Vanhemmat ei hyväksy - Parisuhteet

Tiger

Onko jollakin käynyt niin, että vanhemmat/ muut läheiset ihmiset eivät ole hyväksyneet seurustelukumppanasi ?

Sivut

Kommentit (128)

Jzzu

Isäni ei hyväksy kihlattuani.
Ei ole alunalkaenkaan pitänyt, kunhan päätti olla pitämättä eikä taida mieltä muuttaa.
Kulta samaa mieltä isistä.
Että silleen... :roll:

Välillä harmittaa se kun ei voida viettää porukalla aikaa yhdessä siten että oltais kullan kaa miun vanhempien luona, mutta yleensä en vaivaa päätäni sillä sillä isän mielipiteillä ei ole minulle mitään väliä.

Äidille riittää että minä tykkään kullasta, itsellenihän minä kumppania enkä heille.

Gillyanne

Kyllä, ongelmia on ollut. Kun alaikäisenä alkaa seurustella itseään vuosia vanhemman jätkän kanssa, niin kyllähän siinä on vanhemmilla huoleen aihetta jne. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun vanhempani poikaystävääni tutustuivat paremmin, niin heidän mielensä on muuttunut. Avo tulee isäni kanssakin varmaan paremmin juttuun ja toimeen, kun minä. :roll: Ja tietysti hyvä niin.
Nyt, kun mulla on suhde toiseen mieheen, joka on mua yli kymmenen vuotta vanhempi, niin olen miettinyt, että hyväksyisivätkö vanhempani häntä. Vai olisiko vastaanotto jotain tyyliä "seuraavaksi tuot varmaan näytille jonkun eläkeiläisen.." :roll: Mut eihän sitä voi tietää.

Mun mielestä siinä mielessä, jos vanhemmat epäilee, että kumppani ei ole heidän lapselleen parhaaksi, niin silloin huoli ja se pieni "viha" ja epäilys on ok, mutta muissa tapauksissa en sitä ymmärrä. Kun eihän ihmiset voi kumppaniaan valita sen mukaan, millaisesta vanhemmat pitäisivät.

Carrie

Mullakin on vähän tuota ongelmaa... alkuun nämä eivät olleet mitään mieltä, mutta sitten ainakin äiti on vakaasti päättänyt että poikaystäväni tekee elämäni kaikin puolin huonommaksi. suoraan se ei tietenkään voi sitä sanoa ihan noin, mutta moninaisista vihjeistä se menee kyllä mulle perille.
Isällä oli joku vaihe että ei hyväksynyt, mutta nykyään se on alkanut hyväksymään asian ja näkemään tuossa mun kullassa hyvääkin.

Yleisesti ottaen vanhemmat eivät saisi mielestäni hirveästi kritisoida lapsiensa seurustelukumppanivalintoja, pääasian pitäisi olla että heidän lapsensa on itse onnellinen.

Tonde

Hee! Mein porukat olis varmaan ikionnellisia, jos veisin jonkun miehen näytille, olis se minkälainen hyvänsä :lol: Taitavat pelätä, että musta tulee vanha piika!
Mutta asiaan, eiköhän ne vanhemmat jossain vaiheessa hyväksy ainakin sen, että olet kultas kanssa...Luulis kuitenkin, et oman lapsen onnellisuus tärkein...

SooZ

no tällä hetkellä koko suku taitaa olla aivan ihastuneita mun kihlattuun :D
tosin exän kanssa asiat oli toisin. vanhemmat tuskin tykkäsivät mutta eivät koskaan sitä osoittaneet. Veli sanoi suoraan että ei voi sietää. no ymmärrettävää.

Jzzu
Tonde

Mutta asiaan, eiköhän ne vanhemmat jossain vaiheessa hyväksy ainakin sen, että olet kultas kanssa....

No kolmatta neljäs vuosi yhdessä oloa alkaa helmikuussa ja toukokuussa ollaan oltu vuos kihloissa.
En todellakaan usko että tilanne muuttuu tästä miksikään, tunnen isäni ja tunnen myös oman kultani ja tiedän millaisia jääriä molemmat ovat.
..mutta, kuten jo sanoin ei tilanne haittaa minua kuin äidin takia jota en näe kovin usein.

Shandy
SooZ
no tällä hetkellä koko suku taitaa olla aivan ihastuneita mun kihlattuun :D
tosin exän kanssa asiat oli toisin.

Meillä on sama. Nykyisestä tykkää aivan kaikki sukulaiset, kun on niin kiva kaikille ja kohtelias. :) Ja vanhemmat on ihan lääpällään! :D

Exää ei suku edes ehtinyt nähdä. Vanhemmat eivät tykänneet, niillä oli heti kauheat ennakkoasenteet kun poika oli mua kolme vuotta vanhempi (minä 15, hän 18 ), ja hän oli vanhempien mielestä vähän "villimpi tapaus".. Olisivat hänestäkin varmasti tykänneet jos olisivat viitsineet tutustua.. Mutta samapa tuo nyt enää on.

Hassua, tuo kolmen vuoden ikäero oli kauhea haitta vanhempien mielestä tuon exän kanssa, mutta nykyisenkin kanssa on kolme vuotta ikäeroa
:lol: Seurustelun alussa minä vain olin 16 ja mies 19.

Miffy

Kerrankin mulla on joku asia hyvin: vanhemmat ja suku tykkäävät tosi paljon mun poikaystävästä. Entisestä ne ei oikein tykänneet (sietivät kyllä ja olivat kohteliaita), eli mitään ongelmia ei silloinkaan esiintynyt...

Sasuska

On näin käynyt, valitettavasti. Olen kyllä sitä mieltä, vaikka toisin minkälaisen Prinssi Uljaan hyvänsä, se ei kelpaisi meillä. Syynä on yksinkertaisesti se, että kyseessä on mies.

Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että olkoot mitä mieltä vaan, minä se olen joka seurustelen kultani kanssa, ei ne muut. Onneksi eivät jatkuvasti hoe jotain ilkeää tai kommentoi asiaa. Mutta selväksi on käynyt eleistä ja ilmeistä (toisinaan myös sanoistakin), ettei poikaystävääni hyväksytä. Mutta tämä on ongelma olisi kenen tahansa miehen kanssa, joten en välitä.

Ainoa ikävä puoli tässä on se, että kun käyn kotona, kukaan ei kysy poikaystävästäni mitään, ja jos yritän kertoa, saan vastaukseksi tuhahduksen ja sitten jo vaihdetaankin liukkaasti puheenaihetta. Mielestäni tämäkin on kotiväkeni häviö, ei minun. Jos he eivät tahdo nähdä minua sellaisena kuin olen (tällä hetkellä aivan rakastunut ja hyvin onnellinen), niin ei sitten. Näyttelen sitten sitä kilttiä tyttöä, jolla on elämää vain opiskelukirjojen ja (tyttö)kaverien kanssa.

Ensimmäisestä poikaystävästä jouduin eroamaan (no joo, 3 kk oltiin vaan yhdessä ja mies oli todella idiootti) lähinnä kotiväkeni painostuksesta, tosin olin itse jo silloin ymmärtänyt, ettei homma toimi. Mutta sysäyksen eroon sain kotoa, muuten en ehkä olisi saanut sitä tehtyä vaan kärsinyt vielä pidempään.

Alaikäisenä on tietysti vaikea vaikuttaa asioihin tai olla riidoissa vanhempiensa kanssa tyttö-/poikaystävän takia, etenkin jos asuu kotona. Alaikäisen vanhempia ymmärrän, jos ovat huolissaan esim. suuresta ikäerosta, koska ei teini-ikäinen vielä kuitenkaan ihan kaikkea ymmärrä eikä tarvitsekaan.

Olisi kyllä hyvä, jos vanhemmat ymmärtäisivät, että lapsien täytyy tehdä omat virheensä (eli tavata ne ääliöt poika-/tyttöystävänsä) ja oppia niistä itse. Voi kai sitä mielipiteensä ilmaista, kunhan ei sitten jatkuvasti sitä toitota. Toivottavasti muistan nämä asiat itse sitten joskus, jos on lapsia... :)

Santtu

tuttu juttu tuo että vanhemmat eivät kestä. Nykyistäni vanhemmat karsatavat, lieneekö sitte se, että kultani ei ole heidän mukaansa sopiva minulle. Vieroksuntaa aiheuttaa myös se, että emme ole paljon aikaa viettäneet yhdessä. Kyse siis äidistäni, isän kanssa kultani tulee hyvin toimeen.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että äidin mielipide, vaikka onkin tärkeä, niin ei niin tärkeä, että lakkaisin seurustelemasta. Kultani saa minut onnelliseksi ja hymyilemään. Äitiä kai ärsyttää se, että kulta on edelleen opikelija vaikka itse olen töissä töissä jo. Koittaisi joskus ymmärtää minuakin.

Noh, tottunut jo olen.

Jzzu
Sasuska
On näin käynyt, valitettavasti. Olen kyllä sitä mieltä, vaikka toisin minkälaisen Prinssi Uljaan hyvänsä, se ei kelpaisi meillä. [u]Syynä on yksinkertaisesti se, että kyseessä on mies. [/u]

Nainenkos ois parempi?

[size=9]Anteeks...oli ihan pakko... :lol: [/size]

Lania

"On näin käynyt, valitettavasti. Olen kyllä sitä mieltä, vaikka toisin minkälaisen Prinssi Uljaan hyvänsä, se ei kelpaisi meillä. Syynä on yksinkertaisesti se, että kyseessä on mies."

Bähää, jzzu ehti ensin :P meinasin kans sanoo että vie joku tyttö näytille, jos kelpais! :D

Maikki85

No täälläkin oli vähän sellaista ettei hyväksytty.
Alussa oli ihan ok, mut sit ei oikeen opiskelupaikkaa löytynyt niin vanhempani luulivat kultaani patalaiskaksi ja vihasivat häntä. Se tuntu musta todella pahalta ja jos se vihaaminen ois jatkunu ni en tiiä oisinko kestänyt sitä. Tuntu niin pahalta kun h vaan ivaili ja haukku kultaani eikä kullastanikaan tuntunu hyvältä ettei vanhempani hyväksyneet häntä.
No sit kun kultani sai töitä ja myöhemmin alotti opiskelun ni kaikki muuttu. Nykyään vanhempani ihan pitävät kullastani. Onneksi sitä huonoa tilannetta ei kestänyt kun joku 4kuukautta..

Shandy

Tuli muuten mieleen, että kaveri erosi äskettäin poikaystävästään ja hänen isänsä oli vaan sanonut että "ketään muuta miestä ei tarvitse kotia tuoda kun kerran noin hyvän heitit menemään". Tyttö tuota itki minulle yksi ilta, sanoi ettei todellakaan uskalla viedä kotiinsa ketään toista kun isä oli sanonut noin. On tuokin minusta aika törkeää, että vaikkei olisi edes mitään ehdokasta vielä niin tyrmätään ajatus heti kuitenkin. :shock:

sopuli

Mulla ei ole varsinaisesti sellaista ongelmaa ollut, nykyisestä vanhempani pitävät kyllä :)

Kun olin eronnut ekasta pitkästä suhteesta ja vein heti näytille uuden, ei vanhemmat oikein pitäneet... eivät ne sitä kyllä suoraan sanoneet, mutta niistä näki sen. No,ei kyllä ihmekään, aivan väärä mies kun minulle olikin :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat