta jos kuitenkin aidosti rakastat tätä ex / nykyistäsi, niin sitten kannattaa panostaa suhteeseen. Ei mustakaan erot sosiaalisuudessa ole mikään este parisuhteelle. Useinhan jompikumpi on sosiaalisempi ja hyvä niin, tasapainottaa varmaan, ettei koko ajan tarvii kotona nököttää tietokonetta pelaten.

paperikirahvi

Lainaus:

Tota...miks se ei sais tehdä noita juttuja? Mitä pahaa on siinä että pelaa tietokoneella? Jos ei nyt 24/7 sitä hakkaa, harrastushan sekin on.

No tottakai se saa niitä tehdä! :D Mutta kun itse olen tosi sosiaalinen ja viihtyisin mieluumin ulkona kavereiden kanssa, ei ole aina niin yksinkertaista seurustella sisällä möllöttävän tietokonehiiren kanssa. Peli-iltoja (jolloin minä en ole häiritsemässä) kun pitää olla herralla ainakin 2-3 viikossa ja joskus ei olla menty edes samaan aikaan nukkumaan, koska hän on halunnut pelata yömyöhään. Olemme puhuneet asiasta ja yritämme rakentaa kompromissia. :P

Salilla käynti ja kaikki muukin liikunta on tietysti hyvä juttu ja yritän kannustaa poikaystävääni siinä, mutta kehonrakennus ihan lajina menee mielestäni vähän liiallisuuksiin kun siinä vedetään kroppa niin äärirajoille. Muutenkin se on sellainen elämäntapalaji, eikä mikään ihan tavallinen harrastus kun syömisiä, yms joutuu sen vuoksi niin paljon kontrolloimaan. Massakaudella joutuu kuuntelemaan pojan valitusta siitä, miten läski olo on ja dieetillä katselemaan kun poikaystävä on nälissään ja kiukkuinen 24/7.

Rahapeleihin jää helposti koukkuun ja poikaystäväni on muutaman kerran hukuttanut niihin laitteisiin ihan sievoiset summat rahaa... :roll: Pelikoneiden pelaamisen hän sai kyllä lopetettua viime seurustelumme aikana, mutta erottuamme jatkoi sitä taas jonkin verran. (Sama homma oli tupakanpolton kanssa) Hän on keksinyt jokin aika sitten nettipokerin, jossa on onneksi myös ilmaisturnauksia :D

Poikaystäväni ei ole kovin sosiaalinen, eikä viihdy isossa porukassa. Itse taas haluaisin joskus viettää aikaa suuremmassakin jengissä, enkä vain kahdestaan hänen kanssaan. Bileistä vähänkään vieraammassa porukassa ei tule koskaan mitään, koska poikaystäväni menee nurkkaan kyyhöttämään ja joudun pitämään hänelle seuraa koko illan. Itse olen sosiaalinen, en pelkää mennä vieraaseen porukkaan ja tulen toimeen kaikkien kanssa.

Nuo jutut siis vähän ahdistavat minua. Rakastan kuitenkin poikaystävääni valtavasti ja haluan yrittää vielä hänen kanssaan. Erityisemmin emme koskaan riidelleet ja muut asiat sujuivat hyvin.

Lainaus:
Nyt on pakko sanoa niin ikävästi, että olis varmasti paras, jos pystyisit olemaan vähän aikaa ihan yksinäsi. Kauheen lyhyen ajan kuluttua noista eroista oot löytänyt jo uusia suhteita. Kirjoititkin, että pelkäät yksinoloa. Se yksinolemisen taito olis kyllä musta kauhean tärkeä kuitenkin oppia. Ei tarvis takertua miehiin sen takia, ettei tarvis olla yksin.

Itse asiassa yksin olo ei ole se juttu, mitä pelkään. Pelkään sitä, että tutustuessani uuteen ihmiseen, hän vain käyttää hyväksi ja hylkää minut sitten. Niin on käynyt moooonta kertaa ja muitakin ikäviä kokemuksia löytyy. Juttu on siis vähän monimutkainen, koska en missään nimessä halua olla yksin, mutta pelkään tutustua uusiin miehiin seurustelumielessä. En uskalla luottaa kehenkään, joka ilmaisee olevansa kiinnostunut minusta. Tuo exäni, jonka kanssa nyt siis palasin taas yhteen, on turvallinen ja luotettava, siksi palaankin aina hänen luokseen. Toivoisin vain, että tämä nyt kestäisi ja osaisimme tästä lähtien hoitaa eroa uhkaavat tilanteet eri tavalla.

0500269

tuntuuko sinusta hyvältä nyt olla hänen kanssa? miksi vatvot kaikkia asioita kun vaan ajattelet kumminkin hänestä vain hyvää ja pahastakin asiasta yrität tehdä nyt kaunista myönnä itsellesi että rakastat tätä ja silloin kun tykkääminen muuttuu aidoksi rakastamiseksi niin silloin se ihminen tuntuu kaikista maailma ihmisistä siltä että ei tuo voi olla oikea mutta jos ei kestä pieniä elämän heittelyjä niin onko suhde sitte kovin vahvalla pohjalla. Keskustelette ilmeisesti paljon? nyt en enää pysynyt käeeyillä että mikä on se miinus juttu tässä teidän suhteessa? jos aloitat suhteen varoen etkä anna sille kunnon toivoa niin se kerkeää kuihtumaan ennenku edes kerkeää kunnolla alkamaan. En halua olla ilkeä mutta ajattele nyt itseäsi ja kuinka itse haluat elää elämäsi. oma poikaystäväni ei aluksi meinannut ymmärtää minun tekemisiäni joitakin enkä minä hänen ja se otti nappoon toisiamme kun jonmpi kumpi teki niitä asoita mikä toista ärsytti mutta jotenkin niihin sitten vain tottui ja nyt niitä ei enää pidä minään. Nämä asiat kuuluvat häneen ja kunnioitan niitä enköä rupea vaatimaan niiden pois jättämistä koska ne on hänelle tärkeitä. Suhteessa tarvitaan paljon ymmärrystä ja pitää osata hyväksymään toisen tekemisissä sellaisia asioita joista itse ei piittaa eikä ymmärrä. Myös poikakaverini pelaa tietokoneella paljon ja kerran pyysin häntä näyttämään kuinka tämä juttu toimii ja mitä siinä tehtiin ja minusta se oli omaperäistä mutta sen jälkeen ymmärsin miksi se on hänelle tärkeää. pyydä kaveriasi näyttämään sinuklle asioita mistä hän pitää jä myös ehkä vähän opettamaankin siinä on jo teille paljon yhteisiä hetkiä tulossa :)

Moumou

Hmmm niin...tottahan se voi tuntua rasittavalta jos ei itse koskaan pelaa. Mulle ongelma tuntuu todelta oudolta koska pelaan itse ja oikeastaan siksi en ole koskaan oikein ymmärtänytkään että joku vois vain pelata suhteen kustannuksella. Toki kullan kanssa pelataan molemmat välillä kun ollaan vloppuna yhdessä mutta ei nyt sentään koko päivää ja aina se toinen on vieressä tölläämässä.

Ton sosiaalisuusjutun nyt sinänsä ymmärrän kun meillä on kavereista niin eri näkemys kullan kanssa. Mulla on suorastaan kylmä ja välinpitämätön asenne kavereihin menneisyyteni takia kun taas kullalle kaverit ovat todella tärkeitä. Sen nyt aika näyttää millaisia ongelmia siitä aiheutuu, jos aiheutuu lainkaan. Kuitenkin minäkin silti osaan ja haluankin mennä isommalla porukalla juhlimaan enkä ainakaan vähän tutustuttuani kyhjötä nurkassa mut mut...ihmisiä on niin erilaisia.

En oikein osaa sanoa miten tuon asian voisi "ratkaista" kun jokainen kuitenkin nyt vaan on sellainen kuin on. Joko yritätte mennä yhdessä aina johonkin porukan kanssa jos vaikka poikkiksesi tottuisi siihen tai sitten menet yksin ja annat poikkiksesi tehdä sitä mistä se tykkää?

Vähän vaikea sanoa kun en ole itse ollut moisessa tilanteessa....

paperikirahvi

No siis ei tässä sinänsä enää mitään ongelmaa olekaan :D Jatkoin vain keskustelua, vaikka porukka alkoikin vastailla ketjuun vasta sitten kun olin itse ratkaissut ongelmani (Olen nopean toiminnan ihminen ja siihen meni vain päivä :wink:)

Selitin siis vain tilanteen juurta jaksain sitä kyselleille kun osa oli ymmärtänyt tilanteeni vähän väärin ja luullut, että tulin kaltoinkohdelluksi edellisessä suhteessani, vaikka asia ei ollut niin. Tämän ketjun voi siis puolestani vaikka poistaa, ellei joku toinen saa apua tästä, sillä minulla tuota ongelmaa ei ainakaan toistaiseksi ole. Nyt vain pistän kaiken peliin, että tämä suhde kestää. :P

Nex

huoh.. musta vähän tuntuu että haet tukea ja turvaa jostain ihan väärästä paikasta, nimittäin vääristä miehistä. sain myös tekstistä sellaisen käsityksen että sulla on suhteessa ihan kamala hoppu, mitä jos olisit hetken aikaa ihan vain yksin, se tekee oikeasti valtavan hyvää.. ei mun mielestä kannata takertua miehiin tuolla tavalla, ei siitä tule yhtään mitään. mulla on kokemuksia on-off suhteista ja ne ovat aina päättyneet offiin, joten mitä jos antaisit niiden päättyä ajoissa offiin ennen kuin olet niin rikki että "korjaantuminen" kestää aina vain kauemmin.. voin kertoa että exästä ei mitään lohtua saa, päinvastoin. ja seuraavan kerran kun alat seurustelemaan niin älä pidä niin kamalaa hoppua. nämä minun neuvot :)
***
ja noista harrastuksista ja ihmisen luonteesta vielä se että et voi muuttaa ainakaan ketään ihmistä, sen joko hyväksyy sellaisenaan kuin hän on tai sitten ei.

Hopeasusi

Suhteen pitää toimia tai siitä ei ole mihinkään. Mutta kannattaa keskustella asiat yhdessä ennen kuin tekee päätöksiä. Kuitenkin jos toinen on riippuvainen sellaisista asioista, mitä toinen ei halua, niin se on paha juttu. Toisaalta jos mies pelaa pelejä, niin ainakin saat olla rauhassa sen aikaa. Paitsi tietenkin yöllä.

Itse pelaan joskus lähinnä kun ei ole parempaakaan tekemistä. Naiset ovat niin hankalia, että niitä on turha yrittää iskeä.

Silloin kun pelaa Wow:ia, niin helposti unohtaa ajan kulumisen. Olen pelanut sitä joskus läpi yönkin, kun se alussa vaikuttaa niin hienolta maailmalta. Lisäksi Wow on moninpeli, joten poikaystävälläsi on kavereita siellä pelimaailmassa. He varustavat peliukkojaan kilpaa ja lähtevät sitten luolaan listimään örkkejä ja metsästämään aarteita. Se on sinänsä hyvin hauskaa, ja vaatii monenlaisia pelaajahahmoja. Monet naiset ovat yleensä parantajia ja miehet sotureita, mutta on monia miesparantajiakin.

Surullisinta peleissä on se, että ne eivät kehitä mitään oikeassa elämässä. Sen sijaan että pelaa, siinä ajassa ehtisi tekemään paljon kaikenlaista muuta. Emme voi uhrata elämäämme peleille, ja pelit kehittyvät hurjaa vauhtia. Lopulta peleistä tulee niin hienoja, että kuka tahansa näkeekin pelin on heti "vau" ja jää siihen koukkuun. Eli se että peli on sairaan hieno ja viihdyttävä ei voi olla syy siihen, että pelaa. Ihmisten täytyy ottaa sen verran itseään niskasta kiinni.

Mutta kun olen sinkku, niin elämällä ei silleen ole kauheasti merkitystä. Että sama se vaikka pelaankin. Ketään ei kiinnosta.

Kehonrakennus on hyvä laji jos ei vie sitä äärimmilleen. Kuitenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat älykkyys-painotteisia, tuppaavat viemään kaiken maksimiin. Vaikka ei välttämättä asiasta mitään kummempaa tulisikaan, niin älykkäät haluavat laskelmoida ja panostaa ja katsoa seuraukset. Olla parhaita. Usein he eivät ole silti liikunnallisesti yhtä hyviä kuin 3-vuotiaasta asti treenanneet ja siksi kyllästyvät kun eivät voi voittaa.

Suosittelen myös itsepuolustusharrastusta. Sellaisenhan voisitte aloittaa vaikka yhdessä. Jonnekin alkeiskurssille vaan, mitä niitä on. Kung-fu, karate, aikido, taekwon-do...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat