pettämisestä... - Parisuhteet

Maaria

Kummakulkija: Syitä miksi toinen pettää, voi olla vaikka kuinka. Ei ole välttämättä mitään tiettyä syytä edes olemassa. Luultavasti, kun ihminen pettää, niin hän on melko hukassa itsensä kanssa, eikä tiedä mitä haluaa. Kirjoititkin, että et ole saanut mitään selitystä asiaan, no luultavasti tämä johtuu siitä, että tyttöystäväsi ei itsekään tiedä mikä häntä vaivaa.

On ihan mahdollista, että rakastaa jotakuta ja silti pettää. Suosittelisin, että tämä pettäjä menisi juttelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa, voisi solmut pään sisällä avautua ja ehkä teidän suhteellakin olisi joku mahdollisuus päästä tämän yli.

Oman pettämiseni taustalla olivat seuraavat ongelmat: ei huomiota poikaystävältä, alkoholiongelma, kommunikaatio-ongelmat poikaystävän kanssa, huomionkipeys, huono itsetunto, kostaminen poikaystävällä koska tämä ei anna huomiota jne... eli melkoinen paketti tunteita, jotka sitten ilmenivät pettämisenä. Nämä ongelmani ei ole mikään puolustus, vaan tällaisia syitä taustalla oli. Meidän suhde silloin päätyi eroon, pettämisestä olisimme varmaan selvinneet, mutta ei vain muuten halunnut enää jatkaa.

Ehdota siis tyttöystävällesi vaikka psykologin juttusille menoa, toivon mukaan asiat selviää.

Sivut

Kommentit (343)

Kepatäti

Ja palautteet palauteketjuun! :lol:

Ja me modet kyllä neuvotaan, voi laittaa vaikka yksäriä. Muutenkin foorumin "käytösohjeet" löytyvät "LUE ENNEN KUIN KIRJOITAT" kohdasta.

Kummakulkija
KataTheBlondi
Siirrän tänne, edellinen keskustelunaloitus lukkoon:

Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, että miksi aloittamani viestiketju piti siirtää tänne? Eikö modeille ole tullut mieleen, että keskustelijan on helpompi seurata aloittamaansa viestiketjua ja pitäytyä niiden keskustelujen puitteissa, joita hän saa aloittamaansa aiheeseen.

Huomauttaisin myös siitä, että aloitusviestin sisältö voi olla hyvin henkilökohtainen, eikä silloin todellakaan huvita lässyttää jossain yleisketjussa. Entä jos moden (tai viestin siirtäneen henkilön) kohdalle osuisi esim. läheisen kuolema? Siirretäänkö viesti tylysti johonkin yleisketjuun, jossa käsitellään kaikki saakelin lemmikkimarsujen kuolemat?

Ai niin, olisi luonnollisesti mukava kuulla noista käytännöistä ennen kuin tämä viesti siirretään viestien siirtoa käsittelevään ketjuun. Voi olla, etten uutena jäsenenä ihan heti löydä kaikkia siirrettyjä viestejä. :evil:

Murehtija
Kummakulkija
snip

No mulla ei modaamisesta ihan tuollaisia fiiliksiä ole mutta olis kiva jos otettais käytäntöön edes postiraja. Eräällä foorumilla jossa oon käynyt jo 3 vuotta on 200 vastauksen raja joka yleensä kattaa noin 10 tai 11 sivua.

Oon kyllä itsekin huomannut että omat postit hukkuu armotta muiden sekaan joka on todella turhauttavaa.

Maaria

Lainaus:
Ehkä minun pitää tarkentaa, että sain toki syyn, mutta minusta siinä ei ole mitään järkeä. Oikeastaan minusta tuntuu, ettei tyttöystäväni edes halua myöntää niitä todellisia syitä - tai sitten hän ei ymmärrä omia tunteitaan & ajatuksiaan.

Mutta olen ruvennut pohtimaan, pitäisikö minunkaan enää ymmärtää.

Annoin toki itsekin silloiselle poikaystävälleni jotain syitä, mutta ne kuulostiva omaankin korvaan oudoilta. Varsinkin kun suhteen alussa vannotin poikaystävääni, että ikinä ei sitten petetä toistamme. Minä olin kuitenkin sitten se joka petin. Olen itse melko herkkä ihminen ja olin aika masentunutkin silloin, ehkä menin jopa jotenkin sekaisin, sillä elämäni oli pelkkää koulua, työtä, ryyppäämistä ja sekoilua. Tiesin, että teen väärin, mutta olin kierteessä ja halusin vain satuttaa itseäni ja muita. Ehkä jotenkin alitajuisesti tiesin, että jossain se raja tulee vastaan ja tämä loppuu. Halusin saada myös poikaystäväni ymmärtämään, tällä karmealla tavalla, että suhteemme ei ole kunnossa ja toivoin, että hän reagoisi jotenkin.

Lainaus:
Joskus haluaisin suoraan sanottuna huutaa niin kauan kunnes halkean. Tunnen oloni idiootiksi, koska olen panostanut aivan helv*** tähän suhteeseen. Tarkoitan sitä, että jos ihan oikeasti olisin huono kumppani, voisin hyväksyä tapahtuneen (tai edes ymmärtää ne syyt) paremmin.

Niin, ei minunkaan silloinen kumppanini ollut mitenkään huono, päinvastoin. En vain osannut kai oikealla tavalla kertoa tarpeistani ja pelkäsin, että hän suuttuu ja jättää, jos ilmaisen tarpeitani, joten loppujen lopuksi masennuin ja katkeroiduin. Ja tuosta huutamisesta: huuda ihmeessä, itse odotin, että poikaystäväni reagoisi jotenkin, suuttuisi ja heittäisi tavarani parvekkeelta alas, ehkä se olisi saanut minut aiemmin huomaamaan, miten paljon häntä vahingoitan.

Lainaus:
Minusta vain tuntuu pahalta, koska olen kuitenkin luottanut häneen ja yrittänyt parhaani mukaan antaa hänelle tilaa, kun hän on halunnut mennä. Tein sen siitä huolimatta, vaikka rupesin olemaan jo vähän huolissani, nielin selityksen makuiset valheet ja luotin häneen.

Minun mielestäni suora puhe on parasta, ei pidä uskoa ja niellä selityksiä, jos tietää jo valmiiksi miten valheellisia ne ovat. Näin myös exäni teki antoi mennä ja antoi tilaa, vaikka juuri tuolloin olisi pitänyt katsoa silmiin sanoa suoraan, että nyt jos s**tana menet, niin mä tiedän että petät mua taas tai sanoa, että haluatko että tää tosiaan loppuu. Juuri tuolloin olisi narua pitänyt kiristää eikä löysätä. Olin niin hukassa, että olisin tarvinnut kiinni pitämistä, en löysäämistä. Sekä olisin toivonut, että exäni olisi sanonut minulle ne totuuden sanat, joita itse yritin selityksillä peittää.

Lainaus:
Toivomisesta ei liene enää apua. Toisaalta hänen ja minun kannattaisi selvittää tämä asia joka tapauksessa. Joskus tuntuu, että prosessoin nyt lähestyvää eroa. Varsinkin viime aikoina olen tuntenut oloni mahdottomaksi. Sattuu olla hänen lähellään. Kuten aikaisemmin sanoin, nykyinen vilpittömyys korostaa tapahtunutta.

Uskon, että sulla on ihan h'elvetillistä tällä hetkellä, mutta yrittäkää selvittää asiaa edes jotenkin. Itse kävin psykologilla silloin eron jälkeen ja tajusin nämä ongelmani vähän liian myöhään. Exäni ei ole veilä 2 vuoden jälkeenkään halunnut (selvin päin) prosessoida asioita ja on edelleen ikävissään, joten asioiden selvittäminen kävi miten kävi, on tärkeää.

Lainaus:
Mitä sinä ajattelit kun oma pettämisesti tuli ilmi? Tai miten se ylipäätänsä tapahtui? Jäitkö kiinni vain tunnustitko pettäneesi poikaystävääsi?

Kerroin itse poikaystävälle ja hän näkikin osan sekoilustani, kun oli mukana samassa baarissa. Poikaystäväni mökötti aina seuraavan päivän, sitten asiasta ei puhuttu ja hän oireili olemalla ahdistunut ja minä olin erittäin sekaisin. Pettämisen jälkeen olin paniikissa ja rukoilin, että poikaystäväni ei jätä minua, olin vaan niin mahdottoman sekaisin, että en tajunnut yhtään mikä mua vaivaa.

Tekstini saattaa kuulostaa siltä, että olen varsin epätasapainoinen henkilö, mutta nyt parin vuoden jälkeen voin vaan ihmetellä miten saatoinkin mennä noin sekaisin. Voi olla, että tyttöystäväsikin on tällainen herkempi henkilö, joka reagoi päänsisäisiin ongelmiin joutumalla hankaluuksiin ja toivomalla, että joku tulee jo onkii sieltä syvyyksistä pois.

Itseäni olisi tuolloin ehkä eniten auttanut mahdollisimman suoraan puhuminen, selkeät reaktiot asioihin, ei peitteleminen, selittely, maton alle lakaiseminen, vaan äärimmäinen rehellisyys ja kissan pöydälle nostaminen.

Jaksamista!

Moumou
Mi

En jostain syystä osaa katua sitä että menin sekoilemaan varatun miehen kanssa. Minulle se on yksi ja sama jos ukko halusi kultaansa pettää..

No toisaalta noinhan se on, mutta itse en varattuun mieheen koskisi.


sillä sehän merkitsisi vain sitä etten minä ole tarpeeksi tai en ole riitävän hyvä tai mitään..

EI TODELLAKAAN OLE ASIA NÄIN!!! Että jokainen meistä tässä ketjussa joita on petetty, emme olleet tarpeeksi hyviä?! Paskanmarjat, sen kerran kuin noin erehtyy ajattelemaan, on jo valmiiksi lyönyt "ikuinen uhri ja ovimatto" leiman otsaansa!!! Pettäminen on tietoinen valinta, tietoinen sabotaasi tai luoja ties mitä. Siitä ei uhrin todellakaan tarvitse mennä itseään syyttäämään tai ajattelemaan ettei riitä sellaisena kuin on!!! Toisen roska on toisen aarre, jos pettäjä ei arvosta sitä mitä hänellä on eikä ole tarpeeksi rohkea lopettamaan suhdetta ihmiseen jota ei tosissaan halua se on HÄNEN ongelmansa, ei uhrin!!!


Ja vaikka en olekkaan nettimiestäni vielä oikeasti tavannutkaan, uskoisin tietäväni mitä hän minusta haluaa ja missä mennään. Vaikkakin vain oman tuntemukseni perusteella. Ja tästä jutusta en hänelle halua kertoa sillä tiedän mitä hän ylipäätään yhden illan jutuista ja baaripokista ajattelee.. Ja itselläni siis on tunne siitä että olen häntä pettänyt, koska pidän hänestä paljon ja tiedän että mahdollisuuteni menisivät mitä luultavammin jos hän saisi tietää..

No vain aika näyttää miten tässä käy. Hyvä jos tunnet syyllisyyttä ja välität nettimiehestäsi mutta toivottavasti opit jotain tekosistasi etkä tee sitä uudestaan. Nettisuhde on toki turhauttava etenkin ennenkuin on toista nähnyt, mutta jos alat ottaa baarisekoilun tavaksi, mieti oikeasti oletko oikeasti valmis suhteeseen joka perustuu nimenomaan siihen että voi luottaa toiseen kun hän ei ole paikalla.

Oma nettituttavuuteni asuu päälle 100km päässä enkä vielä edes tiedä mikä tämä meidän juttu on, mutta silti en tunne tarvetta lähteä edes baariin ensi viikonloppuna. Viime viikonloppuinen sekoilu oli jo sen verran typerää ja turhaa.

Julia-

Kun olin seurustellut poikaystäväni kanssa vasta vähän aikaa, hän meni suorittamaan armeijaa. Lupasin odottaa. En kuitenkaan halunnut masentua ja kävin ystävieni kanssa baarissa ja elin tavallaan kuten ennenkin, paitsi en tietenkään iskenyt miehiä. Sitten eräs ilta ystäväni iski silmänsä erääseen kaverimme kaveriin. Vietimme näiden kahden pojan kanssa sen illan ja he pyysivät jatkoille. Ystäväni halusi mennä, minä en. Ystäväni kuitenkin sanoi ettei haluaisi mennä yksin joten menin mukaan. Nukuin yön omalla patjallani eri huoneissa kuin muut eikä mitään tapahtunut. En kuitenkaan kertonut tästä poikaystävälleni mitään.
Sitten eräs ilta olin taas baarissa ja näin vanhoja luokkakavereitani, 1 tytön ja 2 poikaa. He pyysivät minua jatkoille. Lähdin koska en ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Toinen tyttö ja poika menivät hommailemaan omiaan ja minä ja toinen poika katsoimme elokuvaa hänen sängyllään. Lopulta nukahdin koska kello oli niin paljon. Aamulla tyttö tuli herättämään minua ja lähdimme. En kertonut myöskään tästä poikaystävälleni.
Olenko pettänyt? Näistä asioista on jo monta kuukautta kulunut, ja jos kerron nyt poikaystävälleni, pelkään että hän luulee että jotain enemmänkin on tapahtunut. Toisaalta en haluaisi kertoa koska nämä asiat eivät ole "isoja" mutta kuitenkin minua ahdistaa kun en ole maininnut hänelle näistä.

KataTheBlondi

Siirrän tänne, edellinen keskustelunaloitus lukkoon:

Kummakulkija
Miksi nainen pettää? (Voisi tietysti kysyä miksi kukaan pettää toista, mutta se olisi turhaa). En vain käsitä miksi se tapahtui? Olisi helpompi hyväksyä pettäminen jos olisin täysi ****ää ja olisin kohdellut häntä huonosti, mutta kun ei...

Enkä ole saanut järkevää selitystä tapahtuneelle. Mitä hän halusi siltä toiselta? Seksiä, suhdetta, jännitystä? Tämä on pilannut hyvän parisuhteen, enkä usko unohtavani tapahtunutta vaikka kuinka haluaisin.

Osaisikohan kukaan auttaa minua? En tiedä miten voisin olla ajattelematta pettämistä, joka romutti koko luottamukseni ja käsitykseni hänestä. Joskus asia ei pyöri niin paljon mielessä, mutta sitten kaikki palaa takaisin ja rupean inhoamaan hänen läheisyyttään. Tuntuu kammottavalta kun hän koskettaa minua ja tunnen pelkkää inhoa. Seksin kanssa käy helposti samalla tavalla, tosin tunteet ovat vielä pahemmin sekaisin. Joskus vain tuntuu siltä, että sängyssä on kolmaskin henkilö.

Pahinta on se, ettei minulla ole oikeastaan ketään kenelle puhua tästä asiasta. Ystäväni ovat mitä ovat, joten pidän ajatukseni sisälläni. Hänelle on vaikea kertoa asioita, koska se lisäisi kuitenkin sitä syyllisyyden tunnetta.

En tiedä onko tämä viimeinen yritys päästä tapahtuneesta eroon vai joko olen luovuttamassa henkisesti. Toisaalta suhteessamme olisi paljon sellaisia asioita, joiden takia haluaisin antaa anteeksi. Mutta kun en ymmärrä miksi hän teki sen? Miten helv***ä voi sanoa rakastavansa ja samaan aikaan naida lähes ventovieraan miehen kanssa? Minä en vain käsitä sitä.

CosmoGirli

En tajua enään.. Eka mun exä sanoi että ollaan kavereita, sitten se sanoi et on parempi meil molemmille ettei pidetä mitään yhteyttä eikä mitään.. Ja nyt viikonloppuna hän tekstasi mulle että missäpäi hani menee. Eikä hän ollut paljon edes juonut. Ja kaverilleni hän oli sanonut että sillä on mua ikävä ja periaatteessa voisi antaa anteeksi ku petin sitä..

Tiger

kaikkein kamalinta tässä on se, että olen aina ollut henkeen ja vereen pettämistä vastaan ja sanonut sen hänellekkin niin monta kertaa että en ikinä antaisi sitä anteeksi, ja kerroin aikoja sitten unestakin missä näin että hän petti minua ja katosin hänen elämästää, eli kaikki yhteyden pito ja kaikki mistä hän saisi kuulla minusta poistaisin etc. ymmärrätte pointin varmaankin. ja sanoin että niin todellakin tekisin.
Mutta nyt antaisin mitä tahansa että en tietäisi tästä asiasta, haluan vain unohtaa kaiken. Ja päätän että unohdan koko asian, olen hiljaa. En iki maailmassa antaisi kenenkään kaverin thd' miten minä teen, enk' ikinä neuvoisi ketään niin. tiedän kuinka sinisilmäinen ja idiootti olen. ja kuinka teen niin väärin.. Mutta, en edes pysty perustella tätä. En pysty sanomaan edes ääneen että hän pettää minua. Joku osa minussa ei usko sitä.. ei kunnes hän sen sanoo ääneen tai näen itse. Ja se osa on ottanut minusta vallan. Tiedän että minun pitäisi vaan sanoa asiasta hänelle. En halua rikkoa kuplaa missä olen. olen onnellinen, pitkästä aikaa..haluan sallia tämän itselleni.. tyhmää, lapsellista, naiivia, säälittävää, you name it, I am.

sindy

[color=violet][/color]
Haluisin puhuu yleisestä aiheesta, pettämisestä. Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa vasta kuukauden ja edellis viikonloppuna olin laivalla. Laivalla sattui ja tapahtui ja lopulta päädyin harrastamaan seksiä, ollessani samaan aikaan riidoissa poikaystäväni kanssa. Nyt en tiedä mitä teen, välitän poikaystävästäni todella, mutta en pysty katsomaan tätä edes silmiin. Häpeän silmät päästäni.

xaz

Asiaa helpottaa todella paljon jos asutte erillään. Mutta jos sinusta tuntuu että haluat jatkaa poikakaveris kanssa, kannattaa ottaa vähän aikaa itelle ja miettiä asioita suuntaan ja toiseen. Sitä että kannattaako poikakaverille mainita asiasta (siis pettämisestä), niin siihen ei kai ole oikeaa ratkasua. Jokainen tekee niinku parhaaksi näkee.

Ite petin exää ku se oli intissä. Just loppusotaa sotimassa, sillä oli puhelin toista päivää kiinni, ikävä oli kamalaaki kamalampi ja lähin sitte tutun jätkän kanssa ryyppään. Loppuillasta kävi sitten niinku kävi, ja morkkis oli ihan hirveä. Exä tosiaan oli Vuosangassa tapauksen jälkeen melkein viikon, ja sain siinä itelleni aikaa miettiä asioita. Halusin jatkaa sen kanssa, ja unohtaa kamalat tapahtumat. En koskaan sanonu sille mitään siitä illasta, vain sen että oli juomassa toisen kans. Parasparas kaverini näki heti minun läpi, ja se on ainoa joka asiasta tietää. Helpottihan se että jollekki saatto asiasta puhua.

Tietenki asia vaivas minua kamalasti, mutta en antanu kenenkään nähä sitä. Ja tietenkään en pystyny olemaan silloisen poikakaverin kans niinku mitään ei koskaan ois tapahtunukkaan, mutta annoin hänen olettaa sen olevan koulusta johtuvaa stressiä. Pikkuhiljaa asia alko kuitenki unohtumaan, ku en antanu sen tulla suhteeseeni miksikään hirviöksi. Annoin itelleni anteeksi sillä perustein että kuvittelin (aikoinaan) olevani suhteessa miehen kanssa jota en halua menettää mistään hinnasta, ja vannoin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta. En voinu uskoa itestäni että olisin mikään vieraissa hyppääjä.

Vivian

No en muuta osaa sanoa, mutta ei tuo mielestäni mikään hirmuteko ole kun olette vasta noin vähän aikaa olleet kimpassa. Lähinnä kehottaisin sinua miettimään miksi näin kävi, yleensä kun suhteen alussa pitäisi olla aika epätodennäköistä eksyä muitten sänkyihin jos on ihastunut uuteen mieheensä.

Jos kerrot, on hyvin mahdollista, että suhteenne loppuu, mutta jos et kerro ja suhteesta tulee vakava joudut elämään tuon kanssa koko suhteen ajan mikä ei ole helppoa eikä hyvä pohja aloittaa suhdetta. Ei kukaan voi sanoa mikä on oikea tapa toimia, mutta mieti ainakin sitä onko tämä nykyinen oikeasti sitten se kenen kanssa haluat olla...

_ankka

Minä en pystyisi salaamaan sellaista kumppaniltani. No olenhan vielä aika nuori, mutta kerran petin entistäni pussaamalla toista poikaa poskelle. (omasta mielestä ainakin pettämistä) Pidin sitä muutamia kuukausia sisällä, mutta mieltäni painoi kamalasti se, että salasin häneltä jotain, ja lopulta kerroin. Silloinen poikakaverini oli sen illan pois tolaltaan, mutta juttu unohtui sitten lopulta. Yläasteikäisiä olimme silloin :D eli ei tämä minun kertomus kovin suuri ole :)

vihollinen

Mun poikaystävä on "pettänyt" mua kerran. Mä en ole koskaan.

Ollaan seurusteltu jotai pari vuotta, ja toi tapahtui jotai puoli vuotta sitten.

Poikaystäväni oli baarissa juhlistamassa kaverinsa syntymäpäiviä, mutta minä en ollut vielä silloin 18, joten en ollut mukana.

Baari-illan jälkeen poikaystäväni kertoi, että ilta oli mennyt poika porukassa ja että kivaa oli ollut..
No, huomasin kuitenkin, että poikaystäväni käyttäytyi kummasti.. Oli jotenkin poissaoleva ja "kylmä".. Sitten hän alkoi yhtäkkiä itkemään ja ei meinannut saada kerrottua mikä mättää.. Aluksi hän vain sanoi, että haluaa erota.. No, yritin sitten kysellä mistä se johtuu, aluksi tuli syyksi vaan se, että ei muka juttu toimi.. Mutta lopulta hän kuitenki sai sanottua, että johtuu toisesta tytöstä.. Että hän oli baarissa tutustunut häneen, jutellut paljon, tanssinut ja sitten suudellut ja tullut samalla taksilla kotiin.

No, tokihan suutuin ihan mielettömästi tosta.. Ensinnäkin jo ihan sen takia, että poikaystäväni aluksi väitti että ilta oli mennyt poika porukassa ja että mitään ei ollut tapahtunut.. No, siinä sitten poikaystäväni olis siis oikeastikkin halunnut erota, koska oli muka niin ihastunut tyttöön ja ajatteli, että tyttökin on ihastunut häneen.. Mutta sitten juteltiin paljon tosta asiasta ja tästä suhteesta, niin päädyttiin siihen, että annan hänelle anteeksi ja yritämme päästä siitä yli ja olla yhdessä.

En kadu että anteeksi annoin, sillä nykyään kaikki menee jo hyvin.. ainoa ongelma on nykyään sitten se, että mun on vaikea päästää poikaystävääni baariin ilman mua.. Koska on vaikea luottaa tommoisen jälkeen.. Kai sitä vaan pitäis yrittää, mutta eihän se helppoa ole.. :?

Nakkis

Totta kai loukkaantuisin, jos mieheni pettäisi minua/ kuulisin pettäneen.
Mutta esim. nämä kännisekoilut, jotka johtavat asiasta toiseen- ei ole niin hengenvaarallisia. Täysin tietoisessa tilassa tehdyt sekoilut ovatkin jo toinen stoori.

Humalassa, kännissä, lärveissä, soseessa jne. estot häviävät itsekultakin ja sisimmästä löytyy ties millanen beibe, kun se humalatila on sopiva.
Harvemmin kännisekoilusta tulee mitään vuosisadan rakkaustarinaa, saatika koko homman aikana olisi mitään tunteita mukana.
Se on vain pano ja end of story.

Eikä sillä, etteikö tämmönen kännisekoilu loukkaisi parisuhteen toista osapuolta- totta hemmetissä se loukkaa ja monet suhteet päättyvätkin siihen paikkaan, kun asia tulee ilmi.
Mutta jos takana on pitkäkin seurustelu (miksei lyhytkin suhde) ja kaikki menee oikein kivasti muuten, niin silloin pitäisi pysttyä antamaan toinen mahdollisuus, koska kännisekoiluja sattuu varmasti 90%:lle, jotka läträävät alkoholin kanssa enempi tai vähempi.

Osaisinko itse antaa anteeksi? Lopulta varmaan kyllä. Jos kyseessä todella olisi kännissä tapahtunut mielenhäiriö. (vaikeaa anteeksi anto tulisi olemaan, mutta kyllä varmaan sitä 10 vuoden puimisen jälkeen pystyisi hellittämään otetta toisen kurkulta :wink: )

sindy En osaa sanoa mitään tuohon, että pitäisikö kertoa vai ei.
Tietty omaatuntoa helpottaisi kertominen, toisaalta poikaystäväsi säästyisi mielipahalta, jos asia ei koskaan tulisi julki...

[size=9]saikohan tästä mitään selvää [/size] 8-[

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat