Suhdepohdintaa: Suuri möykky rinnassa... :( - Parisuhteet

häkkilintu

Aloittaja, minusta tuo, kun sanoit että 80% suhteestanne on hyvää ja ihanaa, kuulostaa todella hyvältä. Missään suhteessa ei ikinä tule kaikki aika tuntumaan hyvältä, jos sellaista odottaa niin saa olla yksin koko elämänsä. Minulle itselleni on tärkeintä, että suurin osa ajasta olisi hyvää, eli yli 50%. Osa ajasta ei sitten tunnu oikein miltään, ja osa tuntuu pahalta, mutta myöskään liian suuri osuus ei saa tuntua pahalta ettei elämästä tule liian vaikeaa. Mutta 80% on mielestäni paljon, ja itse pitäisin sellaisesta suhteesta kiinni! Varmasti hyvin monissa suhteissa tulee tuollaisia ajatuksia, että haluaisi olla joskus muidenkin kanssa. Mutta jos nämä ajatuksen eivät vaivaa päätäsi ollenkaan tuona 80% ajasta, mielestäni tilanne ei ole vakava. Jos se taas vaivaa lähes koko ajan jollain tasolla, on tilanne toinen.

Itse olen ollut viimeiset puolitoista vuotta suhteessa, jossa tunnen oloni noin 10% ajasta hyväksi ja 90% huonoksi. Ja siitä 90 prosentista varmaan puolet todella huonoksi. Ja silti olen jostain helvetin syystä jaksanut pitää kiinni suhteesta. Ehkä se on ollut typerää. Kun asian laittaa noin tilastoksi, niin saatta jotain kolahtaa selvemmin tajuntaan. Mutta siis, jos on oikeasti noin että 80% ajasta on ihanaa, niin sanoisin että sinulla on pullat erittäin hyvin uunissa :) Itse haaveilen tuollaisesta suhteesta. Kuitenkin neljä viidesosaa ajasta olisi hyvää, se on paljon se!

Mutta toisaalta, kun et kertonut ikääsi niin en osaa ottaa sitä tässä huomioon. Monesti voi olla niin että hyvin nuorena aloitettu pitkä seurustelusuhde tulee kaatumaan, vaikka se olisi toiminut hyvin jossain myöhemmässä elämänvaiheessa. Monella ihmisellä on niin suuri vietti saada kokeilla eri asioita, että ei se yksi ihminen riitä vaikka olisi kuinka hyvä tahansa. Saako ikääsi kysyä?

Kommentit (6)

Manda

Itse tekisin tuolle asialle niin että miettisin kaksi kertaa ennekuin tekisin mitään harkitsematonta.tiedän että tuo kaipuu johonkin uuteen ja jännään on olemassa pitkäaikasessa suhteessa jossa kaikki pitäisi ja onkin todella hyvin.Sanoit itse että et halua olla se joka pettää ja sait siitä viimekerrasta kauhean olon, ajattele sitä silloin kun tämä "vihreämpi ruoho aidan toisella puolella kutsuu" et varmaankaan haluaisi että miehesi tekisi mitään vastavaa sinulle etthän?
Itse olen sitä mieltä että jos toiset miehet rupeavat kiinnostamaan enemmän kun vieatonta flirttailua niin suhteessa ei kaikki voi olla oikeen kohdallaan. Olen itse miettinyt miltä tuntuisi olla uskoton ja se kaikki tunne joka nousisi siitä että on pettänyt omaa kultaa, asia on aika kammottava...en tiedä itsekkään kestäisinkö kun itse olen aika mustasukkainen. Ja mietin aina että onko tuo nyt sitten kaiken lopuksi edes sen arvoista. Rakkautta kun ei aina noin vaan löydä uudelleen tai edes samankaltaista jos joutuu semmoista pettämisen jälkeen etsiä.Itse olen tehnyt itselleni ja rakkaalle sen selväksi että pettäjää en tue enkä ota takaisin miestä jonka olen jo kerran jättänyt niin se vaan on.

Kaikella tällä haluaisin vaan muistuttaa että puhuminen on kaiken a ja o suhteessa elikkä yrittäkää selvittää välinne ja jos ei se auta niin pieni loma voisi auttaa itse lähden aina silloin tällöin kotipuolele käymään ja silloin on aina mukavampi tulla oman kullan kainaloon pienen loman jälkeen ja nähdä miten toisella on ollut ikävä.

Ymmärrän toki että pitkässä suhteessa arki nopeasti koittaa ja siitä tosiaan kannattaa jutella et jos keksisi jotain muuta kun sitä samaa arkea piristämään parisuhdetta... :wink:

Edvard

Aloitusviesti olisi hyvin voinut olla poikaystäväni kirjoittama!

Olemme kultani kanssa juuri nyt sellaisessa tilanteessa, että kumpikaan ei tiedä haluaako jatkaa suhdetta, joka on kuitenkin kestänyt vasta n. 7kk! Hän sen takia, että olen hänen ensimmäisensä ja haluaisi kokea muutakin. (Täytyy sanoa että nopea kyllästyminen!) Minulle sen takia, että koen välittäväni hänestä enemmän kuin hän minusta. Ja siten jään suhteen antavaksi osapuoleksi, joka myös kärsii enemmän.

Todella mielenkiintoista kuulla mielipiteesi feeling_sad, sillä se luultavasti vastaa kultani näkökantaa täysin. Hän kun ei mikään mestari tunteiden ilmaisussa ole, ja tietää sen itsekin.

Ymmärrän toki 17-vuotiaan pojan kiinnostuksen saada tyttökokemuksia, varsinkin kun minulla on ollut muutama suhde ennen häntä, mutta kyllähän sitä toivoisi olevansa jotenkin erityinen sille pojalle..

Tosin hän kyllä tänään minulle ilmaisi, että tietyillä käytännön järjestelyillä hän haluaisi jatkaa. On totta, että vien hänen kaikki viikonloppunsa, jotka hänellä ennen olivat täysin vapaat, mutta toisaalta kun minä haluaisin nähdä häntä vielä enemmän! Näemme välimatkan takia siis vain viikonloppuisin. Ja hän ei ole minulle kuin kerran edes sanonut, että haluaisi viettää oman viikonlopun!

Nyt kysymys kuuluukin, että haluanko minä jatkaa hänen kanssaan, jos jatkuvasti on sellainen tunne, että olen vain "varalla", kunnes hän löytää jotain parempaa?!

Poistettu

Mm, kuulosti siltä kuin olisin itse kirjoittanut aloittajan tekemän viestin. Samojen tunteiden kanssa kamppailen ja vaikka suurimman osan ajasta tunnen oloni hyväksi, nii äh.. en tiedä. Itse olen 18-vuotias ja seurustellut myös melkein koko murrosikäni, tai no, ' teinivuodet '. Sikäli erilainen tilanne kun aloittajalla, että poikaystävä on kyllä vaihtunut välissä ( edellinen suhde kesti reilu 1,5 vuotta ja tällä hetkellä seurustelen melkein yhtä pitkässä suhteessa ). Mutta se, että olen seurustelet reilu kolme vuotta ' putkeen ' ahdistaa, varmaan siksi että tulee sellainen olo ettei ole saanut omaa, kunnollista, aikaa moneen vuoteen.
Onhan se tietysti ihmisestäkin kiinni että kuinka seurustelussa sen tasapainon erilaisten asioiden välille löytää, mutta.. jonkun näköstä itsenäistymisen tarvetta tässä varmaan on. Saa sitten nähdä, missä vaiheessa repäisen. Kuitenkin kun välitän tämän hetkisestä poikaystävästäni kamalasti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat