eri kulttuurit - Parisuhteet

jolie
Vive

haaveena on aina ollut saada japanilainen mies...
Ne on jotenkin niiiiiin komeita suurinosa ja vaikuttaa suurinosa aika herrasmiehiltä..

Jepjep. Niinhän ne on iihan sika komeita ja fiksuja herrasmiehiä jajaja... Itsellä puoliksi japanilainen mies ;) Tosin elänyt koko elämänsä suomessa, joten sitä perussuomalaisuutta juntiutta kyllä löytyy. :D Mielestäni eri maalaisen kanssa seurustellessa ehdoton plussa on ehdottomasti kulttuuri. Ainaskin sen kaks vuotta mitä olen kultuni kanssa seurustellut ni minusta on tullu oikea japani-tietäjä :D Syömme myös usein japanilaista ruokaa (sushia, yakisopaa ja miso keittoa) ja katsomme anime sarjoja mitä pyörii vain japanissa.
Ystäväni seurustelee somalin kanssa ja usein heillä on pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja ym. uskonnosta ja sodasta.
Minusta motu-suhteet ovat rikkaus monella tavalla. Ja jos ei muuten ni rasismi vähenee monien maailmankatsomus avartuu.

Sivut

Kommentit (64)

piiku
Nannerl
Olen seurustellut romanin kanssa ja juttu oli täysi fiasko ja se jätti isot arvet joita olen joutunut parantelemaan jopa ammattilaisen kanssa...
Olen nyt kihloissa ihanan suomalaisen perusmiehen kanssa, mutta jos olisin vapaa, niin voisin kuvitella seurustelevani esim. ruotsalaisen tai muun pohjoismaalaisen miehen kanssa. En voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa, joka tulee naisia alistavasta kulttuurista.

Olen myös seurustellut romanin kanssa,
meillä ei ollu mitään alistamista ja yli vuoden seukattiin,
mut niitäkin mahtuu moneen junaan, niku kaikkia ihmisiä ei vaan yhdestä kulttuurista.
mies oli kiltti ja rakastava, ei koskaan ollu riitaa,
kait mulla oli sit sillee et tiesin paikkani hänen elämässä,
olihan se niin että ei mulla ollu paljoo sanomista ku hän oli puhunut,
siihen oli vaan totuttava, mut ei kyllä koskaan alistavaan tyyliin puhunu,
jos sano et tänään tehdään sitä tai tätä ni silloin tehtiin vaikka ei olis paljoo huvittanu, mut tätä ei tapahtunu usein,
se varmaan johtuu siitä että mun isä oli romanisukua mut en ole saanut romanikasvatusta, asunu valkolais äidin kanssa melkein koko elämäni,
mut kumminki olen ollut paljon tekemisis paikkakunnan romanien kanssa,
ehkä sieltä sit oppinu tavoille.

tico

Onko kenelläkään kokemusta ulkomaalaisesta miehestä ja siitä minkälaista on olla parisuhteessa eri kulttuureissa... Itselläni on turkkilainen mies ja haluaisin vaihtaa näin ajatuksia saman henkisten ihmisten kanssa.

MiSSPink

hei!
Itsellänikin on turkkilainen mies, mutta tosin vielä tällä hetkellä näemme tosi harvoin, mutta pidämme kyllä yhteyttä päivittäin!

Kun mulla on vielä koulu kesken niin en voi lähteä.
suunnitelmissa on Turkkiin muutto vielä tässä joskus.ihana maa <3

Lizzie

Meidän suvussa on monikulttuurisia avioliittoja, jotenkin söötti esimerkki on mun äidin täti, joka jo 50-luvulla lähti ylioppilaksitulon jälkeen yksin Lontooseen sairaanhoitajaksi (tuohon aikaan naiset ei päässeet edes ravintoloihin yleensä ilman miesseuralaista), ja tapasi siellä japanilaisen lääkärin, menivät naimisiin ja muuttivat yhdessä Kanadaan. Ovat nyt jo tosi vanhoja, mutta koko elämänsä ovat olleet yhdessä, lapsia eivät ole saaneet vaikka olisivat halunneet :(
Yksi hyvä esimerkki on mun isän sisko, joka lähti joskus 70-luvulla vaihtariksi lukiosta USA:aan, ja tapasi siellä nykyisen aviomiehensä. Naimisiin menessään olivat vaan 20-vuotiaita, mutta ovat kasvattaneet ihanan kaksikielisen perheen, ja ovat asuneet molemmissa maissa, viimeiset 15v Suomessa. Ja kulttuurierot eivät varmasti ole haitanneet, vaan ovat kehittäneet yhteisen, oman kulttuurinsa, johon sulautuu molempien jutut hyvin.
Muitakin on, mutta kaikki on ihan länsimaista.

Mutta eroa on varmasti sillä, jos nai arabimiehen. Oli itse kristitty tai ei, länsimaiden hyveet ovat kristilliset, lainsäädäntö yms. Voisi olla aika vaikeaa elää arabimiehen kanssa, jonka koko maailmankatsomus poikkeaisi omasta niin rajusti, esim. lasten kasvatuksessa.

Maruchka
pikku-kata
Mä en vois ikinä seurustella turkkilaisen kans tai kenenkään joilla on sama kulttuuri. Kesällä tutustuin muutamaan turkkilaiseen, lähdettiin rilluttelemaan (mukana yksi suomalainen ystäväni, jonka tuttuja nämä turkkilaiset olivat). Oli tosi mukavia, mut kaks niistä alko oleen turhan päälle käyviä. Ei auttanu vaikka kuinka sano että ei, niin silti ehdottivat seksiä ja selittivät "seksi rentouttaa seksi poistaa stressi". Kun en suostunut ryhmäseksiin näiden kahden kans enkä antanu p**lu niin sitten märistiin että "ensin oli kivaa ja nyt ei enään". Jäi kyllä paskan maku suuhun, varsinkin kun oli eka kerta kun turkkilaisten kans oon tekemisis lähemin... Ei tee mieli ainakaan heti tutustua uusiin!! Ei millään pahalla, mutta kun heilläkin se kulttuuri on joillakin että koirakin on parempiarvoinen kuin nainen niin... En tiiä sattuko kohalle just tämmöset naista halventavat tapaukset mutta kuitenkin!

Mulla sekä lähipiirissäni on useita vastaavia kokemuksia juuri turkkilaisista miehistä. Ennen tulikin ihannoitua ulkomaalaisia miehiä, mutta kyllä nämä tapaukset lopettivat sen saman tien.
Vaikka vastaan on toki tullut päällekäyviä suomalaismiehiä, niin ei kuitenkaan samanlaisia. En kuitenkaan leimaa koko Turkin kansaa, olen vaan oppinut varomaan heitä.

Onko se sitten se eksoottinen ulkonäkö, avoimuus ja sosiaalisuus jotka viehättävät ajatuksena suomalaisnaisia ulkomaalaisissa? Ne meinaan olivat itselläni ne pointit, miksi haaveilin ulkomaalaisesta sulhosta joskus aikoinaan :P

Mutta toki, tärkeintä on se, että jokainen on onnellinen parisuhteessaan. Oli mies minkä maalainen tahansa.

dani
annu
Joillekin ulkomaalainen kumppani on paras mahdollinen ja hyvä niin. Itse pitäydyn suomalaisessa miehessäni, joka on paras mahdollinen mulle.

Niin pitäydyn minäkin. Eikä mieheni oo paras mahdollinen mulle koska se on suomalainen, vaan siksi että hän on juuri hän. Kansallisuudella ei siis ole mulle mitään väliä, voisin seurustella vaikka minkä maalaisen kanssa kunhan kemiat natsaa ja kumpikin saa olla oma itsensä.

annu
dani
Lopulta oon valinnu suomalaisen miehen, onhan se vaan kätevää kun saa puhua omalla kielellään ja ei tarvitse matkustella maasta toiseen nähdäkseen omaa kultaa.

Mä en oo koskaan seurustellu ulkomaalaisen kanssa, mutta lähipiiristäni löytyy kyllä useitakin tapauksia. Mun on tosi vaikee uskoa niitä, jotka väittävät, etteivät koe mitään eroa verrattuna suomalaiseen kumppaniin. Kulttuurieroja on ihan varmasti, vaikka seukkaisi ruotsalaisen tai virolaisen kanssa (siis vaikka maantieteellinen etäisyys ei vaikuttaisi paljon).

Tuo kielijuttu on musta yks keskeisin asia. Jos toinen tai molemmat joutuu koko ajan puhumaan muuta kuin äidinkieltään, ei voi sanoa kaikkea mitä haluaisi, ellei kielitaito ole sitten ihan äidinkielen luokkaa. Ne sanojen vivahteet ja nyanssit ei tule esiin vieraalla kielellä. Musta on älyttömän hauskaa leikitellä sanoilla ja mies "keksii" melkein päivittäin uusia sanoja, joilla se yrittää hämätä mua ja väittää, että varmasti ne on ihan oikeita suomenkielisiä sanoja. Ulkomaalaisen kanssa tällainen sanoilla leikittely ei onnistuisi.

Joillekin ulkomaalainen kumppani on paras mahdollinen ja hyvä niin. Itse pitäydyn suomalaisessa miehessäni, joka on paras mahdollinen mulle.

dani
pikku-kata
Jäi kyllä paskan maku suuhun, varsinkin kun oli eka kerta kun turkkilaisten kans oon tekemisis lähemin... Ei tee mieli ainakaan heti tutustua uusiin!! Ei millään pahalla, mutta kun heilläkin se kulttuuri on joillakin että koirakin on parempiarvoinen kuin nainen niin...

Joo, no mä tapasin pari vuotta sitten pari turkkilaispoikaa ja tutustuin niihin, ja oikein olivat mukavia tapauksia, ei puhettakaan mistään lähentelystä tai ehdotteluista. Kaikinpuolin reiluja ja hauskoja tyyppejä. Että eipäs leimata koko kansakuntaa parin tapauksen takia.

Itse oon aika usein ihastunut ulkomaalaisiin. Johtunee siitä, että nämä tyypit on ollu puheliaampia ja ystävällisempiä ku suomalaiset, joten munkin on ujona tyttönä ollu helpompi tutustua. Lisäksi ulkomaalaiset näyttää mun silmiin komeemmilta kuin suomalaiset (riippuu toki kansallisuudesta). :)

Lopulta oon valinnu suomalaisen miehen, onhan se vaan kätevää kun saa puhua omalla kielellään ja ei tarvitse matkustella maasta toiseen nähdäkseen omaa kultaa.

Lizzie

Niin, mutta kannattaa muistaa, että kulttuurienkin välillä on sitten kansalaisissa eroja. Jos ajattelee meidän Suomeakin, osa täällä on jotain moponrassaaja-juntteja, skinejä, pinkkiin pukeutuvia cosmopoliitti-miehiä, rastapäisiä hippejä ja kaikkea siltä väliltä ja ylikin.

Jos joku tapaa ulkomailla suomalaisen moponrassaajajuntin, kannattaako leimata kaikki suomalaiset esim. juroiksi, kielitaidottomiksi junteiksi?

pikku-kata

Mä en vois ikinä seurustella turkkilaisen kans tai kenenkään joilla on sama kulttuuri. Kesällä tutustuin muutamaan turkkilaiseen, lähdettiin rilluttelemaan (mukana yksi suomalainen ystäväni, jonka tuttuja nämä turkkilaiset olivat). Oli tosi mukavia, mut kaks niistä alko oleen turhan päälle käyviä. Ei auttanu vaikka kuinka sano että ei, niin silti ehdottivat seksiä ja selittivät "seksi rentouttaa seksi poistaa stressi". Kun en suostunut ryhmäseksiin näiden kahden kans enkä antanu pillua niin sitten märistiin että "ensin oli kivaa ja nyt ei enään". Jäi kyllä paskan maku suuhun, varsinkin kun oli eka kerta kun turkkilaisten kans oon tekemisis lähemin... Ei tee mieli ainakaan heti tutustua uusiin!! Ei millään pahalla, mutta kun heilläkin se kulttuuri on joillakin että koirakin on parempiarvoinen kuin nainen niin... En tiiä sattuko kohalle just tämmöset naista halventavat tapaukset mutta kuitenkin!

P.S. Jos joidenkin mielestä oon rasisti niin pakko kai se on myöntää sitten että oon, mutta minkä sille voi kun ensivaikutelmaks jäi tollanen päällekäyvä kusipää-kuva.

oranssi
Maruchka
Hmm... Mietin tässä vain, että mikä niissä ulkomaalaisissa kiehtoo? Onhan meillä täällä Suomessakin ihania ja komeita miehiä, niin mikä sitten laittaa haaveilemaan ulkomaalaisesta kullasta :)

[size=9]Taitaa mennä vähän OT:ksi :oops: [/size]

Jaa, luulisin et useimmilla ulkkareiden kanssa seurustelevilla ei oo syynä niinkään kansalaisuus vaan vain se, että on sattunut huipputyyppi osumaan kohdalle, ei sitä kannata päästää käsistään vain siksi että se sattuu asumaan väärässä maassa (paitsi ehkä jos matka on ihan epätoivoinen eikä muuttomahdollisuutta ole).

Ite tosin oon löytänyt itelleni aina lähinnä ulkomaalaisia miehiä, joten voihan se joku kulttuurijuttukin olla, siis että en tykkää perinteisistä suomalaisista miehistä tai jotain. Mutta veikkaisin kuitenkin, että sattuma pikemminkin on kyseessä.

Vive

Jatketaan OT:na... :oops:

Njaa... En osaa sanoa mikä minua henk.kohtaisesti kiehtoo siinä japanilaisessa miähessä... Toki Suomesta löytyy ihania miehiä, sitä en ala kieltämään, mutta jokin näissä vaan saa "käymään ylikierroksilla".
Hankala selittää, kun ei itsekään tiedä mikä siinä on :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat