Puolison työttömyys - Parisuhteet

Jzzu

Mulle ei sinänsä ole mikään ongelma kullan elämäntyyli, ainakaan vielä nyt kun ei oo sama talous ja se ei suoranaisesti minuun vaikuta mitä hää tekee tai on tekemättä, se vaan et se ei kyllä houkuta suunnittelemaan kauheesti mitään yhteistä tulevaa.. :roll: :?

Sivut

Kommentit (23)

sopuli

Meilläkin kai käy nyt sit niin, et miehen työt loppuu vuoden vaihteessa, kun joku pomonpoika jatkaa sitä hommaa, mitä poikakaverini on nyt tehnyt. :cry: Ahdistaa jo valmiiks, koska tiukkaa tulee olemaan ja nyt on ehkä tottunut vähän liiankin hyvään. Mut sit on vaan haettava muita töitä ja toivottava parasta... On vaan tosi ahdistavaa, kun kulta on ollut määräaikaisilla sopimuksilla, niin aina joutuu pelkäämään et jatkuuko ne työt vai ei.

Onneks mä oon ens toukokuusta ainakin jouluun rahatöissä, niin ehkä me sit selvitään. Ihan syvältä.

oranssi

Mä olin tuossa taannoin työttömänä/opiskelijana, poikaystäväni hyväpalkkaisena maksoi tavatessamme ihan kaiken bussilipuista ja baarijuomista alkaen (olemme siis kaukosuhteessa) ja usein myös matkani hänen luokseen (ei aina halpaa lystiä).

Nyt sitten sain töitä ja samaan syssyyn poikkikseni päätti irtisanoutua ja ruveta opiskelijaksi, leikkisästi tuo jo ehdotteli että nythän ne osat sitten vaihtuvat. Alkoi kyllä ahdistamaan, tosin pitkälti siksi että työsuhteeni on toistaiseksi määräaikainen ja palkkanikin vain noin 60% hänen tienesteistään. Mutta mietin sitä, että onhan se kuitenkin vapauttavaa, että nyt näinkin päin. Joskus kun on tehnyt tiukkaa ottaa rahaa vastaan ihan (omasta mielestäni) järjettömiä summia, vaikka miehellä sitä on ollutkin.

Ja onhan tuo säästöön laittanut, eli opiskeluajan pärjää hyvin ja sitten jos tuosta opiskelemastaan ammatista haluaa loppuelämänsä jutun niin sen verran tienaa siinäkin ettei nälkäkuolemaa tule, vaikkei kyllä mun tuleville tai hyvä jos nykyisillekään ansioille pääsee.

porkkana

Jotenki tuntuu et oma ja toisen ihmisarvo kärsii ku toinen elää toisen rahoilla ja toinen vastaavasti elättää toisen :roll: Mua ainakin ärsyttää ku kysytään et mitä poikkis tekee työkseen nii saa olla koko ajan selittelemäs et miks se on työtön.

Tämän lisäksi elämme kaukosuhteessa (opiskelen kaukana toisella paikkakunnalla). Opiskelijana ei oo varaa juosta toisen luona aina ja toinen ei oo töis nii ei oo silläkään varaa :evil: *Ärsyttää tommonen lusmuilu :evil: Toisaalta tykkääkin kyllä toisesta....

Jzzu
porkkana
Mua ahistaa ku oma poikaystävä ei osota merkkejä työllistymisestä. On ollut koko seurustelun ajan työttömänä, eli noin pari vuotta, mutta ei vieläkään osoita kiinnostusta töihin. Ei asuta vielä yhdessä, mutta suunnitelmissa on..
..Erotako tässä pitäs vai mitä?? :shock:

Melkolailla sama tilanne täällä, tosin miun kullalla on sairaus joka osaltaan vaikuttaa siihen ettei sitä innosta työllistyä ja se olisi sairaudesta johtuen hankalaakin.

Tuota oon miekin alkanut miettimään että koska mulla ei ole suunnitelmissa jäädä työttömäksi [size=9](tällä hetkellä olen kouluttautumassa myyjäksi)[/size] että mikä on suhteen tulevaisuus kun ei mulla myöskään toisen elättäminen ole suunnitelmissa.
Toistaiseksi ei ongelmaa kun ei itsellenikään ole työllistyminen ajankohtaista ja kun ei yhdessä asuta mutta entäs kun nuo seikat muuttuvat?
Mie saan töitä tai jos oltais muuttamassa yhteen, mitä sitten? :shock:

porkkana

Mua ahistaa ku oma poikaystävä ei osota merkkejä työllistymisestä. On ollut koko seurustelun ajan työttömänä, eli noin pari vuotta, mutta ei vieläkään osoita kiinnostusta töihin. Ei asuta vielä yhdessä, mutta suunnitelmissa on. Olen kerran ollut suhteessa jossa jouduin toisen elättämään enkä halua kokee samaa uudestaan. Erotako tässä pitäs vai mitä?? :shock:

Mimosa

:?:
Kuinka olette selvinneet puolison (avo/avio) työttömyyden aiheuttamasta stressistä ja kuinka toisen mieltä voisi piristää?

Meillä tilanne on tällainen,
olemme molemmat korkeakouluopiskelijoita, olemme asuneet avoliitossa pian vuoden verran. Nyt on tilanne se, että minä sain kesätöitä samasta paikasta missä olin aikaisempina kesinä. Avokki ei ole vielä saanut töitä lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kesäkuulta on mahdollista nostaa opintotuki, nostamme kumpikin sen joten kesäkuun tulot ovat turvattu. Minä tulen saamaan sen verran palkkaa että elämme sillä molemmat, joten nälkäkuoleman partaalle ei jouduta. Sossusta tuskin rahaa tullaan saamaan kun minun palkka on kuitenkin niin suuri, ja opintolainaa ei olla nostettu kaikkea vielä.

Itselle tuo olisi aivan luonteva tilanne, minä käyn töissä ja elätän meidät kumpikin. Joskus luultavasti tilanne on toisinpäin. Olen koko elämäni elänyt kädestä suuhun, joten säästöön ei rahaa ole edes tarkoitus jäädä.

Avokki sen sijaan stressaa ja murehtii kun hänellä ei ole tuloja kesäksi. Hän on kokoajan vain surullinen ja ahdistunut. Ymmärrän kyllä häntä todella hyvin. Onhan se loppujen lopuksi tylsää olla kolme kuukautta tekemättä mitään ja rahaa ei kuitenkaan ole käytettävänä kaikkiin hömpötyksiin..

En tiedä kuinka hyvin itse kestäisin samassa tilanteessa. En tiedä voisinko antaa toisen maksaa kaikki.. :roll:
Kovasti se kävisi itsetunnon päälle, ainakin minulla.

:?:
Mitä tällaisessa tilanteessa olette tehneet? Kuinka tässä pitäisi menetellä? En ole vielä ollut vastaavassa tilanteessa, niin itsellä ei ole paljon kokemusta tällaisesta..

Jzzu

No meillä molemmat ollaan työttömiä, toimeen tullaan molemmat mutta tinkimään joudutaan turhuuksista ja joskus ihan tarpeellisuuksistakin.
Kulta on pitkäaikaistyötön johon syynä on osittain sairaus joka rajoittaa työmahdollisuuksia, itse olen pääasiallisesti (vaikka työtön olenkin) työtoiminnassa: harjoitteluissa, kursseilla ja opiskelenkin sivutoimisesti.

Lähinnä tuo sairaus on se suurimman stressin aiheuttaja.
Itse yritän aina piristää toista keksimällä jotain yhteistä tähdellistä tekemistä, tietenkin olen myös läsnä jos toinen kaipaa olkapäätä tai kuuntelijaa.
Välillä tässä on kyllä aika hukassa vaikka koko se aika kun yhdessä olemme olleet on tällaista eikä edelleenkään aina löydä niitä sanoja, itsekään kun en ole parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Voimia ja jaksamista teille!

sopuli

Meilä on ollut mies työtön. Silloin oli paljon tiukempaa, mutta minä tein enemmän töitä koulun ohella. Nyt mies töissä ja minä en tee ihan niin paljon töitä.

Meille on ollut alusta asti selvää, että yhdessä tässä eletään ja yhteiset ovat tavallaan myös rahat.

yritä selittää asia vaikka niin miehellesi :)

Mimosa

Jzzu, kiitos paljon! :)

Sopuli, olen kovasti yrittänyt. Joskus voi olla että minä olen työtön ja hän elättää meidät.. mutta se ei helpota asiaa nyt.
:?
Meillä on rahat myös yhteiset, se maksaa kummalla on rahaa. Eikä opintotuesta paljon turhuuksiin rahaa jää.

Hankalaa tämä kesätöiden etsiminen. Niitä ei taida saada kuin suhteilla, onnella tai olemalla superihminen. Itse yritin saada omanalan töitä, mutta työnantajat tuntuvat vaativan aivan liikoja, pitäisi olla korkeakoulututkinto lähes valmis, työkokemusta omalta alalta, palkaksi pitäisi riittää n.800-1000e/kk ja ikää kuitenkin minulla on vasta 21v.
:roll:
Ärsyttää vaan nuo työt! :evil:
Olisi edes mahdollista opiskella koko kesä, niin ei tarvitsisi murehtia ja stressata koko kevättä..

Torspo

Kun meillä lyötiin hynttyyt yhteen, oli alusta asti selvää että kun yhdessä eletään,niin kaikki on yhteistä. Myös raha. Siitä ei keskusteltu, se tuli kummaltakin luonnostaan.

Avomieheni on vakituisessa työssä. Tosin työtä voi tehdä vain kesällä joten talvet hän on lomautettuna.
Minulla ei suhteen alussa ollut töitä, vaan opiskelin. Ennen kuin tuli kesä mieheni maksoi kaiken työttömyyskorvauksilla. Asuimme kummatkin hänen vanhempiensa luona. Alussa oli hieman outoa että äet ja isä ei enää maksa, jelppivät vain jos on pula. Mutta kun olen kasvanut kotona siihen että pariskunnalla (äidillä ja isällä) oli yhteiset rahat, en osannut hävetä sitä että avomies maksoi menomme. Eikä olisi pitänytkään.

Tuli kesä, sain ilta-ja viikonlopputyön, mies meni töihin.
Kun kesä oli ohi, rahat omaa kotia varten olio kerätty ja muutimme. Ukkelille tuli lomautuspaperit ja sen mukana pieni stressi miten selvitään.
Sovimme että vuokra maksetaan hänen työtömyyskorvauksistaan ja minun palkasta eletään. On toiminut hyvin.
Syksy oli kyllä vähän riitainen, kun toinen stressasi miten pärjätään kun tulot loppuu ja kun minulle tulee syksyisin aina kaamosmasennus.

Nyt Ukkeli menee ensi kuussa oman alansa töihin ja minä vaihdan parempipalkkaiseen hommaan.

Kerro omalle ukollesi ettei, oikeasti tarvitse hävetä jos "joutuu toisen rahoilla elelemään". Jos tosiaan olet sitä mieltä siis. Meillä se tulee ihan luonnollisesti vaan että se kumpi vaan ehtii, niin maksaa. Toivottavasti kaikki kääntyy teillä vielä hyvin päin, vaikken usko että teillä ihan päin honkia menee.. :lol:

figaro

Minä olen työtön enkä stressaa. Minulle työttömyys merkitsee aikaa omalle ammatille ja keikkatöiden mahdollisuutta. Käytännössä tämä työttömyys myös avaa tiet monille muille urille, joita byrokratian portaat vaativat ;)

Ymmärrän kyllä jos on joutunut vasten tahtoaan työttömäksi eikä saa töitä, vaikka tahtoisi. Se stressaa taatusti ja sitä purkaa kaiken p*skan siihen toiseen osapuoleen, joka on kaikkeen syytön :(

*Sandy*

Poikaystäväni oli työttömänä valmistumisen jälkeen puolisen vuotta. Hän otti sen aika hyvin, välillä vaan oli hirveän tylsistynyt. Minulla on ollut koko ajan koulua ja töitä. Jaksoin kuitenkin kannustaa kultaani koko ajan työnhaussa,ja nyt hän on päässyt koulutukseen mikä toivottavasti johtaa työpaikan saamiseen. Meillä tärkeintä on ollut toisen tukeminen tässä asiassa, ja se, ettei koko ajan patista toista hakemaan töitä (sekin stressaa jos siitä koko ajan jotain tivaa). Ja kyllä niitä töitä jossain vaiheessa löytyy!

Sasuska
Mimosa
Avokki sen sijaan stressaa ja murehtii kun hänellä ei ole tuloja kesäksi. Hän on kokoajan vain surullinen ja ahdistunut. Ymmärrän kyllä häntä todella hyvin. Onhan se loppujen lopuksi tylsää olla kolme kuukautta tekemättä mitään ja rahaa ei kuitenkaan ole käytettävänä kaikkiin hömpötyksiin..

En tiedä kuinka hyvin itse kestäisin samassa tilanteessa. En tiedä voisinko antaa toisen maksaa kaikki.. :roll:
Kovasti se kävisi itsetunnon päälle, ainakin minulla.

Itse en ihan varsinaisesti ole työtön ollut, mutta jätin syyslukukauden jälkeen opiskelut kesken muutama vuosi sitten, koska ala ei tuntunut omalta. Keväällä piti sitten etsiä uusi ala ja lukea mahdollisiin pääsykokeisiin ja tehdä töitä ohessa. Se vaan olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ala kyllä löytyi, mutta töitä ei. Etsin joulukuusta toukokuulle töitä, lähetin hakemuksia julmetusti, mutta mistään ei irronnut edes osa-aikaista työtä...

Sinänsä rahallisesti ei ollut hätää, koska olin muuttanut takaisin kotiin. Se, mikä siinä otti koville, oli se, että minä en kelpaa töihin. Minulla ei ole oikeutta olla yhteiskunnassa, jos en opiskele enkä tee töitä. Siltä minusta tuntui.

Kymmeniä hakemuksia, melkein mikä tahansa työ (siivousta en uskaltanut, tein sitä yhden kesän ja allergiselle se ei ole paras mahdollinen vaihtoehto), vaikka 3-vuorotyö, voin aloittaa heti, tehdä kesän loppuun töitä... Ei, töitä ei tullut. Olisin venynyt vaikka mihin, eikä minua silti huolittu, minussa täytyi siis olla jotain vikaa. Kaverit saivat töitä, yritin samoista työpaikoista kuin hekin (työtä, joka ei vaadi koulutusta), mutta ei.

Kyllä siinä vähän itsetunnon päälle otti se, että kaikki muut pääsevät töihin, mutta minä en.

Joten koeta selvittää, onko kyseessä miehisen egon loukkaus (nainen elättää miehen) vai itsetunnon kolaus (on huono, kun ei kelpaa töihin) vai joku muu. Sitten kannustat/rohkaiset/lohdutat/mitä ikinä miestäsi. Ei se ole maailmanloppu!

Tuskin tylsää tulee olemaan, Suomen kesähän on mitä upeinta aikaa ilmaisiin aktiviteetteihin. Sen puolesta kannattaa ottaa kesä loman kannalta, työelämässä niin pitkiä lomia ei tule. Rahaa ei välttämättä ole liikaa, mutta jos elämään pystyy, niin mikäs siinä.

Voimia! :)

Vivian

Mullakin on mies ollut työttömänä osan seurusteluajastamme. Nyt on viimein löytänyt opiskelupaikan mikä kiinnostaa, luojan kiitos, koska eipä tuo aina helppoa ollut. Kyllähän tuo koitti tuossa opiskella, mutta taisi olla väärä ala valinta.

Hiukan pelotti silloin juuri tuo mitä Jzzu sanoi, etti mitä jos hän ei aiokkaan enää työllistyä? Kannattaa kannustaa toista etsimään itselleen mielekästä tekemistä, ja ainahan voi käydä jotain kursseja, opiskella vaikka kieliä tai tietotekniikkaa jos ei löydy töitä. Pahinta taitaa olla juuri se vierautuminen työelämästä, jolloin ehkä tottuu liiaksikin siihen ettei koskaan "tarvitse" tehdä mitään, siitä voi sitten olla vaikeampi enää palata työelämään, aamuheräämisineen ym.

pieces

Arvoisat cosmonaiset, tarttisin nyt kipeästi teidän neuvoja ja kannustusta.
Asiani koskee siis avopuolisoni työttömyyttä. Selvitän vähän tilannettamme;

Avopuolisoni on 21-vuotias mieshenkilö. Me löydettiin toisemme lokakuussa 2006 - tällöin poikaystävä oli jo työttömänä ja asui vanhempiensa luona. Muutimme melko nopeasti yhteen, viime kesän alussa (6/2007). Suunnitelma oli se, että pidämme kesän ajan lomaa ja elämme toimeentulotuella, koska minulla oli vielä opinnot kesken ja halusin lukea syksyn ylioppilaskokeisiin rauhassa kesän ajan. Näin teimmekin, sitten minä valmistuin viime syksynä ja aloin hakea töitä aktiivisesti. Sain heti lokakuussa töitä myyntineuvottelijana ja aion työskennellä ko. hommissa nyt n. vuoden ajan ennen jatko-opiskeluja. Tarkoitus oli tuolloin, että haemme molemmat töitä ja avopuolisoni löytäisi myös hommia melko nopeasti minun jälkeeni. Vaan eipä ole löytänyt. Viime lokakuusta asti olen siis elättänyt meitä molempia. Puoli vuotta. Avokki käy joka päivä työkkärissä ja laittelee hakemuksia aktiivisesti, mutta mitään ei ole tapahtunut. Pariin haastatteluun se on päässyt, mutta ne on aina jostain syystä töpänneet siihen haastatteluun. Ongelmana on se, ettei ukolla ole mitään koulutusta taustalla (peruskoulun lisäksi) - nykyään kun se vaaditaan melkein joka paikkaan. Eikä se oo tähän mennessä päässyt mihinkään kouluun (paitsi viime keväänä rakennusalan kouluun työkkärin kautta, mutta lopetti sen kun "ei kiinnostanut").

Tähän asti arki on sujunut ihan ok. Vasta pari kuukautta sitten mua alkoi rassaamaan tää tilanne pikkuhiljaa ja muutamaan otteeseen on ollut riitaakin tän tilanteen aiheuttaman stressin takia. Mutta ollaan kuitenkin eletty kokonaisuudessaan ihan mukavaa arkea ja rahat on riittäneet tarpeeksi hyvin, vaikka vaan mun tuloilla eletäänkin. Avokilla on ollut välillä alakuloinen mieli ja turhautunut olo tilanteen vuoksi(ymmärrettävästi), mutta mieliala ei ole päässyt laskemaan pahasti...

kunnes...

Eilen asiat tuntui menevän päälaelleen. Mies alkaa vaikuttaa aika masentuneelta enkä saa siihen enää samanlaista kontaktia kuin aiemmin. Se vähättelee itseään, mikään ei enää kiinnosta ja apu ei kelpaa. Sen tekis kuulemma mieli vaan vetää verhot ikkunan eteen ja maata peiton alla kaikki päivät. Pari viikkoa sitten avo laittoi myös meijän yritykseen hakemuksen (mun pyynnöstä, viimeisenä vaihtoehtona). Nyt sillä ois mahdollisuus tulla tänne haastatteluun, mutta enää ei kiinnosta. Sanoi tarvitsevansa aikaa ja tilaa, jotta voi hengähtää (?!?), ei ole kuulemma enää voimia, seinä on tullut vastaan. Nyt se laittoi mulle jopa viestin, ettei osaa ajatella enää edes meistä positiivisesti, kun ei vaan enää pysty. Ja pyysi anteeksi.

Tää on niin hankalaa. Haluan ja yritän ymmärtää kultaani, mutta alan olemaan itsekin niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten tiedä enää mitä tehdä tai sanoa tän tilanteen edistämiseksi. Kun keskustellaan, niin saatan menettää malttini ja sanon miehelle asiat aika kovaan sävyyn, mistä tunnen syyllisyyttä jälkeenpäin. Koska tiedän ettei tää sillekään ole helppoa.

Mitä ihmettä mä teen? Avo haki yhteishaussa ensi syksyllä alkavaan merkonomi -koulutukseen ja elektroniikka-alalle, tulosten pitäisi tulla kesäkuussa. Mutta jotenkin pitäisi siihen asti pärjätä ja selvitä. Me tullaan kyllä toimeen mun rahoilla, mutta kysymys kuuluukin; lähtisittekö TE elättämään toista tietoisesti pitkän ajan tähtäimellä? Toisaalta voin ajatella tilanteen päinvastoin, voisinhan minä olla samassa tilanteessa kuin avopuolisoni - ja varmaan haluaisin itsekin että toinen olisi valmis tukemaan. Mutta se ei ole mun vika, ettei sillä ole koulutusta tai työkokemusta - tuntuu vaan tosi epäreilulta että joudun tavallaan "kantamaan vastuun" asiasta, mikä ei edes ole mun vastuulla. Mulla on pää ihan sekaisin... Auttakaa mua :|

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat