Pettämistä vai ei? - Parisuhteet

ruiskaunokki

Hei kaikki.
Olen nyt muutaman kuukauden paininut tämän asian kannsa, ja kaipaisin hieman neuvoja.

Olen seurustellut poiskaystäväni kanssa noin vuoden verran ja rakastankin häntä aivan älyttömästi. En ikinä voisi pettää häntä.
Kuitenkin muutama kk sitten tein jotain hyvin typerää.

Harrastin "nettiseksiä" erään poika puolisen kaverini, tai paremminkin tuttavani kanssa. Tiedän, että oikeassa elämässä en voisi mitään tälläistä tehdä ja jo tämä tuntuu hyvin pahalta. Onko tuo pettämistä? En ole sitä sen jälkeen tehnyt, enkä varmasti tule tekemään, mutta asia välillä vaivaa mieltäni.
Pitäisikö minun kertoa asiasta poikaystävälleni?
En tehtoisi millään tavoin riskeerata yhteistä tulevaisuuttamme!
Olin todella typerä, tiedän sen. Mutta tiedän myös, että ikinä en häntä oikeassa elämässä voisi pettää. Ja tahdon elämääni hänen kanssaan viettää.

Siis, onko se pettämistä? ..ja pitäisikö minun asiasta kertoa poikaystävälleni?

Kiitos kaikille auttajille

Sivut

Kommentit (22)

Jzzu

Kyl mie ainakin pitäisin tuota pettämisenä sillä mie määrittelen pettämisen siten että sitä on sellaiset asiat mitä ei pysty toisen tieten/nähden tekemään.
Ellet tietty pidä itse tuollaista ihan normaalina ja ok-juttuna jolloin ei pitäis olla mitään ongelmaa myös poikkistasi infota tuollaisesta.
Miltä susta tuntuis jos miehes ois tehnyt siten kun sie?
Asiasta valehtelu olis vielä isompaa pettamistä, kannatan kertomaan kullalles.

ruiskaunokki

Sen takia asia juuri on vaivaamaan ruvennutkin, kun lähdin miettimään miltä tuntuisi jos poikaystäväni olis tehnyt noin. Tuntuisi hyvin kurjalta :(.
Ja kadun tätä tekoa äärimmäisesti, eikä mielestäni ole ok juttu. En kuitenkaan ihan yhtä pahana pidä, kuin 'oikeaa' pettämistä. Haluaisinkin kertoa, mutta pelkään että miten vaikuttaa meidän suhteeseemme.

Olen tosiaan itseni kautta yrittänyt miettiä, ja jos poikaystäväni olisi tehnyt noin, tahtoisin todella että hän kertoisi ja olisin varmasti loukkaantunut, mutta en kuitenkaan niin pahasti ettenkö voisi antaa anteeksi. Mutta en tiedä, miten hän reagoi ja asia pelottaa!?

Jzzu

Sitähän ei kukaan voi tietää miten se miehes reagoi mutta saisit ainakin mielenrauhan ja tietäisit tehneesi oikein ja samoin kuin olisit itsellesi halunnut tehtävän vastaavassa tilanteessa.

Jzzu
ruiskaunokki

onko kenellekään kokemuksia vastaavasta? Tai onko jollekkni iteselleen tehty näni?

Minun suhde on selvinnyt vakavammastakin [size=9](pettamisestäkin)[/size], rehellisyys kannattaa usko pois.
Jos suhde tyssää tuollaiseen niin ehkä siinä ei niin paljon olekaan menetettävää.

Laura

Onko se ruiskaunokki sinun itsesi mielestä pettämistä? Tuntuuko sinusta että olet pettänyt? Minusta sinun kannattaisi kertoa, jos asia mieltäsi painaa. Minä haluaisin tietää, jos mieheni tekisi noin ja varmaan suuttuisin, mutta antaisin mitä todennäköisimmin anteeksi.

Nemi

Mielestäni sinun pitäisi ehdottomasti kertoa!

Kaikki ihmiset, siis aivan kaikki, tekevät joskus virheitä, eikä tuo sinun virheesi ole ollenkaan niistä kaikista vakavin. Loukkaava tekohan tuo on, mutta on hienoa, itsekin tajuat sen.

Mielestäni parisuhteen tulee perustua rehellisyydelle. Jos siis tulee jotakin typerää tehtyä, täytyy vaan rohkeasti toisella tunnustaa! Olisi varmasti paljon huonompi juttu, jos miehesi kuulisi asiasta jotakin toista kautta, ja huomaisi sinun olleen epärehellinen!

Jos parisuhteenne muuten on ollut toimiva, hyvällä pohjalla ja rakastatte toisianne, hän mitä todennäköisemmin antaa anteeksi. KAIKKI TEKEVÄT VIRHEITÄ! (Tietenkin on paha sanoa toisten puolesta tuosta anteeksi annosta, mutta jos kuvittelen omalle kohdalleni, että poikaystäväni tekesi minulle noin, olisin varmasti asiasta loukkaantunut, koska kyllähän tuollainen satuttaa, mutta ei se olisi suhteemme loppu. Antaisin sen kyllä anteeksi, varsinkin jos toisesta huomaisi tämän asiaa kovasti katuvan.)

Parisuhteen, ja elämän yleensäkin, varrella tulee aina kuoppia eteen. Toiset kuopat ovat vain pieniä, joista voi helposti loikata yli, ja toiset ovat suuria kuoppia, josta ylös pääsemiseen tarvitsee hiukan veto apua. Etteköhän tekin yhdessä pysty tästä kuopasta nousemaan ja jatkamaan iloisesti taas tasaisemmalla tiellä! :)

Kaikkein tärkeintä jatkonne kannalta on, että ITSE tiedät, ettet enään niin tee, ja ymmärrät että tekosi oli toista loukkaava.

Tiedon aina sanotaan lisäävän tuskaa, ja niinhän se onkin, mutta rehellisyys kannattaa aina! Valheisiin ei voi perustaa mitään. Aluksi tietenkin voi tulla hieman huonompaa mieltä suhteeseenne, mutta ajan kuluesse välinne voivat olla jopa paremman, koska suhteessanne ei ole mitään salailua ja molemmat tiedätte että voitte luottaa toisiinne ja olette rehellisiä!

Rohkeutta!

Vivian

Nemin tekstissä paljon hyviä pointteja

Mielestäni tuosta vakavamman tekee se että tunsit vastapuolen. Jos olisit harrastanut nettiseksiä tietokoneen tai jonkun anonyymin kanssa niin ehkä voisit mielestäni jättää sanomatta kunhan siitä ei tapaa tulisi. Nyt on kuitenkin se ero että tunsit tuon toisen, ei tuo nyt mielestäni ole sentään sama kuin seksin harrastaminen toisen kanssa, mutta väärin se silti on. Se kertooko pettämisestä on ihan itsesi päätettävissä, vaikea siihen on sanoa mikä on oikein. Toisten mielestä se mitä ei tiedä ei myöskään satuta, toisaalta sattuu paljon enemmän jos saa tietää asiasta muualta. Kertominen taas loukkaa toista ja toinen joutuu miettimään jatkaako koko suhdetta enää.

Amalia
Jzzu
Sitähän ei kukaan voi tietää miten se miehes reagoi mutta saisit ainakin mielenrauhan ja tietäisit tehneesi oikein ja samoin kuin olisit itsellesi halunnut tehtävän vastaavassa tilanteessa.

Kannattaa kertoa, jos kyse ei oo nimenomaan siitä, että haluaa vaan itselleen mielenrauhan. Siinä tapauksessa kertominen ja toisen loukkaaminen on vaan silkkaa itsekkyyttä. Vähän vaikea kyllä mennä määrittelemään, missä menee itsekkyyden ja rehellisyyden raja :roll:

Hawana

olen sitä mieltä, että mikäli tiedät, että kumppanisi antaisi anteeksi, mutta tulisi kovin surulliseksi, voit jättää kertomatta.
minusta tekosi oli pettämistä, mutta toiselle kertominen voi aiheuttaa paljon tuskaa sekin.
jos on epäilystä, ettet anteeksi saa, on varmaankin paras ratkaisu kertoa teostasi. vaikka siitä seuraisi huonoa, on sinun sitten vain itse kannettava vastuu.

ajattelen asiaa omalta kannaltani. mikäli minulle olisi tehty noin, ja poikaystäväni todella katuisi ja surisi tehneensä mitään ja päättäisi, ettei koskaan enää ryhdy moiseen, en haluaisi hänen minulle kertovan. koska antaisin todennäköisimmin anteeksi jossainvaiheessa, mutta asia tulisi surettamaan minua silti ihan kamalasti. ja miettisin, etten ehkä olisi halunnut tietää.

ja tietysti jos on mahdollista, että hän saisi kuulla asiasta jotain muuta kautta, kannattaa kertoa!

DemonOfTheDay

mun mielestä jonkin vastaavanlaisen asian kertominen itsekkäistä syistä(eli helpottaakseen omaa oloa) on todella inhottavaa ja typerää..varsinkin jos tuo ei toistu, kertominen on ihan turhaa...HUOM! eri asia mullekin olis jos pettäminen olis ollut sitä "oikeaa" pettämistä eli seksiä toisen kanssa, suutelua yms..mut kyl mä nyt omalla kohdallani jättäisin ton kertomatta jos se ei kerran merkannu mitään eikä toistu..miksi turhaan satuttaa toista tuollaisella. Todennäköisesti mitään eroa ei tulis (jokainen suhde omanlainen tietenkin) mut vaivaamaan se jäis välejä ihan varmasti...haluatko siis vaikeuttaa teidän yhteistä tulevaisuutta tollasella mikä jättää arvet ja laittaa epäilemään toisen rehellisyyttä muissakin asioissa? täytyy nyt huomauttaa että itse en hyväksy minkäänlaista pettämistä, mihin kuuluu myöskin JATKUVA nettiseksi tmv.

itse päätöksen TIETENKIN teet mutta kannattaa miettiä totakin puolta.

Theea

Tuo nettiseksi on kyllä cäärin, mutta täällä päin joku on tehnyt jotain vieläkin typerämpää. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes kaksi vuotta, ja muutama päivä sitten petin häntä. Siis tuosta noin vain erään tutun miehen kanssa. Tämä mies oli "vokotellut" minua lähes kaksi kk ja sitten olin hänen luonaan kahvilla ja asiat alkoivat vain tapahtua. Emme harrastaneet seksiä (thank god) mutta kaikkea muuta. Minulla ja poikaystävälläni ei ole mennyt kovin hyvin muutamaan kuukauteen, mutta silti hän on minulle tärkeä. En tosin tunne juurikaan himoa häntä kohtaan enää. Toisin kuin tätä toista miestä. Mietin koko ajan miten voinkaan olla näin tyhmä. Ei kuitenkaan ole kovin pahaa syyllisyyttä. Ja se jos mika on sairasta :cry: huoh. Taidan vain pitää suuni kiinni asiasta ja joko jatkaa nykyiseni kanssa tai erota hänestä ja katsella uusia kuvioita tämän miehen kanssa, sillä hän on sanonut että voisi kokeilla minun kanssani jotain vakavampaakin. En tiedä mitä tehdä. Ajattelen vain itseäni, sairasta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat