Miten rakkaus muuttuu ajan mittaan? - Parisuhteet

SunLion

Alussa on tietenkin täyttä ensihuumaa ja ollaan hyper onnellisia...mutta pikku hiljaa ensi huuma hiipuu ja suhde arkistuu.

Missä vaiheessa teillä iski arki?

Millainen on hyvä suhde on 10 vuoden jälkeen?
Tuntuu että jotkut 80-vuotiaat pariskunnat on niin hellyyttäviä.. välillä kun näkee että ne on niin luotuja toisilleen...rakkaus ei oo enää sellasta kiihkeetä lässytystä, mutta toinen on silti henki ja elämä.
Toisaalta toiset pariskunnat on jo 30 vuoden avioliiton jälkeen niin tulehtuneissa väleissä että ihan hirvittää.
Toiset ei kerkiä olla naimisissa kun puol vuotta.

Mistä voi olla varma löytäneensä sen oikean, jonka kanssa on hyvä olla kunnes kuolema erottaa?

Onhan näitä teorioita, esim että ominaistuoksu on erittäin ratkaiseva jopa lisääntymisen kannalta....onko tälläset ihan huuhaata? miksi se oma kulta tuoksuu niin hyvältä? Vai onko tää mielleyhtymä vaan siitä että rakastaa toista.

Sivut

Kommentit (38)

aada

just tänään sanoin kullalleni että on ihanaa olla ihan rakastunu siihen.. "vieläki?" "mm m.." :) ei me vasta kun vuosi ja kuukausi olla seurusteltu mutta.. :)

Shandy
SunLion
Mistä voi olla varma löytäneensä sen oikean, jonka kanssa on hyvä olla kunnes kuolema erottaa?

Tota oon tässä miettinyt jonkun tovin, enkä oo vielä keksinyt että miten sen tietäis varmasti. :? Kai sen vaan tuntee ja tietää kun se oikee on kohillaan. Tosin mä kyl uskon et jokaiselle on monta oikeeta ihmistä, joiden kanssa sen arjen jakaa. Olis hieman ahdistavaa ajatella et kaikille olis vaan se yks ja ainut oikee ja sitä pitäis sitten kissojen ja koirien kanssa etsiä.

jessi

Niin, miksköhän jotkut kestää toisiaan vaan 2 vuotta ja jotkut 8 vuotta...Tietysti muistakin syistä voi pysyä yhdessä, kuten yksinäisyyden pelosta.

En kyllä osaa oikeestaan sanoo mistä tietää löytäneensä sen oikeen, ei kai mistään. Vaikka rakastaa jotain niin 10 vuoden päästä voi yhtäkkiä ärsyyntyä toiseen tmv..Kai niin voi käydä kelle vaan :/ Rakkaus on riski hommaa ;)

Daisy

Meistä tuntui rakkaani kanssa silloin, kun seurustelumme oli alussa, että tässä tämä nyt on, Se Oikea, mutta kyllä tässä seurustelun kuluessa on ehtinyt olla jo montaa muutakin mieltä. Ei sitä silti voi vielä tietää, eikä hanskoja olla heitetty naulaan. =) Katsotaan tämä nyt loppuun asti...

Lumi~

"se oikea" on se jonka kanssa on hyvä olla.. Ei mitään hyvää suhdetta
kannata lakkauttaa miettimällä "ei tää varmaan sittenkään oo se oikea"..

tosta alkuhuumasta tuli mieleen että mulla se on mennyt aina aikalailla
toisin päin.. ikinä ei oo ollu mitään varsinaista alkuhuumaa silloin
ihastuksen aikoina mutta sitten kun on ollut jo kauemmin toisen kanssa
ja on totaalisen rakastunut niin sitten on ihan älyttömän kivaa O:)

DemonOfTheDay
Lumi~
"se oikea" on se jonka kanssa on hyvä olla.. Ei mitään hyvää suhdetta
kannata lakkauttaa miettimällä "ei tää varmaan sittenkään oo se oikea"..

olen samaa mieltä..en mä usko että jossain taivaankirjoissa on meidän nimet ja sen vieressä pari sille...(tai no kuka tietää). Ihmisiä vaan miellyttää erilaiset ihmiset ja ne pariutuu niistä kaikista miellyttävimmän kanssa..joidenkin kanssa vaan kolahtaa kaikin puolin niin hyvin että haluaa jakaa elämänsä sen ihmisen kanssa...tosin uskon mä rakkauteen ensi silmäyksellä koska itse sen koin :-({|=

Ladybird
Lumi~
tosta alkuhuumasta tuli mieleen että mulla se on mennyt aina aikalailla
toisin päin.. ikinä ei oo ollu mitään varsinaista alkuhuumaa silloin
ihastuksen aikoina mutta sitten kun on ollut jo kauemmin toisen kanssa
ja on totaalisen rakastunut niin sitten on ihan älyttömän kivaa

Olen itsekin miettinyt monesti, että onko mun ja poikaystävän suhde ollut jotenkin "epätavallinen", kun tuntuu että meilläkään ei tuota varsinaista alkuhuumaa ollut. Kun siitä yleensä niin toitotetaan, että suhteen alkuaikoina ollaan niin rakastuneita ja pää pilvissä ja kaikki on satumaisen ihanaa, niin epäilin jo että oonko mä väärän ihmisen kanssa...koska missään vaiheessa en ollut niin hulluna rakkaudesta, että esmes seinille olisin hypellyt tai lauleskellut päivät pitkät onnesta haljeten. Luulen, että riippuu ihmisestä, että miten sen alkuhuuman kokee. Ehkäpä joillakin se aika on nopea ja säväyttävä, toisilla tasaisempi ja rauhallisempi. Jos kaksi 'ei-niin-räväkkää' ihmistä alkaa seurustella, alkuhuuma etenee jotenkin tasaista tahtia ja rakkaus syvenee hiljalleen. Sillä nyt minusta tuntuu, yli kahden vuoden seurustelun jälkeen, että se "alkuhuuma" vasta alkaa. :)
Enkä itsekään usko siihen, että olisi olemassa yksi ja ainoa "Se Oikea". Toisten kanssa loksahtaa vain paremmin asiat kohdalleen, toisten kanssa huonommin. Ja niin kauan kuin toisen kanssa tuntuu hyvältä olla, miksi erota? Hyvä suhde kymmenen vuoden jälkeen... näin lyhyesti, luulen, että se olisi sellainen, jossa kumppanit kunnioittavat ja tukevat toisiaan. He osaavat hassutella ja heillä on yhteisiä asioita joista he nauttivat. Mutta ennen kaikkea rakastavat toisiaan toistensa vioista ja puutteista huolimatta. Ja kuten Bäkkäreiden biisin sanoin: "I still need you
I still care about you
Though everything's been said and done" :wink:

*Sandy*

Miten se rakkaus muuttuu?

Meillä ainakin alku oli hyvin jännää, tehtiin kaikkea uutta yhdessä, ja oikeestaan kaikki asiat oli jännittäviä kun ekaa kertaa teki kaikki rakastamansa ihmisen kanssa. Tavallisesta kokkaamisestakin tuli paljon hauskempaa :) Epävarmuus silti näkyi ainakin minussa. En oikein tiennyt tuleeko tästä mitään ja kannattaako laittaa itseään likoon täysillä. Mutta ah, se ensihuuma, ensimmäiset seksikokemukset ja suudelmat - ne muistaa aina :D

Nyt, kolmisen vuotta myöhemmin se jännittävä tunne on hävinnyt. On asunut toisen kanssa kauan ja tuntuu siltä kuin ei olisi enää mitään uutta opittavaa toisesta. Kuitenkin tilalle on tullut syvä, lämminhenkinen ja turvallinen suhde. Enää ei tarvitse miettiä miten pukeutuu, onko naamassa finnejä jne, tietää toisen välittävän silti. Vaikka se ensihuuma onkin hävinnyt, on niitä hetkiä jolloin hihittää ja leikkii kuin vastarakastunut pari :) Tätä en vaihtaisi pois :wink:

figaro
SunLion
Missä vaiheessa teillä iski arki?

Kyllä se taisi kohdalle napsahtaa sen jälkeen, kun sama osoite muuttui yhteiseksi kodiksi :) Suurin asia ehkä tuonkin osalta se, että yhtäkkiä ei ollutkaan niitä päivien eroja toisesta vaan sitä näkikin toisen kasvot siinä koko ajan. Samoin tavat ja tottumukset joutuivat törmäyskurssille... Siinä ne vain on laantuneet (osa on ja osa ei :o ) ja yhteiselo jatkuu.

SunLion
Millainen on hyvä suhde on 10 vuoden jälkeen?

Takana on kohta 7 vuotta eli lähestytään tuota 10 vuoden rajapyykkiä uhkaavaa vauhtia ;) Mikä on saldo? Tässä ollaan vuosien saatossa hulinoitu, oltu opiskelijoita ja työttömiä, töissä ja kunhan vaan. Ollaan tapeltu, riidelty, oltu eroamassa, itketty, naurettu... Välillä sitä on epäillyt toisen tunteita ja erityisesti omiaan. Joskus jopa oli valmis lähtemään kokonaan. Viime aikaisten ongelmien kautta olen oppinut yhden asian: mitä on välittää toisesta ja mitä erityisesti on rakastaa kumppaniaan, tuli eteen mitä tuli. Se, miten olen töpeksinyt ajan saatossa ja ollut suorastaan nuija toista kohtaan, saa minut kananlihalle. Miten ihminen voi olla niin typerä? Jälleen kerran saan vain todeta, että tavoistani en pääse eroon - kaikki opitaan kantapään kautta ja erityisesti sisäistetään vaikeimman kautta. Nyt vasta, seitsemän vuoden jälkeen, minä tajuan, minkä aarteen nappasin mukaani Ilosaarirockin tuoksinoista. Enää en pidä itsestäänselvyytenä miestäni tai hänen rakkauttaan. On aika OIKEASTI antaa eikä vain olla vaikea ihminen ja ottaa.

SunLion
Mistä voi olla varma löytäneensä sen oikean, jonka kanssa on hyvä olla kunnes kuolema erottaa?

Minä uskon ja epäilen, että jokainen ihminen on ihmissuhteissaan epävarma. Jos ei ota riskejä ja luovuttaa liian aikaisin, voi menettää jotain sellaista, mitä ehkä katuu myöhemmin. Määrätyllä tavalla täytyy kuitenkin pitää järki kädessä, ottaen siis huomioon kumppanien tasavertaisuuden (mm. väkivaltatapaukset). Jos välillä punkan puolella tökkii, ei se tarkoita, että tökkisi aina.. Suvannot ja aallonharjat ovat normaalia, toista kohtaan epäkunnioittavasti käyttäytyminen taas on eri juttu.

(Pakko sanoa vielä se, että minunkaltaiseni ihminen epäilee miltei aina. Minä myös ahdistun, oli kyse sitten ystävyys- tai parisuhteesta. Luovutin tätä suhdetta ennen liian usein. Nyt olen tyytyväinen, että en lähtenyt..)

SunLion
Onhan näitä teorioita, esim että ominaistuoksu on erittäin ratkaiseva jopa lisääntymisen kannalta....onko tälläset ihan huuhaata? miksi se oma kulta tuoksuu niin hyvältä? Vai onko tää mielleyhtymä vaan siitä että rakastaa toista.

Kyllä se minusta on enemmän mielleyhtymää.. ;)

deadDream

Meillä arki tuli vastaan vuoden seurusteltuamme eli silloin kun kihloihin mentiin, on tullut riitoja jaja kaikki hellyydet vähentynyt jnejne.. Ja minusta on tullut nalkuttava 'vaimo' :lol:

Tosin molemmat päätettiin että yritetään muuttua hieman erilaisiksi että jaksetaan sitten sietää toisiamme loppuelämämme. ;)

Olen päässyt jo kahteen tavoitteeseen.
- Pystyn jo joustamaan. Luonteelleni tuo on nimittäin helvatan hankalaa, kieltä, kättä ja ties mitä pitää purra että pystyy antamaan jossain asiassa myöten. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni että olen pystynyt muuttamaan itsessäni tuota. Nykyisin annan helpommin periksi. Vaikka hankalaa se silti on joissakin asioissa. Silti on vielä asioita joista en jousta koskaan.

- En suutu niin helposti. Ennen suutuin kaikesta pienestä ja niin lapsellisesta ja turhasta että oikeen itkettää. Olen ehkä siis henkisesti kasvanut koska nykyisin puren hampaitani yhteen, lasken 10 ja rauhotun, näin en loukkaa rakastani kamalilla sanoilla enkä suutu. Näkyvästi ainakaan :lol:

Vielä on matkaa huipulle muuttumisleikissäni. Hitaasti mutta varmasti.

seinäruusu

Ei meilläkään ollut mitään ensihuumaa, tasaista tutustumista toiseen ihan rauhassa ja varovasti oli ensimmäinen kuukausi tai pari. Siitä eteenpäin on ollut tosihyviä, tavallisen hyviä ja vähän huonompia kausia, ehkä jonkinlaista huumaakin ajoittain mutta mielestäni ihan yhtä lailla arkea alusta asti. Tietysti se arki muuttuu erilaiseksi kun yhteen muutetaan, mutta koulun, työn, kavereiden ja kaksin olon sumpliminen on tällä hetkellä arkea pahimmillaan ja parhaimmillaan... :D Todella pitkästä suhteesta en tällä päälle vuoden kokemuksella osaa sanoa mitään.

SunLion

Missä vaiheessa meillä iski arki?
Me ollaan vietetty alusta saakka niiiiiiiiiin paljon aikaa yhessä, että välillä kun lukee toisten kertomuksia, tuntuu et meiän seurustelu ajan vois mitata ainakin kaksin kertasena :P Mutta tosiaan tuntu että se "arki" alko niistä ekoista riidoista...siihen saakka tuntu et toinen on aina rauhallinen ja käsittämättömän ihana 24/7. Vaikka onhan se vieläkin aevan ihana, mutta ei aina rauhallinen. (kuten en minäkään!)
Ja joo..arki alko siinä puolen vuoden kohalla..me käytännössä asuttiin yhessä suurimman osan aikaa...vaikkei omassa kodissa.

Millainen on hyvä suhde on 10 vuoden jälkeen?
Sanoisin että sellanen täydellinen luottamus & lojaalisuus, yhdistettynä siihen että toinen on kuin osa itseä..ystävyys on kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa ;) Osataan antaa anteeksi, muistetaan huomioida toista, ei pidetä toista itsestään selvyytenä jne.

Mistä voi olla varma löytäneensä sen oikean, jonka kanssa on hyvä olla kunnes kuolema erottaa?
Kai sen näkee vasta sitten kun kuolema meidät erottaa...Mun mielestä tälläinen henkilö, vaikka kuinka välillä menis sukset ristiin, on sellanen joka silti saa mut halumaan olla päästämättä irti (ja ei siis ruikuttamalla, vaan että itseltä siitä automaattisesti tuntuu)...Mä luulen löytäneeni sellaisen. : )

Vivian

Itse uskon, että kestävään suhteeseen vaaditaan kaksi ihmistä, jotka sitoutuvat elämään toistensa kanssa. En tiedä, mutta luulen että erojen syynä on usein ihmisen kyltymätön tarve kokea suurta rakkautta ja ihastumisen tunteita, mitkä eivät varmasti pitkässä suhteessa ole kovin arkipäivää. Haetaan siis jännitystä ja halutaan "elää". Mielestäni ihanne pitkässä suhteessa olisi luottamuksellinen kumppanuus, jossa pariskunta olisi kai eräänlainen "tiimi" :) Vaikea selittää, mutta tässä koitan kummiskin. Tärkeänä pidän tuon saavuttamiseksi sitä minkälaisen miehen kanssa tuota alkaa rakentaa. Tiettyjen ainakin isompien asioiden ja elämänkatsomuksen kun tulisi olla suhteessa sen verran tasapainossa, ettei niistä myöhemmin synny ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Siike1

Onko se arki sitten niin pelottavaa, että kannattaa sitä pelkäämällä tuhota jotain ihanaa? Niin mä olen nähnyt käyvän. Eräs pelkäsi niin paljon "arkea" että ei halunnut tavata tätä kumppania kuin silloin tällöin ja vastapuolen mielenkiinto lakkasi ja tämän neidon sydän särkyi... Kannattaa mennä täysillä juttuun mukaan ja katsoa mitä tuleman pitää!! :) Itse olen nyt seurustellut 4 vuotta ja vaikka meillekin tuli "arki" ei se ole sammuttanut rakkautta, vaan paremminkin parantanut vaan ajan mittaan. Se on paljon itsestä kiinni ja kumppanista. Jaksaako hoitaa parisuhdettaan. :D Tsemppiä.

figaro
Siike1
Onko se arki sitten niin pelottavaa, että kannattaa sitä pelkäämällä tuhota jotain ihanaa?

Aivan totta. Tätä minäkin pitkillä sepustuksillani yhdessä jos toisessa topicissa olen yrittänyt sanoa, että riskien otto joskus on väistämätöntä ja myöskin kannattavaa. Eihän sitä mitään saa, jos ei uskalla edes yrittää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat