Miten tulla toimeen miehen kavereiden kanssa? - Parisuhteet

Sinsemilla
Jzzu
Walbu
Tää on aika jännä ilmiö muuten...miksi se on aina näin päin? Kuinkahan monen poikaystävä miettii miten tulla toimeen tyttöystävän ystävien kanssa?

Itse seuraan hiukan hämmentyneenä sitä, että miten se on yleensä aina niin että tyttö joutuu sopeutumaan poikaystävän kaveriporukkaan, muttei yleensä toisinpäin?

Tuo on kyllä niin totta.
Meilläkään ei kullan tarvitse oikeastaan olla missään tekemisissä minun ystävieni kanssa vaan olen heidän kanssaan ihan omalla ajallani.
Vastaavasti kullan kaverit tunkevat myös meidän ajallemme.
Oman kultani kanssahan minä haluaisin seurustella, en tämän kavereiden tai edes omien kavereiden kanssa silloin kun ollaan kullan kanssa vain kahden.

no niinpä...ei minkaan mies paljon oo kavereitteni kanssa tekemisissä...suurin piirtein juoksee akrkuun jos sanon että joku tulee käymään...no eei...heh.

mut itte kyllä hänen kavereitten kanssa hengailen (siis en sentään ilman että hän itte on paikalla...) ja omien kavereitten kanssa sitten ihan omalla ajalla... mut ihan hyvin yleensä viihdyn jätkäporukassa...ja nykysin kun tulevat kylään niin asustavat tuolla kellarissa (siellä on semmonen oleskelutila missä SAA POLTTAA TUPAKKAA...ja sekös on kivaa... ;)) ja miulla on omaa aikaa olla koneella tai muuta... välillä kyllä vähän tylsistyttää kun kakskin tuntia voi mennä ja äijää ei näy missään...jos olis vaikka jotain asiaa...tai kun pitäs käydä syömään ni se linnottautuu alakertaan...äh.

Sivut

Kommentit (39)

Jzzu
Walbu
Tää on aika jännä ilmiö muuten...miksi se on aina näin päin? Kuinkahan monen poikaystävä miettii miten tulla toimeen tyttöystävän ystävien kanssa?

Itse seuraan hiukan hämmentyneenä sitä, että miten se on yleensä aina niin että tyttö joutuu sopeutumaan poikaystävän kaveriporukkaan, muttei yleensä toisinpäin?

Tuo on kyllä niin totta.
Meilläkään ei kullan tarvitse oikeastaan olla missään tekemisissä minun ystävieni kanssa vaan olen heidän kanssaan ihan omalla ajallani.
Vastaavasti kullan kaverit tunkevat myös meidän ajallemme.
Oman kultani kanssahan minä haluaisin seurustella, en tämän kavereiden tai edes omien kavereiden kanssa silloin kun ollaan kullan kanssa vain kahden.

Sinsemilla

mulla oli sillon alkuaikoina tosi vaikeeta, kun olin hirmu ujo ja en ikinä keksiny MITÄÄN sanottavaa... olin vaan hiljaa... ei ihme jos pitivät vähän outona.-.. ;)

oli tietty kavereita joiden kanssa tulin toimeen ja olivat oikein mukavia ja niiden seurassa olin ihan rento, mut sit oli pari vanhempaa tyyppiä... yritä siinä nyt sit liittyä keskusteluun kun jätkät puhuu ihan omia juttujaan mistä itte ei tajua mitään... ja sit se yks niistä vanhemmista osas olla vielä niin kuspäinen ja omahyvänen...aina piilovittuili mulle, kulta ei ees sitä tajunnu vaikka islle sanoin, mut itte kyllä huomasin! ärh... vähän ärsytti... :evil:
se sitten välillä sanoikin, et hei kyllä sä voit meidän seurassa puhua, ei meitä tartte pelätä... siinä sitten punasena selittämään, että ei oikein oo mitään puhuttavaa teille...heh.

sit muutettiin yhteen jossain vaiheessa ja täytin 18vg. jotenkin vissiin itsetunto kohos, kun sen jälkeen ei ollu mitään ongelmia yhenkään kaverin kanssa, vaan ihan hyvin "usklalsin" puhua ja olla oma itteni kaikkien seurassa... ehkä johtu siitäkin että se oli nyt myös mun koti, eikä sinne tultu vittuilemaan mulle... ;)

en nyt tiedä auttoko mitään, mut kannattaa vaan yrittää keksiä jotain yhteistä näitten kavereitten kanssa...

meilläkin kun kullan kaverit saattaa monta kertaa päivässä käydä kylässä, varsinkin ennen kun yks asu naapurissa...nyt ei niin usein kun asdutaan vähän kauempana... joskus oli kyllä tosi rasittavaa kun olis halunnu olla rauhassa ni joku on soittamassa summeria kymmenen aikaan illalla...

nyt on ihan jees jos joku tulee kylään...ja onhan ne melkein kaikki ihan mukavia...mullekin kavereita... :)

edit:tulipas vähän virheitä...no koittakaa saada selvää...

ja niinku joku jo tuolla sano, oot vaan mukava tyttöystävä, etkä tosiaan mikään "pirttihirmu", siitä ei pojat tykkää...kaveritkaan siis... sillä asenteella saa ainakin hyvin jätkän kaverit ajettua tiehensä... (kultani kaverin muija on vähän tätä sorttia... ;))

itsellä tuli hyvä mieli, kun kuulin joskus sillon alkuaikoina kun kaverit sano kullalle, että "nyt suylla on hyvä tyttöystävä, älä vaan päästä irti", eikä oo päästänyt... :) tykkäsivät siis musta, vaikka olinkin vähän hiljasta sorttia (tai sitten just siks...heh)

pikku-kata

Mulla on vähän sama homma, että olen uusien ihmisten kanssa aika hiljainen ja varautunut. Mutta hyvin mulla on mennyt, kun oon nähny noita miehen kavereita. Mukavia heppuja ovat ja hyvin juttu luistaa :)

Walbu

Tää on aika jännä ilmiö muuten...miksi se on aina näin päin? Kuinkahan monen poikaystävä miettii miten tulla toimeen tyttöystävän ystävien kanssa?

Itse seuraan hiukan hämmentyneenä sitä, että miten se on yleensä aina niin että tyttö joutuu sopeutumaan poikaystävän kaveriporukkaan, muttei yleensä toisinpäin?

Itse nimenomaan en suosittele tuota "mene mukaan saunaan ryyppäämään ihan samalla lailla"-ohjetta, poikaystäväsi ei ehkä siitä tykkää. Mutta tee tuo mieluummin omien ystäviesi kanssa jolloin molemmilla on omaa aikaa.

Ihan hyvä neuvo on yksinkertainen lause "hauskaa iltaa" - sen voi toivottaa pojille heidän lähtiessään jonnekin bilettämään. Osoittaa että luotat mieheesi ja arvostat hänen ystäviään, jos vertaa siihen että latelisit sääntöjä ja poikien lähtiessä huutaisit perään että "et sitten kattele muita".

Unicorn

Minäkin arkailin hieman aluksi. Ehkä en ajatellut niinkään, ovatko he kaksi vai kuusi vuotta vanhempia. (pojat on poikia aina ;D) Luulisin, että mua pidetään ihan rentona enkä pingota turhia. Ehkä hieman hiljainen olen, mutta kun juttu alkaa luistamaan niin ei se meinaa loppua. Ainakin huomasin sen, että ei kannata jäädä yksin istuskelemaan vaan mennä rohkeasti juttelemaan ja ottaa vaikka sen poikakaverin siihen vähän niinku "salaa tueksi" ja sitten se voi liueta siitä pois kun alkaa olla yhteistä juttua. Reippaasti vain juttelemaan, tapetin jatkoille ei kukaan juttele.

Annie the Pooh

No takuuvarma miten saat niiden VIHAT niskoillesi on just se, että otat tämän oikein neiti-tyttöystävän roolin eli vaadit poikaystäväsi KAIKEN huomiosi koko ajan itseesi, viet KAIKEN hänen aikansa, et IKINÄ päästä häntä poikien iltaan tai tunget sinne AINA mukaan tai sitten tenttaat kaiken kavereilta baari-illoista tms, ja koska sie et voi tehdä jotain kun kynsi katkeaa tai meikki leviää, niin ei poikaystäväsikään voi.

Eli anna miehesi viettää poikien saunailtoja (sulle jää aikaa omille ystäville) ja muutenkin ole rento oma itsesi, etkä pingota, niin ne sen kaverit huomaa että sie olet rento ja hauska, niin ne ei kammoa sinuu...

Kun ainahan noita kuulee että miten jonkun muija on hirveä pirttihirmu, että ei sitä jaksa, älä siis ryhdy sellaiseksi.

Santtu

Noita kavereita kannattaa lähetysä yksi kerrallaan kun niihin tutustuu. on helpompi jutella yhden kanssa kun olla jonkun lauman piirittämänä. Itse tutustuin ensin poikaystävän parhaaseen kaveriin jonka jälkeen vasta pari kuukauttaa myöhemmin sitten ruodattiin kullan syntymäkaupunkii, jossa sitten kerralla loput kaverit ja vanhemmat (ja kyllä, oli 'hieman' ahdistavaa tavata kaikki kerralla...).

Eipä niiden kavereiden kanssa kannata olla kuin oma itsensä, ei tyrkyttää itseään likaa ja koittaa kysellä poikaysätävältä ehkä jo valmiiksi mistä kukakin tykkää, tekee tai harrastaa tmv. niin saa jotain tuntumaa siihen minkälaisten ihmisten kanssa tulee puhumaan.

Asphyxia

Mun poikaystävän kaverit on kaikki niin mukavia, että tulen niiden kanssa toimeen paremmin kuin hyvin. Muakin ensin pelotti hirveästi, että mitä kaikki musta ajattelee (lähinnä poikaystäväni sisko. Ja paras kaveri, koska hän inhosi mun poikaystävän aiempaa tyttöystävää ja on muutenkin aika kriittinen), mutta kaikki tykkäskin musta kamalasti :D
Poikaystäväni sisko sanoi mulle ekan kerran kun tavattiin, että olenpa viehättävä tyttö. Ja poikaystäväni paras kaveri oli ensitapaamisen jälkeen ihmetellyt, että miten tuo onkin löytänyt näin mukavan tytön :D
Yksi mun poikaystävän kavereista asui ennen meidän kanssa, joten meistä tuli aika läheisiä, hänestä tuli myös yksi mun parhaista ystävistä.

Mulla on siis sujunut oikein hyvin tämä :) Muuta vinkkiä en osaa sanoa kuin että ole oma itsesi. Heitä ujous nurkkaan ja yritä osallistua keskusteluihin.

Kaikki mun poikaystävän kaverit on myös mua vähintään 6 vuotta vanhempia, mutta ei tuo tunnu ketään haittaavan :D

Tiger

Poikaystäväni kaverit ovat melkein kaikki tyttöjä, joten siihen porukkaan on todella vaikea päästä sisään. Kyllä ne kaksistaan on mukavia yms, mutta sittenkun niitä on iso porukka, totta kai heillä on ihan omat juttunsa, ja tuntee olonsa pakostakin vähän ulkopuoliseksi. Ja välillä tuntuu, että he haluavat tehdä minulle selväksi, että heillä on joain yhteistä mihin minä en kuulu, enkä tule kuulumaan.. :(

Lauryn

Mä ajattelen asiasta niin, että kullan kavereiden kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta mun mielestä on hyvä, jos molemmilla on myös omat ystävänsä, eikä niin, että poikaystävän kavereiden kanssa tarvitsekaan olla mitään ylimpiä ystäviä. Eli oot heille vaan ystävällinen ja oma itsesi, älä turhaan yritä olla mitään muuta, esim. äijä äijille. Suhde kestää paremmin, kun molemmat voivat käydä "haukkaamassa happea" muidenkin ihmisten kanssa kuin oman kumppanin.

bandii

Miehelläni on paljon kavereita joista ehkä 5 läheisintä. Itse olen ujo ja varautunut uusien ihmisten seurassa ja pelkään, miten minuun suhtaudutaan. Miten siis tulla toimeen miehen kavereiden kanssa? Se on tärkeää miehelleni, tiedän sen.

*Sandy*

Minulla oli samoja ongelmia hetken aikaa. Poikaystäväni kaverit puhuivat lähinnä autoista, tietokoneista ja muusta sellaisesta mistä en ymmärtänyt mitään. Kaikki oli myös minua vanhempia, joten tunsin itseni ihan kakaraksi. Sinnikkäästi kuitenkin menin heidän kanssaan jutteleen ja pikkuhiljaa heistä on tullut yhtälailla minunkin kavereita! Poikaystäväni parhaan kaverin kanssa tulemme oikein hyvin toimeen, meillä on ihan omat jutut ja vitsit kun juttelemme :wink:

Koita rohkeasti vaan (helpommin sanottu ehkä kuin tehty) lähestyä heitä, juttele yleisistä asioista ja kysele heidän kuulumisia yms. Eikä kaikkiin tarvitse yhtäaikaa tutustua, yksi tyyppi kerrallaan vaikka :wink: Ja usko pois, aina seuraavalla kerralla se on paljon helpompaa!

SooZ
*Sandy*
Poikaystäväni kaverit puhuivat lähinnä autoista, tietokoneista ja muusta sellaisesta mistä en ymmärtänyt mitään. Kaikki oli myös minua vanhempia, joten tunsin itseni ihan kakaraksi.

Kuulostaa tutulle :) Tulen mielestäni ihan hyvin toimeen kullan kavereiden kanssa, kaikki minusta ihan mukavia tapauksia. Tosin itsekin olen "uudessa seurassa" ja uusissa tilanteissa sekä ihmisten kanssa joita en tunne kovin hyvin hiljainen ja mieluummin seuraan sivusta juttuja kuin osallistun itse. Ja useinhan se niin menee että kulta puhuu autojuttuja kavereiden kanssa niin kieltämättä on aika ulkopuolinen olo aina välillä. :?

taki

Osoita, että olet yhtälailla äijä kuin hekin. Jos oot illanvietoissa, älä ota mitään tyttöystäväroolia, jos et kerran sellaista halua.
Ite oon ollu saunailloissa yhtä perskänneissä saunomassa heidän kanssaan, niin aika nopeaan saa aikaan kaverisuhteen.

Jzzu

Mie en erityisemmin perusta kullan kavereista ja niiden seuraan joutumisesta.
Siedän toki mutta koska yhteistä aikaa kullan kanssa ei ole turhan paljoa niin en toivoisi tuona aikana joutuvani jakamaan aikaa ylimääräisten kanssa.

Kolmen vuoden yhdessäoloon jälkeen en kuitenkaan tunne itseäni millään tavoin ulkopuoliseksi kullan kavereiden seurassa, jätkäporukassa, ja samalla tavoin heitän juttua ja osallistun kuin hekin mutta mielummin seurustelen ihan kullan kanssa kuin vietän väkisin aikaa sen kavereiden kanssa. :roll:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat