Unelmien mies - Parisuhteet

Cara-

Mä löysin unelmieni miehen pari vuotta sitten. Sillon jo tuntu että sovitaan ihmeen hyvin yhteen ja koko ajan tuntuu enemmän siltä. :) Täydellinen hän ei ole mutta sehän vasta olisikin tylsää... Luonteeltaan rakkaani on juuri sellainen mitä toivoin, vaikka en uskonut löytäväni sellaista.

Ulkonäkö ei ole koskaan hirveästi mun ihastumisiin vaikuttanut, on ollut tummia ja vaaleita ja pitkiä ja pätkiä. :D Mutta se mikä on saanut katsomaan jotain tuntematonta uudestaan on ehdottomasti aina ollut tummat silmät ja ruskeat hiukset. Oma kultani on vaalea, mutta ehdottomasti maailman komein mies. :wink:

Sivut

Kommentit (53)

Lukretia

Mieheni ei ole unelmamieheni. Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi häntä. Hän ei ole myöskään mikään kakkosvaihtoehto. Unelmamiehen hänestä saisi lisäämällä muutaman ominaisuuden:

- enemmän samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla
- tasapainoinen luonne
- positiivisempi elämänasenne
- tykkäisi osallistua sukujuhliimme
- olisi romanttisempi.

Unelmien mies on kuitenkin vain tuollainen ajatusten tasolla oleva mies. Kukaan ei ole kuitenkaan täydellinen, ja jos kriteerilistan kanssa etsisin miestä, jäisin varmaan loppuelämäksi yksin. Samoin sitä saattaa kuitenkin rakastua taas ihan erilaiseen mieheen kuin mitä se unelmamies olisi.

kastraatio

hmmm, parrakas perusäijä, jolla ei ole rintakarvoja ja ajaa harrikalla ja vielä maksimissaan 30-vuotias ja komea. Onhan tossa aika paljon toisiaan poissulkevia juttuja. :)

cute

Mun oma kulta on unelmieni mies:) (yht tulee 4 v syksyllä, seurustelut kihlat ja naimisissaoloaika kaikkineen)
Komea, fiksu, luotettava, rauhallinen, ihana, söpö, kultainen, kiltti...
Toki niinä teinivuosina haaveiltiin jostain tummista ja komeista jne mut sellasia ei oo tai toki on mut harvassa :lol: Enkä mä vaihtais omaa kultaani mihinkään paskaan kiiltokuvaan.
Hän on vaan se jota rakastan aina ikuisesti ja hän minua. Ei sitä osaa selittää.. Hän on se jonka kanssa haluan perheen, oman talon jossain keskustan ja maaseudun välimaastossa.
Vaikka ollaan aika nuoria niin sen vaan tietää ettei ikinä erota, että kaikesta selviää kyllä, aina tulee niitä alamäkiä jokaiseen parisuhteeseen, nykyään vaan monet eroaa liian turhista syistä (lähipiirissä yksi sellainen "turha-ero-tapaus :cry: ")

Theea

Minun unelmamieheni olisi tummatukkainen, komea, pitkä (180 cm), lihaksikas (erityisesti käsi-, rinta- ja selkälihakset) ja hyvän pepun omistava. Parta plussaa. Ei rintakarvoja, jos, niin minimaalisesti.

Luonteeltaan hän olisi "perusäijä". Hän kunnioittaisi itseään, mutta myös minua. Hän perustaisi ajatukseen: "****** on minun naiseni", eli hän ei juoksisi muiden naisten perässä ja olisi sopivasti mustasukkainen minusta. Hän olisi kiltti minulle, mutta munaa (eli siis asennetta) pitää olla.

Iältään hän voisi kokemusteni perustella olla 19-30-vuotias. Harrikka (tai joku kiva auto) ei olisi pahitteeksi.

MUTTA TÄMÄ ON NIIN TOIVEAJATTELUA. Nyt on ollut kilttiä miestä, mutten ollut tyytyväinen. Ja on ollut myös lihaksikasta ja "komeaa" miestä, mutta asennetta tästä äijästä ei löytynyt sitten nimeksikään.
OLENKO VAIN LIIAN KRIITTINEN?

Ladybird

Tässä lueskeltuani Cosmoa huomasin tekstinpätkän: "Unelmien mies ei välttämättä ole tumma, komea ja hyvätuloinen suulas seuramies, vaikka monet sellaisesta haaveilevatkin. Se oikea tulee usein kakkospostissa ja sellaisessa paketissa, jota vähiten osaa odottaa, mutta sisältö on täyttä kultaa."

Eli minulla heräsi kysymys: Voiko unelmien miestä ylipäätään olla olemassa? Kannattaako sellaista miestä etsiä, joka on omien toiveiden mukainen sekä ulkonäön että luonteen puolesta? Jos päässänne on jokin visio tästä unelmien miehestä, haetteko sellaista tosielämässä? Vai seurusteletteko mahdollisesti tällaisen "kakkospostin", ei siis unelmienne prinssin, kanssa? Siis miehen, joka ei ole välttämättä sen näköinen millaisesta joskus haaveilitte, eikä hänellä ole niitä kaikkia luonteenpiirteitä joista unelmoitte? Onko siis tyydyttävä unelmien "kakkosmieheen", jos niinsanotusti parasta ei löydy? Vai oletko kenties löytänyt juuri sellaisen miehen, joka vastasi unelmiasi?

Olisi mukava herättää keskustelua ja kuulla mielipiteitänne asiasta. :wink:

figaro

Loppujen lopuksi on hienoa, että ihmisillä on haaveita ja unelmia. Ne antavat oman mausteensa elämään, joka muuten saattaa alkaa maistua puulta. Ne myös saattavat kantaa eteenpäin arjen kiemuroissa ilman, että niillä perimmäisiä valintoja tehdessä olisi mitään merkitystä.

Oma unelmamieheni on ulkokuoreltaan pitkä- ja mustakutrinen, vatsakas ja karvainenkin. Muutama tatuointi on plussaa. Luonteeltaan hän voisi olla salaperäinen romantikko, josta löytyy miehistä miestä, mutta sitä herkkääkin hempeilijää ja hän antaa naisen olla itsenäinen ilman naisille valmiiksi aseteltuja rajoja - unohtamatta kuitenkaan ilmaista, jos joku ei ole mieleen.
Mitä on mieheni? Hän on enemmän kuin ykköspostia eikä vastaa unelmamiestäni ulkokuoreltaan (vielä suhteen alkupuolella sentään pitkät hiukset). Karvoja löytyy ja näin kolmenkympin kieppeillä taitaa sitä vatsaakin ilmaantua.. Tatuointeja on tullut ihan hänen omasta halustaan pitkin vuosia. Luonne.. Välillä tuntuu, että minä olen enemmän se mies ja romantikko. Pikkuhiljaa puolisokin on alkanut tajuta, mistä tässä kaikessa on kyse. Ilman, että hänen on tarvinnut itseään mihinkään suuntaan muuttaa. Hän ei aseta rajoja. Pääasia kuitenkin tässä kaikessa on se, että häntä en pois vaihtaisi. Hän ei ehkä vastaa kaikilta osin sitä, mistä unelmoin joskus. Kukaan ei taatusti vastaa.
Jokaisessa parisuhteessa tulee muistaa, että yhteispeliä sitä pelataan. Aina ei tule maaleja ja joskus istutaan rangaistuspenkillä pitkänkin aikaa, mutta aina päästään takaisin kentälle, jos niin tahdotaan. Siinä ei ole kyse unelmamiehestä/-naisesta vaan rakkaudesta, joka syntyy aikaa, paikkaa tai henkilöä katsomatta, jos on syntyäkseen. Tässä pelissä ei tarvita tuomareita.

Amalia
Ladybird
Onko siis tyydyttävä unelmien "kakkosmieheen", jos niinsanotusti parasta ei löydy?

Tuossa virkkeessä kolahtaa pahasti silmään sana 'tyydyttävä'. En mä ainakaan halua tyytyä johonkin "ihan kivaan", jos se ei ole oikeasti sitä, mitä haluaa. Tulee vähän sellanen fiilis, että siinä sitten hengaillaan jonkun miehen kanssa sen aikaa, että Se Oikea osuu kohdalle :roll: . Eikä ole kauheen reilua sitä ihan kivaa miestäkään kohtaan, jos se on jonkinlainen kakkosvaihtoehto.

Ihmekös sitten että mä olen edelleen sinkku ;).

Mary Alice

seurustelun alussa yleensä mies tuntuu juuri tältä oikealta.. mutta joskus arki tulee vastaan ja sitten sitä tajuaa että jätkä ei ole niin ihana kuin on kuvitellut, että hänessäkin on vikaa.. :wink: jos ihminen oikesti on se oikea itselle niin kyllä sen kestää että oma kulta ei olekaan niin täydellinen kun oli joskus kuvitellut..
oma kultani on välillä maailman suloisin tyyppi, yksinkerteisesti syötävän ihana... <3.. kun taas välillä hän on kuin toinen ihminen, omituinen mököttäjä jolle on mahdoton puhua.. :?
mutta niin varmaan olen itsekin.. :oops:

oma käsitykseni unelma miehestä on joku sopivan ikäinen, (minua vanhempi ehdottomasti) minua pidempi, ja lihaksikkaampi, sopivasti karvainen :P tumma mies.. kuulostaa hauskalta.. :lol:
luonteesta en edes puhu, listasta tulisi liian pitkä..

ja kyllä, unlemien miehiä on olemassa, uskon että jokaiselle on olemassa useampi kuin tämä yksi oikea..

Tigerheart

Kyllä unelmien miehiä on varmasti olemassa, me emme vain välttämättä osaa etsiä tai katsella ympärillemme. Jokaisella naisella on varmasti oma "unelmiensa" mies, jonka tahtoisi löytää oikeassa elämässä. Mutta aina se unelmien näköinen mies ei ole Oikea. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni sisin. Komea ulkonäkö voi olla harhauttava. Kun joku valitsee komean miehen, voi hän saada kultaa päältä, mutta hopeaa sisältä. Ja kun joku toinen valitsee "arkisemman" näköisen miehen, joka on fiksu ja hauska, niin hän voi saada hopeaa päältä, mutta kultaa SISÄLTÄ. :D Mutta totta kai joku syötävän komea mies voi olla kaikkea sitä hyvää myös sisältäkin, sehän olisi voittamaton yhdistelmä! :mrgreen: Eli minun mielestäni tärkein on kuitenkin se, mitä miehellä on tuon miehekkään ulkokuoren sisällä, sydämessään. =D>

Hmm...oma unelmieni mies taas. Kyllä, minullakin on aina ollut kuva unelmieni miehestä. Kai jokaisella naisella?!?!? Oma unelmieni mies on aina ollut pitkä, komea, särmikäs mies, joka on osaksi cowboy ja osaksi täydellinen herrasmies. Miehellä on ehkäpä tumma, kuriton tukka, jäänsiniset silmät, jotka katsovat minuun kiihkeinä ja jotka polttavat sydäntäni. Miehen suudelma pyyhkisi jalat altani. Mies olisi sopivasti lihaksikas, ja sopivasti karvoitustakin voisi olla. Kun mies kaappaisi minut syliinsä, se olisi kuin karhun ystävällinen syleily, josta ei haluaisi lähteä koskaan pois. Hän osaisi käsitellä naista, ja saisi minut tuntemaan itseni kauneimmaksi naiseksi päällä maan. Olisin hänen ainoansa. Luonteesta taas, hän olisi sekä särmikäs että samalla pehmeä. Romanttinen, kiltti, jännittävä, kiihkeä, huomaavainen ja hänessä olisi entisaikojen cowboy charmia, jota hän jakelisi vain minulle. :mrgreen:

Olen löytänyt ihanan miehen, jonka sydän on täyttä kultaa. Hän on hyvännäköinen, ja rakastaa ja ajattelee vain minua. Hän on huomaavainen, kiltti, romanttinen, ja minun oma mieheni. Rakastan häntä paljon. Se riittää minulle.
:D

Aina voi kuitenkin unelmoida, ehkä sen "unelmiensa" miehen tapaa jossain toisessa elämässä, ei sitä koskaan tiedä. :)

Destinova

Minun unelmamieheni. Noh. Luulen, että hän olisi minua pidempi, ruskettunut ja lihaksikas, huumorintajuinen ja romanttinen. Hän tykkäisi käydä ulkona pitämässä hauskaa mutta myös koti-illoista kera leffan ja irtokarkkien. Romanttiset eleet, yllätykset ja huomionosoitukset kuuluisivat suhteeseen mutta eivät olisi aivan jokapäiväisiä. Miehellä olisi omakin elämä eikä roikkuisi, mutta tykkäisi silti viettää aikaa kanssani silloin kun haluan. Kuuntelisi minua ja osaisi keskustella. Olisi älykäs ja tyylikäs, mutta ei liian hienostunut vaan välillä ihan tosimies. Uskaltaisi kokeilla uusia asioita ja olisi hellä ja huomaavainen rakastaja, vaikka taitaisi myös kovat otteet jos niin toivoisin. Tulisi hyvin toimeen kaikkien kanssa ja olisi sitä rahaakin hyvä olla.

Luulen, ettei tuollaista miestä ole olemassakaan. Oma kultani ei todellakaan vastaa kaikkea tätä. Hän ei ole ruskettunut. Hän ei juurikaan ymmärrä romantiikkaa, ellen selitä sitä hänelle erikseen ja kerro, mitä hänen pitäisi milloinkin tehdä. Hän ei ole kovin hyvä keskustelemaan ainakaan vakavista asioista. Oikeastaan aika monet piirteet toteutuvat hänessä, mutta eniten ehkä täydellisenä romantikkona kaipaisin juuri sitä romanttista puolta hänessä.

Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että hän on minulle se paras. En usko "kakkospakettiin", sillä minun ykköspakettiani ei taida löytyä kivenkolostakaan. Ei kai se ykköspakettikaan täydellinen voi olla.

pikku-kata

Mä luulen et aika harva löytää sellaisen miehen itselleen, joka on omien halujen mukainen (tumma, pitkä, lihaksikas jne jne). Mulla on ollut aina noita haaveita oikein lihaksikkaasta ja tummasta miehestä ja exän jälkeen päätin, etten enään hevi-miehiin koske. Mutta kappas kummaa, mikäs tämä mun nykyinen kultani sitten on? Hevimies henkeen ja vereen, vaalea, voimaa löytyy ja hauista mutta mahasta on alkanut tulemaan aika lölly. Ja silti hän on mun oma rakkaani, en välitä paskaakaan noista haavekuvistani - hän on täydellinen sellaisena kuin hän on ja siksi rakastan häntä :)

*Sandy*

Unelmien mies olisi ulkonäöltään tumma, pitkä, lihaksikas (ei liian) ja ihanan ruskettunut :) Hän tietysti huomioisi minut koko ajan, toisi kukkasia ja hemmottelisi muutenkin. Me pystyisimme puhumaan toisillemme kaikki ja huumorintajumme olisi samanlainen.

In real life, ulkonäkö aivan päinvastainen kuin unelmani :D mutta me pystymme puhumaan kaikesta ja huumorintaju on samanlainen. Kultuni vain ei ole kovin romanttinen, ja välillä se minun huomioonottaminenkin unohtuu. Kuitenkin hän on minun rakkaani enkä häntä toiseen vaihtaisi!

arkadia

Tuntuu tosi omituiselta ajatella, millainen se unelmien mies sitten oikein olisi. Onhan sitä todellakin jonkinlaista ajatusta asiasta, mutta en osaa kyl eritellä. Unelmointi on mukavaa ja ihanaa, mutta oon tullut nykyään siihen tulokseen, ettei unelmilla kannattaisi kasata suuria odotuksia ja paineita itselleen. Eikö unelmiensa miehen löytäminen olisi toisaalta aika tylsää? Ei olis sijaa yllätyksille. Siihenhän kyllästyis, ku se ei edes mokailis... :lol:
Niin ja mun mielestä puhe Siitä yhdestä Oikeasta on ihan täyttä p*****. Ei sellaista ole. Korkeintaan sopivia ihmisiä tiettyyn elämänvaiheeseen.

Murehtija

Mulla on unelmien mies-määritys vaihtunut kokemusten ja iän karttuessa. Alussa "iskin" vain pitkiä jätkiä, vakavan suhteeni kariuduttua pysyin kaukana hongankolistajista ja juoksin lyhyitten ja söpöjen miesten perässä...Nykyään makuni on oikeastaan...olematon. En enää tuijota pelkkää ulkonäköä vaan kiinnitän ensimmäisenä huomiota miehen perusluonteeseen: Humoristi pitää olla, maanläheinen ja sopivalla tavalla ujo ja epävarma. Liian tosikko mies saa mut suuttumaan, liian hemmoteltu saa mut mut inhoamaan ja liian varma saa mut tuntemaan oloni epävarmaksi ja liian ujon hermostuneisuus tarttuu muhunkin.

Ulkonäössä mulla on yhä jotain "kriteerejä"...Lyhyet hiukset pitää olla ja tietty "söpöysäaste", Cosmossa esiintyvät adonikset ja liimaletit ei vetoa muhun lainkaan, haen jotain ihan muuta. Viimeaikoina olen huomannut taas muutoksen miesmaussani, olen alkanut tuntea vetoa jotenkin..."karskimman" näköisiin mieheen. Sanotaanko nyt esimerkkinä vaikka Jackassin Dave England (sanooko kellekään nimi mitään edes? :lol: ).

Mutta kuten sanoin, en katso enää ensimmäisenä ulkonäköön. Nykyinen "ihastukseni" ei ole sellainen mies jonka olisin "pokannut" ennen baarista, kun vielä metsästin niitä "parhaimman näköisiä". Hän ei ole todellakaan ruma, ei laisinkaan mutta ohimennen hän ei ehkä huomiotani olisi herättänyt, mutta voi se luonne...Ei tarvitse pelätä että saa parin viikon päästä viestin jossa toinen sanoo että on koko ajan säätänyt monen muunkin muijan kanssa ja on vain sitä mieltä että miksi asettua aloilleen kun voi valloittaa kaikki maailman naiset...Tähän törmäsin jatkuvasti kun jahtasin "söpiksiäni".

En voi sanoa että mulla olis unelmamiestä...Tarvitsen vain jonkun joka kohtelee mua hyvin ja jonka kanssa mä viihdyn omana itsenäni. Voin suoraan sanoa että olen baarissa saanut kännipäissäni valloitettua kasan hyvännäköisiä uroksia mutta se ei tuonut mulle mitään tyydytystä, pelkkää sydänsurua ja miehiä jotka tulee mun luo kinumaan yöseuraa kun eivät uutta heilaa saa iskettyä....

Jos kerran etsin vakituista suhdetta, niin ajatusmaailmankin on muututtava. Hyvää suhdetta ei rakenneta pinnallisella "valintaprosessilla".

Niin ja sitä vielä että blondifetissiini oon ainakin saanut tyydytyksen sillä nykyinen ihastus kuuluu pellavapääliigaan ;)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat