Vieläkö pitäisi jaksaa - Parisuhteet

Miffy

Hmm... Pitkällistä pohdintaa :)

En mä tiedä miksi jotkut hakkaavat päätään seinään jatkuvasti ihmissuhteissa. Ehkei siihen voi itse kovastikaan vaikuttaa, keneen ihastuu/rakastuu/tms?

Mä olen kyllä myös kuullut tuosta itkuolkapääilmiöstä, eli siis että tppi on tosi suosittu kaverina/ystävänä, muttei sitten siinä rakkaudessa oikein natsaa.

Ehkä tuo ongelma on hiukan kiinni siitäkin, millaisissa porukoissa liikkuu...

Sivut

Kommentit (23)

Nakkis

Jotkut ei vaan koskaan ota opikseen huonoiista suhteista.

Itse olen ollut aina sillä kannalla, että kavereihin ei sekaannuta, koska sen suhteen loppumisen jälkeen, ei kaikki voi palata ennalleen- se kaveri raja on kerran ylitetty ja paluuta samaan hengailuun ei ole (jos jotkut siinä onnistuvat, niin Wau.)

Ehkäpä nämä naispuoliset kaverisi ajattelevat samoin: Kaveriin/ ystävään ei sekaannuta, koska mahdollisuutena on menettää se aito ystävyys kokonaan.

Jospa koittaisit löytää kaveripiirisi ulkopuolelta jonkin kivan tytön?

Miltzu

Mielestäni sun kannattaisi hienotunteisesti kieltäytyä olemaan kenenkään viemäri, jonne voi pahan olonsa purkaa. Aikuisen ihmisen pitäisi kyllä pystyä ratkaisemaan ongelmansa itsenäisestikin, vaikka tietysti ymmärrän sen, että tukea voi jokainen tarvita aina, mutta ei se silti tarkoita sitä, että sun pitäisi vastata puhelimeen keskellä yötä, kun miesasioissa on ongelmia... voi ziisus...

kolmiolääke

jos ne likat on sun kavereita niin aattele miten sä esim. kohtelet sun jätkäpuolisii kavereita.. tuskin nekään soittaa sulle keskel yötä tai nyyhkii olkapäätä vasten :shock:

Sä voit kohdella niit silleen ku susta tuntuu..ei sun pakko oo niitä koko ajan lohduttaa, mut jos tykkäät joskus niin mikäs siinä.

Aika paljo satutti ittee ku luin tota tekstii ja huomasin ett oon just itte semmonen tyttö joka ihastuu pelimiehiin. Mut semmonen mä oon - oon koittanu muitakin mut ei ne tehoo ku ne ei sytytä eikä niis oon jännitystä eikä seksikkyyttä. Inhoon sitäkin ett jos ei edetä tarpeeks nopeesti, oon kai sen verran kärsimätön luonne.

Sun kandee etsii ittelles sopiva tyttö, joka ei oo sun kaveri välttämättä. Kyl sustakin joku kiinnostuu aivan varmasti. Ja ne likat jotka on sun kavereita voi aidosti tykätäkin just sen tyyppisistä jätkistä mitä sä inhoot, mut ne ei oo vaan vielä löytänyt sitä sopivaa. Älä elää niiden elämää vaan omaas ;)

Tsemppiä! :)

figaro

Tässä törmätään siihen samaan ilmiöön, mitä tuolla deittailupuolella jo pohdiskellaankin: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Itse olen jälkeenpäin miettinyt ihmissuhteitani ja voin todeta, että hirvittävän moni nuori mies läträsi paljon viinan kanssa. Useimmat myös tapasin humalassa ensimmäisen kerran. Useimmiten suhteet kestivät 1-3 kk, kunnes tajusi, ettei hommasta tule mitään. Näin vuosien jälkeen olen todennut, että näissä kaikissa rilluttelijoissa oli paljon samaa kuin isässäni ja loppujen lopuksi suhteet monesti kaatuivat siihen, että erinäisistä poikaystävistä tuli liian hyviä kavereita isäni kanssa, vaikka alkujaan isäni hyväksyntä oli tärkein asia.

Nykyinen suhteeni, joka on kohta kestänyt miltei seitsemän vuotta, alkoi myöskin pienessä hiprakassa. Olen usein miettinyt miksi mies jäi kainalooni. Yksi iso syy oli se, että hän ei pyrkinyt housuihini heti alkumetreillä. Hän oli omalla tavallaan arka tyyppi, vaikka ensikohtaamisemme hetkellä ei hiljaa osannut ollakaan ja rohkeana miehenä tarjosi tarakkakyydin yöpaikkaani :)
Myöhemmin olen ollut kyllästymispisteessä koko ihmiseen. Tylsä, ikävä ja ankea arki tuli vastaan. Toisaalta myös itse mies on kiltti, toisenlainen kuin nämä rentut, jotka kävin läpi ennen tätä suhdetta (muutamaa lukuun ottamatta). Välillä siis tulee ikävä sitä säpinää, jota oli ilmassa vielä ennen vakiintumista...

Poikkeuksena minulla mainitsemiisi tyttöihin verrattuna on se, että itse olen ollut aina se olkapää. Tuntuu, että silloin, kun itse yrittää puhua, ei kukaan jaksa kuunnella. Todellakin riittäisi se, että kuunnellaan. Kommentoida ei tarvitse. Ja sitten kun löytyy joku, joka kuuntelee, en uskallakaan puhua ihan kaikkea, mitä sisimmässä on. En luota. Nämä erinäiset ihmissuhteet ovat todellakin jättäneet jälkensä..

Älä jätä tyttöjä yksin. Ole edelleen se olkapää. Ainoa, mitä voisit tilanteessasi tehdä toisin, on se, että et olisi enää hiljaa vaan sanoisit oikeasti sen, mikä olisi tytöille ja heidän tuleville ihmissuhteilleen hyödyksi. Sanoisit suoraan, miten asiat näet ja mitä mielestäsi menee vikaan. Miksi suotta antaa virheiden toistua? Miksi antaa ystävien satuttaa itseään uudestaan ja uudestaan? Jotkut voivat sanoistasi nokkautua, mutta anna nokkautua.. Kyllä se menee ohi, kun aikansa miettivät.

:)

EDIT.
Tuli mieleen näistä yöllisistä soitoista, että jätä vastaamatta. Tyttöjen on opittava myös siihen, että joskus asioita on hyvä miettiä myös itsekseen.

Suhfeli

Ihan kokemuksesta (vaikka ei aina pidä paikkansa) ei kannata ruveta kaveeraamaan tyttöjen kanssa ja myöhemmin yrittää jotain parempaa kuin ystävyyttä, koska silloin heitä ei enää välttämättä kiinnosta. Ei minua ainakaan ole ikinä kiinnostanut, vaikka muutama on yrittänytkin. Ei vaan synkkaa muuten kuin kaverina. Jos se on enemmän kuin kaverisuhde, niin sen tajua yleensä heti.
Tytöt varmaankin pitävät sinua ns. hyvänä jätkänä jonka kanssa on kiva olla kaveri, mutta ei sen enempää.

Ja on tota, että tytöt rakastuvat yleensä renttuihin (ainakin ekaksi) ennen kuin tajuavat ottaa sen kiltin naapurin pojan joka jaksaa kuunnella ja lohduttaa. Joka loppujen lopuksi onkin se järkevämpi valinta kuin pelimies. (Vaikka suhteessa ei olisikaan sitä samanlaista "kipinää", joka olisi 'renutn' kanssa. Ei kuitenkaan kannata ottaa miestä jonka kanssa ei ole minkäänlaista kipinää.)

Ja kuten tuossa joku sanoikin: älä jätä niitä tyttöjä. Riittää, että kuuntelet heitä. Ei sinun tarvitse kaikkeen kommentoida edes.
He pitävät sinusta kaverina, eikö sekin ole hyvä? On hyvä kun on kavereita joihin luottaa, ja nuo tytöt sinua tarvitsevatkin jos ovat taipuvaisia satuttamaan tuolla tavalla itseään. (Menemällä pelimiehen matkaan).
Ja on totta, että jotkut naiset ajattelevat, että ovat niitä spesiaalitapauksia jotka saavat pelimiehen kesytettyä.
Mutta tosi asia on: kukaan nainen ei pysyt pelimiestä 'kesyttämään', koska pelimiehet ovat pelimiehiä yleensä juuri sen lihan himon takia. Yksi ei riitä.

Murehtija

Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu jatkuvasti olla toi "rääkymisalusta". Itse oon aina joutunu hoitamaan kyseistä roolia, mä vaan en satu olemaan mies, sulla on vielä sekin vaivaamassa. Kuulostat kyllä aika paljon eräältä miespuoliselta tuttavaltani joka lohduttelee monia eri naisia ja myös alaikäsiä tyttöjä vähän liiankin ahkerasti...eihän se ehdi edes tehdä mitään muuta!

Paras tyttökaverini on juuri tollanen "päätään kiveen hakkaava tyyppi". Sillä ei oo ollut yhtään kunnollista (paino tolle sanalle) pitkää suhdetta. Pisin tais olla vuoden ja siinäkin jätkä sanoi varmaan pari kertaa et ollaan vain kavereita ja silti monta kertaa tuli kaverini viereen takaisin...Eli siis suomeksi sanottuna panolle.

Itsellä on takana yksi pitkä suhde (3v) ja exä ei tosiaankaan ollut mikään renttu tai pelimies mutta mun vanhempien avioeron jälkeen se muuttui tosi tunteettomaksi hyväksikäyttäjäksi jostain syystä. Go figure. Ton suhteen jälkeen olen kyllä törmännyt aika moneen "pelimieheen" tosin kenenkään vietäväksi en ole antautunut, mä jotenkin vaistoan miehestä, että haluaako se vain "sitä".

En tiedä miksi se on niin vaikeaa nähä muka miehestä mimmonen se on...mä saan yleensä peruskäsityksen jo aika pian. Kaverini viimeisimmästä poikaystävästä näin melkein heti että se on bilettävä pintaliitäjä. Kaveri rakastui tulisesti ja joutui jätetyksi parin kk jälkeen...

Mä en ite haksahda enää pelimiehiin koska tiedän että sellainen tyyppi vois tuhota kaiken sen mitä oon saanu koottua kasaan sen jälkeen kun oma elämä heitti voltin. Mua ärsyttää toi mun kaveri joka oikein mainostaa miten hän aina "ihastuu ulkokuoreen mutta rakastuu sisimpään". Itsekin olin joskus samanlainen mutta nykyään mä arvostan ennekaikkea sitä että viihdyn miehen seurassa OIKEASTI ja että se kohtelee mua hyvin. Mä oon helvetinkarusellini käynyt. Ei kiitos enää.

SooZ

Suhfeli aika hyvin jo sanoikin mitä itse ajattelin.
Mullakin on niin että jos pojasta/miehestä tulee kaveri, niin mä en osaa tätä henkilöä sitten muuna ajatalle. Muutaman kerran ollutkin sitten pinteessä kun on pitänyt nätisti ilmoittaa että kun tunteet ei ole samat..

Jokaisella ihmisellä on jotain tiettyä mitä toisesta etsii, minäkin aikoinaan tein sen virheen että ihastuin aina renttuihin (toivon että niin ei tule käymään enää), ja satutin itseäni kerta toisensa jälkeen. Sitten musta tulikin jo niin epätoivoinen että kelpuutin elämääni pahimman mokani ikinä ihmissuhde rintamalla. Se suhde ei kauaa kestänyt mutta tuhosi mut melko lailla ihmisenä.
Pointtina siis että naisilla kait on vaan se jokin että ihastutaan niihin renttuihin. Kait se on se hyvä ulkonäkö, sekä se jännitys. Kyllä mä sen itsestänikin huomaan että ei ne ns. "kiltit ja hiljaiset" saa syttymään.
Mutta ei näin ole kaikkien naisten kohdalla! Toiset ei sitten perusta niistä rentuista yhtään. Itse neuvoisin että ole toki edelleen kaveri ystäviesi kanssa, mutta sulje puhelin yöksi. :) Ei sitä tarvitse aina olla se auttaja ja uhrautua muiden puolesta. Tiedän tunteen koska aikoinaan koin olevani erään ystäväni tunteiden jäteastia. Mulle purki kaiken paskan mutta mun jutut ei kiinnostaneet tai olleet minkään arvoisia.

Aseta itsesi etusijalle ja tee tytöille selväksi että olet edelleen ystävä ja kuuntelet mutta sinun ehdoillasi.

Shandy

Miespuolinen on varmaan mun hyvä kaveripoika :shock: No ei kai, mut kuulosti aivan mun kaverilta. Siis et on paljon tyttökavereita mut ei kuitenkaan sitä tyttöystävää, ja sitten joutuu näitä kaverityttöjä lohdutteleen kun miehet on paskoja jne.

Olen itsekin syyllistynyt samaan, siis että nojannut liikaa hyvän kaveripojan olkapäähän kun omat miessuhteet on solmussa. :? Itse en ole nähnyt siinä mitään ongelmaa, täytyyhän se paha olo jollekin purkaa, kunhan siinä ei vaan käy niin että toiselle vaan kerrotaan ne omat murheet eikä kuunnella vastavuoroisesti toisen huolia, niinkuin ystävät yleensä tekevät. Enkä sitten itse koe siinä mitään eroa onko se kaveri, jonka olkapäätä vasten poraan nais- vai miespuolinen.

Samoin kun Suhfeli ja Sooz, jos ystävystyn jonkun pojan kanssa niin en kyllä enää sen ystävyyden jälkeen osaa kuvitella rakastuvani häneen. Itse kyllä huomaan ainakin aika nopeasti olisiko miehestä muuksikin kun kaveriksi. Toiset vaan sytyttää, toiset ei. Pari kertaa kaveripojat on sanoneet että ovat ihastuneet, mutta on ollut sit vaan pakko sanoa että ollaan vaan kavereita kun ei tunteet ollut itellä samat. Toisen pojan kans pysyttiin kavereina siitä huolimatta, mutta toisen kanssa etäännyttiin.. Nykyään ollaan kyl taas melko läheisiä, mut ei se ystävyys enää samanlaista tuu koskaan oleen mitä se oli sillon alussa.

Lania
Miespuolinen

Kuvittelevatko naiset että juuri he olisivat niin spesiaalitapauksia että he kesyttäisivät pahimmankin pukin?

Kuvittelee. Siitä on itse asiassa ihan varma.

Miespuolinen
Kysymys onkin pitäisikö vain alkaa ajattelemaan itseäänkin ja antaa neitien kärsiä valintojensa seurauset kun taas seuraavan kerran känny soi keskellä yötä. Välillä vaan pelottaa että joku pian satuttaa itseään pahimmassa tapauksessa.

Mun mielestä pitäis. Ei tietenkään "vain" itseään, mutta enemmän itseään kun jatkuvasti muita. Ei pelimiehen suruun kuole. Ja niin hankalaa kun se onkin, kannattaa yrittää kertoo suoraan jos näkee että jostain kuviosta ei vaan tuu mitään. Ensin sieltä kyllä tulee se SÄÄ ET TAJUA MITÄÄN ja verinen loukkaantuminen ja suru, mutta kyllä se ohi menee. Itekin oon monta kertaa ollu samanlaisissa loukoissa ja hakannu päätäni seinään ja muut vaan hymistelly vieressä, kunnes yks kaveri katto suoraan silmiin ja sano että eiköhän olis jo aika siirtyä eteenpäin, tosta ei todellakaan oo sulle kun harmia. Meinasin suuttua, kunnes tajusin että näinhän se on.

Santtu

Ihan ensinnäkin, kaikki naiset eivät rakastu renttuihin. Moni, hyvin moni nainen kaipaa itselleen aitoa miestä (tai naista) joka välittää oikeasti eikä vaan leiki tunteilla. Liki jokainen kuitenkin jossain vaiheessa retkahtaa siihen pelimieheen. Niin se vaan menee, mutta voin vakuttaa, myös naisista löytyy pelinaisia ihan riittävästi.

Sanoisin, että ei kannata vastata keskellä yötä niihin puhelinsoittoihin, sano ihan reilusti vaan ei. Sano, että haluat nukkua, koska sitä vartenhan yö on tarkoitettu (tai jotain muuta varten, mutta ei siitä nyt sen enempää). Ei sinun tarvitse olla tavoitettavissa 24/7.

Kannatan myös edellisiä siinä, että jos haluat itsellesi tytön, niin et yritä olla ensin pelkästään kaveri. Omalla kohdallani se periaatteessa toimi. Kävimme treffeillä, päätimme olla kavereita ja puolen vuoden päästä seurustelimme. Todellisuudessa emme koskaan tainneet olla ihan vaan kavereita. Koko ajan välillä oli jotain muutakin. Hae itsellesi se tyttöystävä jostain muualta kuin kaveriporukastasi.

Ole edelleen se olkapää, mutta sano reilusti ei, jos sinulla ei ole aikaa nukkua, hyvä ystävä arvostaa sitäkin. Ja kuten Figaro tuolla jossain jo totesikin. Sano suoraan mikä tyttöjen ongelma on suhteissa, tai miten sinä asiat näet. Mutta lisäisin siihen vielä, että koeta olla lempeä. Oman sydämeni on kerran särkenyt pelimies ja en olisi kaivannut niin raakaa vastausta ystävältäni vaan sen olisi voinut kääriä kauniimpiin sanoihin syyllistämättä.

Tsemppiä.

Miffy

No mut sulla kuitenkin tuntuu asiat (paitsi se rakkaus) olevan tosi kunnosa, kun on hyviä ystäviä joihin myös sä voit tukea koska vain. Se on tosi arvokas ja tärkee juttu.

Mut mistä se tyttö? Mee nettiin. Siis jollekin deittisivustolle. Jos mä nyt eroaisin, se olis tasan mun tapa sitten suruajan jälkeen ottaa ihmisiin yhteyttä ja ettiä uusia tuttavuuksia. Tokihan baareissa saattaa aina syntyä jotain sutinaa (ja syntyiskin jollen olis varattu), mutta baarissa mä mielellään keskityn tanssimiseen jne enkä heilan ettimiseen.

figaro
Miespuolinen
Ja tuohon olkapäänä toimimiseen tiän että voisin jättää vastaammatta yöllä tms, mut toisaalta mun mielestä ystävään pitää pystyä tukemaan kaikessa ja koska tahansa.

Totta.. Itse olen vähän turhan kiltti siinä mielessä, etten osaa sanoa ei. Ihan surettaa, kun viime aikoina olen itse ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut paneutua muuhun kuin omiin juttuihin :( :oops:

Ja sinuna ottaisin Miffyn neuvosta vaarin ;) Nettiin siitä, niin kuin olisit jo! :lol:

figaro

Tai olet vain oma itsesi. Minusta parhaiten iskee, kun oikeasti kertoo mitä on ilman että käy prameilemaan millään tai vähän narraamaan kiinnostuksen saamiseksi. Jos olet pyöreä niin sano, että olet, mutta sano se niin, että et kuullosta itsetunto-ongelmaiselta ;) Pilkettä silmäkulmassa niin varmasti löytyy.

Miffy

No Figaro sanoi viisaasti!

En siis kyllä mäkään sillä "persoonallisella" tarkoittanut mitään erikoisuuden tavoittelua ;)

Joo, siis just tuo et on rehti. Jos mä pistäisin ilmon niin ihan taatusti laittaisin siihen et oon vähän pyöree ja aika mellevä :D Sit ei ois ees paineit kun toisen näkee. :lol:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat