Vauva tulossa ja parisuhde ahdistaa - Parisuhteet

Miltzu

Tai tee abortti jos vielä voit.

Sivut

Kommentit (29)

Gloria

Joo eli me ollaan seurustelu puoli vuotta ja nyt olen 4kk raskaana. Eli kerettiin seurustella 3kk kun tulin raskaaksi ja heti muutettiin yhteen. Ja nyt tiedön että kaikki tapahtui liian nopeasti. Olen 20vuotias ja mies on 4vuotta vanhempi. Minua rupes ahdistamaan melkein heti kun yhteen muuttettiin, tosin mulla ne voi johtua myös hormooneista mutta siitä lähtien tuntuu että suhteemme on ollut yhtä tappelua vaan ja minusta tuntuu että tunteeni miestä kohtaan ovat kylmenneet yhteen muuton jälkeen. niin kun sanotaan -se yhteinen arki ei ollutkaan sitä mitä kuvittelin. Nyt ollaan jo siinä pisteessä että asioista ei puhuta, minua ahdistaa jos mies yrittää pussailla, seksi elämä on melkein olematonta mutta sekin voi johtua tästä raskaudesta että kun minua ei yksinkertaisesti haluta. Mutta lopettaa suhde tässä vaiheessa raskautta pelottaa. miten pärjään yksin loppu ajasta kun käveleminenkin tuottaa tuskaa, miten hoitaa muutot ja kaikki jos erotaan, en haluaisi lapsen kasvavan ilman isää mutta en voi sietää myöskään että nykyiselläni olisi sitten jossain vaiheessa uusi nainen joka kasvattaisi minun lasta, sitä en halua enkä anna niin koskaan tapahtua. mutta miten? tuntuu että pääni räjähtää kun joka yö näitä asioita mietin. yksin jos olisin niin oltaisiin varmaan erottu jo ajat sitten mutta nyt kun on lapsi tulossa niin tuntuu että olemme vaan sen takia yhdessä. mieheni kyllä minua rakastaa mutta minä en tiedä tunnenko samoin. auttakaa minua!!

tiikeli

Sä pärjäät kyllä yksinkin! Onko sulla sisaruksia/vanhempia lähellä? Tai hyviä kavereita? Kyllä kaikki auttaa varmasti. Ja saat lapsilisät ym korvaukset, joten pärjäät kunnes lapsi menee tarhaan/kouluun ja pääset töihin. Ei tosiaan kannata olla miehen kanssa vain lapsen takia. Sehän on väärin. Ei se oo lapsen parhaaksi jos äiti on isän kanssa vaikka ei haluaisikaan...

Tää on vaan mun mielipide. Ja voihan sunkin ajatukset muuttua ajan kanssa. Raskaus kuulemma teettää aika paljon mielialanvaihteluita. Mutta toisaalta, ootte olleet tosi vähän aikaa yhdessä, joten jos susta tuntuu jo nyt tolta, niin enpä tiedä tulevasta... :?

Lizzie

Mun mielestä teidän kannattais tosissaan yrittää! Se on teille vanhempina ja myös lapsen kannalta paras, että olisitte ihan oikea perhe. Monilla on suhteen alkuaikoina ongelmia, ja tuollainen elämänmuutos varmasti ahdistaa, se on hyvin luonnollista.

Olisko teillä mahdollisuutta mennä esim. jonnekin perheneuvolaan, ja pyytää parisuhdeneuvontaa? Kannattaa yrittää kaikki keinot, ennen kuin päättää erota. Tilanteenne on siinä mielessä nyt eri, että teidän parisuhteeseen liittyy vahvasti se, että teistä tulee vanhempia. Olette siis koko loppuelämänne tekemisissä toistenne kanssa, ja vastuussa yhdessä uudesta ihmisestä.

Koittakaa puhua avoimesti omista tuntemuksistanne, mitä haluatte tulevaisuudelta ja millainen parisuhde olisi ihanteellinen.

Tsemppiä teille, ja onnea raskaudesta! :)

Muutan tuota otsikkoasi "ongelmia täälläkin!" ei kuvaa viestisi sisältöä tarpeeksi tarkasti.

sopuli

Oon samaa mieltä, kuin Lizzie.

Teille on tapahtunut tosi paljon asioita lyhyessä ajassa! Pelkkä raskaus on tosi suuri juttu, saati sitten, kun tulee raskaaksi tossa elämäntilanteessa. Olet kuitenkin poikaystävästäsi tykännyt, eikä musta olisi mahdotonta löytää sitä tunnetta uudelleen.

Hankkikaa apua, jotta saisitte korjattua suhteenne! Ei kannata heti heittää kaikkea hukkaan. Mikäli olette yrittäneet kaikkenne ja huomaat, ettet tunne niin, kuin pitäisi, erotkaa vasta sitten! Ja jos eroatte, niin oon varma, että sä pärjäät. Muutkin on pärjänneet :)

Tsemppiä raskausajalle!

Gloria

ei tälläisillä pienillä paikkakunnilla ole mahdollisuutta mihinkään parisuhde terapiaan ym.. Enkä osaisi varmaan sellaisissa käydäkään. Mutta miten jatkaa suhdetta jos minua ahdistaa pelkkä miehen läsnäolo? Mutta myös samalla pelottaa yksin olo. Ennen tätä suhdetta olin pitkään sinkkuna ja nyt tuntuu että olin onnellisempi silloin kun nyt. Alussa kun rupesimme seurustelemaan,kaikki tuntui tietenkin ihanalle mutta jotenkin kaikki vaan muuttui kun muuttettiin yhteen ja kun tuli tieto raskaudestani. Mies sanoo että minä muutuin silloin, joka on aika varmasti totta. Mutta luulen että kaikki vaan johtuu tästä vauvasta, mielenkiintoni on 24/7 tässä lapsessa ja tuntuu etten vaan jaksa/halua jakaa sitä huomiota mieheni kanssa. En ole koskaan jättänyt ketään enkä tiedä osaisinko jättääkään. Mutta jos ero tulee, minä ottaisin lapsen huoltajuuden, yhteishuoltajuudesta ei tulisi puhettakaan koska en koskaan halua siihen tilanteeseen että mies haluaisikin lapsen kokonaan itselleen ja uudelle naiselleen. Ja muutenkin ajatus siitä uudesta naisesta ahdistaa ja paljon koska tottakai sellainen hänellä jossain vaiheessa tulisi olemaan ja aika varmasti hänkin MINUN lastani joskus hoitaisi ja sitä en halua. JOten tekisinkö väärin jos en antaisi mieheni nähdä ollenkaan lasta jos erotaan? mikä olisi lapselle parasta? kaksi äitiä vai yksi? isällä uusi nainen ja jossain vaiheessa äidillä uusi mies? en haluaisi mutta en näe tässä enää vaihtoehtoja jos suhteemme ei tästä mihinkään muutu. Onko kellään ollut joskus vastaavia tilanteita, miten olette toimineet? kaikki apu on tarpeen!!

Banda

Tohon äskeiseesi: minusta lapsella tulisi olla oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa, se että sinä et kestä ex-miestäsi, on sinun ongelmasi, ja lapsen tulisi isäänsä saada tavata, ainakin harvakseltaan, jos sitten myöhemmin ei itse halua häntä tavata, se on sitten hänen päätöksensä, mutta lapsi on teidän molempien, joten huoltajuuskysymyshän ei sekään liene pelkästään sinun asiasi? (ei, en tiedä mitään lakikiemuoista joten saatan olla väärässäkin :oops: ) tosin saman katon elämistä ei ihan lapsen kannalta kannata yrittää, koska riitelevien vanhempien lapsena, se oli helvettiä! Lapsi sisäistä todella nopeasti kotinsa tunnettilat, ja koko ajan riitelevät vanhemmat eivät tee lapselle hyvää..tosin kannattaa yrittää miehenpuolen kanssa näistä asioista keskustella, sillehhän ne myös kuuluu..

miru

Äiti on ollu mun yksinhuoltaja kokoajan ja hyvin on pärjänny. En oo ollu mun oikeen isän kans missään tekemisissä koskaan ja ihan hyvä niin, ei oo ollu mitään tarvetta. Hyvin oon pärjänny myöhemmin isäpuolen kans. Emmä haluais ns. "toista äitiä", mutta emmä tiiä oisko se ees paha jos ois pienestä asti siihen oppinu. Mutta toisaalta jos eroaisitte ja se isä haluais tavata lastaan niin ois se oikeestaan väärin kieltää tapaamasta, mutta en tiiä, kyllä mäki ehkä tommosessa tilanteessa haluaisin olla yksinhuoltaja enkä välttämättä haluais muita ihmisiä kuvioihin.

Lizzie

Veikkailen samaa kuin Banda, se ei ole yksin sinun päätettävissäsi, saako poikaystäväsi tavata lastanne. Huomaa, että se on yhteinen lapsi.
Tuntuu tosi julmalta ja lapselliselta, että veisit lapselta isän vain sen takia, ettet ite tykkää että isällä voi joskus olla sitten toinen nainen. Ihan samalla tavalla sinullakin on varmaan jossain vaiheessa toinen mies, tällä miehellä voi olla jo ennestään lapsia ja ex-nainen pyörii kuvioissa sielläkin. Asiat monimutkaistuu noin, sille ei voi mitään.

Saanko udella, että minkä ikäinen oot? Ootko ajatellu koskaan adoptioon lapsen antamista?

Gloria

no siis huoltajuus kysymys on kyllä ihan 100%minun päätös, siihen ei minkäänlainen laki kyllä puutu, minähän sitä 9kk kannan että kyllä se äidin päätös on! Mutta siinä olen samaa mieltä että kyllähän sen lapsen pitäisi isää nähdä mutta entä jos isä ei tuosta muutu ja ramppaa siellä baareissa edelleen lapsen synnyttäkin, silloinkinko isällä on oikeus lastaan nähdä, enpä usko. mutta ehdot hänelle annan että joko hän näyttää minulle että ei enää alkoholia käytä tai sitten ei kyllä lastaan näe. en halua lapseni kasvavan sellaisessa maailmassa. Tämä on vaan niin vaikeaa. enkä saisi näin paljoa stressata tässä tilassa,sen takia haluan jonkinlaista tasapainoa elämääni ja jos ero minulle sen helpotuksen tuo niin onko tässä enää vaihtoehtoja. Ei se siis minua haittaa jos miehelläni tulee olemaan muita naisia,lasta vaan ajattelen että onko se lapselle hyväksi kun iskällä onkin joka kerta uusi nainen mukana, on meinaan aikamoinen naistenmies eikä pitkiä suhteita ole hänellä paljoa ollut vaan irtosuhteita siitäkin edestä. ja eriasia se on jos minulle joskus tulee uusi mies olemaan koska minä näen miten hän minun lasta kohtelee, isän puolelta sitä ei taas tiedä. mutta toisaalta tästä minun ei tarvitse huolehtia vielä ainakaan yli vuoteen koska kun imetän ei lapsi minun silmien alta poistu. ADOPTIO, VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI!!!!!!!!! Se on minun lapsi, minun ikioma eikä kukaan siihen koska muuta kuin isä ja minä. loukkaannuin aika paljon tuosta adoptio ehdotuksesta, niinkö teillä asiat hoidetaan että kun ongelmia tulee niin annetaan lapsi pois. ei ikinä!!! olen 20wee että ihan kyllä aikuinen ihminen.

Lizzie

Kannattaa tarkistaa nuo huoltajuusjutut, voi hyvin olla että se ei oo yksin sun päätettävissä.

Kannattaa yrittää vielä, ja sitten erota jos siltä tuntuu. Et puhunut aikaisemmin mistään baareissa juoksemisista, se ei tosiaan oo hyvä juttu jos poikkis on tuoppi huulilla kokoajan. Mutta edelleen, puhukaa keskenänne avoimesti ja rakentavasti.

MUOKS olit muokannut tuota yllä olevaa tekstiä pidemmäksi, viimeksihän se jäi vain siihen kohtaan, että ero voisi olla paras ratkaisu. Ja adoptio-juttu oli vain kysymys, sehän on hieno juttu että haluat lapsesi pitää. Mutta tuo "mun mun mun!!!" -juttu kuulostaa niin lapselliselta, että oli pakko kysyä että minkä ikäinen oot.

Gloria

ja tuskin tarvitsee mihinkään lakiin tutustua, siitä olen varma että ei edes lapseni isä olisi niin tyhmä että edes harkitsee lapsen viemistä äidiltä, kyllä hän sen verran minua arvostaa ja vielä rakastaa. Minulla ne tunteet ovat viilenneet ja molempia taitaa toisen naama ärsyttää. ehkä ero olisi parempi kaikkien kannalta, myös lapsen!

Lizzie
Gloria
ja tuskin tarvitsee mihinkään lakiin tutustua, siitä olen varma että ei edes lapseni isä olisi niin tyhmä että edes harkitsee lapsen viemistä äidiltä, kyllä hän sen verran minua arvostaa ja vielä rakastaa. Minulla ne tunteet ovat viilenneet ja molempia taitaa toisen naama ärsyttää. ehkä ero olisi parempi kaikkien kannalta, myös lapsen!

Tyhmyys on eri asia kuin laki, en tarkoittanutkaan mitään "lapsen viemistä", ilman muutahan se huoltajuus sulla pysyy. Mutta tapaamisoikeus on eri juttu.
Puhuit tuolla, että mitä jos sulkis sen lapsen isän kokonaan lapsen elämästä pois, ettei tarvi sitten sitä toista naista katella.

Walbu

Kyllähän tuon huoltajuuskysymyksen loppujen lopuksi ratkaisee tarvittaessa käräjäoikeus. niin outoa kuin se onkin, niin nykyään kyseessä on monesti vanhemman oikeus tavata lasta eikä toisinpäin, eli isä saa olla aikamoinen rikollinen ennenkuin häneltä voi lain mukaan tapaamisoikeuden evätä. ja k-usipäisyys ei ole rikos...

Laura
Gloria
no siis huoltajuus kysymys on kyllä ihan 100%minun päätös, siihen ei minkäänlainen laki kyllä puutu, minähän sitä 9kk kannan että kyllä se äidin päätös on!

Valitettavasti ei se ihan noin mene. Yksinhuoltajuutta ei tosta noin vaan saa. Pitää olla näyttöä siitä, että toinen vanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Ja valitettavasti baarissa käyminen ei ole riittävä syy, ellei toinen ole sitten esim. alkoholisti

Gloria
Ei se siis minua haittaa jos miehelläni tulee olemaan muita naisia,lasta vaan ajattelen että onko se lapselle hyväksi kun iskällä onkin joka kerta uusi nainen mukana.

Voittehan sopia, että kumpikaan ei lapselle esittele uusia kumppaneita, ellei juttu ole sitten jo vakava.

Gloria
ja eriasia se on jos minulle joskus tulee uusi mies olemaan koska minä näen miten hän minun lasta kohtelee, isän puolelta sitä ei taas tiedä. mutta toisaalta tästä minun ei tarvitse huolehtia vielä ainakaan yli vuoteen koska kun imetän ei lapsi minun silmien alta poistu.

Voihan se isäkin ajatella että näkee miten hänen uusi nainen lastaan kohtelee ja ei tiedä miten sinun mies kohtelee....

Gloria
ADOPTIO, VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI!!!!!!!!! Se on minun lapsi, minun ikioma eikä kukaan siihen koska muuta kuin isä ja minä. loukkaannuin aika paljon tuosta adoptio ehdotuksesta, niinkö teillä asiat hoidetaan että kun ongelmia tulee niin annetaan lapsi pois. ei ikinä!!! olen 20wee että ihan kyllä aikuinen ihminen.

En usko, että tarkoitettiin että ongelmien tullessa lapsi adoptioon. Ehkä oli kyse siitä,että jos ei itse pysty lastaan hoitamaan. Ja en tarkoita, ettet sinä pystyisi. Mutta lapsen etu on että hänellä on turvallisia aikuisia ympärillään ja mahdollisuus olla tekemisissä molempien vanhempien kanssa. Kun on lapsi, ei voi ajatella vain sitä, mitä itse haluaa ja mikä itsestä tuntuu oikealle. Ja voihan tässä sinunkin tapauksessa tulevalla isällä baarireissut vähentyä ja järki tulla päähän, kun tulee lapsi.

minde

Kuulostat kyllä todella lapselliselta ihmiseltä ja ihan sääliksi käy tulevaa lasta. Toivon kovasti, että et olisi raskaana, ni voisit vaihtaa parisuhdetta pärstäkertoimen kyllästyttäessä vaikka joka viikko, ilman, että se vaikuttaa lapsen elämään.

Aivan järkyttävää, miten hettoisin perustein ihmiset on eroamassa suhteesta, varsinkin kun on lapsi tulossa. Toisaalta eihän teidän suhde ole kerennyt kunnolla edes vielä alkaa. Mutta ei sen silloin pitäisi vielä pystyä päättymäänkään, kun tuossa tilanteessa olette, että mukula tulossa. Ootko koskaan kuullu, että parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista vaan siihen kuuluu myös piikkejä?

Varmasti hoidat tulevaa lastasi hyvin jne, mutta silti tekstiesi perusteella vaikuttaisi siltä, että sun olisi todellakin kannattanut vielä kypsyä itse ennen lapsen saamista.

Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta on tuo mielestäni aika naurettava tilanne, enkä ihmettele, että joku mainitsi adoptionkin yhtenä vaihtoehtona.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat