Mies uhkaa väkivallalla... - Parisuhteet

Marika_
Lois Lane
Marika_
ja tästäkin voidaan olla montaa mieltä...väkivalta on väärin, järkikin sen sanoo! ei mun mielestä voi olla mitään velvollisuutta erota, jokainen tekee päätöksen omassa päässään, eikä mun mielestä kenelläkään ole siihen mitään sanomista että "eroa nyt kun sua hakataan" :-s

Okei, ehka se on sinun oma asiasi nyt, mutta alkaa vain ikina, ikina, ikina hankkiko lapsia vakivaltaiseen suhteeseen!! :x Yksi pahimpia "palveluksia", mita vanhemmat voivat lapselleen tehda. :evil:

ensinnäkin, olen 30 vuotias lapsen äiti, olen naimisissa mieheni kanssa, ja kerran hän läimäsi poskelle melko lujaa, niin kuin jo kerroinkin mutta pyysi heti anteeksi eikä moista ole enää tapahtunut, ei uskalla enää edes korottaa ääntään minulle, sen verran oppi meni perille.
totta kai siinä tekee itselleen melkosen palveluksen, jos lähtee väkivaltaisesta parisuhteesta, mutta mun mielestä on vielä paljonkin rakkautta ja välittämistä jäljellä, jos jää suhteeseen (ellei sitten kyseessä ole se, ettei uskalla jostakin syystä lähteä).

Sivut

Kommentit (236)

JJEMMY

kerran kovassa kännissä riideltiin entisen poikaystäväni kanssa ja minä (olen siis nainen :D) uhkasin lyödä häntä. ne sanat vain tuli suustani ja kaduin niitä heti ne sanottuani. seuraavana päivänä pyysin anteeksi ja kaduin sitä eikä exäni edes muistanut koko juttua enää ja oltiinhan me kännissä. en ikinä voisin lyödä toista tai uhkaillakkaan, tuo kertaa jäi todellakin viimeiseksi.

PäivänSäde

Omasta kokemuksesta voin sanoo että se lähtö ei todellakaan ole helppoa, oon eläny väkivaltaisessa suhteessa yhteensä 5-vuotta. (kahden eri miehen kans). Ensimmäisen kans aloin seurustelemaan kun olin 15. Se alkoi kännissä tönimisellä ja haukkumisella, ilman syytä tietenkin, ja paheni siitä loppua kohti. Ja aina joka ikinen kerta syytin itteeni siitä mitä oli tapahtunu, jotenki se aina sai taottua mun päähän että kaikki oli mun syytä ja mä idioottina uskoin. Mä olin jo loppu ajasta niin väsyny kaikkeen etten edes jaksanu ajatella mitn eroamista, olin vaan et ihan sama, antaa tulla paskaa niskaan vaan. Sitten yks kerta kun se uhkas tappaa mun koirat ja kävi meidän mutsin päälle niin tajusin lähtee, vaikka se ei TOD ollu helppoa. Se soitteli ja uhkas tappaa mun pikku-veljen,äidin ym jos se ei saa mua takas jne..Onneks mitn pahempaa ei sit tapahtunu..
Ja tämä toinen, olin niin Rakastunu siihen se ihan toista maata kun edellinen, en ikinä uskonu et se vois tehdä pahaa kärpäsellekkään..Mutta toisin kävi, tää alko ihan samanlailla kui edellisenki kans, kännissä avarilla poskelle ja tönimistä. Lähdin samantien menee, mutta sitten tuli puhelin soitto et anteeks en tiä mikä muhun meni, en koskaan haluis sulle mitn pahaa jne jne..Ja kah kummaa olihan se niin ihana mies et menin takas..Pitkään oliki taas rauhallista ja ihanaa. Sittenpä oltiin yks ilta oltu baarissa ja mentiin kotia niin koti-ovella se otti yhtäkkiä tukasta kiinni ja raahas mut keittiöön, ja leikkas mun hiukset, olin kuulemma flirttaillu baarissa jonkun äijän kans (niin varmaan) aiko hakata mun naaman siihen kuntoon ettei kukaan koskaan edes vilkasis mua..Joo ja niinhän se tekiki, onneks ei jääny mitn pysyvää fyysistä, henkistä kylläkin ja paljon. Sillon mä ajattelin että nyt mä oikeesti kuolen, koitin päästä pakoon rappukäytävään ja huusin siellä ku hyeena et tulkaa ny joku auttaan mut se tuli hakeen veitten kans takasin ja naapurit aukas vaan ovensa ja huusi et koittakaa ny olla hiljaa täällä muut nukkuu..Joopa joo. Noh tunnin se siinä mua retuutteli ympäri kämppää ja sit mä sain aneltua siltä luvan lähtee. Pakkasin kamat ja lähdin ja hakkasin mennessä mun kävelykepeillä lommoja sen moottoripyörään, ei se oikeen ollu mut *ittu että se helpotti.. Niin jotenki mä sit selvesin kaikista näistä paskoista sukulaisten avulla ja kävin terapiassa, muutin toiselle paikkakunnalle ettei mun koskaan enää tarvis nähdäkkään näitä ihmisiä..Nyt oon seurustellu kohta vuoden avokkini kans ja oon maailman onnellisin, vaikka vieläkin kaikki tulee aika useesti uniin enkä koskaan varmaan kokonaan pääse irti niistä trumoista mitä ne jätti. Mutta sen vaan haluan sanoo että hyvät immeiset älkää jääkö semmoseen suhteeseen jossa on väkivaltaa, kukaan joka lyö ei voi toista vilpittömästi rakastaa..Sori tää mun teksti on aika sekavaa mutta ku sitä vaan tuli ja tuli :lol: koittakaa saada jotn selvää.

SooZ

Voimia sulle päivänsäde että pääset noista kauheuksista yli.

PäivänSäde
Sillon mä ajattelin että nyt mä oikeesti kuolen, koitin päästä pakoon rappukäytävään ja huusin siellä ku hyeena et tulkaa ny joku auttaan mut se tuli hakeen veitten kans takasin ja naapurit aukas vaan ovensa ja huusi et koittakaa ny olla hiljaa täällä muut nukkuu..

Sii oikeesti, ihmiset ei vaan voi olla näin välinpitämättömiä.. :shock: Aivan hirveetä. Jos toinen huutaa apua niin luulis että sitä sais. Mutta ei.. Entä jos sattuis omalle kohdalle? Kauheeta. Tosi törkeää ja ajattelematonta käytöstä naapuriltasi..

sweet_female

Mitä mieltä olette, kun mies uhkaa riitatilanteessa lyödä (ei kuitenkaan lyö, mutta uhkaa) voiko mies muuttua?

Vai paheneeko tilanne?

Onko kellään kokemuksia? Voiko antaa mahdollisuutta, voiko enää luottaa? :roll:

kameletontti

hui jui :shock: itse olen kokenut väkivaltaa parisuhteessa, ensin uhkailtiin ja sitten käytiin kurkkuun kiinni. Ei paskiainen edes pyytänyt anteeksi, väitti että nappasi minua kurkusta kiinni vain rauhoittaakseen!! Sen annoin vielä anteeksi, uskoin sokeasti,että mies voisi vielä joskus parantaa tapansa mutta kun alkoi riitojen aikana ranteesta kiinni nappaaminen ja vääntäminen (välillä näkyi jo tähtiä) pistin pillit pussiin ja lähdin. Henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinen. Ja minun mielestäni niitä käyttävä EI TULE KOSKAAN parantamaan tapojaan. Suosittelen lähtemään sellaisesta suhteesta.

Annie the Pooh

paha sanoa että miten käy teille, mutta pahalta näyttää että tuo hyvin suurella todennäköisyydellä johtaa siihen että isku tulee.

Ainahan mahdollisuuden voi antaa, voihan se olla että se oli vain hetkellinen mielenhäiriö, onko hän muuten käyttäytynyt uhkaavasti? Siis oliko tuo vain kertahomma vai tapahtuuko sitä useamminkin, joka kerta kun tappelette?

Yksikin lyönti on liikaa! Mutta ei se lähteminenkään ole niin helppoa kuin sen pitäisi olla... Mie olen elänyt perheessä jossa oli väkivaltaa, olen alle kouluikäisenä ja ala-asteella juossut naapuriin soittamaan poliiseja, kun äiti saa taas turpaan. Voin sanoa että tilanne vain pahenee ajan kanssa jos sille asteelle mennään.

Älä odota liian kauan. Onnea siun elämään. Toivottavasti kaikki käy hyvin.

weramaria

Itse seurustelin joskus psykopaatin kanssa. Enkä siis tarkoita sellaista moottorisahan kanssa riehuvaa hullua. Ei, hän oli muiden silmissä hyväkäytöksinen ja mukava ihminen. Jos ihmiset tiesivät hänet ja kuulivat kenen kanssa seurustelen, yleisin kommentti oli: "Ai, no sehän on tosi mukava tyyppi!" Alkuaikoina tuo olikin kiva kuulla, mutta sen jälkeen kun olin nähnyt exäni pimeän puolen, noiden lauseiden jälkeen teki mieli huutaa että hän oli kaikkea muuta kuin mukava!

Fyysistä väkivaltaa hän ei käyttänyt, henkistä sitäkin taitavammin. Psykopaatin hänestä tekee se, ettei hän katunut mitään eikä nähnyt tekevänsä mitään väärää. Hän oli aina oikeassa ja muut väärässä. Sympatiaa ja empatiaa ei siitä ihmisestä herunut, ellei hän itse niin tahtonut. Psykopaateilla on toki paljon muitakin oireita. Onneksi pääsin hänestä eroon, vaikka ei se helppoa ollut. Nuorena minulla oli muutenkin huono itsetunto, eikä hänen kanssaan seurusteleminen suinkaan parantanut sitä. Nyt asiat ovat toisin, enää en sietäisi sellaista käytöstä!

Väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, ei pidä koskaan sietää, ei edes uhkailua. Sano miehellesi jämäkästi, ettet hyväksy etkä ansaitse moista uhkailua. Piste. Jos mies vähättelee tapahtunutta eikä ota tunteitasi huomioon, kannatan harkitsemaan haluatko enää jatkaa suhdetta.

Fansku
weramaria
Väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, ei pidä koskaan sietää, ei edes uhkailua.

Näimpä! Itselläni menis kyllä kunnioitus kerta laakista enkä vois kuvitellakkaan seurustelevani ihmisen kanssa, jota en edes kunnioita.

SooZ

no varsinaisest ei mulla tuosta väkivallasta kokemusta. Kerran ex tönäisi aika rajusti baarissa ja myöhemmin väitti kiven kovaan että ei tehnyt niin. Kuvittelin kuulema koko jutun.
Mutta kyllä mies kenkää multa sais jos väkivallalla uhkailisi.

AurinkoSulle

Mun poikakaverin isä on ollut väkivaltainen entisiä vaimojaan kohtaan (2), joihin kuuluu myös poikakaverini äiti.. Poikakaverini on aivan ihana eikä siedä isänsä käytöstä.. Joskus pelkään että mitä jos hänkin joskus lyö.. Mutta pelko on toivottavasti turha. Asiasta ollaan puhuttu ja kulta vakuutti ettei tekisi mulle ikinä mitään pahaa. Toivottavasti niin ei käykkään koska olen löytänyt oikean namupalan ja ihmisen jonka kanssa haluaisin viettää lopun elämäni. <3

Laura

Jo väkivallalla uhkailu on tuomittava teko. Todennäköisyys siihen, että mies lyö vielä joku päivä on iso. Sinun kannattaa miettiä tarkaan, haluatko elää siinä pelossa koko ajan. Olen nähnyt monia hakattuja tyttöystäviä ja vaimoja. Aina väkivallan käyttäjä perustelee tekonsa ja saa uhrin tuntemaan syyllisyyttä. Asia kannattaa ottaa esille miehesi kanssa.

SaM

Olen itse elänyt väkivaltaisessa suhteessa, ja uskaltaisin väittää, että miehesi käytös tuskin enää kehittyy taaksepäin.

Exäni osasi olla myös väkivaltainen, riepotti ympäri taloa, väänsi kättäni kivuliaasti selän taakse ja puri. Hän perusteli tekojaan, että koska huusin riidellessä niin kovaa, niin hänen oli pakko hiljentää minut niin. Uskoin, hölmö kun olin, ja ajattelin, että olin itse ansainnut huonon kohteluni.

No viisastuin siitä kyllä myöhemmin ja lähdin, mutta nuo merkit olisi kyllä olleet luettavissa jo ennen noita tekoja. Ei kannata jäädä odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ihan kylmästi kehotan sinua jättämään tuon sian!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat