Neuvoja kaivataan.. - Parisuhteet

SooZ

Sain tuossa n. kolme viikkoa sitten pienen pommin niskaani. Kulta oli alkanut ahdistua ja aloitti silloin keskustelun sanoen "en ole enää niin varma tästä meidän jutusta". Asiaa puitiin ja aamulla hän sanoi että kaikkea muuta on valmis tekemään jotta asiat selviää mutta minusta ei aio luopua. Syitä tähän oloon olivat mm. se että hän yritti kovasti hyvittää minulla minun menneisyydessäni tapahtuneita asioita (en koskaan tajunnut että hän otti ne niin rankasti), ja tämän vuoksi oli sitten alkanut ymmärrettävästikin ahdistua. Muita syitä ovat olleet työpaineet, ajokortin menetys, autot muutenkin jne. Nyt jos asiasta yritän puhua en saa kunnon vastausta. Yleensä kulta vain kiertelee eikä sano mikä on. Tai korkeintaan että on vaan stressia.
n. viimeisen viikon aikana hän on alkanut selvästi etääntyä. Ennen niin yleiset halit ja pusut ovat jääneet. Istumme tyyliin sohvan eri laidoilla. Hän kyllä puhuu ja juttelee niitä näitä ihan normaalisti. Viesteistäkin ovat hävinneet sanat "kulta" tai "rakas".
Kun mietittiin miten tämä asia saataisiin selvitettyä kulta sanoi tarvitsevansa omaa aikaa. Sitä olen yrittänyt antaa parhaani mukaan, en ole sanonut mitään hänen menemisistään. Tosin tämä seikka sai minut huomaamaan kuinka itsekäs olen ennen ollut. :?
Asumme yhdessä ja tämäkin viikko menee niin että päivät ollaan yhtä aikaa kotona. Tuntuu että välillä olen vain tiellä ja pelkään tehdä tai sanoa mitään kun kuvittelen vain pahentavani kultani oloa.

Eli olisiko jotain neuvoja mitä voisitte antaa? tämä vie itseltäkin voimat. Olen miettinyt vanhempieni luo menemistä. Vaikka viikoksikin. Saisi kulta olla täysin rauhassa. Välilllä olen jopa miettinyt erilleen muuttoa vaihtoehtona. Apua kaipailen. :(
(pahoittelen jos teksti on vaikeasti ymmärrettävää. tuli kirjoitettua asiat niin niinkuin ne mieleen tulivat)

Sivut

Kommentit (26)

Miffy

Voi Sooz-pieni. Ikävää :(

Mun neuvo on, että älä hätäile. Ehkä tosiaan voisi olla hyvä idea mennä vanhempien luo vaikka muutamaksi päiväksi. Ei siinä ainakaan mitään menetä... Ehkei kuitenkaan kannata näin pian alkaa miettiä esim. erilleen muuttoa...?

Ja sitten ei taida auttaa muu kuin se iänikuinen keskustelu...

Jaksamista sinne. Ei oo helppoja parisuhdeasiat :?

vihollinen

Hmm.. hyvin hankala tilanne kyllä.
Mutta mun mielestä tohon tilanteeseen paras ratkaisu olisi juuri se jutteleminen. Voisit kysyä poikaystäväsi mielipidettä siihen, että jos muuttaisit hetkeksi vanhempiesi luo tai miettiä yhdessä mikä olisi paras ratkaisu.
Koska toi, että poikaystäväsi ei kerro asioita vaan kiertelee, niin ei ainakaan paranna tilannetta. Sun nyt pitäisi saada poikaystäväsi kunnolla avautumaan ja kertomaan kaikki mikä painaa ja yhdessä koittaa selvittää tilannetta ja sille sopivinta ratkaisua.
Saattaa ehkä kuulostaa vaikealta tuossa tilanteessa, mutta harvoin tuon kaltaiset tilanteet itsestään, ilman puhumista ratkeaa.. :(

SooZ

Miffy: kiitos, voimia tarvitaan. ja ei tässä tosiaan kannata vielä sitä uutta asuntoa alkaa etsiä, oikeassa olet. se kait oli semmoinen suurimmassa surussa mieleen tullut ratkaisu. :roll:

vihollinen
Voisit kysyä poikaystäväsi mielipidettä siihen, että jos muuttaisit hetkeksi vanhempiesi luo tai miettiä yhdessä mikä olisi paras ratkaisu.

asiasta puhuttiin tässä illalla. tuli itselle vaan niin pahaolo taas että oli pakko purkaa tunteita. kulta pyysi anteeksi että on ollut etäinen, sanoi kyllä tajuavansa itsekin että minä tässä joudun kärsimään hänen ongelmistaan. sanoin siinä sitten samalla että olen aikeissa lähteä sinne vanhempien luokse joksikin aikaa. kulta ei vain ajatuksesta kovin pitänyt. sanoi että murehtii sitten vaan miten mun koulu ym. sanoin että ei sen pidä niitä murehtia, minä kyllä hoindan koulun.

vihollinen
harvoin tuon kaltaiset tilanteet itsestään, ilman puhumista ratkeaa.. :(

samaa mieltä olen. ollaan vaan molemmat todella huonoja puhumaan asioista jotka todella painaa mieltä. itse olen nyt kovasti yrittänyt sanoa heti jos joku on. mutta en minäkään viitsi koko ajan tentata mikä on ja kerro nyt. olen sanonut pariinkin otteeseen että kuuntelen kyllä kun hän tahtoo kertoa. tosin jos tämä ei tästä ala muuttua niin kyllä aion jossain vaiheessa ottaa asiasta kunnolla selvää.

mutta olo on jo hiukan parempi tämän iltaisen keskustelun jäljiltä. päivä kerrallaan.

andefizz

Nyt otat kuule kullan kainaloon ja painutte (ilta)kävelylle! Meillä ainakin on helpompi puhua kun ollaan raikkaassa ilmassa ja sellasessa paikassa mis ei voi tehdä toisia juttuja samaan aikaan. Esim.tietokoneen peluu tai tv:n katselu. Ja se on helpompaakin jutella just esim. kävelyllä kun ei tarvi olla koko ajan toisen kanssa katsekontaktissa.
( Tästä oli juttua vähän aikaa sitten Cosmossa...)

Voimia teille ja pitkää pinnaa! :lol:

mimme

Mielestäni tuo olisi ihan hyvä idea pitää ns. "taukoa", eli sinä lähtisit tosiaan vierailemaan vaikka viikoksi vanhempiesi luokse? :)
Tuntuisi ainakin siltä että se voisi auttaa ihmeen paljon!!

Tuskin vielä tässä vaiheessa olisi syytä muuttaa eri asuntoihin.. tai no itsehän sen paremmin tiedät ;) mutta se saattaa pian hankaloittaa asioita jos sitten taas kaikki alkaa mennä hyvin, mutta esim. asuntoa ei voi sanoa irti kuin vasta vuoden päästä tms.

Paljon jaksamis-haleja sinne!!

SooZ

noh, nyt on menty aika soutamis ja huopaamis linjalla. Elikkä näytti jo kovasti että asiat alkoi taas luistaa, mutta kyllähän sen arvasi että sitten tuli takapakkia taas. Ja paljon.
Kulta on nyt mennyt hirmuisesti ja olen antanut mennä ja tehdä mitä haluaa. Pahallehan se tuntuu siinä mielessä että tunnen jääväni täysin paitsioon ja en pääse mukaan mihinkään tai minua ei huomioida ollenkaan. Siitä nostin haloon kun ei yksi ilta ilmoittanut mitä teki ja aloin jo huolestua kun ei kotiin kuulunut. Nyt onneks ilmoittaa menoistaan mikä on minusta ihan kohtuullista.

Huomasin itsestänikin että olen alkanut ottaa sitä etäisyyttä monessakin mielessä. Ensiksi, ei ehkä pitäis tehdä näin mutta kun olen huomannu että kulta ei nää juurikaan sano että kulta tai rakas, niin jätän ne itsekin pois. Samoin halit ja suukot, yleensä tuntuu että jos en minä ole se joka tekee aloitteen niin niitä en saa. Tuntuu että en ole haluttu lähelle vaikka kun tästä mainitsin niin kulta kysyi onko hän koskaan kieltänyt tulemasta lähelle. No ei ole mutta siltä se vain tuntuu.. Osittäin tämä johtuu ehkä ns. "kostamisesta" (ei ihan oikea sana), jos et sinä niin en minäkään. Mutta suurin syy minulla näin toimimiseen on se että alan rakentaa suojaa ympärilleni, sulkeudun itseeni niin kuin minulla on aina tapana. Pelkään pahinta ja en uskalla mennä täysillä, jos tulee turpiin.

No nyt ei olla pahemmin kullan kanssa nähty. Hän oli viime viikonlopun reissussa, maanantain kokonaan töissä ja asioilla. Minä taas lähdin tiistaina aamusta reissuun ja kotiin palaan vasta sunnuntaina. Tekee varmasti hyvää tämä tauko.

Oli vain aika kiva kun itse päätin että en laita edes sen ihmeempiä viestejä, tietysti että perillä ollaan mutta muutoin en. Kulta taas on lähetellyt muutamia viestejä. Tosin aina niissä on jokin asia ollut mutta kait tässä pieni osa minua toivoo että se olisi ikävää kanssa. Ja kiva oli kun ilmoitti että on ehkä lähdössä itsekin viikonloppuna reissuun. Oli mukava että kertoi jo nyt vaikka enhän minäkään kotona ole.

En tiedä.. Maanantai yönä ennenkuin lähdin niin kulta melkein itki ja pyyteli anteeksi kun on niin paskiainen minua kohtaan. Säikähdin vähän. Eihän minulla helppoa ole mutta tiedän kuinka häntä tällä hetkellä ahdistaa työ ja asuinkaupunki.. Täytyy nyt katsoa kuinka tämä erossa olo auttaa tai ei auta. Jos tilanne jatkuu niin varmasti menen sitten sinne vanhemmille vähäksi aikaa.

Kiitos kaikille kannustuksesta ja tuesta.

figaro

Pääasia, että tavalla tai toisella saatte otettua väliä. Toivottavasti reissuilun jälkeen olisi tullut mieleen molemmille uusia ajatuksia ja saisitte selvitettyä tilanteen parempiin uomiin. Positiivista on se, ettette kuitenkaan ole heittäneet vielä kokonaan hanskoja tiskiin vaan tahdotte jollain asteella molemmat suhdettanne eheyttää. Joskus kaikki menee vain "hankalimman" kautta.. *rutistus* Tsemppiä!

sopuli

Voi sua, tosi kurjaa :cry: Toivotaan, että asiat järjestyy, kun poikaystäväsi saa vähän tilaa ajatella asioita. Kyllähän kaikissa suhteissa tulee välillä kriisejä ja miettii, että onko juuri tää suhde se sellainen, missä varmasti hyvä olla. Välimatka tekee varmasti hyvää ja kun palaat, menette vaikka syömään tai kävelylle ja puhutte kunnolla. Ainakin itseäni tollainen aina auttaa tosi paljon.

Voimia hurjasti Soozille!! *halaus*

SooZ

nyt ei vaikuta kovin hyvälle.. :cry: reissusta kotiuduin eilen illalla ja tänään menen vanhempieni luo. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa.
Eilen ei kullan kanssa pahemmin nähty. Ovella vaan kun se lähti yöksi töihin.. Laitoin sitten viestiä ja kerroin kuinka minusta tuntuu ettei minua kaivata lähelle. Vastaukseksi tuli vain että on kuulema niin sekaisin ettei tiedä enää mitä haluaa. Tultiin sitten siihen lopputulokseen että parempi kun lähden sinne porukoille. Eipä tuo tilanne voi noinkaan jatkua..
Olo on aika hirveä.. Kun en tiedä missä on mennyt vikaan? Onko syy tosiaan aivan muissa tekiöissä kuin minussa, vai mikä on? Vaikka olen yrittänyt kysellä niin en ole saanut kunnon vastausta. Ehkä ei kulta sitten vaan itsekään tiedä.. :(
Kysyin vielä että haluaako että lähden lopullisesti vai väliaikaisesti.. Vastaus oli: En tiedä.

taizu

*hali* Soozille ja muille. Eron ja tuommoisen epätietoisuuden takia sitä ihminen kärsii mielettömän paljon! Onneksi aina on keinoja, joilla pääsee eteenpäin, vaikka alku tuntuisikin kuinka paskaiselta ja nollalta hyvänsä.

Itselläni iski kuukauden sisään aina vastaisku! Jummi, minä mikään nyhverö ole! Sitten muokkaantui aina uusi laiha minä ja itsevarmakin sellainen. Pistäkää maailma pyörälle, siihen ennenkään ole miehiä tarvittu.. ja kun se oikea tule oikeasti vastaan niin sitten on aika valloittaa yhdessä!

sopuli

Ei kannata itseään syyttää :( Ettekö voisi mitenkään puhua asioita läpi? Tommonen on tosi raastavaa! VAikka tiedän kyllä itse tunteen, kun ei tiedä, mitä haluaa. Toisaalta minusta ei saisi pitää toista ihmistä epätietoisuudessa, se kuluttaa valtavasti.

Yrittäkää saada asiat selviksi...

SooZ
sopuli
Ettekö voisi mitenkään puhua asioita läpi?

no sepä se.. kun aina kun olen kysynyt saan vastaukseksi jotain todella epämääräistä. Kulta sanoo aina ettei vain tiedä mikä on. Työt, asuin kaupunki ja autot ahdistaa (kortin menetys ja isot autorempat). ja ilmeisesti meidän suhteessakin jokin hiertää. en kait minä nyt muuten tällein kotiani joutuisi jättämään ja ei tietoakaan paluusta..
sen päätin että kovin pitkään en tätä katsele. Annan nyt jonkin aikaa mennä.. Jos en kuule kullasta mitään niin otan yhteyttä. Jos ei ole valmis asioita selvittelemään niin ei kait siinä muu auta kuin hakea tavarat pois.. :(
Joutuu tässä aika pahasti punnitsemaan sitä mitä itse tahtoo elämältä ja mitä ei, mihin kaikkeen on valmis.

Tänään kävin kotonta hakemassa hiukan tavaroita jotka eilen unohdin. Kulta tuli kotiin, ei sanonut mitään. Kysyin että haittaako jos odotan kyytiäni siellä. Ei kuulema haitannut. Kun tulin takaisin olohuoneeseen oli mennyt nukkumaan (ollut yön töissä). Tuntui tosi pahalle.. Kuin olis ilmaa. Jotain oisin kait halunnut siinä puhua mutta en mä sitten itsekään osannut mitään sanoa kun tuntui ettei toinen edes huomaa..

Tonde

Eihän kukaan voi kestää tollasta pitemmän päälle! Vaikka se vaikeelta tuntuiskin, ni mun mielestä sun pitäis kyllä laittaa kultas tekemään päätöksen, et mitä se haluaa. Ei sillä ole oikeutta antaa sun odottaa aina vaan.

Muoks. Mun teksti saattaa kuulostaa aika jyrkältä, mut ite olen ollu muutaman kerran tossa tilanteessa, etten osaa sanoa mitä haluan. Sillon jonkun on vaan laitettava sille pohtimiselle piste. Muuten se voi vaan jatkua, eikä sellanen ole kenellekkään kivaa.

sopuli

Kamala tilanne :( Ja olin ainakin saanu kuvan kirjoituksistasi et teillä on hyvä suhde ja kaikki hyvin. Inhottava juttu on, kun tollanen tulee yllättäen ja varmaan sekin ettei saa selitystä.

Koita jaksaa ja kirjoittele, miten asiat etenevät.

Tonde
Dubyamoa

Kyllä toiselle pitää sen verran aikaa suoda että edes ehtii miettiä mikä mättää ja mikä haluaa. Hätiköidyistä päätöksistä ei ole loppujenlopuksi mitää hyötyä. Ikuisesti ei tietenkään saa antaa odotuttaa mutta hetken kyllä, niin että kun sen päätöksen saa muodostettua, siinä on jotain järkeä eikä vain joku hetkessä keksitty ratkaisu.

En mä nyt tarkottanutkaan, ettei yhtään sais miettimisaikaa antaa! Vaan sitä, et johonki se raja on laitettava, ettei epätietoisuus vaan jatku ja jatku...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat