exä kaverina - Parisuhteet

Alpha

Erostamme on nyt n. reilu kolme viikkoa, minut jätettiin. Olen päässyt yli jo aika hyvin, haikailen suhdetta, mietin miksi kävi niin, mutten halua palata entiseen. Exä painotti erotessamme, että haluaa ehdottomasti jatkaa kaverina ja olla yhteyksissä useasti.. mutta mutta: Olemme tavanneet muutaman kerran, hän on ollut hiljaisempi kuin ennen. Jos puhumme puhelimessa juttu menee diibadaipa-tyyliin. Mese on kaikkein ärsyttävin tapaus: jos kirjoitan hänelle jotain niitä näitä tulee vastaukseksi "just just" yms. ja hän vain katoaa sanoamatta mitään. Onko sitten liian aikaista edes yrittää olla kaveri? Jos käytös johtuu surusta onko hän edes oikeutettu siihen, koska nimenomaan halusi omaa aikaa?? är.

Sivut

Kommentit (23)

Shandy

Mä alan kyllä epäileen vahvasti ettei noitten exien kanssa pysty olemaan pelkkä kaveri enää. :?

Meille kävi exän kans niin, et vaiks muka sovittiin et ollaan kavereita, niin ei se enää ollut semmosta samanlaista kun ennen seurustelua (oltiin pitkään kavereita ennenkun alettiin seurusteleen). Aina oli vaan vaivaantunutta ja muutenkin vammasta ja sitten se yhteydenpitokin vaan jäi kun mä aloin seurustelemaan uudestaan... Nyt taas, kun ei olla yli kahteen vuoteen ees juteltu, kuhan vaan moikkailtu jos on nähty, ollaan alettu soitteleen ja tekstaileen.. Ja ei tää kyllä tee hyvää mulle kun vaan sit haikailen menneitä ja mietin et "mitäs jos". En pystyis olemaan tuon kanssa kyllä mikään kovin hyvä kaveri enää. Ei tuo jutustelu muuten olis niin vaarallista mutkun muutenkin tässä pohdin tätä nykyistä suhdetta ja kaikkee muutakin niin tuo vaan lisäilee ahdistusta..

Neuvoisin sua antamaan sille exälle aikaa tässä nyt, jos hän on sitä itse pyytänytkin kerran. Jos pystytte oleen vielä tulevaisuudessa kavereita niin hyvä, mut ei kannata ehkä mitään bestistä siitä odottaa. Tosin jotkut ex-parit kyllä pystyy siihen pelkkinä kavereina olemiseenkin ihan hyvin.

Daisy

Minä olen exäni kanssa kaveri. Ei nyt olla tavattu kuin muutama kerta vuodessa, mutta yhteyksissä ollaan ja silleen. Luulen, että Alphan tapauksessa teidän erostanne on vielä liian lyhyt aika, sillä tuskin sitä eron jälkeen pystyy suhtautumaan toiseen ihmiseen luontevasti ja hyväksymään välittömästi tilanteen. Mutta ajan kanssa varmasti teidänkin kaveruus onnistuu, ainakin voisin veikata niin. Mutta vasta sitten, kun olet/olette molemmat päässeet yli toisistanne ja pystytte ehkäpä jo ajattelemaan suhdetta jonkun muun kanssa.

maaruli

Minä ja exäni kuulutaan edelleen samaan aika tiiviiseenkin ystäväporukkaan. Meidän erosta on nyt vajaa kolme vuotta, eikä vieläkään osata olla normaalisti toistemme seurassa. Se on sellasta vaivaantunutta ja outoa. Mutta meidän ero olikin kipeä, joten se varmasti vaikuttaa. En näe mitään estettä sille että exän kanssa voisi olla kaveri. Mutta uskon että just se eroamisen tapa ratkaisee. Ja aika.

xaz

Se että pystyykö jatkaan eron jälkeen kavereina, riippuu varmaan paljolti menneestä suhteesta ja siihen liittyvistä detaljeista..

Ite exän kanssa oltiin molemmat melko omistushaluisia toisiamme kohtaan, ja sen takia ei varmaankaan pystytty olemaan niin kaveria... jos toista ei voi omistaa niin miksi roikkua olemattomassa. Kai.
Ku sovittiin käytännön asioista eron jälkeen niin molemmat vannoteltiin että pysytään kavereina, ei puhuta paskaa toisista selän takana, jne ihan siitä syystä että meillä oli paljon yhteisiä kavereita. Alkuun haksahdettiin petiin pari kertaa, läheteltiin viestejä tyyliin mulla on ikävä sinua, voitaisko nähä, blablabla, sitte kulu aikaa yli puol vuotta, en enää viestannu sille, puheluista puhumattakaan, ainoat kerrat ku se nyt on ottanu yhteyttä on ku se olis halunnu lainata rahaa, tarvinnu kuskia, ja yhesti se on käyny polttaan levyn minun tykönä. Hienosti meni seki ystävyys. Minusta olis ollu tosi mukavaa jos oltais voitu jatkaa hyvinäki kavereina mutta ilmeisesti sitä ei vain ollu tarkotettu käyväksi.

SooZ

Tjaa-a.. Me myös sovittiin et ollaan kavereita exän kanssa.
Tosin, semmoisella varauksella että kunhan tässä nyt päästään yli tästä erosta molemmat. Että kauheasti ei olla yhteyksissä oltu eikä varmaan pitkään aikaan olla. Oonhan mä miettiny et tuleeko siitä ikinä mitään. Tuskin mun tunteet mihinkään tuosta noin vaan katoaa enkä mä tahdo että se menee siihen että aina jos nähdään alan illalla itkeä menneiden perään. Mutta täytyy katsoa. Vielä on liian aikaista sanoa. En haluaisi menettää niin tärkeää ihmistä lopullisesti mun elämästä mutta olisiko se sitten mulle parempi? en tiedä. Voi olla että on tai sitten ei.

Flamingo

Mekin sovittiin että ollaan kavereita, erosta nyt viitisen kuukautta, sillä jo uusi tyttöystävä, mulla "sutinaa" eikä siltikään "kaveri" -olo. Ei me olla yhteydessä. Toivoisin kyllä, koska ex on hyvä tyyppi, vaikka meillä ei toiminutkaan. Pari viikkoa erosta tuntuu melko lyhyeltä ajalta -ainakin itselleni- että voisi kaveerata "normaalisti". En olisi pystynyt, vieläkin se tuntuisi pahalta/oudolta. Ehkä vielä menemme kaljalle yhdessä, ehkä emme näe enää koskaan (opiskelut alkanevat).Jos ystävyys ei toimi entisen kanssa, ei sitä uskalla pakottaakaan. Emme ole samoista kaveripiireistäkään, että saattaisimme törmätäkään missään...Ehkä hyvä tässä vaiheessa ja silloin kun ero oli "tuore".
Vaikka en enää haikaile toisen perään, tuntuu silti pahalla tavalla oudolta olla erossa...kuulunee asiaan. Näin on hyvä meidän tapauksessa siis olla erossa. :roll:

(Kaverini tuppaa sekoittamaan kaveruuden ja seksisuhteen...Se ihmettelee silmät pyöreinä kun sen exä ei ole kaveri ja käyttäydy kuin kaveri...Ei kai jos ystävyys on yhtäkuin seksi -lähinnä kännissä. Itse en voisi vaatia eksältä että ollaan kavereita kun se tarkoittaisi jotakin muuta.. ääh...Menipä sekavaksi, mutta henk.koht. ajattelen että siinä on iso ero.)

kivi

Ei exän kanssa kannata väkisin yrittää kaveerata, jos siitä ei mitään tule.

Omasta ja muiden läheisteni kokemuksesta voin sanoa, että eron jälkeen täytyy olla jonkin aikaa TÄYSIN erossa exästä, että ystävyyteen jälkeenpäin kykenee. Siis sopiva aika, kuukausi-enemmän niin, ettei olla missään tekemisissä eikä yhteydessä toiseen.

Toi karenssiaika tietty vaihtelee ihmisistä, mutta täytyy odottaa, että oikeasti on päässyt toisesta yli ja ylitsepääseminen ei onnistu, jos ollaan tekemisissä. Ja sen ylitsepääsemisen täytyy sitten olla molemminpuoista, samoin kuin ystävyyden tahtominen. Ei onnistu yksipuolisesti kaveruuden yrittäminen, eikä myöskään jos jompikumpi ei ole päässyt asian yli.

Mulla meni pari vuotta niin, etten ollut yhteydessä erään exäni kanssa ennen kuin ystävyys tuntui taas luontevalta ja ollaankin nykyään parhaita ystäviä :) Ja tätä ystävyyttä on nyt kestänyt n. kuusi vuotta, että aitoa on.

Sitten eräs toinen exäni jäi minuun roikkumaan vuosiksi. Aina silloin tällöin tuli puheluita ja viestejä. Alkuun yritin kaveruutta hänen kanssaan, mutta siitä ei tullut mitään, koska hän ei ollut päässyt (tahtonut päästä) yli erosta. Eli yhteys oli pantava poikki kokonaan. Ja silti niitä viestejä riitti ihan häiriöksi asti vuosikausia, vaikken edes vastannut. Harmitti, etten voinut säilyttää häntä edes kaverina, mutta kun ei niin ei. Ja totuuden nimessä, eihän me koskaan mitään kavereita ehditty ollakaan kun suoraan seurusteluun edettiin.

Tässä on mun oma näkemys aiheesta, en väitä, etteikö jollekin(?) voisi toimia ihan hyvin suoraan seurustelusta kaveruuteen eteneminen, mutta sellaista tapausta en vain koskaan ole nähnyt.

Ja mun mielestä jättäjällä on ihan yhtä suuri oikeus olla surullinen, kuin jätetyllä. Ei se jättäminenkään (kaikille) helppoa ole, kokemuksesta tiedän.

Daisy

Mullahan tässä hupaisinta on se, että minä toistelin monta kertaa meidän suhteen aikana, että miksikään kaveriksi en nykyisen exäni kanssa sitten ikinä rupea! Eli se on joko-tai... :wink: Mutta niin ne asiat vaan muuttuvat.

maako

Mää ku erosin ensimmäisestä poikaystävästä, myö nähtiin viel vuos samassa koulussa, se meni ihan hyvin.. Oltiin yläasteella molemmat, poikaystävä oli mua vuoden vanhempi, se oli sen eron jälkeen ysillä ja mää kasilla.. Sit me oltiin vuos silleen et ei nähty, mut kummiski soiteltiin ja näinpäin pois.. Kaks vuotta sit sen eron jälkeen mää päädyin samaan kouluun kuin exä ja me ollaan oltu tosi hyviä kavereita ja exällä on jo uus.. Eikä se mua ees haittaa, itseasiassa mun on nyt helpompi olla sen seurassa ja kyllä sekin ny on rentoutunu ja on taas oma ittesä..

Se onki parempi kaverina kuin poikaystävänä, eikä me tätä oltais tajuttu yhdessä tuumin, jos ei oltais seurusteltu.. Mut kyl mää sitä ihan lämmöllä muistelen...

seinäruusu

Omasta kokemuksesta sanon että kannattaisi pitää ensin vähän välimatkaa ennen kuin alkaa lämmitellä kaverisuhteita... Aika uskomatonta, jos joku todellakin pystyy yhtenä hetkenä olemaan rakastunut toiseen ja seuraavalla viikolla puhtaasti kaveri.

Itselläni kävi niin, että erottiin todella lyhyen suhteen jälkeen ja sovittiin että pysytään kavereina. Yhteisten kavereiden takia näimme melkein joka päivä eikä ollut ollenkaan aikaa sulatella tapahtunutta. Jäimme molemmat jumiin siihen tilanteeseen emmekä oikein päässeet yli, ja lopulta päädyimme suutelemaan humalassa useammankin kerran. Uutta suhdetta siitä ei koskaan tullut, nykyään välejä voisi jo rehellisesti sanoa LÄHES pelkästään kaverillisiksi. Tuosta siis on aikaa kolme vuotta...

Flamingo

Minun tapauksessani ainakin kaipuu toisen luo oli niin suuri, että olisi halunnut olla kaveri heti eron jälkeen...Siis suomeksi uskotella olevansa kaveri ja saada tekosyyn olla toisen lähellä, mikä ei olisi ollut hyvä, jos ero on lopullinen ja haluaa ylipäästä. Tarrautumista se on. Pitää olla vahva. Ystäväni on tehnyt juuri sen, tarrautunut eikä enää osaa päästää toista irti. He sopivat että kavereina olisivat, mutta näkivät yhä viikottain. Nyt ystäväni elää toivossa, että he vielä jatkaisivat ja mies on jo menossa eteenpäin...Sydän siinä sopassa särkyy, kun ei vain ymmärrä että se aika on jo ohi.

xaz

Just tuota se oli, uskotella että vain kaveeraa ja kuitenki takaraivossa takoo ajatus että oi ku pääsis vielä siihen kainaloon.. ite erehdyin kuvittelemaan kaiken olevan kunnossa ekan kerran jälkeen ku päädyttiin vällyjen väliin, toisellaki kerralla vielä yritin kuvitella että tästä sitä ehkä palataan takas vanhaan mutta.. kävi niinku kävi.

Sitte aina piti muka kirjottaa kahvikutsuviestejä, että pääsis vain näkemäänki toisen (tämä siis siinä vaiheessa ku välit yhteisiin kavereihin oli menny, eikä muuten olis hyvällä syyllä enää nähny toista), muistan eräänki kerran ku viime näkemisestä oli kuukausia, kutuin exän kahville, ja ku se tuli-- mie en varmaan ole eläissäni jännittäny niin paljo! Oli suoranaisia vaikeuksia pidellä kahvimukista niin ettei kahvia loiskuis syliin :lol: se oli kamalaa. Ja se oliki viimeinen kerta ku se kävi minun tykönä. No, oviaukossa kerran, mutta kuitenki.

Zuzannah

kun mä erosin poikaystävästäni me tietenkin oltiin että joo joo, ollaan kavereita tulevaisuudessakin.. niin varmaan joo. samassa koulussa oltiin eikä sanottu edes moi kun käytävällä kohdattiin.

sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja noin yhdeksän kukauden mykkäkoulun jälkeen kirjotin irc-galleriassa sille että "miten menee?". siitä lähtien sitten ollaan oltu jonkinlaisissa väleissä, ensin galleriassa vaihdettiin kuulumisia ja nykyään mesessä. aina välillä kysellään toistemme kuulumisia ja pystytään juttelemaan miltei normaalisti mesessä, mutten todellakaan halua nähdä sitä idioottia kasvotusten!!!!!!! tää välimatka teki hyvää kun tiesi ettei voi nähdä toista kun se asuu tarpeeks kaukana.

en sitten tiedä voiko tätä kutsua kaveruudeks mutta... :roll:

Ninna

Me oltiin miun exän kanssa yli vuosi parhaita ystäviä. Pari kuukautta eron jälkeen oli sellasta että ei oltu tekemisissä mutta sitten se jotenkin vaan kehitty ystävyydeksi vaikka sitä ei kumpikaan niin tarkottanu. Ex seurusteli ja mie en mutta me pidettiin yhteyttä päivittäin ja käytiin jopa lomallakin yhdessä. Ja tämä kaikki ihan kavereina vaikka ex olisikin halunnut jossain vaiheessa enemmänkin. Mie en suostunu kun ex seurusteli sillon ja hän petti minuakin... Nyt ei sitten enää olla oikeastaan mitenkään tekemisissä kun mie aloin seurustelemaan eikä ex tykännyt siitä. Nyt olen huomannut sen että tämä ettei olla enää ystäviä on vaan positiivista koska nyt mie olen melkein kaksi vuotta eron jälkeen vasta päässyt todella eroon hänestä...

Hawana

mulla tuli tähän keskusteluun mieleen semmoista, että poikkikseni sopi eksänsä kanssa jotain tyyliin, että ovat yhä kavereita. se "kaveruus" oli semmoista, että kävivät harvoin kahvilla vaihtamassa jotain kuulumisia, poikkikseni ei olisi niinkään varsinkaan aluksi edes halunnut pitää yhteyttä entiseensä, koska ei tuntenut mitään hyvää tätä kohtaan. nykyään he ovat lähinnä moikkailututtuja, kerran muutamassa kuukaudessa saattavat törmätä jossain/käydä kahvilla/tekstata pienet kuulumiset. heidän erostaan kohta pari vuotta.
nyt minulle tuli ero juuri tuohon kultaani ja vaikka hän sanoo, ettei halua minua kokonaan pois elämästään, haluaisi vielä joskus olla kaveri, niin en tiedä mitä mistään tulee. minulla kuitenkin on ja tulee vielä pitkään olemaan sellaisia tunteita, etten kaveruuteen kykene. tässä on vielä taustalla tekijöitä, jotka tavallaan pakottavat meitä näkemään viikoittain. tai omasta tahdostamme näemme, mutta johtuen minun masennuksestani ja kamalasta ikävästä, ja hänen halustaan auttaa minut yli tästä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat