Luottamuspula ilman syytä - Parisuhteet

pink_

Ollaan pian vuoden päivät katteltua kultani kanssa toisiamme ja edelleen meillä(tai enemmänki minulla) on suuri ongelma luottamisen kanssa . Oikeastaan mitään syytä ei ole miksi en voisi luottaa. Poikakaverini ei oo oikeastaan tehny mitää sellaista mistä voisin epäillä hänen pettävän tai olevan uskoton. Luulen asiaan vaikuttavan sen että mulla on erittäin huono itsetunto :( Suhteemme on muutenkin vähä ongelmallinen. Meillä on 6 vuotta ikäeroa,mutta onneks täytän pian 18 mikä helpottaa ehkä vähän. Mutta elämäntilanteet on vähän erilaiset. Mietin et meneekö nuoruuteni nyt tähän ja kaikkee. Rasittaa niin paljon! Mulle tämä suhde on tosi ahdistava,itken melkein viikottain. Mutta rakastan niin hirmuisesti! Ja nyt varmaan joku haluaa sanoa etten vielä tiedäkään rakkaudesta ku oon näin nuori,mutta. Sen verran kumminkin tunnen itseäni,et tiedän et rakastan helposti mut rakastan tosi huonosti. Exäni oli mitä täydellisin poikaystävä,mutta tunteeni eivät olleet suuret :( Mutta nyt ne olis mut mies ei ehkä paras vaihtoehto :cry:

Kommentit (5)

olematon

Petetyksi tulemisen pelko on kyllä ihan ymmärrettävää mutta sulla se on ehkä mennyt vähän liialliseksi... koitaheittäytyä suhteeseen mukaan ja olla rennosti oma itses! (: vaikka nyt tulisitkin petetyksi, se sattuisi sinuun luultavasti yhtäpaljon kuin että olisit ennen sitä eläny suhteessa täysillä etkä pelänny koko ajan pettämistä. Eihän siitä tuu mitään jos ei voi elää "täysillä" toisen kanssa siks että pelkää. Itsetunnolla toki voi olla osuutta asiaan... ootko puhunu kullalles siitä?

persimon

Mulla on samanlainen pelko kun sulla..siis pelkään petetyks tulemista aivan kamalasti, vaikken olekaan ikinä seurustellut, mutta sitä pettämistä on sivuseuraaja nähny niin paljon, ettei voi poissulkea sitäkään, että itse tulisi petetyksi.

pink_

Tavallaan se ikäero ei haittaa mut joissain asioissa se tulee selvästi esiin. Mm. poikakaverini on mieletön käymään baareissa ja mä oon erittäin mustasukkainen. Ehkä just siks ku en osaa luottaa. Hänellä on paljon naispuolisia kavereita,sekin ärsyttää. Pelkään sitä että hänen ikäiset tytöt eivät arvosta suhdettamme,vaan ajattelee joo toi on vaan joku pikkup***u jolla ei oo väliä.

Nyt kun olen pitkän ajan pohtinut suhdettamme ja tätä luottamuskyvyttömyyttäni,niin kai sit kaikki johtuu mun huonosta itsetunnosta. En osaa ymmärtää mitä kultani näkee minussa,6 vuotta nuoremmassa kakarassa. Ja tavallaan et pelkää sitä pettämistä,vaan sitä että mulle ei kerrota :( Että monet ihmiset pitäisivät sitä salassa ja säälisivät minua yms. Se vasta romuttaisi itsetuntoni. En pelkää kuolevani pettämiseen,vaan pelkään että kuolen jos mua petetään ja saan kuulla siitä joskus viiden vuoden päästä kun olen koko elämäni tehnyt poikaystäväni mukaisesti. Tiedän että pärjään kyllä ilman poikakaveriani jos hän menisi pettämään. Mutta jos olen turhaan muuttanut elämäni ja tehnyt kaikkeni että mä ja kulta saadaan olla yhdessä,niin se voi käydä raskaasti päälle :(

Pennsylvania

Miksi mies ei ole mielestäsi paras vaihtoehto? Ikäeron takia? Omakohtaisesti en pidä tuota ikäeroa välttämättä pahana. Omassa suhteessani on saman verran vuosia välissä (joskin olen jokusen vuoden sua vanhempi, ja elämäntilanteemme miesystävän kanssa eivät poikkea radikaalisti, jos ollenkaan). 6 vuotta vanhempi poikaystävä mulla oli kuitenkin 17 vuotiaanakin, jossain välissä olen tapaillut 12 vuottakin itseäni vanhempaa miestä, enkä ole koskaan kokenut ikänumeroiden haittaavan suhdetta.

Vai siksi, ettet voi luottaa häneen? Oletan, kuten itsekin sanoit, että syynä on lähinnä heikko itsetuntosi. Edellisessä suhteessasi luottaminen saattoi olla helpompaa, kun se oli tavallaan enemmän "samantekevää", kun tunteiden määrä henkilöä kohtaan ei ollut niin suunnaton. Luottamuspulastahan et voi mitenkään uskollista miestä syyllistää, tuo asia sun on käsiteltävä itsesi kanssa. Se tulee vastaan sitten viimeistään seuraavassa rakkaussuhteessasi sitten, jos tämän suhteen päättäisitkin. Itse en koskaan ole ollut mustasukkaista tyyppiä, joten en oikeen osaa antaa vinkkejä turhasta mustasukkaisuudesta ylipääsemiseksi. Olennaista lienee lähinnä se, että tiedostat kunnolla, että ongelma on sinussa, jos et voi luottaa, vaikka olisi syytä.

Mietit, että meneekö nuoruutesi suhteessa hukkaan. Mitä sitten haluaisit nuoruutesi sisälläänpitävän? Railakas sinkkuilunuoruus sängystä toiseen hyppien voi tehdä tietysti hyvääkin, itse koen tuollaisen menneisyyteni lähes yksinomaan positiivisena asiana. Eipähän tarvitse nyt, vakavassa suhteessa, mietiskellä, että missasinko jotain. Kaikille ihmisille kuitenkaan vastaavanlainen toimimistapa ei ole mieluisa tai sopiva. Kaverit ja muut voi helposti mahduttaa elämään, oli parisuhteessa tai ei, enkä juuri näiden ulkopuolelta keksi mitään syytä, miksi nuorena suhteessa olemisessa olisi jotain pahaa. Jos taas miehesi intoilee jo jostain perheenperustamisesta, on aivan ymmärrettävää, jos ahdistaa. Silloin elämäntilanteet ovat epäilemättä turhan kaukana toisistaan.

EnvyMe

Mulla oli oman, nykyisen suhteeni alussa vähän samanlaisia mietteitä. Johtui tosin siitä, että asuttiin eri kaupungeissa vielä silloin eikä oltu juteltu suhteen laadusta ehkä tarpeeksi vakavasti..
Ja tietysti menneisyys vaikutti, tuli ehkä liian paljon ajateltua "tää on varmaan just samalainen kuin muutkin kusipäät mitä tässä on pyörinyt.."

Nyt tilanne on aikalailla tasaantunut kun asutaan yhdessä ja olen itsekkin tajunnut, ettei se äijä tässä varmaan ihan paremman puuttessa olekkaan...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat