pelkoa.. turhaan kenties? - Parisuhteet

nellas_telemnar

......Onkohan kellään samanlaisia fiiliksiä vai olenko tullut hulluksi......
Päivittäin pelkään että nykyinen rakkaani jättää minut jonkun upea kroppaisen blondin takia. En itse ole mikään kovin hyvä kroppainen ja se lisää sitä pelkoa ja sitten sekin vielä että olen tämän miehen ensimmäinen oikea tyttöystävä, itselläni päinvastoin on ollut pari vakavaa suhdetta.
Pelko jättämisestä on noussut varsinkin sen jälkeen kun hän ilmoitti hakevansa kauas pohjoiseen opiskelemaan ja tietenkin paljon kauemmas minusta.. Hän on sanonut että ei jätä, mutta alitajuntani sanoo koko ajan että varaudu pahimpaan. älytöntä...

Toisekseen sitten se että haastan riitaa aivan suotta. Se ei johdu pillereistä, koska lopetin ne. Poikaystäväni on huomauttanut minulle tästä riidanhaastamisesta ja ei tietenkään ole positiivisin mielin tästä asiasta.

Tästä on varmasti ollut muuallakin aihetta ja tuntuu kuin kirjottaisin ihan turhaan tämän tänne.. Pakko saada vain purkautua... Sattuu kun ei ole ystäviä, tai on niitä mutta koulut on loppu muilta paitsi minulta ja kaikki muuttaa pois.. :cry:

Sivut

Kommentit (20)

papuna

mulla on hiukan samoja aatteita joskus...

ei enää niin kovin usein,mutta joskus niitä oli enemmänkin. samoista syistä kai kun sullakin.olen myös poikaystäväni "ensimmäinen" vakava suhde,itsellä on kokemusta pitkästä suhteesta jo ennenkin.
ulkonäköpaineita,ja täydellisyyden tavoittelu on mulle aikas arkipäivästä...
poikaystäväni kun on aikas kuumaa kamaa,ja ottajia on ollut ihan jonoksi asti tässä suhteenkin aikana. ja olen saanut olla siinä sitten vertailemassa itseäni d-tissi spinnig ohjaajiin :evil: ja pariin malli misuun :evil:

edelleen olen poikaystäni ainut ja kuulemma ihanin prinsessa.eräs ilta liian läheisesti( :evil: ) toisen tytön kanssa tanssittuaan on todennut vain tämän meidän jutun olevan "oikeaa"

mutta ymärrän "epäilysi" ja epävarmuutesi.kai ne ajatukset meistä suurinta osaa vaivaa joskus...

mutta entäs sun omat elämän suunnitelmat? voisitko sinä kenties lähteä pohjoseen hänen kanssaan?

Takkutukka

Joskus joo.. Vieläkin tunnen samankaltaisia ahdistuksia. Suurimmaksi osaksi se kai johtuu omasta epävarmuudesta, pieni ripaus mustasukkaisuutta.
Luottamuskin on tärkeää. Pystytkö luottamaan poikaystävääsi? Joskus itsesuojeluvaisto on niin korkealla että ei kertakaikkiaan pysty luottamaan toiseen.. tai sitten se on vaan sitä omaa itsetunnon puutetta.. :(

nellas_telemnar

omat suunnitelmat ihan auki, kun pitäisi tuo lukiokin vielä suorittaa loppuun..
ja itsetunnosta tässä varmaan on kyse, kun se ei niin kauhean hyvä ole.
hyvin nukuttu yö tietenkin selvensi asioita mutta olo on edelleen sama... mut en näköjään ole onneksi yksin tän asian kanssa.

papuna:
kauanko olette seurustelleet jo? :)

takkutukka:
juu kyllä minä häneen voin luottaa, mutta silti se pelko on kun hän lähtee kavereiden kanssa hummailemaan..

Senna

Mullekin toi ahdistus on ikävän tuttua. Nyt viime aikoina on alkanu helpottaa, mutta syksyllä tuli suurin osa viikonlopuista täristyä peiton alla peläten vaan pahinta, odotellen soittoo, et jätkä lähtikin toisen tytön matkaan baarista. Asiaa ei auttanu alkuunkaan, että sillon harvoin ku ite pääsin/sain lähtee mukaan, poikkiksen oli pakko alkaa jossain vaihees iltaa jättään mua ja puhuun toisista ketkä vaan odottaa jonossa!! (mutta mähän en sen kännijättöihin luota, tässä ollaan vieläkin) Olin jo välillä aivan hermoraunio, saatoin keskellä päivää, aivan syyttä alkaa kuvitella itteni hysteeriseks.

En tiedä mihin on poika päänsä lyöny, mutta nyt vuoden vaihteen jälkeen aihetta paniikkiin ei oo ollu. Pari kertaa oon syyttä ite aiheuttanu kohtauksen. Nyt oon alkanu jo uskaltaa luottaan valosampaan tulevaisuuteen. Tänään pitävät jätkien kanssa saunailtaa ja lähtevät sitten baareileen, itekin ihan ihmettelen ku en oo yhtään hermostunu. Ainakin viikonlopun yli pystyn jo oleen rauhallisin mielin, saa nähdä miten kestän pääsiäisloman ja -pyhät erossa. Muutenkin pidemmät matkat mitä poikkis on suunnitellu hermostuttaa vielä, ja koulut ja työt muualla.

Oon tässä ihan miettiny, et taidettiin alkaa seurustella puol vuotta liian aikasin. Toisaalta, oltaisko tässä nyt onnellisesti, ilman kaikkia niitä itkuja? Mutta kyllä silti pieni epäilys aina kalvaa. Välillä tulee muistuttettuu itelle, että korkeelta pilvilinnoista tippuminen tulee sattumaan, paljon. Ja hitto, miten paljo tekis mieli tutkia jätkän mailit ja viestit ja puhelut ja kaikki! Ei vaan oo taitoo eikä luonnetta alkaa urkkimaan...

Walbu

Itsetunnolta tuo kuulostaa. Jotenkin järkytyin tuosta "peiton alla tärisemisestä ja poikaystävän odottamisesta" aika lailla. Tyttökullat, herranen aika, viikonloput on teidänkin omaa aikaa, silloin pitää tehdä kaikkea kivaa EIKÄ AINA POIKAYSTÄVÄN EHDOILLA!

Tottakai teitä pompotetaan ja odotutetaan kotona jos sen teette itse mahdolliseksi, ja koko ajan hihassa kiinni roikkuva tyttöystävä varmasti ärsyttää! Kannattaa seuraavan kerran poikakaverin baariin lähtiessä jättää sanomatta kaikki ne normaalit "et sitten iske ketään muuta, muista olla kiltisti..." repliikit ja sen sijaan antaa miehelle suukko ja toivottaa hauskaa iltaa, eikä mitään muuta. Tehoaa kuin tauti, kun mies tajuaa ettei olekaan talutusnuorassa. Ja parhaiten tuo toimii silloin kun todella tarkoittaa tuota "hauskaa iltaa"-kommenttia. Ja lähtee itsekin pitämään hauskaa omalla tavalla johonkin, vaikka sitten yksin kotona hyvän kirjan ja karkkipussin kanssa, kunhan se on sitä mitä itse haluaa tehdä.

Sanonta kuuluu, että jos jotain rakastaa, se pitää päästää vapaaksi. Tämä koskee myös poikaystävän baari-iltoja. Kauniit naiset ei maailmasta lopu, joten ei kannata ottaa itseensä jos joku niistä joskus yrittää miestä iskeä; merkitystä on ainoastaan sillä miten poikaystävä asiassa etenee.

little butterfly

olen samaa mieltä walbun kanssa, poikayställe pitää antaa tilaa ja tehdä samalla itse jotain mukavaa. Me olemme poikaystäväni kanssa molemmat toistemme ensimmäisiä ja yhdessä on oltu reilu kaksi vuotta. Hän harrastaa urheilua ja sen vuoksi näyttää aika hyvältä ja itse en puolestani ole mitenkään erityisen näköinen, mutta kaipa hän ajattelee enemmän luennetta kuin ulkonäköä ja niin varmaan ajattelee muidenkin poikaystävät. eli koittakaa luottaa siihen että he aidosti haluvat olla juuri teidän kanssa eivätkä katsele kauniita blondeja kyseisessä mielessä.

Neppis_

Dear nellas_telemnar

Kaipa se on melkein jokaisella,parisuhteessa olevalla, mielessä et millon toinen jättää saati et joku toinen "ois varmasti parempi".
Ja tervettähän se on.. niin tiettyyn rajaan asti. Ei epävarmuus kuitenkaan saa haitata suhdetta niin et se tuotas jatkuvasti esille. Huomautteluna tai vaikka riitoina..

Mutta eikös olis kaikesta järkevintä et ottasit epävarmuutes/ajatukses esille..keskustelisitte asiasta järkevästi mano a mano. Kyl mie uskon et siun miekkoses ymmärtää.. en jos hälläkin ois samoja ajatuksia.. ??

Niin ja kyllä tuota riidan poikasta (siis miun tiuskimisia) on kyl tässäkin suhtees. Millon mistäkin valitan..niin Ja Aivan turhasta. Hävettää aina jälkikäteen, kun toisen manaan syvimpään h.elvettiin pienen asian takia. :roll:
En mie tosiaan alkuun puuskahdellut, mut nyt kun elänyt toisen kanssa jo sen 3 vuotta.. niin huhhuijaa..
No yhdes ollaan asuttu vast kohta vuos..mut
anyway. En usko et mikään parisuhde on niin helppoa ja yksinkertaista.
(ehkä poikkeuksia on.. who knows..)

Nii, ja se mitä tulee siun itsetuntoon (varmuuteen) et sie ainakaan ylös pääse jos mollaat itseäs ja saavutuksias.
Kyllä siulle täältä planeetalta rakastava ihminen löytyy, ja hän/he välittävät siusta Sellasena ku olet. Se on varmaa.
Että äläpäs yritä kaivaa sitä kuoppaa yhtään syvemmälle.. sieltä on aika vaikeaa päästä ylös. Trust me.

Sunshine :)

menthol

mulla oli nyk. (elämäni kirkkaasti pisimmän ja parhaimman, avoliitossa +seurustelua melkein 4 vuotta)suhteen alussa samaa ja tää piinaava epävarmuus kesti aika tarkalleen vuoden .sen jälkeen olen vain tiennyt olevani se ainoa oikea hänelle. edelleen on hassua/outoa kun mies sanoo minun olevan maailman kaunein nainen (!). en ole ruma mutta silti...söpöähän tuo. Mitäpäs jos kysyisit suoraan poikaystävältä mitä hän pitää näistä mallipimuista? tod. näk. hän miehen tapaan myöntää katselevan mielellään mikä on hyvä asia. miehet (suurin osa aikuisista miehistä siis) eivät kuitenkaan ole niin kriittisiä naisen ulkonäölle niin kuin kuvittelemme vaan pääasiassa kiinnittävät huomiota naisen itsetuntoon. Nainen joka ei koe silikonipimuja uhkana on monen mielestä seksikäs. Keskenkasvuiset pojat joiden mielestä jokaisen naisen pitää näyttää Gisele Bundchenilta ovat eri asia, niiden kanssa ei suhdeviritelmiä kannata edes yrittää. Itse katsomme kullan kanssa yhdessä sarjaa huippumalli haussa- silmäniloa. Jos itsetunto on kaikkien epäilyjen takia kuitenkin katoamassa, se pitää vain hankkia takaisin. Itsensä hemmottelu ja hauskanpito kavereiden kanssa yleensä toimii.

Neppis_
menthol
miehet (suurin osa aikuisista miehistä siis) eivät kuitenkaan ole niin kriittisiä naisen ulkonäölle niin kuin kuvittelemme vaan pääasiassa kiinnittävät huomiota naisen itsetuntoon. Nainen joka ei koe silikonipimuja uhkana on monen mielestä seksikäs. Keskenkasvuiset pojat joiden mielestä jokaisen naisen pitää näyttää Gisele Bundchenilta ovat eri asia, niiden kanssa ei suhdeviritelmiä kannata edes yrittää.

Hyvin sanottu. :D
..mutta niinhän se tosiasiassa on. En oo miekään nuorena kuvitellut et joku rakastas miuta juuri tällaisena, vaikken ole isotissinen blondi.
Miussa on kuulema ulkonäköä, mutta Myös luonnetta ja se tulee näkyviin.
miekkoseni on siksi pitkälti tykästynyt miuhun.
(tosin sekin kommentti kesti muutaman vuoden,et miks toinen välittää ..Noh, pääasia että NYT tiedän ja kyllä se kieltämättä oli mukavaa kuultavaa <3 )

Eli sen mitä laitoit virkkeeksi pitää täysin paikkaansa.
En pidä lain miehistä/pojista jotka havittelevat vain kiiltokuva-imagea (ulkonäkö,raha,maine ym.)

Daisy

Poikaystäväni kertoi, kuinka hän joskus pienenä kysyi äidiltään: "Entäs sitten, äiti, kun on jonkun kanssa yhdessä ja vastaan kävelee paljon paremman näköinen nainen. Eikö sitten halua alkaa olla tämän kanssa?" Poikaystäväni äiti oli vastannut jotain, että kun tulee vanhemmaksi, ymmärtää, että eihän se asia todellakaan niin ole.

Jos on oppinut tuntemaan jonkun ja rakastaa tätä ja haluaa olla juuri sen toisen kanssa yhdessä, ei jokaisen kulman takaa kävelevä kaunotar hetkauta seurustelevaa, rakastunutta miestä suuntaan eikä toiseen. Koska on SE OMA KULTA, jonka tuntee. Ulkoiset seikat ovat vain erittäin pieni osa pysyvää parisuhdetta. Pitää oppia luottamaan itseensä (hyvä itsetunto) ja toiseen.

Riidanhaastaminenkin saattaa kuvastaa sun tätä pahaa oloas. Haluat huomiota, mutta valitettavasti se tuottaa vain aika negatiivista huomiota. Poikaystäväsi varmasti rakastaa sinua, mutta jos ole jatkuvasti haastamassa riitaa, kuva sinusta saattaa muuttua huonommaksi ja poikaystäväsi saattaa todellakin alkaa katsella näitä muita naisia! Sinun täytyy osoittaa erilaisella käytöksellä olevasi maailman ihanin tyttö kullallesi! Jos hän on iloinen ja tyytyväinen ja rakastunut sinuun, auttaa se varmasti myös sinua kehittämään hyvää itsetuntoasi.

papuna

nellas_telemnar : meillä on takana noin 3vuotta. eikä suotta :wink:
jostain se varmuus luultavasti vielä tulee.
ei oo helppo olla,kun omalla jännittämiselle ei ole sellaista rationaalista syytä.

siksi on kai aika turhaa sanoa että "sun pitää vaan elää omaakin elämää"
asiat ei oo niin mustavalkoisia.joskus syystä tai toisesta negatiiviset ajatukset saattaa saada koko kehon ja muunkin elämän hiukan sekaisin.eikä siinä pelkällä päätöksen voimalla nousta pois synkkyydestä...

jotkut riidatkin on vaan käytävä läpi.ilman "paiseiden puhkomista" asiat saattaa jäädä kaiveleen...ja jos sitten puhkeaa koko kupla,niin kivun alla on muistettava,ettei kaikki rakkauskaan ole ikuista...

nellas_telemnar

......jaahas, nyt sit on poikkiksen kans keskusteltu asiasta, ei ehkä kovin syvällisesti mutta rauhoitti mieltä kummasti.. kerroin miltä minusta oli tuntunut ja hän lähinnä ihmetteli et mistä olin saanut edes moista päähäni.. sepä se, kun itsekin tietäisi.... :)
kävin tässä viikonlopun aikana lukemassa näitä viestejä ja kyllä oikeasti rauhoitti tietää että tälle saattaa olla jotain järkiperäisiä syitä ja sitten ettei ole yksin tämän asian kanssa.. :roll:

tässä nyt sit on alettu kasvattamaan itsetuntoa pikkuhiljaa, ehkä joku uus harrastus, lenkkeily tai muu vastaava auttaisi, saa purettua ne paineet jonnekin muualle kuin poikaystävään.. :D

kiitos kun vastailitte :wink: sain hyviä vinkkejä ym täältä :)

pikku-kata

Sama homma täällä... Poikaystävällä oli on-off suhde kolme vuotta erään naisen kanssa, joka aina petti häntä jne. Kun he erosivat niin välissä oli muita mutta aina palasivat yhteen. Pelkään hirveesti et mäki oon vaan tämmönen "välityttis" :cry:

nellas_telemnar

....Taas vaihteen vuoksi sitten onnistuin saamaan riidan aikaan ja ihan turhaan. Piti soittaa heti perään etten tarkoittanut ja siitä lähti sellanen vuodatus molemmin puolin että...
Ja todettiin että puhutaan "liikaa".. Juu, joka päivä näiden 2½ kk:n ajan ja ehkä pariinkin otteeseen, ihmettelinkin jo että milloin puhelut vähenee..
Aina olen tehnyt sellasia päätöksiä että "tänään en soita" "nyt viikonloppuna en soita" mut jossain vaiheessa sitä kumminkin soittaa..
Äskön hän kysyi et juteltaisiinko myöhemmin, niin sanoin ettei enää tänään..
Itkin ihan turhaan, ei se ole kamalaa ettei toinen soitakaan joka hetki (kaukosuhteessa se vain tuntuu välillä siltä).
Katsotaan kuinka käy.... :-s

nellas_telemnar

Ja taas kirjoitan.. :roll:
Viimeeksi iltapäivällä juteltiin poikkiksen kanssa, olo on oikeastaan huojentunut. Olen oikeastaan vain nauttinut olostani. Yhden kerran pyysin häntä juttelemaan mutta hän oli väsynyt eikä oikein jaksanut. Tavanomaisen itsesyyttelyn ja muun v*ttuilun sijaan vastasin että jutellaan toiste...
Äsken sitten tuli ihana rakkauden tunnustus, tuntuu hyvältä..
Heh, tulipa yksityiskohtaisesti :mrgreen: :roll:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat