kun mikään ei tunnu miltään - Parisuhteet

nukke

Kannattaako roikkua suhteessa jossa ei oikeen mikään tunnu miltään eikä jaksa itekkää nähä vaivaa homman eteen? Huomaan et tahallaan olen hankala tietyissä asioissa.seksi ja puhuminen ei luista.:S

Kommentit (11)

pikku-kata

Jos ei jaksa yrittää ja kaikki on lopahtanut, niin ei luulis eronkaan olevan vaikea... Ja tuossa tilanteessa kyllä kannattaa jättää koko suhde, jos siitä ei saa mitään irti. Ja varsinkaan jos puhuminen ei luista, niin tuskinpa siinä sitten mikään enää auttaa ja joku parisuhdeterapiakin olis turha, jos ei itellä ole halua edes yrittää.

egyptilaiset

Mulla on vähän sama... Paitsi mä ainaki haluisin viel yrittää, mutta toisaalta ei jaksais, kun on jo yritetty niin monesti. Joskus haluisin vaan tosi paljon erota, mut ei se kyllä silti mitenkään helpolta tunnu.
Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen kannattaako roikkua, niin ei kannata. Ei tosiaan. Mut niin vaan roikun mäkin. Ei oo helppoa.

Dora

Onko tollanen tunne sitten kestänyt jo kauan? Jos ei oo kestänyt kauaa, niin ehkä toi vaan on joku vaihe, joka menee ohi? Jos taas on, niin tuskinpa tilanne siitä muuttuu. Ja jos ei ole minkäänlaista kipinää tai edes halua yrittää enää, etkä tunne saavasi suhteesta mitään niin ehkä sitten se "roikkuminen" ei kannata. :?

nukke

tai siis kyl mie jonkin verran yritän mut vaikeeta se välilä on. pitäs koota ajatukset päässä. voi olla et ku muutettiin yhteen syksyllä toiselle paikkakunnalle ja mua ei sido mikään täällä sillee ni sekin on vähä mikä syö tota suhetta.:S Äijä ei kysy mun mielipiteitä oikeen missään asiassa ennää. :cry:

nukke

sit jos mie sanon tai koitan puhua ni se on aika paljon mun yksinpuhelua. ja mikä pahinta ni se ukko vaa nauraa/hymyilee ku oon kuulemma niin hauska ku oon tosissaan. :evil:

chardonnay

Itselläni on samantapainen ongelma. Rakastan kyllä poikaystävääni ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta välillä tulee tunne että jotain puuttuu, ei siis tunnu enää sitä jännitystä vatsan pohjalla. onko vain niin että se katoaa kun suhteeseen vakiintuu?

ollaan oltu yhdessä kolme ja puoli vuotta, poikaystävä opiskelee 200 km päässä. nähdään kyllä aina viikonloppuisin, mutta silti, ikäväkään ei aina ehdi tulla. armeijan aikana mietin että mitä haluan, mutta se oli vain vaihe, jossa ystävän ylistivät sinkkuna olemista.

joskus mietin että olenko miehen kanssa vain koska uskon että en parempaa miestä voi mistään löytää, ja silloin tulee tosi paha mieli kun edes ajattelee noin. silti rakastan paljon, siksi paha mielikin varmaan tulee.
voi olla että meidän suhde on vaan muuttunut niin tylsäksi, kun viikonloput menee aina samalla rutiinilla. voisiko tunteet johtua siitä?

siana

chardonnay, todellakin voi. Ei kukaan pysy alkuhuumassa ikuisuutta. Ehkä voisitte yrittää keksiä jotain uutta ja kivaa, vaihtelulla kun saa varmasti virkistystä meininkiin? :D

chardonnay
siana
chardonnay, todellakin voi. Ei kukaan pysy alkuhuumassa ikuisuutta. Ehkä voisitte yrittää keksiä jotain uutta ja kivaa, vaihtelulla kun saa varmasti virkistystä meininkiin? :D

vaihtelua on kyllä ollut, ajoittain. mutta mitä kaikkea viikonlopussa ehtii tehdä, kun molemmilla on myös vähän menoja silloin.
toinen ongelma on raha. jos jotain erikoista suunnittelee aina, niin rahathan siinä loppuu alta aikayksikön (opiskelijabudjetti)

tuntuu että kaikkea on jo kokeiltu, seksikin on monipuolista, ja hyvää, mutta tuntuu että kokoajan pitäisi tapahtua jotain uutta.

Pablo_Francisco
pikku-kata
Jos ei jaksa yrittää ja kaikki on lopahtanut, niin ei luulis eronkaan olevan vaikea... Ja tuossa tilanteessa kyllä kannattaa jättää koko suhde, jos siitä ei saa mitään irti. Ja varsinkaan jos puhuminen ei luista, niin tuskinpa siinä sitten mikään enää auttaa ja joku parisuhdeterapiakin olis turha, jos ei itellä ole halua edes yrittää.

Niin no.. Onhan se helppo sanoa, mutta teot on sitte eri asia. Jos ei jaksa yrittää mutta silti rakastaa toista. Mutta ei oo enään rakastunu. Miten voi jättää sellasen henkilön? Pitkä suhde takana. Mitä sitten jos/kun ei pysty pysymään päätöksessä? ja joutuu "noidan-kehään" ..

Walbu

Niin...kyllähän se vaan väkisinkin on niin että ei parisuhde enää ole kauhean jännää kun sitä on pitkään kestänyt. Mulla on yli 6 vuotta takana poikaystäväni kanssa ja harvoin enää mahanpohjassa kutkuttaa. Mietin itsekin ajoittain että oiskohan jonkun muun kanssa jännempää, mutta toisaalta aina kun tiukka paikka tulee ja maailma potkii päähän, muistan taas miten tärkeää on kun poikaystävä vierellä on sellainen johon varmasti voi luottaa (vaikka tuo välillä ärsyttää ja tyhmästi käyttäytyykin). Eli kai se on sitten rakkautta, rakastumisesta ei enää voi puhua. Toisaalta, olin juuri joku aika sitten kaksi viikkoa reissussa silleen ettei tuona aikana nähty, ja puhuttiin vaan lyhyesti puhelilmessa. Ja sen jälkeen tuntui kyllä mahanpohjassakin kun pääsi toista halailemaan.

Eli kyllä, jutustelun ja seksin olisi hyvä toimia. Toisaalta on kauhean ikävää, että pitkä suhde nyt vaan on pitkä suhde eikä voi millään aina tuntua uudelta suhteelta. Toisaalta se on hyvä, ei kukaan jaksaisi sitä uuden suhteen tuomaa stressiä koko ikäänsä.

Ei kyllä kannata jäädä roikkumaankaan...mikäli tuntuu ettei enää halua yhdessä jatkaa niin siitäkin kannattaa puhua.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat