Nuorena sitoutuminen - Parisuhteet

pikku-kata

Onkos täällä vanhempia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet nuorena ja ovat edelleen yhdessä? Tarkoitan siis sitä, että ovat nykyään yli 18v ja ovat löytäneet kumppaninsa yläaste-ikäisenä tai vähän vanhempana. Onko tullut ongelmia ja harmittaako, kun ei pääse kokemaan niitä kuuluisia baarisekoiluja, joita mahdolliset sinkkukaverit sitten kertoilevat ja onko jäänyt jostain paitsi, voiko "teinisuhde" kestää jne.

En tiedä, onko tästä jo keskustelua, en jaksanu selata kovin pitkään tätä foorumia, joten anteeksi jos on jo... Kertokaahan mielipiteitänne ja kokemuksia!

Sivut

Kommentit (136)

Rahel

Noh, mä aloin seurustelemaan 16-vuotiaana ja erosin 27-vuotiaana. En nuorena oikeastaan yhtään ajatellut, että jotain jäis kokematta, vaikka vakiinnuinkin noin nuorena. Enkä kyllä edelleenkään mitään kadu. Mutta kyllä toi, että oltiin niin nuoria,vaikutti myös siihen, että lopulta erottiin. Sitä kun ihminen muuttuu aika paljonkin vuosien aikana. Tosin luulen, että tuollaista erilleen kasvamista tapahtuu, oli minkä ikäinen hyvänsä.

Ja yhdelle tuttavalle kävi niin, että hän päätyi nuoruudenrakastettunsa kanssa yhteen yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Joskus se ensimmäinen voi olla se oikea.

SunLion

Noh, ei kannata murehtia tollasta nyt. Seurustelette niin kauan kun hyvältä tuntuu! Jos joskus rupee ahdistamaan, niin sit vasta kannattaa pohtia tällästä.

Kyllä niitä on sellasiakin pareja ketkä seurustelee nuoresta saakka saman ihmisen kanssa, ja pysyvät yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa ;) se on paljon asennoitumisesta kiinni; kriisit täytyy yrittää selvittää!

Mun omat vanhemmat on nuorena löytäny toisensa, ja ovat nyt yli 30 vuotta olleet naimisissa ;)

Eikös Lizzie ainakin ole alottanut 18-vuotiaana ja nyt menossa naimisiin ~8-10 vuotta seurustelleena tjsp?

Lania
SunLion
Kyllä niitä on sellasiakin pareja ketkä seurustelee nuoresta saakka saman ihmisen kanssa, ja pysyvät yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa ;) se on paljon asennoitumisesta kiinni; kriisit täytyy yrittää selvittää!

Niinhän se on. Omasta ikäluokasta on tietty paha sanoo, mutta ylivoimasesti suurin osa mun tuntemista vanhemmista ihmisistä (porukat, sukulaiset, porukoitten tutut yms) on alkanu jo nuorena seurusteleen, ja edelleen yhdessä. Tietysti ongelmia tulee aina kaikille, mutta jos ottaa asenteeks että "aha, kriisi, erotaan" niin mitään kummempaa sitten ei kannata odottaa. Pitää tajuta että vaikeuksien kautta voittoon jne :P

Tietty on mahdollista että vielä vaikka 40 vuoden päästä "kasvaa erilleen", mutta tässä vaiheessa sellaset syyt ja seuraukset menee kyllä ihan arvailuks.

figaro

Niin.. koskaan ei voi tietää, mihin elämän tie vie. Joskus huomataan varhaisessa vaiheessa ja toisinaan vasta 30 vuoden päästä, ettei (enää) ole yhteisiä asioita.

Omat vanhempani olivat siinä 15-vuotiaita, kun tapasivat ja ovat edelleen yhdessä. Minusta alle 20-vuotiaana aloitetut suhteet ovat nuorena aloitettuja kaikki. Uskoisin, että tänä päivänä harvemmin nuorena aloitetut suhteet kestävät lopun ikää jo senkin vuoksi, että enää ei ole häpeä erota. (Ja jotenkin tuntuu, että määrätynlainen sitkeys puuttuu parisuhteiden ylläpitämiseksi.)

Itselläni ensimmäinen parin vuoden suhde sijoittuu teini-ikään. Ero tuli eteen juuri kokemattomuuden ja nuoruuden vuoksi. Kolme vuotta tuosta erosta tapasin nykyisen aviomieheni. (Samaan aikaan tuo teinisuhteen toinen osapuoli tapasi nykyisensä, yhden hyvistä kavereistani ;)) Olin siis 19-vuotias, kun lyöttäydyin yksiin herra figaron kanssa :D Välillä on tuntunut, että vapaudenkaipuu on viedä voiton, mutta siitä sitä aina palataan maan pinnalle :)

*Sandy*

Kyllähän ne suhteet voivat hyvinkin kestää vaikka eliniän!
Minun luokkakaveri alkoi seurustelemaan 15 vuotiaana, 20 vuotiaana naimisiin ja nyt hän odottaa vauvaa. Joten toivotaan että tämä kestää :)

Maikki85

Mun kaverit myös aloittivat seurustelun joku 13vuotiaina ja seurustelivat 10vuotta ja nyt ollut pari vuotta naimisissa.. Pettämistä sattunut matkanvarrella ihan mukavasti mutta muuten ovat onnellisia

Laura P

Itselläni kävi niin, että nuorena sitouduin ja nuorena erosin. Oikeastaan itse luulen, että suhde ei kaatunut oikein mihinkään sen kummempaan kuin omaan nuoruuteeni, en halunnut, että se suhde on viimeiseni (vaikkei ensimmäiseni ollutkaan, mutta ensimmäinen kunnolla vakava).

Mutta huonomminkin voisi käydä, mielestäni! Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Eroaminen on yksi niitä asioista, joita ei kannata murehtia liikaa etukäteen.

Lizzie
SunLion

Eikös Lizzie ainakin ole alottanut 18-vuotiaana ja nyt menossa naimisiin ~8-10 vuotta seurustelleena tjsp?

Muuten ihan oikein, mutta olen 22-v, ja kuukauden päästä tulee 4 vuotta täyteen, eli ihan kymmentä vuotta ei olla yhteistä tietä tallattu. ;)

Mutta siis, olin juuri täyttänyt 18-vuotta kun tapasin baarissa nykyisen kihlattuni. Häät on suunnitelmissa ensi vuodelle, jolloin ollaan sitten seurusteltu reilu 5 vuotta ja avoeloa 4,5 vuotta.
Olen kuitenkin suhteellisen nuori morsian tuolloin, 23-vuotias.

Minäkin tunnen pareja joilla teinirakkaus on vienyt onnelliseen avioliittoon, asennekysymys, mutta kiinni myös tuurista.

Olin ehtinyt asua yksin vajaa 2 vuotta ja käydä baareissa vuoden, joten olin ehtinyt maistaa sitä kuuluisaa sinkkuelämää ennen kuin tapasin muruni.
Joskus toki mietin sitä että en tule kenenkään muun kanssa harrastamaan seksiä tms, mutta jos vaakakupin toisella puolella on onnellinen suhde juuri nykyisen kanssa, valinta ei ole vaikea.

Kannattaa kuunnella itseään, jos kokee että haluaa ehdottomasti vielä "mennä" niin silloin kannattaa mennä. Toisaalta kannattaa myös kuunnella itseään tarkasti, eikä hetken mielijohteesta tehdä päätöksiä.

Toivon kovasti että suhteemme kestäisi koko loppuelämän ja meille tulisi ihana elämä, risuineen ja ruusuineen. Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida, pitää vain keskustella ja yrittää parhaansa.
Jos muruni pettäis mua esim vuoden päästä niin sit so long häät, ei sitä kannata stressata etukäteen, kun yhteisen pelisäännöt on sovittu.
Elämä on tässä ja nyt ja jokainen voi yrittää tehdä siitä mahdollisimman hyvän, eihän sitä tiedä vaikka huomenna halvaantuisi tai kuolisi.

Jos parisuhde on hyvä ja koet että se on se mitä tarvitset ja haluat, ei kannata stressata sitä että olette tavanneet teineinä.

SunLion

hehee...noh jäi toi 18 mieleen siitä et alotin ite kans sillon seurusteleen kihlattuni kans sen ikäsenä..taino 1.5kk ennen ku täytin 18..

ja kai sitte vaan oon olettanu sut vanhemmaks jne..tai jonku postauksen perusteella saanu käsityksen et ootte ollu jo kaaaaaauan yhes...

Lizzie
SunLion
hehee...noh jäi toi 18 mieleen siitä et alotin ite kans sillon seurusteleen kihlattuni kans sen ikäsenä..taino 1.5kk ennen ku täytin 18..

ja kai sitte vaan oon olettanu sut vanhemmaks jne..tai jonku postauksen perusteella saanu käsityksen et ootte ollu jo kaaaaaauan yhes...

No problem.
Nuori neitonen minä tosiaan vielä olen ja yhteiseloa vasta vajaa 4 vuotta :)

MiuMiu*

Minä olin muutamaa kuukautta vaille 16, kun tapasin nykyisen mieheni, olin siis ysiluokalla ja mies on pari vuotta mua vanhempi.
Meille ei kummallekaan ole tullut missään vaiheessa mitään sellaista tunnetta, että jotain olisi jäänyt kokematta, koska voihan niitä (esim. baarisekoiluja) kokea yhdessäkin :D Lisäksi olen ihmisenä sellainen, ettei mua edes sinkkuna kiinnostaisi harrastaa vaikkapa yhdenillanjuttuja ja muita miessekoiluja, koska olen nuorempanakin ollut enemmän sellaista vakiintujatyyppiä. Eli eipä tuosta nuorena sitoutumisesta ole meille mitään ongelmia tullut, tosin siinä vaiheessa, kun muutimme yhteen ( parin vuoden seurustelun jälkeen) vanhempani kyselivät, että olenko nyt aivan varma, että haluan sitoutua noin nuorena, mutta koska olin niin päättäväinen niin vanhempanikin huomasivat , että olin tosissani tässä suhteessa eikä sitä ole sen jälkeen otettu edes puheeksi, vuodet ovat vierineet, kuin siivillä ja kohta tulee maaginen 10 vuotta yhdessäoloa täyteen ja naimisiin mentiin siis viime kesänä :D

Miffy

Summasummarum, nämä asiat riippuvat hyvin paljon ihmisestä itsestään. Ei toisilla ole edes mitään tarvetta mitenkään revitellä ja rillutella, toisilla sitäkin enemmän.

SunLion
Lizzie
SunLion
hehee...noh jäi toi 18 mieleen siitä et alotin ite kans sillon seurusteleen kihlattuni kans sen ikäsenä..taino 1.5kk ennen ku täytin 18..

ja kai sitte vaan oon olettanu sut vanhemmaks jne..tai jonku postauksen perusteella saanu käsityksen et ootte ollu jo kaaaaaauan yhes...

No problem.
Nuori neitonen minä tosiaan vielä olen ja yhteiseloa vasta vajaa 4 vuotta :)

Hienoa että on olemassa vielä muitakin sitoutumis kammoisia!

Itsellä tuo alttarille (tai minne lie) astelu tapahtuu vasta vuosien päästä..

Lizzie
SunLion
Lizzie
SunLion
hehee...noh jäi toi 18 mieleen siitä et alotin ite kans sillon seurusteleen kihlattuni kans sen ikäsenä..taino 1.5kk ennen ku täytin 18..

ja kai sitte vaan oon olettanu sut vanhemmaks jne..tai jonku postauksen perusteella saanu käsityksen et ootte ollu jo kaaaaaauan yhes...

No problem.
Nuori neitonen minä tosiaan vielä olen ja yhteiseloa vasta vajaa 4 vuotta :)

Hienoa että on olemassa vielä muitakin sitoutumis kammoisia!

Itsellä tuo alttarille (tai minne lie) astelu tapahtuu vasta vuosien päästä..

En kyllä voi kutsua itseäni kuitenkaan sitoutumiskammoiseksi :shock:
Ensi vuonna on meillä häät suunnitelmissa..
:)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat