haaveissa sormus... - Parisuhteet

NAPPI

Olemme 22-vuotias avopari. Seurusteltu noin 3,5 vuotta, ja asuttu yhdessä käytännössä koko aika, välille on kyllä mahtunut kaukosuhdeaikojakin esim. armeija. nyt minusta on alkanut tuntua että olisi aika virallistaa suhde. Sukulaisetkin ovat jo alkaneet huomautella susiparista.. :? Olen kyllä yrittänyt puhua miekkoselle ajatuksistani, mutta kun eihän se kuuntele, eikä ota tosissaan. Enkä haluaisi kamalasti painostaakkaan. Ei ole kysymys siitä että haluaisin kihloihin muiden mielipiteiden takia, vaan siitä että minusta tuntuu ettei mies arvosta suhdetta, koska haluaa elellä yhdessä näin, ilman minkäänlaista sitoutumista. Minulle itselleni avioliitto on tärkeä instituutio, sillä minulle myös sen kristillinen merkitys on tärkeä, ei vain pelkkä sitoutumisasia. Miten saisin toisen ymmärtämään kuinka tärkeää kihlaus (eli osoitus siitä että aijomme mennä myös naimisiin) minulle on? Tämä on täysin henkilökohtainen näkemys, en pidä avoliittoa lainkaan huonona asiana, mutta minulle pelkkä yhdessä asuminen ei tunnu sopivan. Tuntuu että petän itseäni jotenkin kun suostun vuosien avoliittoon ilman mitään sitovia lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta. Ja mistä voin edes olla varma että kosinta joskus tulee jos vain odotan ja odotan kiltisti... :( :(

Sivut

Kommentit (24)

Nakkis

Jostain lehdestä luin, kuin yli 30- vuotiaatkin parit painiskelevat kyseisen asian kanssa, vaikka seurustelua on ollut takana jo 10 vuotta.

Vaikka miehiä yleisesti pidetäänkin putkiaivoina ja muutenkin kyvyttöminä osapuolina parisuhteen suhteen, niin kyllä he paremmin tietävät, että kenen kanssa haluavat purjehtia avioliiton satamaan.

S esim. erosi exästää, kun alkoi hää järjestelyt. Hän ei halunnut sen tytön kanssa naimisiin.
Meni vuosi tai 2 heidän erostaa, kun me kohtasimme ja kohtaamisesta meni vuosi, niin me oltiin naimisissa.

Ja vieläkin S puhuu, kuinka hirveää oli, kun toinen kyselee hääkakun muodosta ja itseään ei voisi kiinnostaa avioliitto pätkääkään kyseisen ihmisen kanssa.

Jos koittaisit puhua asiasta niiden oikeilla nimillä? Eli kysyt suoraan, että onko teillä yhteistä tulevaisuutta edessä ollenkaan?

DemonOfTheDay

no tsiisus soikoon jos mies ei halua 22v. kihloihin niin ei kai se automaattisesti meinaa ettei ole yhteistä tulevaisuutta! :shock: miehet on niin erilaisia ja jotkut tuntevat olevansa liian nuoria menemään kihloihin ja naimisiin (22v. on todellakin nuori)...oletko muuten ikinä puhunut asian tärkeydestä yms. avomiehellesi? jo se että asutaan yhdessä ja ollaan oltu yhdessä jo noinkin kauan,meinaa yleensä miehen puolelta sitä että vakavissaan ollaan...
mutta toimiva parisuhde perustuu puhumiselle ja kuuntelemiselle...puhukaa siis!

SooZ

kyllä minustakin tuo 22 on aika nuori vielä. Itse olen 21 ja ei kyllä ole häät tässä lähitulevaisuuden juttu (ei sillä, ei oo sulhastakaan :D)
Voihan olla että miehesi ei vielä halua sitoutua niin vakavasti. Ja älä todellakaan ala painostamaan. Voithan joskus kysellä mitä mieltä hän on kihlauksesta ja vaivihkaa siinä sitten kysellä että olisiko sitä sormusta odoteltavissa. Mutta eipä se sormus teidän suhdetta sen ihmeemmin muuta miksikään.

nimosa

Yhden tärkeän seikan kun muistat. Elä hoputa ainakaan miestäsi tai koko ajan muistuta asiasta. Itsellänikin ehti olla jo hääkuume vaikka olen vasta 20 vuotta ( :P ), mutta kihlatullani ei ole kiirettä häiden suhteen. Se vain pitää hyväksyä, että toisilla ei ole kiire naimisiin. Ainainen muistutteleminen voi jopa pelottaa miehesi karkuun. Ja mieluumminhan sitä on yhdessä kuin erossa, ihan sama onko sormusta vai ei. Me menimme kihloihin jo kahden vuoden seurustelun jälkeen ja mietimmekin monesti, että onko se liian aikaista, mutta päädyimme kuitenkin menemään kihloihin. Naimisiin meillä ei ole kiire. Itse ainakin toivoisin saavani lapsenkin ennen häitä. Lapsen saaminen muuttaa niin paljon elämää, että haluan olla sata varma että mieheni pysyy vierelläni silloinkin. Kannattaa pitää jalat maassa tuon häähumun kanssa ja antaa ajan kulkea omalla painollaan. Onpahan jotain mitä odottaa arjen keskellä :)

Venice Queen

Minäkin haaveilen kihloista, mutta en halua hoputtaa poikaystävääni millään tavalla. Haluan nimittäin, että menemme kihloihin sitten, kun HÄNKIN sitä haluaa! Kuulinpa juuri jutun siitä, miten eräs mies on sanonut, ettei koskaan mene kihloihin/naimisiin, koska hänen exänsä oli painostanut miestä kihloihin niin kovasti suhteen aikana... No, ehkä tämä vielä muuttuu, mutta traumoja tälle miehelle totisesti jäi.

NAPPI

Nyt minun on pakko kertoa teille, kun tästä ei kenellekkään muulle voi vielä puhua. Nostin siis kissan pöydälle, ja tämä asia puhuttiin (riideltiin) halki. Poikaystävä totesi että tämä asia tuli hänelle aivan puun takaa, ei kuulemma ole ymmärtänyt tämän asian tärkeyttä, vaikka oon yittänyt vihjailla jo pari vuotta sormuksista. Poikaystävä siis odotetusti totesi ettei ollut tällaiseen (purkaukseen... :oops: ) valmistunut ollenkaan, ja oli suoraan sanoen aika hämillään. Myönnetään, oma mieletila ei todellakaan ollut paras mahdollinen, kun otin asian esille.

Mutta... Kun aikamme asiaa mietittiin, käänneltiin ja väänneltiin päästiin lopulta ratkaisuu josta minä ainakin olen onnellisempi kuin ikinä. Päätettiin nimittäin päivä jolloin sormukset ostetaan. Vaikka se päivä on yli 5kk päässä, niin silti se on mustaa valkoisella, Rakas itse nimittäin valitsi ajan ja merkkasi sen kalenteriin. Oikeastaanhan me nyt ollaan kihloissa, sormukset vain otetaan käyttöön myöhemmin. \:D/ Eli, 24.11.2006 minusta tulee virallisesti rengastettu nainen.

Nyt vain mietityttää, että onkohan yleistä päättää kihlautumis (tai paremminkin sormusten ostosta) näin paljon aikaisemmin. Minusta tieenkin tuntuu, ettei millään jaksaisi odottaa, mutta toisaalta asiassa on hyviäkin puolia. Haluan ettei minulle tule tästä sellaista oloa, että minulle annetaan lupaus avioliitosta koska vain minä sitä haluan. Nyt miehelläkin on aikaa tottua asiaan rauhassa, ja sisäistää se, muru kun on vähän hidasta sorttia... :lol: Ja kyllä tässä on opittu niin hyvin tuntemaan että tiedän ettei tätä enää aletaan perumaan. Tai silloin on ainakin paha tilanne kyseessä.

Ja pitää ottaa tästä viimeisestä rengastamattomasta kesästä(voi kun toivon että asia todella on niin) kaikki irti. Olen menossa kesäksi kaupan kassalle töihin, ja kokemuksesta tiedän että työsuhde-etuihin kuuluu pikku kesäflirtti!!! Arvatkaa kuka aikoo pistää pystyyn kunnon silmäpelit liukuhihnan yli 8) :wink: :oops:

Ja onhan odotus jo usein puolet koko ihanuudesta...

aada

Kyllähän sen noinkin voi päättää :) Paljon onnea teille! :)

Meillä on myös kihloista hieman puhuttu.. Kuitenkaan kullalla ei ole vielä ollut rohkeutta kosaista minua, joten odotetaan sitten sen verran mitä kulta tarvitsee :) Vihjailuja meillä on puolin ja toisin mutta haluaisin ettei kihlapäivää sovita vaan muru sanoisi itse asiansa sitten kun on oikea aika. :)

NAPPI

Olishan se ihanaa noin,mutta kun on tuota omaa ukkoa vuosikausia katsellut, niin tiedän ja tunnen sitä niin paljon että jos jäisin omatoimista kosintaa odottamaan, olisin varmaan 100-vuotias ennen kuin se sen saisi tehtyä. Romanttisuus ei vain ole murun paras puoli,vaikka se hyvä ja ihana mies muuten on.. :?

nimosa

Joo eipä tuo miun mieskään kaikkein romanttisimmasta päästä ole vaikka ihana onkin. Ikinä kyseinen asia ei ole minua suuremmin haitannut ja kunhan joskus muistaa minut saatella alttarille niin olen tyytyväinen :wink:

papuna
NAPPI

Nyt vain mietityttää, että onkohan yleistä päättää kihlautumis (tai paremminkin sormusten ostosta) näin paljon aikaisemmin.

8) heh,hassua...
kevään aikana me sovittiin hääpäivä.tuonne noin 4 vuoden päähän.
kihloissa ei todellakaan olla,koska ei avokkini sitä vielä "niin virallisesti" halua.
en epäile sekuntiakaan etteikö oltaisi oikeestikkin menossa naimisiin,mutta viralliset kihlat vaihdetaan ilmeisesti vasta myöhemmin...

itse olisin valmis avioitumaan jo aikaisemminkin,mutta ymmärrän avokkini tarvetta "ajatella" asiaa.hän on sitä sorttia joka mielellään haaveilee,mutta asioiden "virallistaminen" on aina kova juttu.siksi kai että hän haluaa sulatella kaikki valmiiksi ennen kuin antaa toisille tilaisuuden tulla "arvostelemaan" asioistaan.tai siis julkistaa asian mielellään vasta kun on itse pureskellut koko asian ihan loppuun...

mulle riittää että hän oli kuitenkin itse miettinyt asiaa itsekseenkin jo niin paljon että tiesi tosta noin vaan ilmottaa mulle sopivan "aikataulun" :wink:
hyvä puoli tässä on tosiaan se että ehtii ainakin itsekkin miettimään kaiken etukäteen :D

NAPPI

Lainaus:
itse olisin valmis avioitumaan jo aikaisemminkin,mutta ymmärrän avokkini tarvetta "ajatella" asiaa.hän on sitä sorttia joka mielellään haaveilee,mutta asioiden "virallistaminen" on aina kova juttu.siksi kai että hän haluaa sulatella kaikki valmiiksi ennen kuin antaa toisille tilaisuuden tulla "arvostelemaan" asioistaan.tai siis julkistaa asian mielellään vasta kun on itse pureskellut koko asian ihan loppuun...

Sama tilanne meilläkin oikeastaan on. Tämä minun avioliitto intoni tuli kullalle yllätyksenä, hän oli kuvitellut minun olevan aivan onnellinen näin, ilman sormuksia, ei ollut tajunnut hienovaraisia vihjailujani ollenkaan. Olen kyllä tyytyväinen, että lopulta otin asian esille, enkä enää surrut yksin. Mies totesi että haluaa kyllä mennä kihloihin (ja naimisiin), mutta ei ole vielä valmis kertomaan päätöksestämme koko maailmalle, onhan avioliittopäätös kuitenkin niin iso asia. Ja varmasti kihlauksestamme tulemme kuulemaan monenlaisia mielipiteitä... :roll:

Minä tietenkin olisin halunnut rynnätä sormuskauppaan heti tänään, mutta mies on oikeassa, nyt meillä on aikaa säästää että saamme juuri sellaiset sormukset kuin oikeasti haluamme! Ja muutenkin... on ainakin helpompi kohdata sukulaisten ja kavereiden mielipiteet, kun olemme kypsytelleet tätä päätöstä pitkään ja huolellisesti. Paitsi että en millään malttaisi odottaa, NIIN onnellinen :oops: :oops:

Hääpäivästä meillä ei ole vielä puhuttu, koska siitä tahtoo aina tulla kina (sitä on tosin aivan turha vielä suunnitellakaan, sillä sitä päivää ei vielä ole näkyvissä, kun meillä on rahaa häiden järjestämiseen). Ukko kun ei millään suostuisi pitämään juhlia, haluaisi vain mennä naimisiin ihan kahdestaan. Minä taas haluaisin ihan kunnon kemut, (joita ei kyllä opiskelijan kukkarosta makseta) joten hetken saan taas odotella, ennen kuin vihkimispäivästä päästään yhteisymmärrykseen.

Mutta minä jatkan leijumista...Tänään tosin mies vähän vihjaili että päivää voitaisiin ehkä aikaistaa. Mutta mutta... pieni masokisti minussa haluaa pitää kiinni kerran sovitusta päivämäärästä :lol: :lol: . Kihlaus on vakava sopimus, eikä kerran päätetyistä asioista pidä lipsua.

Murehtija

Höh ei sitä mikään kiire naimisiin sais tossa iässä olla. Mun isoveli ja sen kihlattu on ollu yhessä melkein 6v ja asunu yhessä jo kauan, niillä on 3 kissaa ja oma kaksio ja nyt vasta viime uutenavuotena ne meni kihloihin. Veli on 25 ja kihlattu 23. Ite olin 3v exäni kanssa tosin olin vasta 19 kun erottiin ja kyllä mullakin jokin ihme kihlaus kävi mielessä mutta jälkeenpäin naurattaa koko ajatus. Kihlaus nyt menee kyllä mutta kannattaa silti vakavasti miettiä että voiko 22 vuotiaana tietää onko toinen vierellä vielä parinkin vuoden päästä...

Tiedän että olen kyyninen ja tyly mutta olisi se hyvä tälläisia asioita kaikkien pohtia ettei sitten putoa liian korkealta.

Lizzie
Murehtija
Höh ei sitä mikään kiire naimisiin sais tossa iässä olla. Mun isoveli ja sen kihlattu on ollu yhessä melkein 6v ja asunu yhessä jo kauan, niillä on 3 kissaa ja oma kaksio ja nyt vasta viime uutenavuotena ne meni kihloihin. Veli on 25 ja kihlattu 23. Ite olin 3v exäni kanssa tosin olin vasta 19 kun erottiin ja kyllä mullakin jokin ihme kihlaus kävi mielessä mutta jälkeenpäin naurattaa koko ajatus. Kihlaus nyt menee kyllä mutta kannattaa silti vakavasti miettiä että voiko 22 vuotiaana tietää onko toinen vierellä vielä parinkin vuoden päästä...

Tiedän että olen kyyninen ja tyly mutta olisi se hyvä tälläisia asioita kaikkien pohtia ettei sitten putoa liian korkealta.

Olihan se sun veljen kihlattukin vaan 23? ;)

Minusta täysi-ikäisillä on niin erilaisia elämiä ja tilanteita, että puhuminen 22-vuotiaasta tarkoittaa eri ihmisille ihan eri asioita.
Esim. minä oon 22-v, seurustellut yli 4 vuotta, asunut pois kotoa yli 6 vuotta, ollut kihloissa 2,5 vuotta, opiskelen kandidaattivaiheessa yliopistossa jnejnejne. Saman ikäinen voi taas hyvin asua vielä kotona, olla sinkku ja vailla opiskelupaikkaa. Elämäntilanteet - ja kokemus ratkaisee mielestäni enemmän, kuin pelkkä ikä.
Ja tietenkin se luuuuuv. :D

papuna
Murehtija
Höh ei sitä mikään kiire naimisiin sais tossa iässä olla.
...
Ite olin 3v exäni kanssa tosin olin vasta 19 kun erottiin ja kyllä mullakin jokin ihme kihlaus kävi mielessä mutta jälkeenpäin naurattaa koko ajatus. Kihlaus nyt menee kyllä mutta kannattaa silti vakavasti miettiä että voiko 22 vuotiaana tietää onko toinen vierellä vielä parinkin vuoden päästä...
...
Tiedän että olen kyyninen ja tyly mutta olisi se hyvä tälläisia asioita kaikkien pohtia ettei sitten putoa liian korkealta.

murehtij: kiitos että joku pitää huolen siittä että muistuttelee mahdollisista liioista kiireistä,mutta niinkun Lizzie tuossa sanoikin,niin eiköhän se nyt ole ihan jokaisen henkilökohtainen kokemus.

koitettaisiinko välttää näitä "ei sais olla" juttuja.
koska kaikki me ollaan niin eri tilanteessa...

mun on kolme kaveri pariskuntaa jo naimisissa(menivät 21 ja juuri ja juuri 22 vuotiaina)
nuorempi veljeni on yrittänyt saada jo vuoden vauvaa,vaikka vasta saikin 21 tauluun...

toiset kaverit taas on viettänyt jo kolmekymppisensä,eikä mitään elämää ole parisuhde rintamalla.
yksi alkoi juuri seurustelemaan,muttei vielä tod. oo miettinyt edes yhteen muuttoa.

kyllä mä luulen että ilman kenenkään muistuttelujakin tässä yritän olla realisti.
on mullakin elämää (vähän) takana.ja oon kuitenkin ehtinyt ex-miehelleni vastaamaan ennen tätä kieltävästi kosintaan...

-ja "kihlaus nyt menee" ajatukseen haluan lisätä,ettei se vaan mene.
en aio olla kuin sen kerran kihloissa,sen saman herran kanssa joka mut vaimokseen sit ottaa.
(toki,elämässä voi sattua ja tapahtua...)
mutta siittä lähetään.
otan kyllä kaiken tähän liittyvän kuoleman vakavasti.enkä pelleile ajatuksella.
haihattele,että "olispa kivaa"...

----> ja jos vielä palaan omiinajatuksiini ( 8) ) niin ehkä taas ymmärrän paremmin avoani tämän viestin jälkeen.
hän inhoaa kun ihmiset kyselee ja puuttuu toisten elämään. ja varmasti joku tulee sit joskus kysyyn :"ootko ihan varma?" tms. tai "nyt jo!?"
ja jollei valmikksi ole itse pureskellut kaikkea,saa tääläiset epäilijät ärsyyntymään ja vaivautumaan...

vielä onnea napille \:D/

Murehtija

No ei sais olla ja ei sais olla, kyllähän jokainen saa tehdä mitä lystää, mä vain jaksan aina muistuttaa siitä puolesta mikä saattaa tulla jos ei mieti tämmösiä asioita tarkkaan, mitä täällä kyllä on onneksi tehty. Liikaa näkee omillakin kavereilla sitoutumista jo vaikka oma elämä on vielä täysin vaiheessa. Menihän serkkuni tässä naimisiin viime kesänä, ikää 24v. Mutta ei tällasta tulevaa vanhaa piikaa kannata kuunnella :lol:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat