Kuinka irtautua menneisyyden kahleesta? - Parisuhteet

gollum

Olipa täysi k'sipää tuo entises!! :x Voimia sulle! Koita päästä yli, ei kaikki oo onneks tosiaankaan samanlaisia. Ei tarvi 'pakottaa' itseään uuteen suhteeseen, kyllä se ihastuminen sieltä tulee vielä itsekseen ja sen myötä luottamuskin, kun aikaa kuluu :) Neitsyys ei kyllä ainakaan mun mielestä oo taakka, eikä todellakaan suurin osa miehistä ajattele mitenkään huonoksi asiaksi. Oman mieheni kanssa kun aloin seurustelemaan, niin kerroin että haluan seksiä vasta avioliitossa, ja tuo kunnioitti mielipidettäni. No, mun mieli kyllä muuttui sitten, osasyynä oli juuri se että toinen ei mitenkään painostanut mua seksiin tms. Mutta pointtina siis, että odottaminen ei todellakaan oo mitenkään väärin, ja mies jolla on järkeä päässä jaksaa kyllä odottaa että olet valmis :)

Kommentit (7)

Moumou

Sattuipa jännästi että juuri sain oman juttuni tuutista ulos ennenkuin laitoit omasi. Itse juuri tavallaan selvinnyt siitä mitä oma exäni teki (olin kans just 16 kun tapasin hänet, 19 kum erottiin) mutta tie siihen on ollut todella vaikea ja tuskainen. Odotapas kun tongin josko noita mun vanhoja juttuja vielä löytyisi jostain...

Muoks:

Näitä löysin vanhasta foorumista, kirjoitettu siis 3v sitten:

Lainaus:

Ero 3 vuoden jälkeen - 02.01.2005
Nyt se sitten tapahtui. 3 vuotta oltiin yhdessä ja erottiin kerran aiemmin. Homma ei vaan toiminut. Sitä aina ajatteli etä nyt tehään sitä ja sitä ja silti eo kuitenkaan tehty juuri muuta ku katottiin TVtä. Seksistä eu tullut koskaan mitään, muhun sattu joka kerta ja lopulta en ees halunnut yrittää koko hommaa. Oli meillä ihan kivaakin. Musta oli kivaa vain olla sen lähellä ja se oli tosi suloinen: siniset nappisilmät, se oli pitkä ja leveäharteinen ja ihan mukava ja tosi suloinen, kävi partiossa ja on armeijan jälkeen alikessu. On hankala päästä siitä ajatuskaavasta et ajattelee mitä se toinen tekee ja onko se jonkun toisen kanssa. Ajatus siitä että se ois onnellisempi jonkun toisen kanssa sattuu ihan pirusti. Itse en pysty ajattelemaan itseäni kenenkään muun kanssa. Tämä oli mun eka kunnon suhde, menetettiin neitsyytemmekin toisillemme. Välillä on niin ikävä että sydän itkee verta. Me riideltiin usein siitä että mä en saanut mielestäni tarpeeksi huomiota. Mä olin aina se joka tekstasi, emme koskaan soitelleet toisillemme ja sekin on aika outoa. Jos oltiin sen kaverien kanssa ottamassa niin se ei halaillut tai pitänyt mua kiinni kädestä eikä antanut ees pientä pusua. Joskus musta tuntui kun puhui sille että käyn läpi monologia. Mun oli vaikea olla niillä kun aina jännitti ja kun se meni esim. kummiensa luo syömään ni mä en lähteny mukaan en tiä miksi. Mä en pysty vihaamaan sitä. Vaikka joskus tuntuu että se ei kohdellut mua kovin hyvin. Silti mä kuitenkin muistan sen hyvänä tyyppinä. Tiedän että tulen vertaamaan muita miehiä siihen, alan luultavasti etsiä ainakin samannäköistä tyyppiä...Olen pinnallinen, tiedän. Mä soitin sille eilen koska halusin lopullisen pisteen. Se oli aika vaisu. Se vaan sano et tää homma ei toiminut ja kun sanoin että minusta tuntuu että mussa ois jotain vikaa niin se sanoi ettei se oo niin, meistä vaan tuli tavallaan pelkkiä kavereita. Se sanoi ettei silläkään mikään hyvä olo oo. Sit mä vaan hyvästeltiin ja mä käperryin saunan lattialle täristen itkemään. On niin vaikea unohtaa. Mulla on vielä sen pari CDtä ja se sanoi et se tulee hakemaan ne sit joskus mut en tiä tuleeko ollenkaan. Meidän oli tarkotus hyvästellä kasvokkain mutta ehkä on parempi ettei tehty niin, olis vain joutunut oravanpyörään. En tiedä miten tästä jatkais. Kaikki viikonloput meni sen kanssa ja aina oli paikka minne mennä. Nyt tuntee olonsa niin yksinäiseksi, ihan tyhjäksi. Olin uutenavuotena (siis vain pussailin ja tanssin) yhden jätkän kanssa. Olin aika sekaisin sen jälkeen. Se sekä lohdutti että ahdisti. Se hoki mulle että oon ihana mutta oli kuin en olisi kuullut sitä...

Tuon jälkeen on tapahtunu paljon. Ne olotilat vaihtelee sinne tänne...Kuitenkin tuo seksiasia on jotain johon osaan samaistua todella paljon ja on surullista ajatella että sulla vois olla samanlainen taakkaa kuin mitä mulla on ollut niin monta vuotta.

Tässä yksi asiaa koskevista kirjoituksistani alkuvuodesta (minä siis Murehtija):
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4686

Ja viimeisin postini seksiin liittyen löytyy täältä:
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=5891

Toivottavasti noista on apua :) Valitettavasti ainut keino sullekin on vain ottaa se riski ja yrittää luottaa johonkuhun uudestaan. Mitä tuohon seksiin tulee niin älä jää sitä märehtimään äläkä anna sen kasvaa niin julmetun isoksia asiaksi. Ensimmäiset seksikokemukset voivat satuttaa todella todella pahasti niinkuin minulle kävi, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa että pelkäsin asiaa ihan liikaa, kärsin sen vuoksi ihan liian paljon.

Missään tapauksessa älä ainakaan ala syyttämään itseäsi!!!

Aurora_90*

[color=darkblue][/color] Seurustelin puoli vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Olin silloin vielä 16v ja eksä 22v. No eksä petti,painosti ja jätti miut muutaman päivän hiljaiselon jälkeen tekstarilla. Vaikka tuosta on aikaa jo puoli vuotta,niin silti tuntuu että en pääse eteenpäin. :( Seurusteltiin muutama kuukausi ja silti eksä kyllä onnistui satuttamaan minuu tosi pahasti. Miulla meni luottamus poikiin/miehiin..
Haluaisin antaa jollekkin pojalle mahdollisuuden (jos joku lähestyisi),mutta pelottaa jos seuraavakin kohtelee minuu samalla tavalla kuin eksä. Olen siis edelleen neitsyt,mutta sekin tuntuu tavallaan "esteeltä".. Siis ku en tiedä,että miten seuraavakin reagoi siihen..Ku eksä ei ollut oikein iloinen (varsinkin ku joutui odottamaan ja lopulta ei saanut ollenkaan...) :(
Se miten eksä kohteli minuu niin sai miun päähän ajatuksen,että miussa on se vika..
Eli kysymykseni on,että kuinka pääsen eteenpäin ja kuinka uskallan antaa jollekkin ihmiselle mahdollisuuden?..Ihastua kyllä voin,mutta ei se siitä mene eteenpäin.. Nyttenkin on eräs ihastus,mutta tiedän että hän on saavuttamaton ja se raastaa sydäntä.
Toivottavasti en kirjoittanut liian sekavasti ja toivon,että saisin vastauksia.[color=darkblue][/color]

k87

mulla oli kans vähän samaan tyyliin 15-vuotiaana. oli juttua erään herra17veen kanssa. tapailtiin vaan. soiteltiin joka päivä, olin niillä yötäkin. herra oli just eronnu entisestä tyttöystävästään. menetin neitsyytenikin tälle pojalle. en yhtään sitä kadu, mutta sitä kadun miten saatoin olla niin naiivin ihastunu etteikö se enää välittäs entisestään. niinhän siinäkin sitten kävi että mua petettiin ja tää pari palas yhteenkin vielä myöhemmin. ja mut jätettiin kylmästi soittamalla :? ja loppujen lopuks tää jätkä levitteli musta kaikkea ei_niin_mairittelevaa_juttua pitkin kyliä eikä ollu kun seksin perässä :roll:

pari vuotta olin ihan maassa ko. jutun takia ja itsetunto laski melkoisen alas. ei ollu mitään juttua kenenkään kanssa sen suuremmin. sitten kun oli niin sekin jätkä petti mua ainakin henkisellä tasolla. erottiin ja 4kkn päästä löysin nykyiseni :D

mutta alottajalle en osaa sanoa muuta kun aika. kuulostaa tosi kliseiseltä, tiedän. ihastuminen pelottaa sen takia että saako taas turpaansa :x mutta voimia!

anteeks epäselvä teksti :oops:

olematon

Mun kolmivuotinen suhde päätty tässä kans taannoin. Liian monta kertaa annoin sille miehelle kaikkea anteeks mitä se mulle oli tehnyt. Pettänyt, pitänyt itsestäänselvyytenä, ja sitten vielä kun mun itsetuntoni ei ollut huippuluokkaa, tallo sitä vielä alemmas huomauttelemalla mun painosta, seksitaidoista ja kaikesta tällasesta. Mä en edes tiedä kuinka monta eri eukkoa sillä mun avokilla on mun aikana ollut. Viiminen niitti oli se, että se kuristi mua ja töni ja tuuppi ja repi hiuksista ihan niinkin kevyellä kädellä että niitä lähti aika reippaasti irti - ja sen takia, että mä sanoin että se on loppu nyt. Hän siis suuttu siitä että mull atuli lopultakin mitta täyteen. Mullakin se on nyt vähän sitä luottamuksen hakua sekä itseen että etenkin miehiin.

Moumou

Raivostuttavaa käytöstä!!! :evil:

Mikä hemmetti noissa tekstarijättämisissä oikein kiihottaa ja miksi tuosta seksistä tehdään aina niin iso asia?! Hankkisivat yhden yön panoja jos niin kovasti mieli tekee, suututtaa tommonen ihmisillä leikkiminen.

Juu ei kai se auta muutakuin luottaa...itse vain huomannut että kun tätä kaikkea tarpeeksi kauan ja tarpeeksi monta kertaa uudelleen tapahtuu niin sitä alkaa itsekin miettiä omaa itseään. Alkaa tulla niin piruihin että tekee mieli antaa samalla mitalla takaisin, sekoilla itsekin samalla tavalla.

Mutta nyt näin ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) yhden yön jutun koettuani voin sanoa että se ei ole sen arvoista. En yksinkertaisesti pysty kohtelemaan toista ihmistä pelkkänä objektina.

Itseä tämä petetyksi tuleminen hiertää aiva tavattomasti...koskaan aiemmin en ole suhteessa sitä pelännyt, luottanu aina täysin mutta nyt oikeasti voin sanoa että luottamus on nollapisteessä. Mutta kai aika auttaa tähänkin asiaan...

Raivostuttaa että mikään ongelma ei voi poistua ilman että saa toisen tilalle :?

Jaeniver

Pistän tänne omia kokemuksiani tiivistettynä.

Ensimmäinen tapailu/seurustelu -viritykseni tapahtui kaksi vuotta sitten kesällä. Kyseinen "mies" jätti minut valittömästi, kun sai kuulla minun olevan neitsyt. Jätti tekstiviestillä.

Toinen tapailu/seurustelu -viritykseni olikin sitten viime kesänä. Hänelle menetin neitsyyteni ja muutaman kuukauden päästä kävi ilmi, ettei hän minusta muuta halunnutkaan. Hänkin jätti tekstiviestillä.

Noiden tapahtumien jälkeen päätin, etten sekaannu enää ikinä miehiin. Mutta sitten kävi niin, että n. kuukausi sitten elämääni tupsahti ihana mies. Pyörin kuitenkin kauheissa tuskissa. Mies vaikuttaa luotettavalta, mutta pelkään hänenkin kuorensa alta löytyvän tiesmikä pettäjä. Olen jo valmistunut valmiiksi tuskaan, sydänsuruihin ja itkuun.

Ei kai tässä auta, kuin katsoa miten tässä käy. En vain pysty luottamaan toiseen edellisten kusipäiden takia kunnolla. Mutta se ei pelaa joka pelkää jne... :roll:

Moumou

Siirsin tämän omasta aloituksestani, tuntuu järkevämmältä siirtää aiheet samantyyppisen otsikon alle:

Lainaus:

En ole havainnnut moisesta keskustelua eikä mielestäni oikein deittailuunkaan sovi joten pistänpä pohdintani tänne...

Viimeiset kolme viikkoa elämässäni ovat olleet hirveää pyöritystä. Aloitin uudessa työpaikassa, tapasin mukavan miehen jonka kanssa olinkin yhteyksissä heti 24/7 ja asuin viikonloppuina melkein yhdessä sen kanssa heti. Niin ikään harrastin seksiäkin 3 vuoden tauon jälkeen. Kaikki tuntui naksahtaneen kohdalleen viikon sisällä. Niin ei kuitenkaan käynyt, jälleen kerran, rakkauden suhteen. Sunnuntaina kaikki taas repesi.

Mies petti...pelkojaan ei puhunut minulle vaan petti, sekasi kaiken ja vasta sitten puhui kanssani. Päätimme olla kuitenkin kavereita, olin itsekin huomannut että jokin siinä jutussa oli lässähtänyt jo ennen tuota. Ensimmäinen viikonloppu tulossa kaiken tuon jälkeen ja pää alkaa olla ihan sekaisin...

Kuka helvetti minä olen?

Kaikki tämä vyörymä elämässäni alkoi kolme vuotta sitten jolloin erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Seksi oli minulle fobia. Olin haavoitettu, käytetty, petetty, niin totaalisen hyljätty. Ensin hylkäsi oma isä, sitten oma kulta päivälleen vuoden jälkeen.

Sen jälkeen olen tehny yhtä sun toista...Suhteita on ollut niin monta etten edes muista kaikkia. Merkityksettömiä räpellyksiä jotka melkein aina kaatuivat seksiongelmaani. Välillä meni paremmin, välillä taas huonommin. Sitten tuli tämä vuosi...

Ensin sekaannuin sitoutumiskammoiseen, juuri eronneeseen mieheen. Pidin suhteesta kiinni ilman järjen hiventäkään, tuskin edes näin häntä koko aikana, varmaan jotain 3 kertaa. Kun se loppui, hyppäsin jo seuraavana iltana tähän viimeisimpään. Tunsin hänet viikon ja jostain syystä suostuin sitten seksiin 3 pitkän vuoden tauon jälkeen ja se tuntui minusta oikealta.

Mutta suhde kaatui silti. Annoin. Ja se kaatui silti. Kaikki mitä olin aiemmin luullut, että ongelmana on seksi, ei pitänytkään enää paikkaansa. Mies meni toisen naisen luo eikä edes harrastanut seksiä sen kanssa, mutta sekin oli hänelle parempi.

Hän petti minua...silti pystyn olemaan väleissä hänen kanssaan. Olen petetty ja loukattu mutta silti kaipaan hänen ystävyyttään. Mikä helvetti tässä päässä on vikana?

Epäilen itseäni, vertaan siihen naiseen. Ensimmäistä kertaa tunnen muut naiset uhaksi muuten kuin seksin kautta. En enää pidä seksiä niin suurena asiana, tunnen että se ongelma on vihdoinkin poistettu mutta nyt minusta tuntuu oudolta...Päästin siitä taakasta irti mutta sekään ei silti riittänyt.

Onko todella että sitä vainn pitää löytää se oikea ihminen vai teenkö minä oikeasti jotain väärin? En enää tunne itseäni juuri lainkaan...kaipaan sitä baarin tunnelmaa, sitä että saat iskeä kenet haluat ja nyt vihdoin tietää että seksi ei ole enää ongelma eikä pelonaihe mutta siinä samalla ajattelen että miksi tyydyin tympääntymisestä huolimatta vain makaamaan toisen vieressä asunnollani kun hän siinä vielä oli? Se ei tuntunut vavisuttavalta, mutta minä jäin siihen, kuin henkeni pitimeksi.

En ole se sama ihminen joka exäni kanssa olin. Pystyn katsomaan silmiin vahvempana jopa miestä joka meni ja petti. Silti minulla on todella ristiriitainen ja revitty olo. Tiedän että minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa eteenpäin mutta silti yhä tuntuu syylliseltä mennä baariin sinkkuna flirttailemaan vaikka pohjimmiltani haluan ja kaipaan sitä.

Saikohan tästä nyt mitään tolkkua :? Olisi kiva tietää onko muilla ollut näin sekavia ajatuksia...Olen ollut niin kauan yksin ja epäonnistunut niin monta kertaa etten enää tiedä mitä minun tulisi ajatella...

Tuleepas pitkästi tekstiä heti alkuun mutta toivottavasti edes jotkut jaksaa lueskella :lol:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat