Mies tahtookin ensin omaan asuntoon - Parisuhteet

Unikko

Tarvisin siis apua ja pikaisesti....

Tilanne on tämä: olemme seurustelleet vähän yli vuoden ja poikaystäväni on käytännössä katsoen asunut luonani, ajan kuluessa hänen tavaroitaan on enemmän ja enemmän ilmestynyt (pysyvästi) minun luokseni. Tällä viikolla poikaystäväni aloitti keskustelun"mitäs kulta jos muuttaisin omaan kämppään"?(hän on ollut kirjoilla vanhempiensa luona).......Olin vähän että Täh?!

Kummastuttaa ja vituttaa se, että olemme kuitenkin puhuneet siitä, että poikkiseni muuttaisi minun luokseni ja nyt yhtäkkiä hänellä olisi kämppä tiedossa ja hän olisi(ilmeisesti hyvinkin)halukas muuttamaan sinne. Hän kuitenkin vakuuttaa minulle, että mitään ei muutu(mistään etäisyyden ottamisesta ja eroamisesta hän ei ole puhunut)ja hän rakastaa minua ja haluaa olla kanssani.

Nyt siis mietin, miten minun pitäisi suhtautua tähän asiaan? onko tämä hyvä vai huono juttu? Miten suhteellemme käy? Tiedän, että jatkossa en tulisi näkemään häntä yhtä usein, kuin nyt. Tänään viimeksi itkin asiaa poikaystävälleni ja hän sanoi, ettei tämä ole maailmanloppu, yms, mutta ole niin hämilläni, etten tiedä mitä ajatella!

Haluaisin siis teiltä kommentteja, kokemuksia, apua...Ja ennenkaikkea mietteitä siitä mitä poikaystäväni päässä mahdollisesti liikkuu. Kiitos. :shock:

Kommentit (11)

SunLion

noh. kysy että miksei muuteta mielummin oikeesti yhteen...hyvä tapa saada perusteluja. tohon ei voi vastata ympäripyöreesti. ja sano ettei tossa oo susta oikein järkeä et ensiks asutaan yhes ja sit muutetaan erilleen.

SooZ

hmm aika kinkkinen tilanne.
Tämmöisiä tuli mieleen että jos miehesi ei ole asunut yksin aikaisemmin niin ehkä hän nyt haluaa. Itse en esim. olisi varmaan muuttanut exän kanssa yhteen aikoinaan ellen sitä ennen jo olisi kerennyt asumaan yksin. Se on vaan semmoinen juttu mikä minusta ihmisen kannattaa "kokea" ennen kuin vakiutuu. Ei tietty kaikille tärkeä tai tarpeellinen mutta ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa että mulle se oli aina sellainen juttu että en voisi asua oikeasti kenenkään kanssa yhdessä jos en tietäisi millaista on asua yksin.
Että ehkä kyse ei oikeasti ole mistään pahasta vaan vain siitä että miehesi haluaa kokea asioita ennen kuin vakiudutte ihan kunnolla (muutatte yhteen). Mutta kannattaahan tuostakin kysyä, että miksi hän haluaa asua yksin. En halua piruja maalailla seinille, mutta voihan se myös olla että hän haluaa tilaa miettiä teidän tulevaisuutta. Tosin jos suhde muutoin on kunnossa niin tuskin se sitäkään on.
Tämmöisiä mulle tuli mieleen.

Vivian

Samaa mietin, että kun poikaystäsi ei ole ennen asunut yksin niin ehkä hän sitä haluaa? Et sanonut minkäikäisiä olette...jos kauhean nuoria niin ei mielestäni silloin sen yhteenmuuton kanssa niin kiire ole.

Toisaalta jos hän hankkii oman kämpän on hän varmaan jatkossa hiukan vähemmän luonasi, mikä on ikävää. ei se noin päin saisi mennä että suhteessa etäännytään ajan kanssa vaan pitäisi lähentyä.

Suoraan puhuminen on varmasti paras ratkaisu.

figaro

Anna poikaystävän muuttaa. Voit toki ensin tiedustella tuota yhteisen pesän vaihtoehtoa, mutta älä ota ainakaan nokkiisi, jos hän omaan tahtoo sittenkin. On parempi, että hän ensin kokeilee siipiään omillaan ennen kuin rakennatte yhteistä kotia. Muutoin helposti käy niin, että poika vain siirtyy "äidin luota toisen äidin luo" kuvainnollisesti...

Miffy

Mä en näe tossa tilanteessa mitään aineksia minkäänlaiseen kriisiin. Mäkin olisin halunnut yksiöön asumaan kun kahden vuoden kaukosuhteen jälkeen muutin samaan kauapunkiin mieheni kanssa, mutta olosuhteitten pakosta (törkeät vuokrat) jouduimme muuttamaan yhteen. Ja te olette seurustelleetkin vasta noin vähän aikaa.

Unikko

Kiitos vastauksistanne.Niistä oli apua, nyt siis olen miettinyt asiaa ja puhunut siitä myös ystävilleni, niin ei se mikään maailmanloppu ole. Ehkä siis hieman ylireagoin.

Mutta kuitenkin, emme ole poikaystäväni kanssa saaneet tilaisuutta puhua asiaa selväksi ja muutama asia on vielä epäselvää, mutta ihan hyvillä mielin olen tämän asian suhteen. Ymmärrän että poikaystäväni haluaa ensin omaan kotiin(eikä "äidiltä äidille", niinkuin joku kommentoi asiaa tuolla aikaisemmin), mutta taloudellisesti tämä ei ehkä ole fiksuin ratkaisu, jos on kaksi asuntoa ja jomman kumman luona periaatteessa ollaan koko ajan. Mutta luulen, että kaikki päättyy hyvin :roll:

Unikko

Puhuimme asiasta eilen ja täytyy sanoa, että tilanne on nyt ihan päinvastainen!
Poikaystäväni sanoi minulle, ettei ole ollut missään vaiheessa muuttamassa kyseiseen asuntoon."Kunhan vaan sanoin" Siis mitä helvettiä?!!
Hän on siis antanut minun olettaa KOKO ajan, että on muuttamassa ja nyt hän sanoo, ettei olekaan. Mitä se siis oli?Testasiko hän siis minua?Sanoinkin hänelle, että sulla oli varmaan kiva kattoo, kun "kidun". Olo tuntuu nyt hieman hyväksikäytetyltä ja harhaanjohdetulta.Hän vaan sanoi, ettei valehdellut, jätti vaan kertomatta jotakin(hyvin oleellista!!)...

Lopuksi hän sitten kysyi, että mitä mieltä olisin, jos muuttaisimme yhteen, vai olisiko parempi, että hän muuttaisi omaan asuntoon. Sanoin, että nyt mun pitää miettiä tätä. Tottakai, koska hän kuitenkin heitti ilmaan ajatuksen siitä, että muuttaisi pois ja minä olen sitä ajatellut Tosissani. Tekisi mieli heittää koko äijä mäkeen!! :evil: .Kyllä hän luokkasi mua sen verran pahasti.

Jos nyt saitte mitään selkoo mun tekstistä, haluaisin teiltä taas kommentteja... :roll:

figaro

Huonoa pilaa tuollainen. Minä saattaisin ehdottaa sitä, että hän muuttaisi todellakin ensin siihen omaan asuntoon, kun kerran antoi ensin niin ymmärtää. Sitten vasta yhteiseen kotiin. Toisaalta jos taloudellisesti tahtoo ajatella niin yhteinen koti tulee edullisemmaksi..

Ehkä ensimmäiseksi kannattaisi antaa asian vähän aikaa olla, että mieli laantuu. Muutoin saatat tehdä päätöksiä, jotka eivät pätisi, jos olisit hyvällä mielellä.

Jzzu

Mie en kyllä olis valmis tollasen pilan jälkeen vielä muuttamaan yhteen.
Todella todella huono pila.
Yhteenmuuttoa ehtii miettimään myöhemminkin jos niikseen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat