onko normaalia vai merkitseekö jotain muuta? - Parisuhteet

Susannna

Oman kokemuksen mukaan epävarma voi olla joistakin asioista, vaikka samalla rakastaisi toista suunnattomasti. Se että on epävarma, ei mielestäni tarkoita sitä että tunteet olisivat kuolleet.

Sivut

Kommentit (37)

Marika_
ilakka
Marika_

Jos mun mieheni olisi 7 vuotta sitten alkanut epäilemään meidän suhdetta, niin kyllä se olisi ollut jo siinä vaiheessa mun osalta ohi. En mä haluaisi jäädä suhteeseen miehen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa, tai ei uskoisi meihin kunnolla.

Mitäs jos miehesi ilmoittaisi nyt alkaneensa epäilemään suhdettanne? Olisitko valmis heittämään kaikki vuodet menemään vain koska toinen on epävarma?

En usko että tässä vaiheessa tulee mitään suurempia epävarmuuksia.
Siis tarkoitan, että ei niin suuria että mies niistä alkaisi puhumaan ja että ne tuottaisi jotain ongelmia...sen verran vakaalla pohjalla meidän avioliitto tällä hetkellä, ja toivottavasti tulvaisuudessa on (ja tiedän nyt mistä puhun).
Mutta niin kuin sanoin, jos toinen on epävarma että haluaako elää ja olla mun kanssa, niin en mä sellasta jaksa/halua katsoa.
Ja sitten jos mies päättäkin jättää minut, niin se sattuu paljon enemmän kuin se, että olisin itse jättänyt mieheni silloin, kun hän alkoi meidän suhdetta epäillä.
Ja jos mies sanoisi että haluaa miettiä meitä kahta, niin en kyllä kauaa jaksaisi odottaa ja pelätä että se on nyt tässä. Mä en pidä epävarmuudesta missään asioissa.

Susannna

Viime päivinä musta on tuntunut, että mun oma hyvinvointi tässä suhteessa voi kaatua nimenomaan siihen, että ajattelee liikaa tulevaa, kaukaista elämää yhdessä. Tuon ajatteleminen saa ajatukset ihan sekaisin, sitä miettii kaikkea niitä asioita mikä sitten voikin mennä suhteessa vikaan, mihin toisessa voi kyllästyä jne.

Itsellä on ollut jo viikon ajan pää aivan sekaisin edellä mainituista syistä. Huomasin, että olo parantui melkein heti, kun ajattelin sitä kuinka paljon rakastan poikaystävääni juuri nyt, kuinka tärkeä hän on minulle, kuinka paljon hyviä asioita hänessä on, ja kuinka tärkeää on elää juuri tässä hetkessä onnellisena, eikä murehtia tulevaisuuden onnellisuudesta.

apples

Me ollaan nyt poikaystäväni kanssa serusteltu kohta vuosi, ja olen tällä hetkellä hänen kanssaan tosi onnellinen. En kuitenkaan halua missään nimessä suunnitella yhteistä elämää pitkän ajan päähän, koska ei, en tosiaankaan ole varma, ollaanko vielä parin vuoden päästä yhdessä. Jos asiat sujuu niinkuin ne nyt sujuvat niin joo, eiköhän olla, mutta en mä luota elämään niin täysin että mikään ei voisi muuttua.
Mutta en silti tunne "tuhlaavani aikaa". Päinvastoin.
Nyt tuntuu etten ikinä halua naimisiin. En pidä ajatuksesta, että "lupaudutaan" toiselle loppuelämän ajaksi. Mun mielestä sellasia asioita ei voi luvata. Tai en minä ainakaan.

Susannna
Jamaica
Sain käsityksen, ettei "ollaan niin kauan kuin siltä tuntuu" -asenteellisilla ole mahdollisuutta olla loppuelämää yhdessä. Oletteko tosiaan sitä mieltä? Miksi se pitäisi heti olla ihan 100% varma?
Tuleepahan tunne, ettei meillä mieheni kanssa sitten ole mitään toivoa, kun mietitty ollaan juuri noin "ollaan niin kauan kuin siltä tuntuu"...
Tietysti meistähän se riippuu ollaanko vai eikö, eikä muiden mielipide vaikuta, mutta kuitenkin.
Olen itsekin sillä kannalla, että vaikka kuinka haluaa, ei voi koskaan olla täysin varma ettei niin mitään ikinä koskaan tapahdu. Toivoa sopii, mutta olla _täysin_ varma?

Nimenomaan.

Snuffle
Kepatäti
Mutta eihän välttämättä kaikki etsikään mitään "kaikenkestävää rakkautta ja ikuista kumppania". Kyllä mä toisaalta ymmärrän hyvin sen, että jotkut vaan on sellaisia, että ovat suhteessa niin kauan kuin on hyvä olla ja hauskaa ja siirtyvät sitten eteenpäin kun siltä tuntuu. (Enkä nyt siis tarkoita ihmisiä, jotka vaihtavat kuukausittain partneria) Ei kai kaikkien tarvitsekaan etsiä ihmistä loppuelämäkseen?

Kiitos Kepatäti, mukava kuulla että joku puolustaa "meikäläisiäkin" :) Itse vain jotenkin uskon, etten tule olemaan nykyiseni kanssa loppuelämääni, en usko hänen olevan Se Oikea minulle. Silti hän on minulle äärettömän tärkeä ja haluan olla hänen kanssaan. Miksi en olisi sellaisen miehen kanssa, joka tekee minut onnelliseksi ja kohtelee minua hyvin juuri tässä hetkessä?

En ole etsimässä aviomiestä vielä näin nuorena, en koe että minulla menee elämä hukkaan jos opettelen parisuhdeasioita ensimmäisessä seurustelusuhteessani kokeneen, hellän ja kaikinpuolin iki-ihanan miehen kanssa. Tai no, aluksi tuntui siltä että pitäisi äkkiä erota kun suhteemme ei tunnukaan vuosisadan rakkaustarinalta. Mutta miksi pitäisi? Enkä ole loukkaamassa hänen tunteitaan, sillä molemmat olemme liikkeellä "ollaan niin kauan yhdessä kuin hyvältä tuntuu -asenteella". Minun mielestäni saa elää hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa. :D

Pennsylvania

Mä olen täydellisen onnellinen mieheni kanssa tässä hetkessä, mutta olen myös joutunut niin paljon kokemaan elämässäni, että tiedän, että elämä välillä heittelee niin, ettei siihen itse pysty juuri vaikuttaa. Pyrin olemaan tekemättä mitään suuria, loppuelämän suunnitelmia, ja yhteenmuuttoakin yritän venyttää viimeiseen asti. Epävarmoja hetkiä tulee välillä, mutta yleensä ne menevät ohikin melko nopeasti. Voi olla, ettemme eroa ikinä. En silti laske sen varaan, koska mielestästäni on tyhmää vannoa yhtään minkään olevan ikuista. Siinä saa nenillensä vaan, mielummin elän onnellisena päivän kerrallaan, kuin rakentelen mitään pilvilinnatulevaisuutta kuvitelmiini.

KataTheBlondi

Ei se mua häiritse kunhan ei ole kauan epävarma mitä haluaa. Meillä oli nimittäin taukokin tämän asian vuoksi: kun ei oikein mies ollut varma. Mutta ollaan oltu nyt yli 2 vuotta yhdessä ja ei loppua näy. :D

Marika_

[color=red]Entä miten suhtaudutte, jos miehenne kertoo olevansa epävarma ja puhuu asiasta? Alatteko pelätä, että tulee ero? Kestättekö hänen epävarmuutensa vai tuleeko mieleen, että jos hän on niin epävarma, että asiasta pitää puhua niin ei auta kuin erota? Masennutteko asiasta paljon/ollenkaan?
Oletteko miettineet eroa vain sen takia, että toinen on ollut epävarma?[/color]

Jos mun mieheni olisi 7 vuotta sitten alkanut epäilemään meidän suhdetta, niin kyllä se olisi ollut jo siinä vaiheessa mun osalta ohi. En mä haluaisi jäädä suhteeseen miehen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa, tai ei uskoisi meihin kunnolla.

Siinä mahdollisesti satuttaisin itseäni, jos ja kun tulisin jätetyksi.
Eli en halua masentua enkä alkaa pelkäämään eroa. Pistäisin itse eron vireille jos suhde olisi alkanut tuntua epävarmalta.

Kerroin tästä miehellenikin 6 vuotta sitten, keskusteltiin pitkään ja kerrottiin mitä halusimme. Alussa seurustelu ei ollut niin vakavaa, koska jos emme olisikaan olleet toisilemme oikeat, niin olisimme jos silloin eronneet.

Nyt olen naimisissa ja kaikki on varmalla pohjalla, enkä koskaan ole ollut epävarma suhteestamme, eikä mieskään ole mitään puhunut. Harkinta ja keskustelut kannattaa jo heti alussa!

Marika_

Niin, siis tuleehan niitä epävarmuuksia ja epäilyjä matkan varrella vastaan, mutta jos on jo niin epävarma siitä että kuulutaankohan me yhteen ja tuleeko tästä mitään, niin mun mielestä ei kannata jatkaa suhdetta. Siinä tilanteessa ollaan minun mielestäni (en yleistä) jo haaskaamassa aikaa, kun voisi etsiä Sitä Oikeaa.

Eikä nuoruus todellakaan tarkoita sitä, ettei saisi/voisi suunnitella tulevaisuuttaan sen hetkisen kumppanin kanssa. :shock:
On se kumma kun mietitään että elämä on vielä edessä ja ero kaiken järjen mukaan joskus voi tulla... Se elämä voi olla edessä juuri sen hetkisen kumppanin kanssa, eikä aina käy niin että erotaan, koska ei olla vielä päästy kunnolla aloittamaan omaa elämää.

Jamaica

Lainaus:
Kun sanoin että en ymmärrä ihmisiä jotka ovat täysin varmoja, tarkoitin ehkä enemmänkin niitä jotka eivät edes näe tai ota huomioon sitä mahdollisuutta, että joskus voi kaikesta yrittämisestä ja asioiden selvittämisestä huolimatta tulla tilanne, että jompi kumpi tai molemmat eivät vain enää halua olla yhdessä. Syitä voi olla niin monenlaisia.

Ja kun en ymmärrä, ihmettelen ehkä sitä että voiko joku tosiaan olla niin varma kaikesta, ettei mikään, ei kertakaikkiaan mikään toisessa koskaan epäilytä tai tee epävarmaksi tai laita päätä sekaisin?

Mutta kuitenkin, arvostan ehdottomasti asioiden selvittämistä ja niiden halki puhumista suhteen jatkamiseksi mahdollisimman pitkään.

Yhdyn.

Susannna
Marika_
Susannna
.

Kuitenkin tuon kaiken ajatteleminen usein häiritsee. Olisi niin paljon kivempi olla täysin varma kaikesta, vaikka se tuntuukin epätodelliselta, enkä oikein aina ymmärräkään ihmisiä jotka vannovat pysyvänsä onnellisesti ja ikuisesti elämänsä lopppuun asti yhdessä puolisonsa kanssa..

Miksi et ymmärrä? Minusta se on täysin ymmärrettävää että kun puolisoaan rakastaa, niin silloin vannoo itselleen, että myös toiselle olevansa ikuisesti hänen kanssaan ja rakastaa elämänsä loppuun asti.
Ei aito rakkaus ole tunne, joka joskus katoaa. Kyllähän omia vanhempiakin rakastaa vaikka kuinka heitä vihaisi. Ei rakkaus katoa, se kestää ikuisesti. Kyse onkin siitä, onko rakkaus aitoa ja todellista. Ei ole olemassa "väliaikaista" aitoa rakkauta (kuulostaa aika jyrkältä...).

Minä en ymmärrä aina ihmisiä, jotka elävät vain tässä hetkessä ja olevat onnellisia ja suhtautuvat vain "sivustaseuraajina" siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Mielestäni pitäisi taistella niitä vaikeuksia vastaan, eikä aina järkeillä tai sanoa että "ei kukaan voi varmasti sanoa että on ikuisesti sen ihmisen kanssa yhdessä". Totta kai voi! > ja tällöin myös yleensä tarkoitetaan sitä.

Kun sanoin että en ymmärrä ihmisiä jotka ovat täysin varmoja, tarkoitin ehkä enemmänkin niitä jotka eivät edes näe tai ota huomioon sitä mahdollisuutta, että joskus voi kaikesta yrittämisestä ja asioiden selvittämisestä huolimatta tulla tilanne, että jompi kumpi tai molemmat eivät vain enää halua olla yhdessä. Syitä voi olla niin monenlaisia.

Ja kun en ymmärrä, ihmettelen ehkä sitä että voiko joku tosiaan olla niin varma kaikesta, ettei mikään, ei kertakaikkiaan mikään toisessa koskaan epäilytä tai tee epävarmaksi tai laita päätä sekaisin? :shock:

Mutta kuitenkin, arvostan ehdottomasti asioiden selvittämistä ja niiden halki puhumista suhteen jatkamiseksi mahdollisimman pitkään.

Mielestäni en myöskään ole tulevaisuuteni "sivustaseuraaja", vaan suhtaudun siihen realistisesti, varsinkin kun joka puolella hössötetään siitä että olemme vielä nuoria eikä saisi vielä suunnitella liikoja..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat