Miten erosta selviää? - Parisuhteet

eva-

Noniin, erosta jo 3 viikkoa jopa. Suhdettahan oli takana se nelisen kuukautta vain kyllä tämän kanssa.

Ei oo ollu ihan hirveen hankalaa enää. Haikein mielin mietin eksää tosin vieläkin, ja annan itselleni ihan luvan siihen. Hänellä on edelleen kamppeet hakematta minun asunnoltani, mutta on nyt reissussa pari viikkoa, eli katsellaan sen jälkeen sitten. Ihan mukavaa, että kahdestaan tapaamiseen on vielä niin paljon aikaa, osaan ehkä ajatella silloin asioita vieläkin eri tavalla.

Olen pikku hiljaa luopunut negatiivisista ajatuksistani kyseistä henkilöä kohtaan ja alkanut enemmän miettimään niitä positiivisia puolia. Minulla oli todella todella hauskaa ja ihminenkin oli enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa. Lohduttavaa on, että pysymme varmasti edellen kavereina, koska samaa alaa opiskelen ja on yhteisiä juttuja paljon.

Pelottavaa on, että olen alkanut pikku hiljaa vasta tajuamaan, että olen yksin ensimmäistä kertaan neljään vuoteen (hyppäsin siis edelliseen suhteeseeni suoraan reilun 3,5 vuoden seurustelusuhteen jälkeen). Ajatuksena olisi omistaa aikaa ja nuoruutta itselleen, sillä olen vasta 19 vuotias. Poikien kattelemisen koitan unohtaa ja ns. laastarin etsimisen, pakko sinnitellä, vaikka hellyyden kipeys on valtava! Uskon ajatukseen, että minut vielä löydetään, ennemmin tai myöhemmin, samalla tavalla kuin kaksi aikasempaa on minut löytänyt.

Koittakaahan piristyä muutkin eronneet immeiset! Aurinko paistaa, lähtekää lenkille ja tehkää kavereiden kanssa kaikkea kivaa, se nostattaa kummasti mielialaa :). Voimia myös kaikille eronneille, aika parantaa kaikki haavat ja se on varma!

Sivut

Kommentit (1909)

Bell
herkku

olis niin paljon tehny mieli mennä selvittämään kaikki asiat muttei kuitenkaan uskallus riittänyt. ja kun kaveri heitti kotiin ni kerto että ku tää ukko huomas mut toisen kainalossa ni ilme muuttu ihan täysin...kuitenkaa tää ei kiinnosta mua. ärsyttävää taas. olis vaan jättäny eksä tulemasta sinne

mä niin voin herkku kuvitella, miten perseestä oli tuo eksän ilmestyminen juuri tuollaisena hetkenä, kun varmaan ois vähiten huvittanut törmätä :?

itselläkin on nyt sellainen tilanne, että huomenna on treffit ja eksälle kerroin. hän on aina väittänyt olevansa puhtaasti iloinen jos tapaan uuden miehen. niinpä siis kerroin iloisena, että nyt ois treffit tiedossa. eksä alkoi murjottamaan ja valitti, että ei halua kuulla, ja että on mustasukkainen. :shock: nojoo... olihan se nyt tavallaan kiva kuulla että hän kuitenkin on vähän mustis, mut silti mua jotenkin ärsytti koko tilanne. hän oli vaan esittänyt olevansa iloinen puolestani yms, koska ei uskonut minun vielä pitkään aikaan astuvan treffimarkkinoille tai touhuavan muiden miesten kanssa. :evil: ärsyttää..
itse hän on touhuillut jo. ja jos olen mustasukkaisuutta osoittanut, on valittanut, että ei mun pitäisi olla mustis.

Henni-

Luulin, että ylitsepääsemisprosessi olisi jo alkanut vaikuttaa, mutta ei. Aamulla totaalinen romahtaminen, kun löysin entisen bokserit ja sukat kaapistani. Joskus suhteen alkuvaiheessa oli unohtanut ne kaappiini... :<

Santtu

En tiedä, haluatteko lukea tätä, mutta setvimme asiamme ja päätimme yrittää vielä. Ihmeitä on olemassa.

Toivon sydämestäni kuitenkin teille kaikille jaksamista.

E

"Meidän erosta on vasta viikko, mutta ajatukseni ovat kovin samanlaisia kuin sinulla. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta välillä taas itken ja suren... "
- Minun ensimmäinen viikko meni juurikin itkiessä hysteerisenä, paniikissa. Sellaista paniikki-itkua, että miten nyt, en halua ketään muuta, miten elämä jatkuu, jne.

Muutenkin ahdistaa ajatus, että joskus pitäisi päästää joku toinen ihminen lähelle. Pelkään myös sitä, että jos joskus löydän jonkun muun, en tunne häntä kohtaan niin vahvasti kuin entistäni. Ikään kuin hän olisi sitten vain korvike entiselleni :(

Bell

erosta kaksi kuukautta.
tänä aamuna tuli tosi itkuinen olo ja kaipuu ja mustasukkaisuus eksää kohtaan, mutta nyt oon jo takaisin raiteilla!
kesäheila hakusessa, kiinnostaisi kovasti pienet kesäsutinat ja treffeille oon lähössäkin. :D

onneksi erottiin. huomaan suunnilleen aina kun tavataan jotain uutta, miksi en haluaisi eksäni kanssa enää seukata. eihän hän minua rakastanut loppukaikoina yhtään tarpeeksi. :shock: kohteli melko huonosti ja en saanut kaipaamaani hellyyttä ja onnea. ja nyt tiedän paremmin mitä suhteeltani haluan, mitä taas en.

Flamingo

Me siis erottiin poikaystäväni kanssa noin kuukausi sitten ja nyt minulla menee paremmin kuin moneen kuukauteen. Toisin sanoen en enää jaksa surra toisen perään. Se aika oli ja meni. Oltii yhdessä niin kauan kun oli hyvä. Surin aikani ja jatkan elämää. Ensimmäinen harvemmin on se lopullinen. Nyt sitten on ilmenny erinäisiä asioita tästä miehenpuolikkaasta, jotka helpottavat tätä "eteenpäin menoa". Aika paransi...Niin väitin tossa aikaisemmassa kommentissani ja niin se tekikin. Olen uudessa työpaikassa ja kohta pitäisi jatkaa opiskeluja eli ei voi sanoa, että huonosti menisi. Vielä kun päiviä ja viikkoja jaksaa niin uskonpa, että menee vielä vähemmän huonosti. Ei enää tarvitse surra ja huolehtia parisuhteen toisesta osapuolesta. Olisihan se mukavaa, jos olisi joku, jonka viereen käydä iltaisin nukkumaan, mutta eiköhän senkin aika vielä joskus koita. En kuitenkaan halua mitään korviketta tms. Sinkkuna siihen asti, kunnes joku tulee ja vie jalat alta :wink: Voimia muille.. Kyllä se elämä vielä hymyilee...Meille kaikille :roll:

nukke

näyttää olevan muotia toi kolmen vuoden suhe. itelläki pääty iha vastikään.. on todella sekava olo..ei tavallaa vielä tajua ees.. tajuan todella mitä tarkoitat et pelkää ettei enää rakastu yms.. pitää elämässä kai sit vähä vastoinkäymisiäkin tapahtua. itellä iha sama homma. on tunteita ja paljon ja siksi se sit sattuukin:(

elina

Ihanaa, en ole ainut mietiskelijä.
Minäkin taidan olla suorittaja. "enhän vaan tapaile tuota poikaa ihan vain koska jo alotin? " Olen kuitenki onnellinen Hänen kanssaan..
Luulen kuitenkin että samanlaisia kysymyksiä pyörittelisin päässäni myös muissa mahdollisissa suhteissani eikä miehen vaihto olisi ratkaisu.

Mutta jos tästä suhteesta ero tulee aion pysyä sinkkuna [u]pitkään[/u], harrastaa yhden illan juttuja ja muuta "kamalaa".

Haluisinpa olla mies.. ne kun ei yleensä mieti näin monimutkaisesti. :)

Henni-

Näin entisen tänään kunnolla ensimmäistä kertaa eron jälkeen :? Eksä soitti viime yönä, kun uusi tyttöystävä oli hänet jättänyt.. Ymmärrän miksi soitti mulle, pojalla ei oikeasti ole monta kaveria jolle voisi puhua ja itkeä.. Pitäisi varmaan olla iloinen kun tyttö oli niin p*skamaisesti tehnyt (melkein samallalailla kun eksä teki minulle), mutta tuntui tosi pahalta nähdä entinen niin surullisena :( Kolme tuntia puhuttiin tänään kasvotusten ja itkettiin,.. entinen kertoi kuinka uusi tyttöystävä oli antanut paljon turhaa toivoa, puhunut tulevaisuudesta jne., sitten jättänyt ja palannut yhteen entisensä kanssa.. Lopuksi halattiin pitkään ja sovittiin että pidetään aina välillä yhteyttä... En oikein tiedä oliko virhe tavata.., on taas niin haikee mieli :( No sain ainaki mitä halusin, puhua kasvotusten...

kamala purkautuminen taas... :) ei oo helppoa..
tsemppiä teille herkku ja Bell, eiköhän se meillä kaikilla vielä elämä ala sujua, toivottavasti..! (:

denise

Mulla erosta noin puoli vuotta enkä vieläkään oo päässy entisestä yli. Vaikka exä muutti toiselle paikkakunnalle niin siltikin mä ikävöin ja ajattelen sitä aina vaan... Nyt näin hänet 3 kuukauden jälkeen ja vietettiin yökin yhdes ja se sai mut tosi onnelliseks niinku aina kun nähdään.
Tuntuu että en voi koskaan rakastaa ketään muuta

anni

E...

Meidän erosta on vasta viikko, mutta ajatukseni ovat kovin samanlaisia kuin sinulla. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta välillä taas itken ja suren... :cry: Tuntuu, että en tule piiiitkään aikaan pääsemään tästä yli! Se poika oli kaikkea mitä pojalta haluan!! Mutta hän ei enää halunnut olla kanssani... :(

Kaverit on ollut ihania! :) Ollaan tehty kaikkea kivaa! Heidän avulla olen aina välillä unohtanut koko tilanteen. Mutta sitten kun tulen taas kotiin, tyhjään ja hiljaiseen kotiin, huomaan kuinka yksin olen ja itken itseni uneen...

Pelkään itkeväni hänen peräänsä kauan... Lähettelen viestejä (vielä en ole sortunut)... Ensimmäisellä inttilomalla näemme pakostakin, jaamme tavaramme ja hän pääsee muuttamaan pois yhteisestä kodistamme. :( Hellyyden- ja läheisyydenkaipuun takia varmasti päädymme peittojen alle, mikä ei ole ehkä se paras idea...

Miffy

Se ottaa aikaa, kuten vaikeat ja monimutakiset prosessit ihmiselämässä muutenkin... Mutta ehkä sua helpottais, jos pystyisit ajattelemaan, ettet TUHLAA aikaasi, kun "jumitat" siinä entisessä. Koko ajan edistystä tapahtuu ihan varmasti, kehityt ihmisenä ja opit lisää itestäs. Näin mä ainakin uskoisin :)

E

En ole edistynyt yhtään :(
Jossain vaiheessa tuli huojentunut olo, kun tajusi, että aika todellakin auttaa. Että pystyn jatkamaan elämääni ja olemaan ilman toista osapuoltani..
Mutta olen jotenkin jäänyt tuohon. Aluksi itkin paniikissa koko ajan, surin jatkuvasti ja kaikkia arkitoimia oli ponnisteltava. Ajattelin tilannetta 24/7. Ajan kuluessa vähän eteenpäin arkirutiinit alkoivat sujumaan ilman sen kummempaa ponnistelua, jaksoin elää elämääni, kuitenkaan tietenkään unohtamatta eroa. Jotenkin sitä oli niin huojentunut ja tavallaan iloitsi sitä, kun tajusi, että minä pystyn unohtamaan sen surun ja jatkamaan elämääni, aika parantaa kyllä haavat.
Ehkä odotan liian pikaista toipumista, mutta tilanne on ollut viikkoja samassa tilanteessa. Olen lakannut unohtamisen yrittämisen ja jumitan vain paikallaan. Tilannetta ei todellakaan edesauta se, että olin yötä entisen luona, harrastimme seksiä, olimme kuin ennenkin. Päinvastoin, mutta halusin tehdä sen, vaikka tiesin siitä olevan pelkästään haittaa meille kummallekkin.
Tarvitsin kipeästi läheisyyttä ja hellyyttä, seksiäkin. Hellyydenkipeys ja läheisyydenkaipuu oli järkyttävä, enkä olisi kenenkään muun kanssa pystynyt niitä tarpeita tyydyttämään kuin entisen.

Nyt jumitan. Pelkään jumittavani vielä pitkän aikaa, elämän menevän ihan ohitse siltä ajalta, koska jumitan vain entisessäni, vaikka tiedän etten voi hänen kanssaan jatkaa.

Huvittavinta on se, että jossain vaiheessa tapaamistamme tajusin, että meistä ei voisi tulla mitään, vaikka olosuhteet sen sallisivatkin. Hän on niin paljon muuttunut, niin paljon muuta kuin mitä minä kumppaniltani haluan. Ja SILTI jumitan. Miksi??
Erosta on siis nyt 2 kuukautta. Jo. Vasta. Jo!

Bell
Henni-
Bell

onneksi erottiin. huomaan suunnilleen aina kun tavataan jotain uutta, miksi en haluaisi eksäni kanssa enää seukata. eihän hän minua rakastanut loppukaikoina yhtään tarpeeksi. :shock: kohteli melko huonosti ja en saanut kaipaamaani hellyyttä ja onnea. ja nyt tiedän paremmin mitä suhteeltani haluan, mitä taas en.

Mulla alkaa olla samanlaisia fiiliksiä, vaikka ei eron jälkeen olla tavattu. Ikävä on silti kova, mutta en tiedä oikein mitä ikävöin. Ikävöin varmaan eniten sitä että joku nukkuisi vieressä ja pitäisi sylissä :roll: Mutta nyt tuntuu että en entistä siihen viereen haluaisi. äääh, miksi tämän pitää olla niin vaikeaa!

minä taas ottaisin entisen mielellään viereen yöksi ja sylissä pitämään, ehkä vähän sekstaamaankin :wink: , mutta en mihinkään muuhun. en enää edes haluaisi esitellä häntä poikaystävänäni, hävettäisi suorastaan. :shock: niin paljon hän on muuttunut..

Bell

herkku koita nyt jaksella. toi on ikävää että törmäsitte nyt näin yllättäen ja et yhtään saanut "valmistautua" tai mitään. mut eiköhän nuo ajatukset taas tuosta selkene pian. oot kuitenkin näinkin pitkään jo ollut ilman eksääsi, eiköhän se onnistu jatkossakin?

ja henni- minusta tuo kuulostaa vähän hassulta. eksäsi soittaa heti sinulle kun hänet on jätetty? :? kuullostaa vähän siltä, että kaipaa vaan lohtua jostain. tehän ette kai myös ole kauheesti nähneet eron jälkeen? outo tilanne varmasti. en varmaan ite jaksais oman eksän eroitkuja kuunnella.. :roll: varsinkaan jos muutenkaan ei oltais oltu oikein tekemisissä..

minä tekstasin eksälle eilen ja kysyin, että miksi se on aina niin väittänyt ettei olisi musta enää mustasukkainen vaikka tekisin mitä, ja nyt sit kuitenkin on, ja oli juhannuksenakin kun pari jätkää näki mut alasti. eksä soitti samantien ja kyseli voinnit ja kuulumiset ja kaikenlaista. vaikka oltiin viimeks lauantaina nähtykin ja päätettiin sillon, että nyt vähennetään yhteydenpitoa ja eletään ihan omia elämiä.
ärsyttää jotenkin koko tilanne. se saa soitella niitä näitä vaikka joka päivä, mut oon aika varma, että jos minä noin tekisin, se valittaisi, että "meidänhän piti vähentää yhteydenpitoa!" samoin minä en saa enää olla mustis, mutta hän saa. aaargh. :x

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat