lapsi=ero? - Parisuhteet

fairy84

[color=olive][/color]
saimme poikaystäväni kanssa lapsen toukokuussa,ensimmäisen vkon jälkeen hän on käyttäytynyt todella oudosti...
Epäilykset pettämisestäkin heräsivät,vaikka ennen olen luottanut kuin kallioon...
Kohtelu on todella huonoa,enkä jaksaisi tätä menoa.
Baareissa viihtyy enemmän,kun kotona.
Mitä tehdä?Muilla samoja kokemuksia?

Kommentit (15)

pikku-kata

Eipä ole omaa kokemusta, mutta jos noin mulle kävisi niin kyllä puhuisin asiasta ja kysyisin että miks näin. Varsinkin jos lapsi on "suunniteltu", siis kummatkin ovat halunneet lapsen eikä se ole ollut vahinko, niin ihmettelisin suuresti tuollaista käytöstä. Ehkä hän on vaan niin hämillään siitä vielä, että hän on nyt isä...?

nora

Minusta tuntuu että uusi isä on todella hämillään tilanteesta, eikä osaa oikein toimia asian mukaan. Ehkä hän vaatii tottumista ajatukseen että hän on isä. Puhukaa asiasta naamat vastakkain.

Nakkis

Ehkä isä ei ole saanut olla vauvan kanssa kaksin (nimittäin moni äiti ei anna isän ja lapsen olla kahden, koska "isä ei osaa", mikä on täyttä diipa daapaa) ja tuore isä ei ole päässyt tutustumaan lapseensa kunnolla.

Joanna

Itselläni oli kans aikoinaan ihan samanlainen tilanne. meillä se alkoi kyllä jo raskauden aikana vaikka lapsi oli tasan suunniteltu ja yhteinen päätös. äijää ei näkyny kotona kuin suuremmissa mutkissa.. eikä sitä paljoo voinut itse lähteä perässä. menepä nyt maha pystyssä johonkin baariin! ei. ei siinä muuta voinut kun istua ja odottaa kotona, jos äijä suvaitsi tulla johonkin kellon aikaan.
Mä haudoin eroa mielessäni jo ennen synnytystä; ajattelin että kun tää vauva syntyy, niin meitsi ottaa ja häipyy. mutta eipä se sitten ihan niin mennyt.
mies oli ja pysyi jatkuvasti omilla teillään. oli kaikennäköstä menoa millon mihinkin päin suomea kavereitten kanssa jne. tietty se kävi kavereitten kans baarissa ihan kotikaupungissakin vielä lisäksi. Olin sillon kyllä tosi yksinäinen ja hirveen surullinen. en tiedä onko sulla samaa tilannetta, mutta kellään mun ystävistä ei ollut lapsia, joten tuntui, et mä olin aivan yksin siinä tilanteessa.
en osaa sanoa, mistä sun kohdalla on kyse. jotenkin tuntuu, että jotkut (sekä miehet että naiset) käyttää lasta jonkunlaisena "välineenä"; miehet saattaa kuvitella, että nyt se nainen ainakin on mun ja pysyy ja/tai ei sitä nyt kukaan ota kun se on raskaana/äiti. naisetkin voi ajatella "varaavansa" jonkun miehen tekemällä lapsen tämän kanssa.
kun lapsi (varsinkin eka) parisuhteeseen syntyy, on se tosi iso muutos. se on varmaan monille jonkunnäkönen shokki, kun huomaa kuinka suuri vastuu lapsesta on 24h. ehkä ainakin mun tapauksessa (ehkä tässä sunkin..) kyse oli just tästä paniikista ja jonkinnäkösestä halusta paeta vielä takas siihen tilanteeseen, et sai vain hengailla kavereitten kanssa ja pitää hauskaa jne.
lohdutukseks voin sanoa, et kyllä tää paniikki joillain sentään menee ohi. tietenkin on tosi surullista, että kaikkien osalta se ei mee ohi.
en voi muuta sanoa, kuin että uskon että raskasta on. katso silti tää kortti loppuun, älä ainakaan tee mitään hätiköityjä ratkasuja. tässä on teidän kaikkien kolmen osalta kyse isoista asioista.
jos itse voisin jotain muuttaa, niin sitä, että olisin jotenkin ollut inhimillisempi lapseni isää kohtaan. olisin voinut osoittaa jotenkin tukea paremmin ja vaikka enemmän kiittänyt ja huomioinut ne asiat joita hän teki hyvin ja esim. hoiti poikaamme. ehkä se olis toiminut paremmin kuin se, että mä olin kylmä ja kiukkunen ja otin kaiken henkilökohtaisesti. ja lopuksi; näytin ovea.
voimia sulle!

figaro

Tässä lueskelin nämä vastaukset ja allekirjoitan tuon, että isät usein jäävät vauvaikävaiheessa hieman "ulkopuolelle". Näin sivusta seuraajana olen nähnyt monien äitien (erityisesti esikoisen kohdalla) olevan varsin tarkkoja siitä miten lasta hoidetaan ja isä ei asiassa ole lainkaan perillä - heidän mielestään. Tämä saattaa kostautua juuri niin, että mies ottaa sitten muullakin tavoin etäisyyttä. Toisen lapsen kohdalla voikin olla niin, että isää ei enää kiinnosta vauvavaiheen hoitaminen, kun on se isompi, jonka kanssa leikkiä ja olla, vaikka äiti ehkä olisi ensimmäisestä viisastuneena "apua vailla"..

Tarkemmin siis tilannetta tuntematta, voi olla tällaisestakin kyse. Kannattaisikohan kokeilla jättä muksu isän kanssa kaksin päiväksi pariksi. Ottaa sinunkin vähän irtiottoa.. :)

fairy84

Päinvastoin,tahtoisin että lapsen isä olisi ja tekisi lapsen kanssa.
Jos pyydän,vastaus on yleensä:En mä jaksa.Vaipanvaihdot ja syötöt,mitkä hän on hoitanut,voi laskea yhden käden sormilla.
On raskasta,että hän odottaa kodin olevan siisti ja ruuan pöydässä,kun hän tulee kotiin.En haluisi kuitenkaan vielä erota,vaikka katteettomat lupaukset on jatkunut koko raskauden ajan ja lapsen syntymän jälkeen.
Hän on kerran vahtinut lasta,että pääsin"ulos",tulin kolmelta kotiin ja jouduin neljältä nousta ensimmäisen kerran ruokkimaan lapsen,sen jälkeen ei ole paljon huvittanut lähteä niin että lapsi jäisi isälleen.

figaro

Tuolla menolla olet enemmän rikki kuin mitä olisit yksin lapsen kanssa. Minä suosittelisin todellakin keskustelemaan asiasta ja peräämään syitä miehen käytökseen. Mikäli ei haluja ole perheen ja erityisesti lapsen kanssa olemaan ja häntä hoitamaan, voisi paras ratkaisu olla kokeilla eri osoitteita. Vähemmän sinulla on paineita sen jälkeen, kun on yksi "lapsi" vähemmän hoidettavana.

Joanna

Nakkis kirjoitti:

Lainaus:
Ei kyllä vetelis meillä tuo peli

olen osittain samoilla linjoilla... eipä sitä tietenkään pidemmän päälle jaksakkaan. toisaalta, kun vauva on syntynyt toukokuussa (eikö?)
niin kyllä mä kehottaisin ottamaan toistaiseksi ihan rauhallisesti, ellei jotain tosi radikaalia käännettä huonompaan ilmene.

jokainen meistä tosin itse parhaiten tietää omat voimavaransa.

en silti itse älynnyt vaan odottelin ja odottelin... näin jälkikäteen on hyvä sanoa, että vaikka katsoin takuuvarmasti sen kortin loppuun, niin oppirahat oli sen mukaiset. loppujen lopuksi nimittäin tää mun odottelu; et mies muuttuu ja kasvaa kesti 12½ vuotta ja kun viimein erottiin, olin henkisesti aivan loppu. eniten katkeruutta mussa herätti se, että tajusin, et olin uhrannut parhaat vuoteni aivan pommi-suhteelle kun olisin voinut ehkä olla onnellinenkin.
eli; liian kauaa ei kannata odotella. älä tee samaa virhettä kuin minä!!

nimosa

Onkos tämä lapsi lyhyen suhteen tulos? Vaikka lapsi olisikin tarkoitettu, niin toivottavasti yhdessä ollaan oltu enemmän kuin vuosi tai kaksi.... Onhan myös totta, että joillekin miehistä lapsen tulo on todella iso muutos ja jota ei olla ajateltu ennen kuin vauva on syntynyt... Mutta jos isä ei meinaa osallistua lapsen hoitoon, niin monoa vaan. Paremmin pärjäät yksin kuin ottaa vielä mieskin taakaksi. Ja vastaus otsikkoosi: kyllä, valitettavasti lapsi meinaa joillakin suhteen loppua, koska ei olla ymmärretty kuinka isosta elämän muutoksesta onkaan kysymys.

Nakkis

Siinä mielessä olen todella onnellisessa asemassa, että mies on mielellään pojan kanssa.
Ei hänkään usein ole, mutta silloin kuin on, niin kaikki hoituu sillä aikaa, eikä minun tarvitse olla huolissani kenenkään hyvinvoinnista (mullahan ei menoja juuri ole, joitakin leffa iltoja ja pääasiassa koiranäyttelyitä)

Siksi en lainkaan katso hyvällä, jos isät eivät ole osallisina lapsensa elämässä (omasta päätöksestä tai naisen) ja ajattelen: 1 varoitus ja tapahtuu- mallilla (joka ei aina ole se paras vaihtoehto)

Daisy

Mielestäni et ole kovin vanha äiti ja mikäli vauvan isäkin on samaa ikäluokkaa, voisin uskoa, että miehellesi tuli yllättäen hirveä kaipuu tehdä taas sitä, mitä teinivuosina pystyi tekemään. Olla ottamatta vastuuta ja painua jätkäporukan kanssa hippaloimaan.

Kun äkkiä omalla vastuulla onkin IHMINEN, siis kokonainen yhden ihmisen elämä, saattaa se pelästyttää kokenemattoman ja nuoren isän/äidin.

On rankkaa ja epäreilua, että sun täytyy nyt pysyä vahvana ja kantaa koko taloutta ja vauvanhoitoa yllä. :?

fairy84

Puhuisin tietenkin muuten hänen kanssaan,mutta herra ei osaa puhua kuin humalassa,ja silloin ei yleensä nähdä.
Eroaminen on kuitenkin niin iso päätös,enkä taida olla vielä valmis siihen...
On kuitenkin niitä hyviäkin hetkiä,joiden avulla jaksaa taas kattoa sitä meininkiä.
En oo ikinä ees sanonut mitään sellais5ta,että hän ei saisi olla kavereidensa
kanssa,olen vain sitä mieltä,että vois sitä varmaan muutakin tehdä kuin ryypätä. :roll:

nimosa

Sinulla pittää vaan ottaa mies puhutteluun ja jos hän ei osaa puhua muutoin kuin kännissä, niin anna sinun suu soida :) Kerro, että juopottelun täytyy ainakin vähentyä, sillä lapsi tarvitsee molempien osapuolien hoivaa ja äiti tarvitsee välillä lepoa. Voit sanoa, että tässä ollaan nyt molemmat kiinni, halusipa tai ei. Voi olla että miehesi ei siltikään kovin innokkaasti lasta hoida, mutta oma osansa hänellä täytyy tehdä. Jos hän jättää sinut oman onnesi nojaan lapsesi kanssa, niin minä ainakin harkitsisisn eroa vaikka hienoja yhteisiä hetkiä välillä olisikin. Huomaat pidemmän päälle, että on raskasta huolehtia sekä lapsesta, että miehestä, joka ei tee omaa osaansa. Entä sitten kun täytyy tehdä töitä lapsen hoidon ohella....? Kannattaa asia ottaa puheeksi mahdollisimman pian, sillä mitä enemmän annat miehesi lusmuilla, sitä vähemmän hän varmaan tulevaisuudessakin tekee. Huomaa, että sinähän pärjäät mainiosti yksinkin.
Enkä nyt säti sinua millään tavalla. Upea äiti olet varmasti. Kunpa miehesikin ymmärtäisi mistä elämän hienoimmista tilanteista jää paitsi. Koetahan saada miehesi ymmärtämään tämä tilanne :wink:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat