Kun isä kieltää rakkauden - Parisuhteet

Jaeniver

Kiva kun tänne on taas tullu viestejä. :)

Kiva, että joku on minun "puolella" tässä asiassa. Miehestä en todellakaan luovu, sillä en seurustele hänen ammattinsa tai varojensa kanssa, vaan hänen kanssa. Äidin mielestä tämä mies on "rasvakoura". :roll: Ajatelkoot mitä tykkää, ei tunteita noin vaan pistetä poikki siksi, että vanhemmat ei pidä hänestä.

Sivut

Kommentit (19)

gollum

Ei hitsaajan ammatissa oo mitään outoa. Siitä pitäs mun mielestä olla tosi hyvä työtilannekin jos en väärin muista. Mutta hyvä ettet meinaa miehestä luopua muiden takia :)

Jaeniver

k87: En ole vielä äidin kanssa puhunut. Enkä voi nyt hänen kanssa puhua, koska hän pitää mykkäkoulua, siksi että en ole hänen kanssa miehestä samaa mieltä. :roll:

Tämä välikohtaus sai mielialani todella alas, koska olin niin iloinen, että joku mies huolii minut läskeineni kaikkineni ja on vieläpä jalat maassa -ihminen, niinkuin minäkin! Sitten joku kehtaa tulla sanomaan, että tämä mies ei ole minulle tarpeeksi hyvä. Vieläpä oma äiti.

Mies soitti minulle äsken ja tuli heti parempi mieli. En epäile hetkeäkään, jos tämä mies haluaa kanssani jakaa elämänsä. :)

k87

ootko Jaeniver sanonu äitilles mitä haluat? että haaveisiin ei välttämättä kuulu kolmen kuukauden välein vaihtuva mersu, iso kartano ja muutama kodinhoitaja jnejne. ehkä vähän kärjistetty mutta kuitenkin. :)

sinä tiedät, että olette onnellisia. eikö se ole pääasia? tottakai äidin "vastustaminen" tuntuu pahalta, onhan se kuitenkin äiti. eikö siitä voi kuitenkin äitimuorin kanssa ouhua? :(

ei varmaan yhtään auttanu... :roll:

kersa

Meillä ei kummankaan vanhemmat yritä kieltää mitään, mutta 19-vuotiaan poikaystäväni äiti tiedottaa hyvin selkeästi olevansa sitä mieltä ettei halua poikansa seurustelevan vielä näin vakavasti. Olemme olleet 2 vuotta yhdessä :roll:

Jaeniver

Minäpä pistän nyt tänne oman pikku tarinani. Minulla on siis molemmat vanhemmat sitä mieltä, että minulla ei saa olla ketään, vaikka olen 20-vuotias.

Juuri äsken sain kuulla äidiltäni, että minun on heti lopetettava orastava suhteeni erääseen mieheen, koska miehellä ei muka ole tarpeeksi hyvä ammatti. Äiti vielä sanoi, että minä en saa mitään hienoa elämääni, jos ukolla ei ole tarpeeksi rahaa toteuttaa minun unelmia. En voi ymmärtää, että joku voi olla noin pinnallinen. Olen ollut täällä lähes itkun partaalla, kun tuntuu ihan siltä, että vanhempani eivät halua minun olevan onnellinen. :cry:

Haluaisin kuulla teidän kokemuksia aiheesta.

SunLion

en just nyt jaksa lukea koko tekstiäsi..mutta elät omaa elämääsi, et isäsi eikä hän sinun. Hän ei voi tehdä päätöksiä puolestasi.

tiikeli
Iniquitatis

Menemme huomenna psykologiseen sairaalaan, tutkituttamaan itseni. Enkä usko että olisin siinä kunnossa että joutuisin sinne, uskon kyllä että ajan kanssa.
Ja olette oikeassa että en saisi muuttaa itseäni isän takia, mutta se on hyväksi minulle että isälle. Täytyy vain ottaa se riski.

Kiitos asiallisesta palautteesta.

Hyvä että menet, saat varmasti asiantuntevaa apua sieltä. Ehkä ei kannata juuri nyt ottaa puheeksi sun elämänkatsomustasi isäsi kanssa. Sen verran kannattaa varmaan olla diplomaattinen ja teeskennellä isäsi standardien mukaista "normaalia".
Sitten kun saat olosi paremmaksi, niin voisit vaikka samaisen sairaalan henkilökunnan kanssa puhua siitä (jos pääset vielä puheille) että miten siinä asiassa pitäisi lähestyä sun isääsi. Asia on kuitenkin niin, ettet voi loputtomiin teeskennellä olevasi isäsi kanssa samoilla linjoilla. Sen on lopulta hyväksyttävä ainakin se, että sulla on oikeus sun omaan elämään ja sun mielipiteisiin. :?

Jaeniver

Kiva, kun olette ihmiset kirjoitellet tänne. :)

Eli siis asun vielä kotona, vaikka olen "jo" 20-vuotias. Vanhemmillani on aika suuri valta muutenkin elämässäni ja nyt äiti on vielä päättänyt, että millaisen ihmisen kanssa saan seurustella. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Myös eräs ystäväni sanoi, että miehellä on outo ammatti. En tosin näe hitsaajan ammatissa mitään outoa. Vai olenko minä vain outo, kun hyväksyn näinkin "kummallisen" ammatin. :roll:

Tiedän, että isänikään ei miestä hyväksy. Hän ei hyväksy ketään. Hän on aina ollut vihainen jos puhunkaan jostain miehestä.

En aio kuitenkaan luopua miehestä, vaikka muut mitä sanoisivat. Minä pidän hänestä ja hän minusta. Se riittää minulle. :D

Iniquitatis

Malina,
en usko paholaiseen ruumiillisena vaan luonnon voimana.
Olen puhunut isälleni etten ole missään palvoja ryhmässä, en harjoita mustia messuja, enkä mitään siihen liittyvää. Mutta hän vain vastaa "Ei, valehtelet koko aika." Meillä on kommunikointi ollut hyvin vaikeaa.
Menemme huomenna psykologiseen sairaalaan, tutkituttamaan itseni. Enkä usko että olisin siinä kunnossa että joutuisin sinne, uskon kyllä että ajan kanssa.
Ja olette oikeassa että en saisi muuttaa itseäni isän takia, mutta se on hyväksi minulle että isälle. Täytyy vain ottaa se riski.

Kiitos asiallisesta palautteesta.

Iniquitatis

Äitini on alkoholisti, ja hän ei voi auttaa. Hänellä on lähestymiskielto.
Pojan vanhemmat on eronnut, ja heillä itsellään on todella vaikeaa.

Olen käynyt 3 vuotta psykologilla. Etten tosiaan rasita poikaystävääni kaikilla murheillani, vaan puhun suurimman osan asoistani psykologille.
Lääkärillä käyn säännöllisesti. Syön masennuslääkkeitä.

tiikeli

Joo, vaikka kuinka rakastaisi ja menisi hyvin, niin ei voi laittaa kaikkea kuitenkaan yhden ihmisen varaan, varsinkaan mielenterveyttä. Sun kannattaa käydä puhumassa vaikka yksin jossain lääkärillä, ei kaikkeen tarvita vanhempia vaikka oliskin alaikäinen. Sulla on selkeitä masennusoireita, joten ei saa antaa sen päästä pahemmaksi. :!:

Paha sanoa, mutta kannattaisko sun jollain muulla verukkeella koittaa päästä pois kotoa, ja menisitte vaikka sen pojan kanssa yhdessä lääkäriin. Minkälaisia pojan vanhemmat on, voisivatko he auttaa? Onko sun äiti maisemissa? Joku vanhempi henkilö olis tietty hyvä ottaa mukaan, sellainen joka ei leimaa sua hulluksi tms heti.

Mariel

käytkö terapiassa tai onko sulla kavereita? kuulostaa ehkä julmalta, mutta aina pitää varautua siihen että teidän seurustelusuhde saattaa loppua joskus. muutenkin yhdelle ihmiselle on tosi rankkaa olla ainoa, joka voi tukea sua. jos oot hakenut ulkopuolista apua niin siinä yhteydessä saatettaisiin jututtaa sun isääkin, mikä ehkä auttais häntä ymmärtämään sua paremmin.

Iniquitatis

Olen kärsinyt masennusta yli puoli vuotta. Ja sitä ennen kiinnostuin saatananpalvonnasta, tarkemmin satanismista, black metallin kautta.
Samoihin aikoihin tapasin poikaystäväni, ja kun rakastuimme toisiimme ja aloimme seurustelemaan, mieleni on parantunut hyvin. Joten olen hyvin onnellinen pojasta ja näin, en haluaisi jättää häntä koskaan. Meillä on kuin aikuisten suhde, mutta iman seksiä. Olen 15 ja poikaystäväni vuoden vanhempi.

Isäni on erimieltä. Hänen mielestään tilani on mennyt huonommaksi, ja hänen mukaan poikaystäväni olisi tutustuttanut saatananpalvonnan elämääni.(poikaystäväni on saatananpalvoja, mutta en ole hänen kauttaan sitä löytänyt. Eikä hän painosta minua mihinkään, päin vastoin) Jonka seurauksena isäni ei ole päästänyt minua kotoolta minnekään moneen viikkoon. Ja haluaa että katkaisen suhteen kokonaan.

Ja kun se on vienyt minut aivan maahan, itken koko aika, aina, en edes voi tervehtiä ketään ilman että kyynel vierähtää poskelleni.
Isäni saarnaa minun tekemisistäni joka päivä, haukkuu minua ja kieltää asioita, tänään huomasin miten väsynyt olen, ja jokaisen sanan, minkä isä sylki suustaan, sattui minuun liikaa, minua alkoi särkee jalkoja, selkää, käsiä, olkapäitä, niskaa, ja varsinkin sydäntä. Kuin isäni olisi työntänyt puukon rintaani ja kierittänyt sitä. Vaikka samalla, kun hän iskee minuun puukolla sanoo kuinka rakastaa minua ja haluaa minulle hyvää.

Olen viillellyt ja suunnitellut, ja melkein toteuttanut itsemurhan. Olisin sen jo tehnyt, ellei olisi poikaystävääni.
Joiden seurauksena isäni on laittamassa minua nyt mielisairaalaan, lääkärit ymmärtävät minua, ja suuttuvat isälleni, kun he yrittävät puhua kanssani, isäni keskeyttää huutaen ja haukkuen minua.
Minä voisin kestääkin kaiken tämän, jos vain saisin olla taas poikaystäväni kanssa, olen onnellinen hänen kanssaan ja saan hänestä voimaa. Vaikka en ole sitä pystynyt aikaisemmin isälleni näyttämään.

Nyt yritän para aikaa parantaa tapojani, en ole enään pukeutunut mustaan, aion värjää hiukseni blondeiksi ja osallistun enemmän kotitöihin ja hymyilen kaikille vaikka silmistä pursuaa kyyneliä.
Vaikka en olisi ulkonäöltäni oma itseni, se ei haittaa. Kunhan saan poikaystäväni takaisin.

Haluaisin kuulla kommentteja, ja omia kokemuksia, kun isä kieltää rakkauden.

Kiitos teille. :)

SunLion

Kaikki ei arvosta ns. duunari hommia vaan haluaa akateemisempaa/korkeampaa koulutusta (korkeakoulut, amk:t, yliopisto). Tyhmäähän se on ja vanhanaikaista. Isille se ei todella kuulu. Tuntuu että isä vaan koittaa keksiä paljon tekosyitä siihen miks sun pitäis lopettaa seurustelu.

JJEMMY

Öm hitsaajan ammatissa ei ole kyllä mielestäni yhtään mitään outoa, tunnen yhden hitsarin ja hän on vielä aika hyvin palkattu :!:

Ja hyvä että pidät pääsi etkä luovu miehestä! Ehkä joskus äitisi ymmärtää että miehessä ei ole mitään vikaa ja itse teet päätöksesi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat