Ongelmia parisuhteessa - Parisuhteet

Supu1

"Eli kysymys voikin olla että vaikka yhteisellä päätöksellä koira on joskus hankittukin niin entäs jos huomaakin tehneen virheen eikä se koiran huolehtiminen ole sitä mitä haluaa tehdä. Eli onko silloin toisen tehtävä enemmän koiran eteen vai onko sitten koirasta luovuttava, vai onko se koira sitten kuitenkin tärkeämpi kuin parisuhde?"

Koira hankittiin meille yhteisellä päätöksellä ja molemmat olimme siitä yhtä innoissamme. Nyt näköjään poikaystävälläni kiinnostus on lopahtanut täysin, tai ainakin siinä vaiheessa kun on kyse koiran ulkoiluttamisesta.

En missään nimessä luopuisi koirastani sen takia että meillä on riitaa tämän ulkoiluttamisesta, koirani on minulle kuin oma lapsi! Minun mielestäni jos koira otetaan yhteisestä päätöksestä niin siitä pidetään huolta myös YHDESSÄ, ei ruveta painottelemaan parisuhteen ja koiran tärkeydellä, kummatkin ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.

Kommentit (9)

pikku-kata

Mun mielipide on, että jos on sovittu yhdessä nuo lenkitysajat niin niistä on silloin pidettävä kiinni! Ja kyllä mä tykkäisin huonoa jos poikaystävä tuollalailla luistaa sovituista asioista, vaikka kyseessä oliskin "vaan" koiran lenkittäminen.

Supu1

Minua on painanut jo pitempään meidän suhteessa ongelma, meidän koira.
Tämä koira ei perjaatteessa ole se meidän ongelma, mutta siitä on tullut meille tappeluita.

Muutimme poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta sitten yhteen (olemme seurustelleet nyt 4 vuotta) ja päätimme ottaa meille koiran (koira tuli meille kun olimme asuneet yhdessä pari kuukautta).

Tappeluita on tullut paljon, ensinnäkin minä olen kauhean tarkka asunnon siisteydestä, inhoan likaisia astioita pöydillä tai sitä että on roskia lattialla. Minulla on kaksivuoro työ (aamu 6-14 ja ilta 13.30-21.30) ja arkisin siivoaminen ei oikein huvita minua. Kun ehdotan poikaystävälleni viikonloppuna siivoamista, häntä kiinnostaa mieluummin lähteä viihteelle kavereiden kanssa. Paras oli kun olimme olleet siivoamatta 2 viikkoa! Tiedän että joku nyt ajattelee "mikset itse siivoa?!" siinä hyvä kysymys, mutta minun mielestäni se siivoaminen kuuluu molemmille. Kun siivotaan niin siivotaan kunnolla ja yhdessä.

Sitten on tämä koira ongelma:
Meillä on hirvietä tappeluita koiran ulkoiluttamisesta, kun olen aamussa käyn totta kai koiran kanssa aamulla ja sitten kun tulen töistä niin pitemmän lenkin. Iltaisin sitten on poikaystävän vuoro, mutta välillä hän yrittää luistaa siitä "käy sinä, en minä jaksa".
Kun olen iltavuorossa, poikaystäväni hoitaa aamu pissattamisen ja minä käyn pitemmällä lenkillä ennen töihin menoa. Olemme sopineet että hän käy lenkillä koiran kanssa kun tulee töistä (siinä viiden aikoihin) ja nyt olen saanut selville että hänen viiden lenkkinsä on 5 minuutin kusetus lenkki (hänen puolustuksensa tähän oli: En minäkään tiedä kuinka pitkän lenkin sinä käyt koiran kanssa!) Minua stressaa ihan hirveästi tämä asia. Joudun välillä aina soittamaan poikaystävälleni että oletko nyt varmasti käynyt koiran kanssa ulkona, koska en voi luottaa siihen että hän käy. Koiramme ei ole iso kokoinen, joka tarvitsisi monen tunnin lenkin, mutta kyllä minusta pienempien koirienkin kanssa täytyy käydä se väh. 30 minuutin lenkki kun siihen on mahdollisuus.

Kun olemme molemmat kotosalla (esim. viikonloppuna) ja poikaystäväni menee koiran kanssa ulos, minun jäädessä kotiin, niin joudun menemään koiran kanssa eteiseen saakka, että hän lähtee ulos ilman minua. Toisin sanoen: kun poikaystäväni menee eteiseen koirannarun kanssa lähdössä ulos tämän kanssa, koira tulee minun luokseni katsomaan kysyvästi "Etkö sinä tulekaan?" ja vaikka poikaystäväni huutaa koiraa, niin tämä ei tule, vaan minä joudun tuomaan koiran eteiseen. Minun kanssani tätä ongelmaa ei ole, kun minä kutsun koiran ulos (poikaystävä myös kotona) niin kyllä se ihan kiltisti lähtee.

Nämä asiat voivat jonkun mielestä kuulostaa mitättömiltä, mutta minua painaa nämä asiat tosi paljon. Kaverit ovat sanoneet minun olevan paljon stressaavampi kuin ennen ja yksi jopa luuli minun olevan masentunut.

Tiedän että monien suhteessa on vakavampiakin asioita, mutta minua painaa tälläisetkin asiat.

Meillä oli vielä vähän aikaa sellainen tilanne, minä olin työtön ja poikaystäväni kävi ainoastaan töissä, silloin minä hoidin koiran. Nyt kun menin töihin, sovimme nuo ajat jolloin kumpikin käy koiran kanssa, mutta luulenpa että poikaystäväni on jämähtänyt tuohon edelliseen tilanteeseen (minä hoidin koiran ennen, minä hoidan sen nytkin).

Kertokaa omia mielipiteitänne asiasta, valitanko ihan turhasta?

Nannerl

Meilläkin on ollut avomiehen kanssa välillä kränää noista siivousasioista. Nyt ollaan kyllä saatu homma pelaamaan ihan hyvin ja molemmat osallistuvat tasapuolisesti. Emme kumpikaan ole mitenkään pilkuntarkkoja siivouksen suhteen, mutta itse vaadin, että keittiön pinnat pidetään puhtaina ja astiat pestään jne. Jos et millään saa poikaystävääsi osallistumaan siivoukseen, niin lakkaa pesemästä hänen pyykkiään (jos siis sinä peset teidän pyykit), laita ruokaa vain itsellesi ja anna sotkujen olla, kunnes poikaystäväsikään ei enää löydä tavaroitaan. Eiköhän sitä pahinkin jästipää siinä vaiheessa tajua, etteivät ne siivoushommat itsestään hoidu.

Nakkis

Jos ja kun koira (tai mikä tahansa muu lemmikki) otetaan yhteisen päätöksen tuloksena, siitä on molempien huolehdittava.
Tuommoset asiat ovat itsestään selvyyksiä, eikä niiden pitäisi tuottaa ollenkaan kränää- missään muodossa.

oranssi

Mitä tulee tohon koiran "vastahakoisuuteen" lähteä poikaystäväsi kanssa ulos, niin sen pystyy kyllä opettamaan pois siitä. Kysymyshän on siitä, että se on tottunut siihen että sä veit sitä ulos kun oli työttömänä, ja nyt se vaan pitää sua lenkittäjänä nro 1. Mutta kun huiskuttelet piskille kovasti sohvalta ja huutelet hei hei (tehoaa ainakin meillä :) ), niin kyllä se vähitellen oppii. Etkä mee sinne eteiseen.

Eikä kaikkien koirien tarvitse käydä kolmea kertaa päivässä lenkillä, meidän neiti käy vain kaksi, tosin pääsee kyllä pihalle milloin vaan jos pissattaa. Mut se että kolmas lenkki on vain pikainen tarpeidenhoitopyrähdys, on koiran kannalta luultavasti ihan tarpeeksi. Tietysti se on epäreilua, että poikkiksesi luistaa lenkittelystä, mut se onkin sitten toinen juttu.

edit. Nojoo, parisuhteitahan tässä pitäisikin käsitellä, mutta mä se vaan jauhan koirankasvatuksesta. :)

s-annu

Meillä oli myös tästä siivousongelmasta kovasti kränää. Mutta sitten yhtenäpäivänä levitin vaatteita ympäri kämppää, tiski altaassa oli valmiiksi jo likaisia astioita paljonkin, harjasin koiraa sisällä ja levittelin karvat ympäriinsä, kävin ulkoa hieman hiekkaa. Ja kun mies tuli illalla kotiin, olin niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Olihan avomies hieman yllättynyt näkemästään, mutta ymmärsi vihjeeni. Ja tarttui samantien imuriin ja nyt ei ole ollut sen jälkeen mitään ongelmaa, kämppä on pysyt moitteettomassa kunnossa, molempien panostuksella.

Koirasta sen verran, että meillä on myös avomiehen kanssa koira, koira otettiin heti melkein kun muutimme yhteen, koska MINÄ halusin siitä seuraa, kun mies on töissä ja minä kotona, mutta molemmat sitä ollaan hoidettu tasapuolisesti, vaikka minä koiraa halusinkin ja mieheni ei välttämättä niin kovasti, mutta suostui kuitenkin lopulta. Luulen, että miehesi ei ole kiintynyt koiraan niin paljon, koska sinä olit alussa koiran kanssa niin paljon ja hän ei hoitanut sitä, koska kävi töissä. Hän ei ilmeisesti tunne mitään velvoitetta koiraa kohtaan. Meillä mies tykkää koirasta ja on sanonnut, että ikävä tulee koiraa.

tiikeli

No meillä on sovittu niin että mä suolehdin meidän kissoista, ja oon mielestäni huolehtinutkin. Mutta nyt kun haluaisin ottaa kaksi löytökissaa lisää, niin eipäs se käykään... Siinä meidän suurin tappelu tällä hetkellä. :roll: :?

Fanni

Meidän suuri ongelma on yhteenmuutto, joka tapahtuu mitä ilmeisemmin vuonna 2050 :evil: no vitsi. Tuntuu siltä kuitenkin. Ongelma on raha.
Poikaystäväni lähtee armeijan leiviin piakkoin ja on siellä sen 6 kk... Sieltä palattuaan haluaa uuden auton, se menee siis tottakai sen asuntomme edelle. Sitten jos/kun rahaa tulee taas sen verran, että pärjättäisiin, yhteenmuutto voisi olla mahdollista. Eikai tässä "suunnitelmassa" mitään vikaa ole... -EN VAIN JAKSAISI ODOTTAA. Ärsyttää niin hirveästi tuo auto-homma, sillä on jo hyvä auto! Tietenkin se on ollut sen suuri haave.. tottakai se silloin meneekin edelle. Mutta kuitenkin :? Tästä asiasta riitelemme aika useasti. Tuntuu että en ikinä pääse muuttamaan pois kotoa, koska en halua yksinkään muuttaa, eihän mulla ole vielä mitään kiirettä edes, mutta SILTI !!!!! :evil: tiedän tiedän että mulla ei oo mitään kiirettä, ja kotonahan on paljon parempi kun kaikki on ilmaista. No okei, nyt ehkä herääkin kysymys, mitä sitte pillität? :roll: noniin, tän kirjoitettua rupesin itekkin tätä miettimään..

Manda

hej nyt meillä kans sama ongelma....ennen oli ylsi kissa..se oli/on ihan ok poika tykkää mun kissat mut nyt kun isä muuttaa ja "jouduin" ottaa meijän toisen kissan ni siitä sitten kina syntyi....oikeaa selitystä ei ole vaa se että kahdesta kissast on hänen mielestään enemmän haittaa....(likaavat enemmän....siis p...antavat)=( täytyy kai koittaa ylipuhuu...yleensä hän kyllä lämpenee mun mielipiteisiin...... :roll: :wink: ja kissan hoidosta kyllä huolehdin itse(omat periaatteet) mut kyllä mieskin välillä kissaa ruokkii ja semmost!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat