Miten vakavissaan voi olla pienimunaisen kanssa? - Parisuhteet

Mimia

[size=9]

persimon
hmm, mikset huomauttanut asiasta rosa*lle myöskin, sillä hänkin kertoi halvaantuneesta aviomiehestä ja siitä kuinka vaimo arvosti miehessä muitakin asioita kuin pelkkää munaa? (ei sillä että miks aina mä, vaan että huomautitko tosta nyt ihan vaan siks koska mä sanoin sen?)
[/size]

[size=9]En sanonut sitä sillä että sinäkin niin sanoit. En viitannut sinun sanomisiini, vai näetkö siinä lainausmerkkejä? :? Ihan yleisellä tasolla puhuin tuosta ja tuo viestini vain sattui tulemaan vasta tuossa vaiheessa. Minulla kun on muutakin elämää, kuin olla koko ajan cosmon foorumilla, niin en ehdi jokaisen viestin perään kommenttejani heittää.. :roll: [/size][size=7]Mielestäni sinun "asiantuntemuksesi" tässä asiassa on vähän niin ja näin..Mutta toki sinäkin niitä mielipiteitäsi saat ilmaista siinä missä me muutkin, mutta itse en viitsi enää noihin juttuihisi kiinnittää huomiota[/size]

Mutta nyt riittää OT minun puoleltani tässä ketjussa.

Sivut

Kommentit (314)

Mimia

Nuo myöhemmin sattuneet sairaudet/onnettomuudet, jotka on muuttaneet puolisoa on kuitenkin aivan eri asia kun tämän ketjun pointti.
Yleensä tuossa vaiheessa ihastuminen ja rakastuminen on muuttunut pääasiassa rakastamiseksi.

Lainaus:
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa vaiheessa, kun ihastuminen on vasta muokkautumassa rakkaudeksi (en siis usko rakkauteen ensisilmäyksellä), on jopa kalun koolla hirvittävän suuri merkitys. Jos muuten täydellisessä kumppaniehdokkaassa joku asia ottaa noin paljon vastaan, on parempi jatkaa elämäänsä yksin eteenpäin. Jos ihastuminen ei riitä peittämään tuota ongelmaa, joka kuitenkin vaikuttaisi vaivaavan Disturbancea, niin luultavasti ihastuminen ei myöskään koskaan muutu rakkaudeksi.

=D> Hyvin sanottu! Olen samaa mieltä tästä.

persimon

hmm, mikset huomauttanut asiasta rosa*lle myöskin, sillä hänkin kertoi halvaantuneesta aviomiehestä ja siitä kuinka vaimo arvosti miehessä muitakin asioita kuin pelkkää munaa? (ei sillä että miks aina mä, vaan että huomautitko tosta nyt ihan vaan siks koska mä sanoin sen?)

...että on hienoa kun jotkut arvostavat ihmisissä sitten muutakin kuin vaan sitä että pystyyks toi nyt tyydyttämään mua, vaikka sekin olis tärkeää...ja tarkotan tota arvostamista jo ihan siinä ihastumisvaiheessa.

muoks. mä ymmärsin että tän ketjun aloittajalla on suhde mennyt siihen rakastamiseen, mutta miehen kalusto ei kuitenkaan tyydytä..? eli jos asia näin on, niin mun mielestä puolison vahingoittuminen (niin ettei voi harrastaa seksiä samalla tavalla kuin ennen) on ihan yhtä "hyvä" este naisen tyydyttämiseen (ja seksiin) kuin se, että miehen penis on liian pieni eikä tunnu oikeen missään. Eli siis seksielämä ei välttämättä olekaan enää niin ruusuista kuin ennen...

rosa*

Aivampa näin, ja unohdin tossa omassa tekstissä mainita että tämän pariskunnan miehellä oli sairaus joka aiheutti tuon halvaantumisen, jo ennen naimisiinmenoa ja pariskunnalla oli tiedossa että jossain vaiheessa se tapahtuu.. Mutta se ei ollu esteenä.

...Jos nyt ihan ketjun alottajan asiassa pysytään ni tämähän ei tänne kuulu, mutta samaan asiaan liittyy kuitenki.

Ehkäpä meillä kaikilla on joku sellanen asia jota ei voi sulattaa kumppaniehokkaissa, joillaki se on joku luonteenpiirre ja joillaki se on pieni penis. Jos se tuntuu että se oikeesti on ongelma ni ei suhdetta sillon kannata jatkaa, tuskin se myöhemminkään alkaa miellyttää.. Ja ne asiat on eri ihmisillä erilaisia, ehkä joku asia joka mulla ois esteenä tuntus muista tosi hullulta tai turhamaiselta niinku tämä alottajan asia tuntuu musta.. :) joten mitäpä siitä tappelemaan... :)

Mimia
persimon
^ehkä niitä miehiä on loppujen lopuksi aika vähän, etten näkisi sitä minään ongelmana. :)

Huoh.. Siitähän tässä ketjussa on kyse. Tilanteesta, jossa miehen pienuudesta on tullut ongelma. Tuo on varmasti harvinaista, mutta joidenkin kohdalle tuo sattuu ja sitten pitää miettiä mitä tehdä jos noin omalle kohdalle käy. Disturbancehan kysyi täällä myös meidän muiden mielipiteitä tähän asiaan, sillä voihan olla että joku täällä on ollut samassa tilanteessa joskus aikaisemmin. Mutta suurin osa vastaajista vain kovasti väittää ettei koolla ole merkitystä kunhan rakastaa. Hoidetaanhan suhteissa muutkin ongelmat, eikä niitä lakaista maton alle. Miksi tämä eroaisi yhtään muista ongelmista..Eihän pahasti alkoholisoituneen puolisolle sanota, että kyllä sinä siihen ajan kanssa sopeudut, kunhan tarpeeksi rakastat, vaikka alkoholi olisi suuri ongelma suhteessa... :?

rosa*
Puutarhis
Itse en olisi otettu, että joku mies olisi minun kanssani, jos olisin muuten täydellinen kumppani, mutta sängyssä en kykenisi tyydyttämään häntä. Viittaan tällä nyt johonkin aikaisempaan kommenttiin, että miehen tulisi olla onnellinen siitä, ettei tyydytä naistaan, ja tyttö on silti hänen kanssaan... Mielestäni tuokin on yksi keino tuhota toisen ihmisen itsetunto täydellisesti ja lopullisesti pitkällä aika välillä.

Taisimpa olla minä joka noin sano. Musta tuntuu että jos jollaki miehellä on oikeesti tosi pieni, se tiedostaa sen ittekki oikeen hyvin. Varsinki nykyään ku joka paikassa kuulutetaan et pitää olla iso.. Ja varmasti on aika epävarma olo ja tuntuu ettei kelpaa kellekkään, ku ei pysty tyydyttämään oikeen ketään kunnolla, yhdynnän avulla siis. Eli tämän ihmisenkö pitäs jäähä sit ilman seurustelukumppaneita sen takia että sillä on pieni penis? Tai toinen vaihtoehto lähtee johonki leikkauksiin suurentamaan sitä. Kuulostaa hullulta, jos ite oisin tuossa tilanteessa osaisin kyllä arvostaa sitä että joku kuitenki rakastaa mua vaikka mussa sellanen vika oiski. Ku siihen ei ite mitenkään voi vaikuttaa. Ja en todellakaan aattelis että voisin "kelvata" jollekki vaikka oiski niin, uskon vaan että niitäki on jotka osaa elää tuommosen asian kanssa ja osaa arvostaa toisessa ihan muita asioita. Ei ehkä ihan liity tämän ketjun aiheeseen, alottajalle tämä juttu selvästi on tosi ratkaseva.. Ja sillon ei tosiaan kannata jatkaa suhdetta vaan ettiä mies jolla on isompi penis..:roll:

persimon

No hei, ehkä alkoholismi ja penis on kaksi pikkasen eri asiaa :lol:
alkoholismista voi päästä eroon, pienestä peniksestä ei. ja silloin kumppanin rakkaus ja halu olla yhdessä on mun mielestä aika tärkeä juttu...

persimon
Mariel
Tässä ketjussa oli nimenomaan kyse sellaisesta tapauksesta, eli en ihan ymmärrä tota kommenttia nyt :D

Sun tuttavan kertomuksessa veikkaisin, että psyykkisellä puolella on aika iso osuus. Emätin ei kuitenkaan umpeudu vaikkei vuosiin harrastelisi, niin voi lainauksestasikin voi päätellä.


Niin, eli ei varmaan miehet joilla on 5cm pitkä penis, ole mikään maailman laajuinen ongelma. Ja harvalla kuitenkin niin lyhyt keppi on silloin kun se pitäisi olla valmis yhdyntään... :roll:
sanoinko, että se umpeutuu? en tietääkseni. sanoin että "kiristyy".
toki psyykkisellä puolella on aika iso osuus harrastaako seksiä vaiko ei, ja kun ei, niin kyllähän se emätin siihen omalla tavallaan "reagoi".

Pennsylvania

Vastasin, ettei kannata jatkaa. Valitettavaa toki on, että miehelle on siunaantunut penis, jolla naista ei voi tyydyttää, eikä se tietenkään hänen syynsä ole. Sen sijaan tyydyttävästä seksielämästä luopuminen on aika iso juttu, ja koska se ei ongelmana korjaannu, sen kokeminen ongelmaksi on mielestäni ihan pätevä syy lopettaa suhde. Kun yksi merkittävimpiä eroja parisuhteen ja ystävyyssuhteen välillä on se, että seksielämä kuuluu (yleensä) vain parisuhteeseen, ystävyyssuhde olisi tällöin mielestäni järkevämpi vaihtoehto. Jos parisuhteen huono seksuaalipuoli uhkaa tuhota jommankumman osapuolen omankin seksuaalisuuden aiheuttamalla haluttomuutta jne, ollaan jo aika ikävässä tilanteessa.

Oman suhteeni alkupuolella mies halusi aikaa, ennen kun hypätään sänkyyn. Kerkesin siinä useampana yönä hänen vieressään maatessani pikkuhousut märkinä luomaan aikamoisia kauhukuvia peniksestä, joka on jostain syystä liian paha esiteltäväksi, ja vakuuttuneena jostain minipippelistä harkitsin jo silloin, että lopetan suhteen. Silloin en onneksi hätäillyt suhteen päättämisessä, kun herran penis lopulta oli kerrassaan massiivinen, ja pihtaamisen syynä oikeasti olikin vain se, että mies halusi tutustua ennen panemista. Aloittajan tilanteessahan ei tällaista onnellista loppua voi tulla, kerroin tämän lähinnä selventääkseni, että oikeasti olin valmis lopettamaan suhteen, jossa kaikki muu oli hyvin, pelkäsin vaan huonoa seksielämää liikaa. Ja pelkäisin jatkossakin, jos miehenvaihto joskus tulisi kysymykseen.

BoardBoy80

Voi huh huh sentään, millasta juttua täältä löytyy...! Annanpa sitten oman miehisen näkökulman asiaan.

Lukeudun itse joukkoon "normaalikokoisella peniksellä varustetut", joten ihan suoraan en osaa sanoa, miltä asia näyttäisi "minipeniksellä" varustetun silmin, mutta uskon siksi voivani kommentoida asiaa hyvinkin, että mulla on edelleen yhdynnän suhteen poikuus tallella vaikka muuta kokemusta seksistä ja parisuhteista onkin aika paljon ja ikääkin jo 27 vuotta.

Ihan aluks voin sanoa ilman epäilyksen häivääkään, että jos pieni penis on jonkun mielestä "vähintään puolet seksielämästä" tai estää kokonaan tyydyttävän seksielämän, niin sellainen ihminen ei kyllä oikeasti tiedä seksistä tuon taivaallista. Tottakai jokaisella on omat mieltymyksensä ja toisille fyysisillä mitoilla on isompi merkitys kuin toisille mutta kyllä tosiasia on se, että mikäli vain on rakkautta ja AITOA HALUA sopeutua tilanteeseen ja saada seksi tyydyttäväksi toisen kanssa, ei ole mitään estettä, etteikö seksistä voisi nauttia jopa kokonaan ilman yhdyntää tai sitten vain pienen peniksen kanssa. Vain mielikuvitus on rajana niille tavoille, miten toisen tai itsensä voi saada tyydytetyksi vaikka sattuisikin omaamaan pienen peniksen. Toki jos naisen asenne jo lähtökohtaisesti on se, ettei mikään voi korvata kunnon panoa vähintään normaalikokoisella peniksellä, niin kaikki muu varmasti tuntuu keinotekoiselta mutta kuten jo aiemmin sanoin, aloittajan mainitsema tilanne vaatii nimenomaan ASENNEMUUTOSTA ja AITOA HALUA saada seksi toimimaan. Mielen täytyy olla avoin ja kärsivällisyyttä löytyä. Ihmismieli pystyy sopeutumaan ihan mihin tahansa ja mielen kautta myös keho ja sen tuntemukset. Mutta kaipa se on tämä nykyihmisille tyypillinen kaikki-mulle-heti -tyyppinen ajattelu joka suurimalla osalla on nähtävissä tässäkin asiassa ja joka estää asian näkemisen laajemmin.

Nimimerkillä 'Tyydyttävää seksielämää jo 9 vuotta ja ilman yhdyntää'.

SunLion

Kuulkaas nyt, te missaatte sen et kyse ei ole yksin munan kokoon sopeutumisesta vaan siitä että menee intohimo tuossa tilanteessa keskustelun aloittajalta. Ei siinä muutakaan seksiä sitten voi harrastaa jossei himota.

Puutarhis
Pennsylvania
Vastasin, ettei kannata jatkaa. Valitettavaa toki on, että miehelle on siunaantunut penis, jolla naista ei voi tyydyttää, eikä se tietenkään hänen syynsä ole. Sen sijaan tyydyttävästä seksielämästä luopuminen on aika iso juttu, ja koska se ei ongelmana korjaannu, sen kokeminen ongelmaksi on mielestäni ihan pätevä syy lopettaa suhde. Kun yksi merkittävimpiä eroja parisuhteen ja ystävyyssuhteen välillä on se, että seksielämä kuuluu (yleensä) vain parisuhteeseen, ystävyyssuhde olisi tällöin mielestäni järkevämpi vaihtoehto. Jos parisuhteen huono seksuaalipuoli uhkaa tuhota jommankumman osapuolen omankin seksuaalisuuden aiheuttamalla haluttomuutta jne, ollaan jo aika ikävässä tilanteessa.

Peesaan vastaustasi.

Olin itse jossain välissä elämääni lähes vuoden ilman seksiä. Kumppani, jonka tapasin sen jälkeen, kuului valitettavasti näihin pienikaluisiin miehiin. Jo ensimmöisellä kerralla asia lähes järkytti minua. Emätinkin muokkautuu käytettävän peniksen mukaan, mutta joku raja siinäkin tulee vastaan. Minä odottelin kyseistä asiaa puolisen vuotta ja missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että emättimeni olisi muokkautunut niin pienen kalun ympärille. Jätin siis muuten täydellisen kumppanin. Suhteessani oli myös muita ongelmia, kuten olen täälläkin monet kerrat kirjoittanut. Ihmisen vain ei tarvitse tyytyä puolinaisiin asioihin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa vaiheessa, kun ihastuminen on vasta muokkautumassa rakkaudeksi (en siis usko rakkauteen ensisilmäyksellä), on jopa kalun koolla hirvittävän suuri merkitys. Jos muuten täydellisessä kumppaniehdokkaassa joku asia ottaa noin paljon vastaan, on parempi jatkaa elämäänsä yksin eteenpäin. Jos ihastuminen ei riitä peittämään tuota ongelmaa, joka kuitenkin vaikuttaisi vaivaavan Disturbancea, niin luultavasti ihastuminen ei myöskään koskaan muutu rakkaudeksi.

Itse en olisi otettu, että joku mies olisi minun kanssani, jos olisin muuten täydellinen kumppani, mutta sängyssä en kykenisi tyydyttämään häntä. Viittaan tällä nyt johonkin aikaisempaan kommenttiin, että miehen tulisi olla onnellinen siitä, ettei tyydytä naistaan, ja tyttö on silti hänen kanssaan... Mielestäni tuokin on yksi keino tuhota toisen ihmisen itsetunto täydellisesti ja lopullisesti pitkällä aika välillä.

Sensei

Tottakai rakkaus on tärkeää jos jonkun ihanan miehen on löytänyt, mutta itsellä seksi nousee kyllä suhteessa tärkeäksi osaksi. En lähde tuomitsemaan kuitenkaan miehiä joilla on pieni meisseli! itse ollut suheessa hyvin pieni munaisen miehen kanssa (en enää), ja seksi oli silti mahtavaa! Keskustelimme miehen kanssa asiasta suoraan ja kävi ilmi että mies oli hyvä sormistaan :wink:
Mies suostui kokeilemaan erinäisiä seksi leluja sängyssä, ja löysimme tavan tuottaa nautintoa toisillemme!

Suosittelen seksileluja ihan vaan kokeilun vuoksi kaikille muillekkin, vaikka seksissä ei mitään vikaa olisikaan! Piristää kummasti, eikä sen tarvitse kuitenkaan mitään niin erikoista olla! Pieni muutos piristää jo kummasti. ja jos ei kehtaa porno kauppaan mennä, niin netistä löytyy paljon hyviä (luotettavia) ostos paikkoja (huom! Toimitus ajat ovat joskus monta viikkoa!)

Rahel

Mä oon Sensein linjoilla noitten lelujen suhteen. Hyvää seksiä voi saada, vaikkei se miehen vehje niin miellyttäiskään. Leluja kehiin ja sormia kanssa. Jos senkään jälkeen ei pahemmin himota, niin mies kiertoon. :D

Lintu

Itselle seksiin kuuluu kyllä todella olennaisesti yhdyntä. Ja ajattelen myös, että seksi on olennainen osa parisuhdetta, joten mieluusti kyllä haluaisin elää sellaisen miehen kanssa, jonka peniksen koko riittää tyydyttävään yhdyntäkokemukseen ja jonka kanssa voi olla yhdynnässä. Sille seikalle vain ei voi mitään, enkä ajattele että se on julmaa tai kylmää myöntää faktat itselle.

Peniksen koko voi olla myös muunkin takia tärkeä kuin vain sen yhdyntäkokemuksen, itseä ainakin kiihottaa kosketellessa ja katsoessa enemmän keskikokoinen-isohko penis kuin ihan pieni.

Itselle rakkaus/rakastaminen ei automaattisesti tarkoita, että on intohimoa toista kohtaan ja nautinnollista seksiä, vaan seksielämä voi olla huonoa vaikka mies olisi muuten kuinka täydellinen tahansa. Toki uskon siihen, että jos toista rakastaa, voi sopeutua kaikenlaisiin asioihin toisessa. Se on sitten jokaisen oma valinta. En osaa sanoa, kuinka itse toimisin vastaavassa tilanteessa, kuitenkin ajattelen että jos en oppisi nauttimaan (yhdyntäkeskeinen kun olen) miehen pienestä peniksestä, niin tuskin suhdetta kannattaisi jatkaa. Eiköhän se tyytymättömyys leviäisi myös muille alueillekin lopulta. Tuntuisi typerältä haikailla suhteessa jatkuvasti isommasta tai paremmasta seksistä...

Ketjun aloittajalle en nyt uskaltanut vastata kumpaakaan, vaan tämä nyt on juuri sellainen "päätä itse"-viesti, joista kielsit ;) ...jos pieni penis ja huono seksi epäilyttää ja tuntuu ettet pysty sopeutumaan asiaan, jätä mies. Jos sen sijaan enemmän painaa vaakakupissa mies muuten ja muut ominaisuudet, jatka. Silloin varmasti olet halukas myös totuttelemaan ja sopeutumaan miehen elimeenkin ja seksiin hänen kanssaan.

Svenna

Ei sillä koolla ole niin väliä. Jos oot löytäny sellasen "unelmamiehen" muuten, ja munan koon takia jättäsit niin paha paha, voihan sitä nauttia muustakin kun pelkästä pippeli pimppiin jutusta? Olisihan se tietysti kiva että seksi myös tuntuisi sen miehen kanssa, mutta pystyyhän niitä eri keinoja kokemaan ja voittehan hommata vaikka dildon ja miehesi tyydyttää sinua sillä. :)

Varmasti fantastista :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat